torstai 25. marraskuuta 2010

Edistystä

Nyt täytyy kyllä vähän kehuskella Hugon hihnakäyttäytymisestä, se on nääs parantunu huomattavasti jos vertaa vaikka kuukauden takaisiin aikoihin. En tiedä onko tämä tulos kovasta työstä ja pitkästä pinnasta vai ehkä Hugon aivoissa on vaan naksahtanut joku pala kohdalleen, mutta nykyään herra kävelee lähes koko lenkin ilman vetämistä. Välillä tietysti pientä nykimistä esiintyy, mutta heti kun huomautan asiasta tai pysähdyn, niin tilanne korjautuu ellei jossain ole jotain todella kiinnostavaa. Käskyn "vierellä" Hugo osaa myöskin. Silloin Hugon pitää kävellä vierellä nätisti hihna löysällä, mutta katsekontaktia ei tarvitse ottaa. Osa syy hienoon käyttäytymiseen voi olla kyllä se, että täällä korvessa ei tule koskaan lenkillä ketään vastaan, joten Hugo malttaa keskittyä nätisti kävelemiseen. Myös vapaana ollessaan Hugo nykyään ottaa jopa itse kontaktia ja tulee katsomaan, että olisko herkkuja, kun aikasemmin sitä vaan viileteltiin ja tultiin vain jos kutsuttiin (ja aina ei sillonkaan).

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kävimme ihanassa ulkoilmassa, 20 asteen pakkasessa mukavan lenkin koirien kanssa ja kerrankin valosan aikaan, joten sain jopa kuviakin otettua. Kaikki kyllä paleltiin talvivarustuksesta huolimatta, mutta maisemat oli sen arvoisia. Paikkakuntana siis Muonio.




torstai 11. marraskuuta 2010

Vetokoira

Eilen Hugolla olikin sitten hieman erilaiset treenit kun sai vetovaljaat ja potkurin peräänsä ensimmäistä kertaa :) Valjaista Hugo ei välittänyt mitään, mutta potkuri oli kyllä aika pelottava aluksi ja varsikin kun se tuli perässä pitäen outoa ääntä. Mutta kyllä sitä vähän matkaa jo vedettiin namin voimalla. Lopuksi Hugo sai nameja potkurin päältä, jotta se ei olisi niin pelottava. Potkuriin siedättelyä on tehty nyt useita kertoja ihan ilman valjaita, potkuteltu vaan Hugon läheisyydessä. Tästä se rekikoiran ura alkaa!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Hakua

Käytiimpäs kokeilemassa Hugon kanssa hakua Peltosalmen metsissä. Ollaan otettu hakua vasta muutaman kerran aikasemmin, joten haun ideaa Hugo ei vielä kunnolla tajua.Joka kerta olemme tehneet aluksi makkararinkiä, jollon Hugo saa namin aina kun tulee jonkun ihmisen luokse.  Kuitenkin itse haussa aivan ekalla kerralla Hukkis haki maalimiehen todella nopeasti ja määrätietoisesti. Olemme tehneet siis ensimmäisillä kerroilla niin, että maalimies on mennyt piiloon ilman että Hugo näkee sen. Sitten päästän sen irti ja olemme kävelleet vaan eteenpäin, kunnes Hugo saa hajun ja etsii maalimiehen, jolta saa sitten palkan. Tällä kertaa teimme ensin niin, että Hugo näki, kun maalimies juoksi piiloon ja sitten lähetin sen metsään. Tällöin ukko löytyi todella helposti. Kahtena muuna kertana Hugo ei nähnyt maalimiehen menevän piiloon, vaan lähetin sen vaan oikeaan suuntaan. Näinä kertoina se lähti kyllä metsään innokkaasti, mutta sähelti siinä sitten vähän aikaa ennen kuin rauhottu ja lähti etsimään ukkoa. Mutta kun jaksoi vaan etsiä niin sitten ukko löytyi. Pitäisi vaan jaksaa lenkittää herra kunnolla ennen treenejä, jotta jaksais sitten keskittyä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

"tokoilua"

Tänään oltiin taas "tokoilemassa" hugon kanssa. Käymme toko-ryhmässä, joka on takoitettu pennuille ja aloitteleville koirakoille.Ryhmässä opetellaan aivan perusjuttuja, kuten hampaiden katsomista, perusasentoa, seuraamista, paikallaoloa, ohitustilanteita yms. Meidän tämänhetkinen "tokoilu" on siis sitä, että Hugo vetää jokaisen koiran luokse jonka näkee ja hihnassa kävelyn alkeet jotka se muualla kyllä osaa, katoavat aivan totaalisesti. Tänään Hugo jopa rauhoittui vähän kun seisoimme hetken paikalla ja oli ainakin puolet ajasta yhtesityökykyinen eli kuunteli mitä siltä halusin. Maassa oli kylläkin paljon hajuja, jotka veivät herran huomion johonkin aivan muualle, vai liekö haistelu ollut rauhoittava signaali.? Lähes kaikkien liikkeiden perusidean Hugo kyllä jo osaa, mutta koiralauman keskellä tahtoo tuo keskittyminen herpaantua. Huomion vie muualle myöskin Hugon sisko, joka käy samoissa treeneissä ja sen kanssa olisi todella kiva päästä leikkimään.

Treenaajat

Blogissa kerrotaan siis dalmatiankoira Hugon ja kääpiövillakoira Oliverin touhuiluista niin treenikentillä kuin sen ulkopuolellakin. Oliverin laji on agility, jota olemme harrastaneet jo reilut kolme vuotta. Kisoissa ollaan käyty parin vuoden ajan ja saavutuksia on kertynyt yhtä nollaa vaille kolmosluokan. Hugon leipälajista ei ole vielä tietoa, mutta agilityä ja jälkeä ryhdymme ainankin enemmässämäärin treenaamaan. Intoa löytyy (ainakin minulta, Hugosta en tiedä) myös muiden pk-lajien kokeiluun.