Pätevä koira

Melko laiskoja ollaan taas viimeaikoina oltu treenaamisien suhteen, mutta kyllä kaikki lajit tuntuu silti luonnistuvan suht hyvin. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa agilityssä leikkauksen jälkeen, josta sen verran että tikit oli tullut näkyviin haavan pinnalle, joka sai haavan vuotamaan. Leikkasin tikit pois ja nyt haava taas näyttää hyvin parantuneelta. Mutta niin agilityssä Hugo oli supernopee ja meni just sinne minne ohjasin. Nyt kyllä huomaa, että ite pitää oikeasti olla ajoissa ohjaamassa, muuten Hugo on taatusti väärällä esteellä. Mutta sillon kun ehdin ohjaamaan niin meidän meno on yllättävän mukavaa katseltavaa :) Meidän heikko kohta, kepit oli 90 asteen kulmassa suoran putken jälkeen ja keppien alotuksen vieressä oli vielä putki houkuttelemassa, mutta silti Hugo hieman autettuna aloitti joka kerta oikein. Kyllä se osaa jos vaan sillä on intoa. Tauko, se on se meidän juttu!
Hakuhommissa kiintorulla edistyy hurjaa vauhtia. Nyt on joka kerta ollut kiintorulla kaulassa ja puolilla kerroista Hugo ottaa itse sen suuhun ja osalla sitten maalimies joutuu vähän laittamaan kättä rullan alle, jotta Hugo muistaa mitä oikeen pitikään tehdä. Pieni harmi on ollut kiintorullan tiputtaminen parin metrin päähän minusta, mutta sekin on yleensä vältettävissä sillä että en katso Hugoon päin kun se on tuomassa rullaa, vaan olen kuin en näkisikään. Tää on vaan niin siistiä kun se tajuaa ton homman, meillähän on sit melkein ilmasu hanskassa  :)
Sitten jälkeen. Jälkeä ollaan ajettu muutamia kertoja metässä, jossa siis vaihtelevasti lunta. Kyllä se aika helpolta lumessa ajaminen vaikuttaa. Varsinkin jos valosalla ajaa, niin en tiedä miten paljon käyttää näköä apuna, mutta sitä olen yrittänyt välttää. Tänään kuitenkin käytiin ajamassa minun oma tekemä,  700m pitkä jälki, noin 2,5 tuntia vanha ja lumen määrä vaihteli 0-30cm. Siellä oli kulmia, mutkia, ojan ylityksiä ja sitten sellanen hieno spämmi eli olin tehnyt silmukan, eli siis yhdessä kohtaa lähtee kahteen eri suuntaan jälet, toinen tietysti ihan hetken vanhempi kuin toinen. Hugo ei reagoinut tähän hetken tuoreempaan jälkeen mitenkään vaan ajo tämän silmukan ja lähti vielä uudelle kierrokselle, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä olinhan kävellyt Hugon perässä sen silmukan, joten se lähti taas aivan tuoreille jäljille. Jonkun toisen tekemänä Hugo olisi mahdollisesti lähtenyt sitten normaalisti ajamaan eteenpäin silmukan ajettuaan, mutta tässä minun monet eri jälet vähän hämäsivät. Päästiin kuitenkin siitä jatkamaan sitten matkaa. En tiedä ymmärtääkö tuosta sepustuksesta mitään, mutta jos ei, niin sit ei :D Kuitenkin Hugo ajo jäljen hienosti, vaikka ojan ylitykset tuotti hieman päänvaivaa, kun ei olisi halunnut kastella varpaitaan ja yli hyppääminen taisi hieman arveluttaa Hugoa. 
Videossa näkyy hyvin tiukka kulma (120 astetta ehkä), jossa Hugo vähän epäili, että meneeköhän se jälki oikeesti tänne takaspäin.
Tästä pääsee videoon.

Kiintorulla

Hugo huligaani näytti hulivili puolensa kun joutu olemaan ilman pidempiä lenkkejä lähes viisi päivää. Enpä ole sitä noin energisenä nähnyt varmaan ikinä, nyt kuitenkin tiedän miltä oikeasti energinen dallu näyttää. Haava on kuitenkin parantunut hyvin ja kauluria käytin ainoastaan yöllä ja yksin ollessa, Hugo kun ei haavaan reagoinut mitenkään. Leikkaus on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että takapään liikkeet ovat tönkön näköiset, mutta varmaan johtuu ihan vain arpikudoksesta ja leikkauksen aiheuttamasta jännitteestä, joka kudoksiin on kertynyt ja sen pitäisi lähteä ihan hieromalla. Nyt on kulunut reilu viikko leikkauksesta ja haava näyttää niin hyvältä, että eilen herra pääsi jo jälen ajoon ja tänään hakuilemaan.
Eilinen jälki oli mielenkiintoinen. Jälki oli 4-5 tuntia vanha ja osittain tehty metsään ja osittain pellolle. Ja haastavan siitä teki kunnon lumimyräkkä, joka oli peittänyt jäljen ja tietysti jälkeä ajaessa kova tuuli, joka pyöritti hajuja minne sattuu. Ihme ja kumma metsässä Hugo ajo kyllä jälkeä, ei kauheen sujuvasti, mutta ajo kuitenkin. Pellolla sen sijaan jälki hävisi ihan totaalisesti ja se mentiinkin vähän vaan humputellen loppuun. Esineet Hugo sai kaivaa lumen alta, mikä oli varsin huvittavaa välillä. Meillä kun on ollut jäljestä taukoa varmaan pari kuukautta niin piti tietysti epäillä että ajaakohan se ollenkaan ja vielä lumessa, jossa se ei ole koskaan ajettu. 
Sitten hakutreeneihin. Olemme ottaneet taas yhden suuren askeleen eteenpäin meidän pelastuskoirauralla sillä tadaa, meillä on nyt ihan oikea kiintorulla! :) Siitä tulee niin ammattimainen olo, kun Hugolla on se kaulassa.

Se on nyt ollut Hugolla kaulassa useamman treenin ajan, vaikka irtorullilla vielä tehtiinkin. Tänään päätettiin kuitenkin olla hurjia ja kokeilla miten saatais Hugo ottamaan rullan tuosta kaulasta. Hommahan meni ihan vaan, että kun Hugo etti maalimieheltä irtorullaa, niin maalimies ottikin rullan Hugon pannasta käteen ja auttoi sen Hugon suuhun. Pari yrtitystä piti ukon aina tehdä, kun Hugo vähän ihmetteli että mitä sä sorkit mun pantaa. Ekalla kerralla Hugo pudotti rullan matkalla, joten se otettiin uusiksi irtorullalla. Muina kertoina saatiin Hugolle kiintorulla suuhun ja vieläpä se toi sen minulle asti. Olen taas yllättynyt ja ylpeä. Ei se kait niin vaikeaa sittenkään ole saada kiintorulla käyttöön. Seuraavissa treeneissä meinattiin harjoitella ihan vain rullan ottoa lyhyillä etsinnöillä ja helpoilla piiloilla.

Potilas

Nyt on kotona toipilas, joka näyttää kovin loukkaantuneelta. Joko siitä syystä, että sillä on kauluri kaulassa tai siksi että sillä on hassu olo, lääkkeiden vaikutuksen alaisena kun on. Kastraatioon Hugo siis joutui. Tavoitteena että se ei reagoisi uroksiin niin voimakkaasti lähialueiden narttujen juoksuaikoijen aikana ja että muutenkin suhtautuisi uroksiin paremmin. Lenkeillä Hugo reagoi joko koiriin innostuneesti, kiinnostuneesti tai sitten jos on (nuori) uros niin sitten mahdollisesti rähisemällä. Tuo rähinä on ärsyttävää, varsinkin kun tiedän että se ei sitä kaikille tee, vaan ainoastaan uroksille ja nuoret urokset on niitä pahimpia. Joten tämän tavan toivon kastraatiolla saavan pois. Toki Hugolla on tietyt koirat, joille rähisee sukupuolesta riippumatta, kuten ranskanbuldogit. Naapurin ranskanpullasta saanut traumat, joten ne tulee luultavasti olemaan Hugon tappolistalla aina. Mutta toivon näkeväni Hugossa leikkauksen jälkeen jotain sosiaalisia merkkejä ja hartain toiveeni on, että se ei muutu kovin laiskaksi. Eihän minun harrastuskoiran sovi olla yhtään laiskempi kun mitä se nyt jo on. Aika näyttää.
Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta leikkauksen jälkeen olivat joutuneet antamaan herätyksen, sillä  pulssi oli heikentynyt ja kovin kylmäksi oli Hugo mennyt. Nyt ei enää vaikuta viluiselta, vähän vain paineside tuntuu häiritsevän. Kipulääkkeen sai mukaan, mutta ilman antibioottia koitetaan pärjätä tuon hiivan takia.

Sen verran tokkurassa, että ilman kauluria saa hetken vielä olla.

Temppukerta

Olipas mukavan erilaiset treenit pitkästä aikaa. Tänään oli sellanen temppukerta varikolla pelastuskoirahommiin liittyen. Nämä kerrat on aina vähän jänniä kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Mutta tänään siis lähdimme kaikki koirat ohjaajineen kiertämään varikkoa eri pinnoilla ja tasoilla mennen. Oli mm. putkea, metallilevyä, tiilikasoja ja muoviputkia joiden yli piti mennä. Oli myös iso roskalava joka oli täynnä paksua muovia, jonka päällä koira pysty kävelemään. Lava oli varmaan metrin korkea ja ajattelin että jätämme sen Hugon kanssa välistä koska minä en sitä sinne suoraan maasta nosta ja että ei se kuitenkaan hyppää sinne. Kuitenkin kehotettiin että kokeile nyt, että jos Hugo sinne hyppäis ja ekalla käskyllä ponkas suoraan lavalle....olin ihan ihmeissäni että ei oikeesti miten se uskalti sinne hypätä. Rohkeus ja varmuus erialisia tasoja ja pintoja kohtaan Hugolla on kasvanut ihan hirveästi viimeisen vuoden aikana.

Rohkea koira

Toinen juttu jonka meinasin jättää välistä oli koiran kantaminen n. 10 metrin matkan tiilikasalta toisellle, mutta kun sain opastusta miten minäkin pystyn kantamaan Hugon kokoisen koiran kätevästi, niin kyllä me sekin handlattiin rikkomatta mun selkää :) Hugo oli kyllä vähän ihmeissään et mitä tapahtuu, mutta nätisti se sylissä oli. Seuraava ohjelmanumero oli koirakuja, jonka toiseen päähän koira jätettiin ja sen piti sitten juosta kujan läpi ohjaajan luokse. Tämäkin kyllä epäilytti minua suuresti, että uskallanko päästää Hugon niin monen koiran läheisyydessä irti, mutta nätisti se jäi istumaan ja nätisti tuli myös luokse muihin koiriin reagoimatta mitenkään.

 Toinen samantyylinen tilanne oli kun kaikkien piti survoutua sellaiselle lavalle ja tunnelma siellä oli hyvin tiivis. Muutaman kerran Hugo murahti jollekkin koiralle, mutta namien kanssa sain sen pidettyä suht nätisti. Koirat laitettiin myöskin piiriin ja jätettiin paikallaoloon, kun ohjaajat menivät ringin keskelle. Hugo istu niin tomerasti siellä ja katto vaan mua että millon saa vapautuskäskyn, ilmeisesti yritti olla kattomatta muita koiria, jottei tulis houkutusta lähteä. Muut koirat otti vähän rennommin ja makoilivat siellä katellen ympärilleen.

Yks mielenkiintoisimmista jutuista oli kolme kivikasaa joiden alle oli laitettu eri juttuja. Vaihtoehtoina oli kissan uloste, ruokaa, ihmisen esine, ruumiin haju ja tyhjä. Koiran reagointien perusteella piti arvata mitä oli missäkin kasassa. Ensimmäistä kasaa Hugo haisteli kovasti ja kaapi tassulla kiviä pois, toiseen ei reagoinut mitenkään ja kolmannella oli samanlainen reaktio kun ensimmäisellä. Minä veikkasin, että ekassa ois ollu ruokaa, toinen ois tyhjä ja kolmannessa ihmisen esine. Todellisuudessa ensimmäisessä oli ruumiin hajua (ilmeisesti kynsiä yms.), toinen oli tyhjä ja kolmannessa oli ruokaa. Tästä voi päätellä että Hugo ettisi myös ruumista, jos sellainen tilanne joskus sattuisi eteen.
Viimeisenä oli reagointiharjoitus, kuljettiin liinassa varikolla ja kun koira merkkasi selkeästi niin palkattiin koira hajuun reagoimisesta.
Kaiken kaikkiaan todella kiva treeni ja Hugokin ylitti odotukset huikeasti. Pitäisköhän mun joskus oppia luottamaan siihen :)

Hylsyjä hylsyjä

Kotikisoissa käytiin pyörähtämässä ja kuten otsikosta voi päätellä niin hylsyjähän sieltä saatiin. Ei kyllä kovin kummosin tavoittein sinne lähdettykkään, mutta erilaiset ongelmat tuli vastaan mitä ajattelin. Keinu on ollut ongelma viime aikoina, mutta parin viime treenien harjoittelu on tuottanut sen verran tulosta, että se meni tosi hyvin radalla.
Keinulla ollaan tehty sellasta, että keinun alasmeno tuetaan esim. hypyn siivekkeellä niin että ylösmeno jää hieman (10-30cm) maasta irti. Sitten odotetaan että Hugo astuu maasta irti olevalle kontaktille ja keinu pamahtaa alas ja samalla se saa palkan siitä pamauksesta. Sitten aina otetaan koira pois keinulta ja uudestaan. Hugo on alkanut hakemaan keinua näiden pamahdusharjoitusten jälkeen ja koko keinu on nopeutunut huomattavasti.
Tänään radalla ongelmana oli kepit ja Hugon nopea vauhti, eli minun hidas vauhti. Ekalla radalla kaikki meni hyvin niin kauan kun minä pysyin perässä, mutta sitten puolessa välissä A:n jälkeen oli pieni hyppykuvio johon minä en ehtinyt ollenkaan ja Hugo meni menojaan.... Toisella radalla oli aika suoraan hypyn jälkeen kepit ja kun ei Hugo näköjään osaa hakea keppejä ollenkaan, niin siitä tuli virheitä ja sitten sen jälkeen tuli kieltoja yms. Kepeillä muutenkin tuntu että kun ekalla ei onnistunut niin Hugo masentu siitä ihan totaalisesti ja oli sillein et jooh tee ite keppis. Ehkä meillä on nyt keppitreenejä tiedossa.  Hugo oli kyllä yleisesti tosi nopee ja välillä teki hyviä pieniä kaarroksia, mutta välillä lähti sitten jo lapasesta ja irtoili itekseen turhankin kauas. Ja siis kädessä roikkumista harrasti myös välillä, ohjasin mielestäni hyvin ja käskytin, mutta silti se siinä vieressä juoksee että mitä, jollon hyppyjä meni ohi ihan urakalla.
 Täytyy olla iloinen että keinu meni hyvin ja Hugolla oli vauhtia ja intoa, mutta sitten potuttaa kun minun ohjaus ei riittänyt ja Hugon keskittyminen ei ehkä ollut koko aikaa kympin luokkaa. Ja minun estevarmasta nollakoirasta on tullut ei estevarma tykki, joka menee minne huvittaa. Täytyy vaan todeta että tätähän mä oon siltä halunnu; hakee esteitä itse, on nopee ja etenee.

Jäljellä

Hugo on ajellut jälkiä jonkin verran tässä viime aikoina. Treeneissä tehtiin ekaa kertaa jälki, jonka päässä oli ukko, jännää :) Jälki etittiin myös pelastuskoiramaisesti tien viertä kulkemalla n. 100m ja siitä Hugo sitten nappasi jälen. Juuri paria metriä ennen jälkeä Hugo merkkas vähän ilmaa ja piippas pari kertaa, ilmeisesti se oli vähän hämmennyksissä tästä pitkästä jälen ettimismatkasta ja ei ollut varma mitä sen pitää tehä. Heti kuitenkin kun jatkoi matkaa ja jälki tuli nenän alle niin lähti hyvin ajamaan. Jälkeä Hugo ajeli vähän ehkä humputellen, mutta jälki olikin aika tuore. Suurinpiirtein 100 metriä ennen maalimiestä sai ilmasta hajun ja lähti ihan kyselemättä ilmavainulla ettimään ukkoa, joka sitten löytyikin.
Tänään ajettiin lähes 700 m pitkä jälki. Vähän samalla periaatteella etittiin tien vierestä hajua ja siitä sit lähettiin metsään. Tosi tarkasti ajo, varsinkin välillä ihan tuhrusti nenä maassa. Jälki kulki metsässä, vähän hakkuuaukealla ja vähän matkaa tietä pitkin, josta sitten poikkesi takaisin metsään. Tien vierus jälestys ei oikeen onnistunut kun siitä oli mennyt hevosia pari kertaa eikä Hugolle ole tehty juurikaan tielle jälkeä. Tien toiselta puolelta jälki taas löytyi ja loppujälki meni taas hyvin. Nyt taas voi alkaa luottaa siihen et Hugo ajaa jälen kuin jälen (paitsi tiellä jälestystä täytyy harjoitella). Esineitä on nyt viime aikoina jääny yleensä 1-2 nostamatta, niin  esineiden merkkauksesta pitää alkaa vahvistamaan enemmän. Vaikkakin ne on tainnut jäädä kaikki sen takia että Hugo ei ole ollut jälen päällä vaan jostain syystä jossain huitelemassa.

Oliver lähti taas talven viettoon Ouluun, joten nyt on hihnan päässä enää Hugo.

Jälkikoira on taas jälkikoira

Sunnuntai päivä päätettiin sitten pyhittää kaikelle kivalle. Hugo sai ajaa jälen, ottaa yhen partioinnin rullan kanssa, käytiin vähän juoksemassa mukavassa metikössä ja tietysti loppupäivän ohjelmassa oli laiskottelua ja hyvää ruokaa.

Hugolle hyvä ruoka tarkottaa luuta, tässä tapauksessa kalkkunan siipeä.

Jälki oli ehkä 600-700 metriä pitkä ja siellä oli kulmia, 4 esinettä ja yksi tarkotuksella tehty harhajälki. Viime jäljestä oli aikaa varmaan 3 viikkoa, joten vähän jännitti miten se menee. Hugo kuitenkin yllätti odotukset ja ajo tosi hyvin. Harhajälki poikkesi kaks kertaa oikeen jälen yli ja oli n. puoli tuntia oikeaa jälkeä tuoreempi. Ekan harhan kohdalla Hugossa ei näkynyt mitään merkkejä että olisi huomannut harhan, toisella kerralla merkkas sen 2-3 metrin matkalta ja palas oikeelle jälelle. Olen ylpeä :) Muutenkin jälen ajo oli tarkkaa ja meidän (tai kaikilta muilta jos kysytään niin minun) ongelmana olleet kulmatkin meni hyvin. Hugo kun ei yleensä jälestä niitä tarkasti 90 asteen kulmana, vaan menee aina enemmän tai vähemmän yli ja sitten tajuaa et oho siinä oli kulma ja palaa sitten taas jälelle. Okei, se ottaa kulmat eikä eksy jäleltä, mutta oishan se hienoo jos se jälestäis sen verran tarkkaan että ottais kulman just kulman päällä. Mutta tällä kertaa ne meni kanssa suht mallikkaasti. Esineistä nosti 3, tulitikkurasia jäi matkan varrelle, en tiedä oliko ajanu sen verran sivussa vai mikä oli ettei sitä löytänyt. Ja ilmeisesti muutama muukin harhajälki oli koska pariin otteeseen Hugo merkkas muitakin jälkiä. Videossa näkyy suht hyvä kulma ja sitten mahdollisen harhajälen merkkaus.

Motivaatio-ongelma

Viime aikoina on tullut treenattua melko vähän, sillä minulla on nyt jonkinlainen motivaatio-ongelma. Treeneihin ei huvita mennä kun ulkona on kylmää ja märkää ja pimeetä ja kaikki muu on kivempaa kun lähteä metsään.  Hugo kyllä toimii hyvin, siinä ei ole mitään, mutta minua ei vaan huvita. Ehkä kesän 5-6 treenit viikossa-tahti on tuonut yliannostuksen treenejä. Toki nyt on tullut taukoa minun sairastelujenkin vuoksi. Keskimäärin ollaan käyty pari kertaa viikossa jotain puuhailemassa, lähinnä hakuilua ja sitä rullaa. Sen kun haluaisin nyt ennen talvea jotenkin varmaksi hommaksi. Minun laiskuus on ollut Hugolle hyväksi sillä sillon harvoin (n. 2 krt/viikko)  kun Hugo pääsee tekemään jotain älykästä, niin sillon se vetää täysillä ja yleensä hyvin. Viimekertaset rullatreenit meni nimittäin todella hyvin. Edistystä on tapahtunut siinä, että Hugo ottaa rullan nykyään mielellään ja saattaa jopa ettiä sitä maalimieheltä. Rulla on nyt siirretty kädestä esim. maahan tai jalan päälle, jotta oppisi ettimään sitä alhaalta ja itsenäisesti. Oisko meidän tavoite talvelle saaha kiintorulla käyttöön?
Agilityssä Hugo on oppinut itsenäisemmäksi ja etenee paremmin, mikä on hieno juttu. Vauhtiakin on aina kun on ollut pidempi tauko muistakin hommista. Ainut pieni ongelma on nyt keinu. Se on hidas ja Hugo menee siihen melko varovasti. Sen kun sais kuntoon niin voitais taas käydä kisoissa katsomassa joko me oltais siellä kakkosluokan tasolla.
Muuten me olemme yrittäneet lenkkeillä ja nauttia syksystä, vaikka pimeetä ja kylmää ja märkää onkin :)

Rentoutumista

 Koirat pääsi tänään metsään samoilemaan kun käytiin puolukassa. Hugo ainakin tuntu nauttivan täysin siemauksin, kun välillä juoksenteli ties missä ja sitten välillä vahti sankkoja ja tutkaili muita marjastajia. Aina ei tarvii juosta pää viidentenä jalkana tai käyttää aivoja, joskus voi vaan olla.

Sankkovahti

Parannuksia

Pientä hienosäätöö on Hugo tarvinnut viime aikoina treeneissä. Ehkä vähän laiskasti ollaan treenattu, mutta jotain kuitenkin. Jäljessä Hugon kulmat on ollu kamalat. Siis se ajaa ne yli ja sitten pyörii vähän aikaa joka suuntaan ja löytää taks jälelle tai sitten menee yli ja tekee pienen lenkin ja saa ilmasta hajun ja löytää sitä kautta jälelle. Mutta pointti on kuitenkin, että ei ota kulmia tarkasti enää ja sehän on todella ärsyttävää jos minulta kysytään. Eli nyt on laitettu namia kulmaan ja tallattu tiheesti ja vaikka mitä. Eikä se oikeen vieläkään oo niitä kovin hyvin ottanu, jos siis ottaa nuo kaikki avut pois. Nyt sitten kokeiltiin pientä painetta kulmaan tullessa. Jos Hugo näyttää siltä että ei aja tarkasti vähän ennen kulmaa niin sitten ihan pieniä nyppäyksiä hihnasta, että hei oleppas tarkkana. Tämä tuntu toimivan ainakin viimeeks. Hugo nimittäin heti oli enemmän touhussa mukana ja kulmiin alko tulla ainakin sillä kerralla tarkkuutta. Nyt on kuitenkin jäljen ajossa Hugolla ollu motivaatiota enemmän, tai on ollut reippaampi ja innokkaampi kun vähän aikaa sitten. Viime treeneissä tehtiin Hugolle jälki paikkaan, jossa nähtiin kulkevan marjastajia. Se tuntu antavan Hugolle vielä enemmän intoa, koska piti pysyä tarkkana että missäs se oikee jälki kulkikaan. Paljon Hugo toki merkkaili että missä ne harhajälet oli menny, mutta pysy kuitenkin koko ajan oikeella jälellä. Olin siitä aika ylpeä :) Ja mainittakoot että jälen alussa janan pituus on tällä hetkellä ollut sellasta 20-30 metriä ja sen Hugo etenee jo hyvin.

Haussa painitaan edelleen rullan kanssa. Tai kyllä se edistyy, mutta sillein kaks eteen yks taakse-periaatteella. Välillä menee paremmin kun koskaan ja välillä sitten ei mitenkään. Nyt ollaan saatu hyviä tuloksia sillein, että Hugo partioimalla ettii maalimiehet ja sieltä tuo sitten rullan. Tänäänkin otettiin partioimalla sellasessa raunioiden takamaastossa jossa oli umpipiiloja ja sellasia puoli-umpipiiloja.  Hugo teki hyvin töitä ja toi rullat hyvin. Pari kertaa oli tehnyt niin että katto rullaa ja pyöri vähän aikaa siinä ympärillä ja sitten vasta otti ja toi sen. Mutta edistystä tapahtuu kunhan vaan jaksettais treenata koulun ja kaiken muun ohella.

 Pieni, todella epäselvä videonpätkä etsinnästä ja lopussa Hugolla on rulla suussa, vaikka se ei videossa näykkään.

Missä rulla?

Näytöllä

Vieraita

Pojat sai kaksi lempparityttöstä kylään ja Hugokin sai riehua pitkästä aikaa oikein kunnolla. Muuten Hugo on lenkeilläkin aika laiska tapaus, mutta koiraseura saa siihen aina virtaa lisää. Ja Oliveriahan Hugo ei laske koiraks.

Voiko Hugon kaveritkaan olla täysjärkisiä?

Jälkiä ja rullaa

Viime aikoina päivitykset jääny vähemmälle, mutta kyllä me ollaan treenattu. Lähinnä jälkeä ja hakua/rullaa. Jälessä meinas kyllä tulla jo epätoivo kun Hugo ei ajanut jälkiä mitenkään hyvin, vaan vähän sillein suurpiirteisesti. Mutta eilen Hugo oli taas oma hyvä itsensä ja ajo hyvän jälen pitkästä aikaa. Alussa oli pientä säätöä, koska ajattelin tehä Hugolle vähän motivaatioo sillä et se näkee kun jälkee lähetään tekemään. Muuten hyvä mutta Hugo olikin lähössä hakuilemaan eikä millään meinannu laittaa nenää maahan. Jälen ajamisesa ei ollut mitään ongelmaa, yhen kulmamerkin se merkkas kovasti ja odotti vähän palkkaakin siitä, mut jatko kuitenkin matkaa kun mitään ei saanukkaan.
Huono kausi jatkuu rullan kanssa. Nyt siis rulla taas kehissä ja treeneissä. Yleensä pari ekaa ukkoa otan rullalla ja loput suoralla palkalla. Nyt ongelmaksi on tullut se että Hugo ei ota rullaa maalimieheltä vaan käy vaan siellä ja ehkä tökkii rullaa tai sitten ottaa sen suuhun ja tiputtaa. Ja yleensä tulee sit innolla mun luo ja on ihan innoissaan lähössä uudestaan maalimiehelle kun luulee saavansa sieltä palkkaa. Tänäänkin lähetin sen ekalle ukolle varmaan 4 kertaa kun joka kerta tuli pois ilman rullaa tai sitten tiputti rullan. Mutta sillä vikalla onnistuneella kerralla Hugo meni maalimiehelle otti rullan ja toi sen mulle ihan kun ois tehny niin aina. Joko sillä on joku suurempikin ongelma sen rullan kanssa tai sit se vaan kokeilee et saako palkkaa vaikka ei rullaa toiskaan. En nyt mitään ihmeempiä ala sen kanssa tekemään, toivon vaan että se tajuaa jossain vaiheessa et rulla on tuotava tai palkkaa ei tipu. Jotenkin vaan tuntuu et se tietää mitä pitää tehä mut ei oikeen jaksais/haluais rullaa kulettaa. Eikä se rullan kantaminen Hugosta varmaan mitenkään erityisen kivaa ole, mutta ei siitä haukkuvaakaan saa. Kärsivällisyyttä peliin.

Intoa herralla riitti treenien jälkeenkin vielä:

Päivitys

Täytyy kai hieman päivittää meidän treenailuja viimisen kahen viikon osalta tai ehkä vähän kauemmaltakin ajalta. Paljon on tehty ja jotain liikaakin, kuten rullaa. Rullan kanssa meille tuli sellainen ongelma, että Hugo ei lähde edes ettimään maalimiestä jos näkee että sillä on rulla, köh köh. Mistäköhän tämä johtuu, varmaan siitä että rullaa on jankattu liian paljon ja perus etsintää otettu liian vähän. Muutenkin rullan kanssa ukot on ollu melkein aina näkösällä ja aika lähellä, joten into ei ehkä oo paras lähteä niitä ettimään, kun ne on siinä nenän edessä. Nyt saimmekin ohjeen että rulla pannaan ja normaalia etsintää jonkin aikaa. Sitten kun motivaatio on taas kohallaan, niin sitten rulla kehiin. Meinasin että silloinkin otan rullan sillein että Hugo ei tiedä että ukoilla on rulla. Mutta viimeiset rullat jotka otimme, oli sinäänsä hyviä, sillä Hugo toi joka kerta rullan minulle asti, eikä enää tiputtele rullaa. Noh saa nähdä miten se lähtee taas sujumaan.
Tässä ollaan perus hakua otettu nyt rullapannan aikana ja ne on menny ihan jees. Raunioilla Hugo oli yllättävän innokas ja etti hyvin, suostu jopa kiipeämään sellaselle lohkarekasalle. Metsässä into ei ole niin suuri ainakaan kun lähetetään pistoille. Pimeille se kyllä lähtee, mutta nyt vähän huonosti, joten haamuja on otettu enimmäkseen, jotta intoa saataisiin lisää.
Jälellä taas on sattunut ja tapahtunut. Joskus kauan sitten Hugolle tehtiin eka oikeen vaikee jälki, se oli 500m pitkä ja loppu 100-200m oli tosi kuivassa maastossa ja ikää jälellä oli ehkä 3h. Jälellä oli myös kulmia ja esineitä. Saatto olla myös harhajälkiä. Hugon ajaminen oli vähän sellasta sohlaamista, välillä ajo hyvin, mutta sitten taas jälki katos ja jäipä jopa esinekin matkalle, jota Hugo ei ollut koskaan aikasemmin tehnyt. Mutta pakko sanoa, että jälellä oli jälen tekijän purkka ja sen Hugo löysi :D Loppu jälkeä Hugo ei oikeen ees ajanu, vaan meni vähän tuurilla eteenpäin.

Opin tässä yks päivä, että sillon kun Hugo on jälellä sen häntä heiluu, muuten ei. Tässä se taitaa olla :)

 Tämän jälen jälkeen Hugo ei ole sellaista hyvää jälkeä ajanu sitten eilisen. Tämän vaikean jälen jälkeen Hugo on vähän humputellut menemään ja kulmat menee kyllä ihan yli ja kaarroksille. Välillä on hyviä pätkiä, mutta välillä taas mennään mihin tie vie :D Olipa tässä matkalla myös yksin ihan katastrofijälki, jolla oli 6 keppiä ja Hugo ei nostanut niistä yhtään! Minun huippu jälkikoira, joka on ajanut vaan hyviä jälkiä tänä kesänä, niin onkin huono! Tästä kamaluudesta johtuen, päätin kokeilla peltojälkeä. Peltojälkeä Hugo ei ole ajanut sitten vuoden iän jälkeen, joten odotin innolla kuinka herra siihen suhtautuu. Vauhti ja into oli niinkin huimaa, että minä vaan roikuin siellä perässä. Se oli kyllä vajaa tunnin vanha jälki, joten uskon että se oli syynä tähän huimaan vauhtiin. Kulmat oli siinäkin aiheena ja ne ei kyllä mennyt mitenkään, pari kulmaa ehkä 6:sta otti jotenkin jos tyyliin pysäytti sen siihen kulmaan eikä antanut mennä eteenpäin. Esineet sentään on nyt ottanut kaikki. Positiivista että Hugolla oli intoa ja ehkä ihan hyvä että se saa joskus ajaa oikein helpon jälen.
Ja kun joku menee huonosti, niin sillonhan sitä treenataan vaan kahta kauheemmin (kuten rullaa :D), joten tänä aamuna tein Hugolle jälen, jossa kulmissa oli nameja, jollon Hugo ei pääse luistamaan kulmista millään keinolla! Ja jotta jälessä olis jotain haastetta, kun maa oli tosi kostea eikä jälkikään ollu kun ehkä 1,5h vanha, niin tein sen sellaseen suo/heinä/korkea varpu/ pusikko paikkaan. Yllättävän vähän Hugo häiritsi maaston vaikeakulkuisuus, muutaman kerran kierti pahimmat risut, jollon poikkesi jäljeltä, mutta meni kyllä suoraan sitten taks jälelle risukon jälkeen. Minusta aika hienoa, että Hugo tajuaa kiertää jos ei halua mennä kovin pahasta paikasta :) vaikka eihän se toivottavaa ole. Kulmat otti nyt kun niissä oli niitä nameja, esineet otti myös yhtä se omaa lelun palasta lukuunottamatta. Hugo kyllä jäi haistelemaan lelua, mutta ei ilmassu, mietin voisko syynä olla että se on niin tuttu esine, että ei sitten sen takia sitä nostanut? Tätäkin jälkeä Hugo ajo tosi innolla ja välillä vauhikkaastikkin, mikä on nyt ihan hyvä. Jälen etsiminenkin sujui hyvin. Lähetin Hugon ettimään jälen ehkä 5 metrin päästä ja paikka oli siinä kohtaa tosi ryteikköistä, mutta hyvin lähti kuitenkin etenemään ja lähti oikeeseen suuntaankin ajamaan.
Tottista ollaan nyt myös otettu aika tehokkasti, mutta agilityssä ei olla käyty juurikaan. Taidamme pyhittää tämän kesän noihin maastolajeihin ja sitten talvella taas käydä agilityssä.

Kesän huonot puolet

Mistä tietää että on tullut kesä ja kuumuus? Siitä että Hugo nukkuu lattialla ja että sen pää mätii. Uiminen on tänäkin kesänä saanut aikaan Hugon ihossa oireita. Tällä kertaa ei näytä olevan karvatupentulehus vaan märkiviä hotspotteja. Huomasin sen toisen posken karvojen olevan ihan klimpissä ja sieltä alta paljastui kamalalta haiseva märkäpesäke. Yritin nyppiä siitä kaikki karvat pois ja nyt olen puhistellut sitä ja laitoin siihen myös bacibaktia. Toisella puolella päätä on myös pari pienempää punaista länttiä, mutta ne ei ole ehtinyt märkimään. Jännä että yleensä nuo iho-oireet tulee pään seudulle, kun luulis että pää ei kastu niinkään uidessa ja se kuitenkin kuivuukin ensimmäisenä.
Koira joka ei lähes koskaan nuku paljaalla lattialla on saanut kyynäreensä karvattoman ja punoittavan alueen, lattialla nukkumisen seurauksena. Pitääkö minun keksiä Hugolle jotkut kyynärsuojat? :D Nytkin Hugo tekee sitä että käy välillä lattialla viileässä ja menee vähäksi aikaa pehmeälle nukkumaan ja sitten taas lattialle.

Parempi puoli

ja sitten se pahempi...

Edistystä

Viimeaikoina rulla ja tottis on ollu meidän viikon sanat. Rullaa ollaan otettu yleensä pari kertaa viikossa ja tottista vähän enemmän. Muut treenit kuten jälki ja ihan oikee hakuileminen on nyt vähän jäänyt, mutta parempi ehkä näin vähän jaksottaa millon mitäkin treenaa. Ja jälessä me nyt ollaan vaan niin hyviä, että mitäpä sitä enää treenaamaan :D
Rullan kanssa me ollaan edistytty ihan hirveesti. Nykyään Hugo tuo 90% rullista minulle asti ja ainakin puolet saan otettua suoraan suusta ettei tiputa jalkoihin. En ole nyt ollut niin tarkka siitä että tiputtaako jalkoihin vai oottaako kunnes otan sen siltä suusta. Jos Hugo tiputtaa rullan ihan kokonaan matkan varrelle, niin lähetän sen hakemaan uuden rullan. Rullan tuonti on siirretty kokonaan metsään ja sillein et Hugo joutuu jo vähän etsimään. Intoa sillä on tosi hyvin, välillä se vaan saattaa hiimata hetken siellä maalimiehen luona ennen kun ottaa rullan. Välillä meinas epätoivo iskeä tuon koiran ja rullan kanssa, mutta kyllähän siitä taitaa rullakoira vielä tulla.
Tottiksessa meidän kaukopalkka on osottautunut erinomaiseksi palkkauskeinoksi. Intoa Hugolle on tullu ihan hirveesti lisää ja se vauhti kun se saa vapautuskäskyn juosta sille namikupille :D Seuraamista on voinut ottaa jopa ehkä 20m pätkiä ja käännöksiä myös liikkeestä ollaan treenattu. Käännöksissä kontakti ei aina pysy eikä ne välttämättä ole niin teräviä, mutta tulee kuitenkin mukana. Paikallaan käännökset on tosi hyviä ja napakoita. Maahanmeno, meidän ikuinen ongelma on korjaantumassa. Joku Hugolla kai loksahti kohalleen, kun se alko mennä maahan ilman kädellä avustamista ja vielä suht nopeesti. Nopeesti tarkottaa meidän kohalla 1-2 sekuntia. Ja huomaan että jos ite sanon käskyn sillein napakasti ja innostavasti niin Hugokin menee nopeammin maahan. Nyt tuntuu siltä, että Hugo osais kaikki liikeet yksittäin, mutta sitten kun sillä vielä riittäis mielenkiinto tehä kaikki putkeen, niin hyvä ois. Välillä käy mielessä, että ehkä me sinne bh-kokeeseen vielä joskus mennään, vaikka esim. vuosi sitten se oli sellanen aihe, että ei ikinä ainakaan Hugon kanssa. Tavoitteeksi voisin kyllä laittaa että vuoden sisällä me käytäis kokeilemassa josko bh-koe menisi läpi. Kamalaa julkisesti luvata, mutta tavoitteita pitää olla ja jos Hugo tuota vauhtia edistyy kun mitä se on nyt edistyny vuodessa, niin miks ei.
Opin taas yks päivä jotain uutta: tottis ja toko ei ole sama asia.  Joskus olen saattanut kirjoittaa tokostakin, mutta siis palveluskoirapuolella treenaamme, joten se on tottista mitä me treenataan.

Juhannus kuvina

 Juhannus me siis vietettiin paikassa Rovaniemi, Lapland

Junassa

Jätkänkynttilän silta.

Ounasvaaran huipulla

Ounasjoki

Yötön yö

Lauantai päivä :D

Hieman pelottava linja-auto

Oliver repäisee jälleen

Voitte ehkä arvata miksi Oliverista taas kirjoitan, se on joutunut lääkäriin. Tällä kertaa nielaistuaan kokonaisena 10cm pituisen lampaan kylkiluun. Joo-o kyllä se sitten osaa. Olin lajittelemassa teurasjätettä ja Oliver tuli siihen auttamaan ja otti sitten sen kylkiluun palan ja alko syömään. Ajattelin että syökööt jos mitään irti saa kun ei sillä niitä hampaita juuri enää ole. Se kuitenkin alko hotkimaan sitä ihan hulluna ja olin jo ottamassa luuta siltä pois, jollon se tietysti nielas sen äkkiä. Samana päivänä Oliver lähti Varkauteen äitille hoitoon ja koko loppupäivän se venytteli paljon ja makasi mahallaan. Muuten suht pirteä oli. Seuraavana päivänä kuitenkin pääsi Varkaudessa röntgeniin, jossa kävi ilmi että luu oli juuttunut ruokatorveen, josta se ei liiku mihinkään. Ja jos liikkuu niin saattaa rikkoa paikkoja mennessään. Seuraavana aamuna Oliver meni Kuopioon leikkaukseen, jossa luu saatiin otettua tähystämällä pois. Pientä vahinkoa oli tehnyt ruokatorvessa, mutta pitäisi parantua kuitenkin suht nopeasti.
Nyt on kuulemma jo ihan pirteä, ärsyttävä oma itsensä :D Pehmeää ruokaa joutuu syömään pari päivää ja mahalääkkeitä seuraavan kuukauden ajan. Miten voi yks koira olla koko ajan lääkärissä millon minkäkin vaivan takia?

Huippua

Ollaan me välillä niin hyviä :D Miten ihan pienistä jutuista tuleekaan välillä niin iloseks. Hugolla oli parin päivän loma ja tulokset näkyy heti lajissa kun lajissa. Eilen agilityssä Hugo oli sikanopee, mua rupes jo naurattamaankin kesken radan, kun se vaan juoksi ihan hulluna :D Tästä lähin meillä taitaakin olla päivä ennen agitreenejä lomaa, jotta se juoksis noin joka kerta.

Tokossa tänään meillä oli uusi kokeilu, kaukopalkka. Jätin kupin maahan ja sinne nameja. Käskin Hugon sivulle ja tein pari käännöstä ja käsky "vapaa". Hugo juoksi ihan innolla kupille ja veti namit. Sehän toimii! Sitten seuraamista pieni pätkä ja vapautus namikupille. Välillä sillä ihan kuola valu kesken seuraamisen, kun ois niin kovasti halunnu mennä kupille. Pari kertaa se aina vilkas kuppia, mutta kun anto käskyn niin teki tosi hienosti. Ehkä tää onkin se juttu miten Hugolle saa motivaatiota myös tottikseen. Ja toki koko päivän kotona makaaminen autto myös asiaa.
Kokeiltiin myös maahanmenoa, joka on aina ollu tooosi hidasta, mutta tänään se meni pari kertaa ilman apukättä ehkä jopa alle 2 sekunnin maahan.
Paikallaolossa se oli tänään ainakin 5min. Ihan alussa nousi puoliks kun kurotteli jotain hajua nurmikolta, mutta loppuajan oli nätisti paikallaan, vaikka ötökätkin sitä vähän kiusas.

Tää viikko on siis alkanut huipusti Hugon osalta. Illan ilona meillä on ollut haukkumisen opettelua hiljasin tuloksin. Ei se hauku vaikka mitä tekisin. Olen koputellu oveen ja yllyttäny vaikka millä. Hugo vaan kattoo et mitä sä teet anna se nami nyt tänne. Pari kertaa oon saanu sen palkattua kun se on kuullu jostain äänen ja haukkunu ja sen jälkeen heti oon antanu sille käskysanan ja sit se on vähän puhahtanu. Ehkä se siitä. En kyllä ees tiiä miks sen haluun opettaa haukkumaan. Ehkä se vois saada vähän röyhkeyttä ja viettiä sillä joskus.

Jälkiä

Jälkiä ollaan tehty nyt ihan urakalla ja mikäs sen mukavampaa kun Hugo vaan jälestää. Nyt ollaan otettu viuhkoja eli siis lähetetty Hugo ettimään jälkeä eikä vaan laitettu suoraan jäelelle.  Kyllä se jälen ettii tosi hienosti, vaikka ei kovin kaukaa vielä olla lähetettykkään.
Tänään ajettiin 4,5h vanha jälki, mikä on muistaakseni vanhin jälki mitä Hugo on ajanu. Jälellä oli 2 esinettä ja lopussa keppi sekä kaks kulmaa. Jälen se kyllä etti ja otti, mutta sitten nenä nousi ja pyöri ympyrää ja lähti kauaskin jälestä hortoilemaan.  Kyllä se jossain vaiheessa sitten lähti jälkeä vähän ajamaan, sen verran että ekan esineen löyti. Siitäkin ajo ekaan kulmaan vähän huonosti, mutta kulman jälkeen homma parani huomattavasti ja loppujälen se jo oikeesti ajo. Positiivista taas, kaikki esineet otti hyvin ja kulmissa käänty oikeeseen suuntaan :) Epäilen että siinä alussa ennen  ekaa kulmaa saatto olla harhoja liikaa, joten Hugo ei tienny oikeen mitä tehdä. Lopun se ajo kuitenkin niin hyvin, että en usko et jälen vanhuus ois syynä tuohon alun säätämiseen.

Palkka tuli esineen ilmasemisesta.

Agikisat

Päälimmäisenä tunteena pettymys, mutta kun tarkasti miettii, niin menihän ne ihan hyvin. Tuloksena kaks vitosta ja yks hylly, meidän eka hylly! Kaikilla radoilla tuntu kyllä et Hugo ei ollu ihan skarppina mukana. Me oltiin kyllä ekojakin aina radalle lähtiessä, joten siinä ei ollu kovin kauan aikaa viritellä Hugoa. Kaksi ensimmäistä rataa oli kyllä tosi vaikeita ja olen ylpeä että se eka hyppyrata handlattiin niin hyvin läpi, vaikka ei se eteneminen kovin sujuvaa ollu. Ekalta hypäriltä yks hypyn ohitus, mutta muuten olen tyytyväinen ja sijotuttiinhan me kolmansiks jopa.

Toinen rata eli hyllyrata meni kyllä ihan pipariks. Hugo ohitti heti toisen hypyn ja ei oikein kuunnellu ohjeita. Varmasti oli minunkin ohjauksessa vikaa, mutta sitten sitä alkaa itteäkin ärsyttää kun toinen ei kuuntele ja jne.. Joten lopputulos et minä karjun kun Hugo ei toimi ja Hugo vaan muuttuu passiiviseks koska minä karjun ja sit se ei tee ainakaan mitään. Radan jälkeen tuli palautetta että oisin vaan voinu juosta sen radan läpi eikä jäähä jankkaamaan niitä esteitä, mutta kun minä en osaa sellasta. Jotenkin jos kisoissa ollaan niin vedetään loppuun asti mahollisimman puhasta rataa. Vaikka Hugolle ois varmasti jääny parempi mieli jos ois vaan juostu maaliin helponta kautta. Viimiselle radalle menin kyllä sillä mielellä et jos ei onnistu niin nielen ylepyteni ja juostaan vaan kivasti maaliin.
 Kolmas rata meni kuitenkin hyvin, yhen hypyn Hugo taas kierti, mutta sekin oli varmaan ohjauksesta kiinni. Kontaktit Hugo otti A:lla joka kerta, mikä on TOSI kiva juttu, koska niitä en varmistellu ja ylösmenoissakin oli taktiikkana vaan juosta kovaa sille, jollon Hugo tihentää askelta ja ottaa kontaktin. Keinu sen sijaan oli sillä katastrofiradalla joten Hugo kun paineistu siitä niin kovasti, niin sitten se ei menny keinua kunnolla sillä toisellakaan radalla.
Mitä tästä opimme?
- Sen että Hugo tarvitsee paljon kisakokemusta, jotta keskittyy radalla vain tekemiseen
- meidän pitää ilmeisesti opetella pari muutakin ohjauskuvioo kun valssi
- Hugolle pitää tehdä paljon kivoja juoksu ja irtoamistreenejä
- minun pitää opetella olemaan suuttumatta joka kerta kun Hugon ajatus herpaantuu (paitsi jos se lähtee ihmisen luokse)
- keinu pitää saaha vahvemmaksi
- keppikulmat ja kepit paremmiksi.....

ehkä noi riittää tavoitteeks nyt tälle kesälle, mietitään lisää sitten talvella. Ja me ei olla menossa ihan lähiaikoina kisoihin.

Kuvat Milena Nevanto

Vesipeto

Agilityn alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt Hugo tekee nykyään uimalla, ainakin kuumalla ilmalla. Veteen kun pääsee, niin lotraa vähän aikaa ja sitten lähtee porhaltamaan järvelle. Siellä se viilettää yksinään pitkiäkin aikoja.

Agilitystä sen verran että tämän viikonloppuna on kisat täällä Joensuussa ja sinne ollaan menossa. Viime kerroilla treeneissä ongelmana on ollut ihmiset. Hugo porhaltaa kesken radan ihmisten luokse, mikä on todella ärsyttävää ja minulta nousee jo savu korvista! Tämä uusi käytös on luultavasti tulos kontaktien palkkauksista. Tänään asiaan puututtiin ärähtämällä sille aina kun oli menossa jonkun luokse radalla. Ei nimittäin kauheen kiva jos se tykittää tuomarin luokse kisoissa, sellasta käytöstä ei suvaita enää kakkosluokassa.

Ja sitten Hugon treenien aikana Oliver oli päättänyt tutkia mitä treenireppu sisältääkään:

Leiri

Rankka viikonloppu takana minulla ja koirilla. Perjantaina Hugo raukka sai viettää päivänsä ulkohäkissä aivan ypö yksin, kun se ei ollut tervetullut valmistujaisjuhliin, miksiköhän? :D Oli se aika säälittävän näkönen kun menin sen illalla hakemaan sieltä pois. Oliver se sijaan vietti koko viikonlopun arvolleen sopivassa hoitopaikassa, jossa sai nukkua sängyssä ja olla rapsuteltavana.
Hugon ja minun viikonloppu jatkui lauantaina Lieksassa pelastuskoiraleirillä. Aamulla hurautettiin Lieksaan, jossa vietettiin pitkä päivä metsässä ja autossa. Hugolle tehtiin lauantaina kaksi jälkeä. Eka jälki oli ehkä 1,5h vanha ja 300m pitkä. Hugo laitettiin ettimään lyhyeltä matkalta se jälki. Hugo löyti sen mutta oli lähössä takajälkeä ajamaan, joten pysäytin sen ja annoin ettiä sen oikean suunnan. Alku jälestä meni hyvin, mutta sitten jälki meni aikamoiseen risukkoon, jossa oli paljon kaatuneita puita yms. ja Hugohan ei voi sellasesta mennä. Joten Hugo sitten kierteli risukkoja  ja otti välillä jälkeä ja välillä tuntu ettivän sitä ilmavainulla. Loppua kohden maasto taas selkeni, mutta viimisenkin purkin se löyti ilmavainulla.  Eli siis aika kamala jälki! Tuli siis ilmi että Hugo täytyy totuttaa risukkoon. Positiivista on että Hugo kuitenkin ajo tai noh ainakin yritti ajaa sitä jälkee ja menikin sen loppuun asti eikä jättäny kesken.
 Toinen jälki tehtiin sitten helpompaan maastoon ja sinne laitettiin 4 esinettä. Se oli ehkä reilu tunnin vanha ja siinä oli yks suora kulma. Hugo laitettiin sekin jälki eka ettimään ja sehän löyty hyvin. Kaikki esineet ilmas hienosti (pysähtyy ja jotkin ottaa suuhun). Vähän korkeella nenällä minusta ajo, mutta saatto johtua korkeesta kasvillisuudesta. Kulma oli ojan penkalla, joten Hugo meni veteen (kävi juomassa) ja meni kyllä ojan toiselle puolellekkin, mutta tuli sitten takas ja jatko oikeeseen suuntaan. Molemmat jälet se ajo tosi hitaasti, ehkä kuumuus ollut syynä. Tämä toinen jälki meni kyllä tosi hienosti ja aina yllätyn kun se merkkaa esineet, kun ne on laitettu jälelle vasta ehkä kuukausi sitten.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa hakuilua. Hugolle tehtiin sellanen treeni, että maalimies oli virtaavan puron/joen rannassa ja sitten lähettiin koiran kanssa kulkemaan vastavirtaan ja katotaan ottaako se hajua vedestä. Pari kertaa Hugo kyllä merkkas veteen, ei kuitenkaan tienny mitä sille hajulle ois tehny. Omituista oli se että kun Hugo löyti maalimiehen, niin ei oikein reagoinu millään tavalla. Haki kyllä namit sieltä mut sit jatko matkaa  jälestämällä vanhoja jälkiä.

 Sunnuntaina otin myös vähän tottista hienolla nurmikentällä. Seuraaminen menee Hugolla nykyään aika hyvin, pitää katsekontaktin lähes koko ajan. Kulmat se tulee perässä mutta ei oikein käytä takapuoltaan liikkeessä. Paikallaan se kyllä käyttää. Paikallamakuuta otin myös, ei mitään ongelmia. Sitten oli jännä kokeilu, kun saatiin testata miten koirat reagoi pamauksiin. Hugo oli ekaks paikallamakuussa kun ammuttiin kaks kertaa ja toisella kerralla sitten seuruutin sitä. Paikallamakuussa ei edes silmiään räpsäyttänyt, tuijotti vaan. Seuraamisessa se laski katseen ekan pamauksen aikana, mutta ei välttämättä ollu mitenkään pamaukseen liittyvä, koska ei reagoinu muuten millään tavalla. Toisen pamauksen aikana seuraamisessa ei minkäänlaista reagtiota. Hyvä Hugo! Jotain hyötyä sen välinpitämättömyydestä joskus.

Auto oli jälleen kerran Hugon paikka lähes koko leirin ajan. Välillä käytiin tekemässä töitä, mutta kaiken muun ajan se vietti autossa, yön myös.  Kalteri takakontissa tai häkki ois kiva juttu, varsinkin näin kuumalla kun pitäis pitää luukkua auki. Onneks Hugo pysyy hyvin siellä kun laittaa hihnalla kiinni.

Koirat autoissa nukkumassa.

 Talviturkki lähti viikonlopun aikana, niinkin reippaasti että Hugo käveli suoraan laiturilta pää edellä järveen. Ja siis se tollo teki sen kaks kertaa, kolmannella kerralla meni jo rannasta.