Nyt on kotona toipilas, joka näyttää kovin loukkaantuneelta. Joko siitä syystä, että sillä on kauluri kaulassa tai siksi että sillä on hassu olo, lääkkeiden vaikutuksen alaisena kun on. Kastraatioon Hugo siis joutui. Tavoitteena että se ei reagoisi uroksiin niin voimakkaasti lähialueiden narttujen juoksuaikoijen aikana ja että muutenkin suhtautuisi uroksiin paremmin. Lenkeillä Hugo reagoi joko koiriin innostuneesti, kiinnostuneesti tai sitten jos on (nuori) uros niin sitten mahdollisesti rähisemällä. Tuo rähinä on ärsyttävää, varsinkin kun tiedän että se ei sitä kaikille tee, vaan ainoastaan uroksille ja nuoret urokset on niitä pahimpia. Joten tämän tavan toivon kastraatiolla saavan pois. Toki Hugolla on tietyt koirat, joille rähisee sukupuolesta riippumatta, kuten ranskanbuldogit. Naapurin ranskanpullasta saanut traumat, joten ne tulee luultavasti olemaan Hugon tappolistalla aina. Mutta toivon näkeväni Hugossa leikkauksen jälkeen jotain sosiaalisia merkkejä ja hartain toiveeni on, että se ei muutu kovin laiskaksi. Eihän minun harrastuskoiran sovi olla yhtään laiskempi kun mitä se nyt jo on. Aika näyttää.
Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta leikkauksen jälkeen olivat joutuneet antamaan herätyksen, sillä pulssi oli heikentynyt ja kovin kylmäksi oli Hugo mennyt. Nyt ei enää vaikuta viluiselta, vähän vain paineside tuntuu häiritsevän. Kipulääkkeen sai mukaan, mutta ilman antibioottia koitetaan pärjätä tuon hiivan takia.
 |
| Sen verran tokkurassa, että ilman kauluria saa hetken vielä olla. |
