Vuoden loppu

 Vuoden viimeiset viikot on vietetty rauhallisesti vähän kaikkea pientä tehden. Ennen joulua käytiin ekaa ja ehkä vikaa kertaa hiihtämässä tänä talvena. Pieni lenkki tehtiin hieman kyseenalaisella ladulla, mutta minkäs teet kun hiihtämään on päästävä :D

Nouto on ollut myös suurennuslasin alla, sillä lähes joka päivä ollaan harjoteltu noudon pitämisvaihetta ennen ruokaa. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että Hugo saa namin aina kun pitää esinettä rauhallisesti suussa eikä mällää. Tämä aika on ehkä sekunnin luokkaa. Tottiksessa jäävät on ollu nyt pop ja miten ihana oli tänään katsoa kun Hugo jäi niin nätisti seisomaan ilman namin heittoa, vain käsiavulla ja suullisella käskyllä. Eteenmenoa myös pari kertaa treenattu, mutta siinä vielä paljon tekemistä. Harmi vaan että tottista tai melkein mitä vaan on huono treenata tuon vilukissan kanssa näillä pakkasilla.
Tämä vuosi on kyllä ollut hienoa aikaa Hugon uran suhteen. Alkukesästä läpäistiin Bh-koe ja syksyllä päästiin tähän hälyryhmään tähtäävien joukkoon, joka oli meille suuri juttu. Kyllä vuoden aikana on hurjasti kehitytty niin tottiksen kuin jälenkin osalta. Haku jäi vähäiseksi tänä vuonna, mutta ehkä ensi kesänä sitä sitten treenataan ahkerammin. Tänä vuonna minä olen myös oppinut luottamaan Hugoon, että kyllä se osaa ja kyllä se oppii vaikka alku tuntuukin aina niin vaikealta.
Ensi vuonna olisi kyllä tarkoitus käydä pelastuskoirien jälkikoe testaamassa, vaikka se varmaan menee loppukesälle, sillä tottis ei ole vielä siinä mallissa kun pitäisi. Alkuvuosi kun menee Hugolla täysin lomaillessa. Mutta minun mielestä meillä on kaikki mahdollisuudet jatkaa tätä nousukiitoa vielä ensi vuonnakin. Menestyksekästä uutta vuotta toivottaa Joensuun porukka, joka hiljenee treenien osalta kolmeksi kuukaudeksi.

Sosiaalista toimintaa

Hugon koira-teemaviikoilta sitten vähän kuvia. Hugolla on ollut seurana viikon verran 5kk shelttinarttu ja nyt toisen viikon ajaksi tuli 5-vuotias shelttinarttu meitä viihdyttämään. Viikonloppuna Hugo pääsi jo vanhan tutun suursnautseri nartun kanssa lenkille. Tätä 5kk ikäistä pikkuneitiä kohtaan Hugolla oli monta mielipidettä. Ulkona Hugo ei juuri pennusta välittänyt, mutta sisällä ei päästänyt lähelle, vaan murisi aina jos pentu meni liian lähelle. Hugo itse kuitenkin hakeutu useasti pentua haistelemaan ja oli siitä kiinnostunut, mutta jos pentu varovasti meni tekemään tuttavuutta niin heti alko murina. Mutta aina ulos lähtiessä Hugo innostui pennusta ja yhden kerran jopa Hugo teki eteisessä leikkiinkutsuja ja haki sukan ja olisi halunnut leikkiä. Pentu meni kyllä mukaan, mutta kunnon leikkiä siitä ei syntynyt. Toisen kerran eräänä iltana Hugo innostui leikkimään ihan kunnolla sisällä pennun kanssa. Siinä ne lattialla paini Hugo maaten maassa ja pentu Hugon ympärillä hyppien. Mutta leikin jälkeen Hugo ei taas päästänyt pentua lähelle, eikä sietänyt sitä muutenkaan yhtään enempää kuin aiemminkaan. Ulkona hihnassa Hugo sieti pennun riehumiset ja hyppimiset, mutta sisällä ei mitään. Toki ulkona on enemmän tilaa ja se ei ole kenenkään reviiriä, mutta silti kummastuttaa tuo Hugon moninainen käytös. Jotenkin niin outoa, että jotkut koirat Hugo ottaa ihan hyvin, mutta joitain ei sitten siedä vaikka kuinka totuttais ja tekis kaiken oppikirjojen mukaan.

Viikonlopun Hugon ja suursnautserin lenkistä on todisteena vain yksi pimeä kuva, mutta sen ehkä ymmärtää kun on kyseessä kaksi viipottajaa ja pimeä ilta.

Tällä viikolla Hugo sai sitten jo Hugonkin mielestä kivemman sheltin. Tutun 5-vuotiaan narttun. Sen kanssa Hugo pääsi uloskin leikkimään ja molemmat tuntui nauttivan.

Tottiskoulutus

Melkein olin jo unohtanut, että käytiin tottiskoulutuksessa tuossa  vajaa pari viikkoa sitten. Saatiin paljon hyviä vinkkejä vaikka mihin. Aluksi tuntui, että mihinhän haluan keskittyä tässä koulutuksessa, pitäis joku ongelma keksiä, mihin halutaan ratkaisuja. Noh kyllä sitten kun mietin mitä meidän pitäis vielä opetella, niin tuli mieleen liikkeistä jäävät, nopeat maahanmenot ilman, että kyynärpäät jää ilmaan ja eteenmeno.
Maahanmenossa kouluttajan mielestä kyynärpäiden ilmaan jääminen ei johdu kylmästä ja märästä maasta vaan siitä, että Hugo on oppinut, että niin voi tehdä. Nyt sitten maahan mennään ensimmäisellä käskyllä ja jos ei, niin siitä ei saa palkkaa, vaan pelkän kehun. Ja ihan perus harjoituksia käden avulla nopeita ja kunnollisia maahanmenoja. Jääviin saatiin hyvä neuvo etenkin seisomiseen, että seuruttaa tai kuljettaa koiraa sivulla ja oikealla kädellä heittää namin koiran pään yli tai hieman koiran sivulle ja sanoo käskyn. Tällein koira oppii pysähtymään käskystä ja jossain vaiheessa namin heiton voi jättää pois. Eteenmenossa uusi tekniikka oli että avustajalla on nami ja koira lähetetään avustajan luokse eteen ja itse käskytetään koira avustajan luona maahan, jonka jälkeen avustaja palkkaa koiran. Tästä lähdetään etenemään niin, että käsky huudetaan jo ennen kuin koira on avustajan luona. Tämä oli kyllä tarpeellinen neuvo meille. Mietin jo monesti että miten ihmeessä saan hugon opetettua eteenmenoon ja vielä menemään maahan käskystä. Aiemmat ohjeet oli  että opetat sen juoksemaan ruuan luokse ja sitten kaukokäskyt ja sitten vaan jossain vaiheessa huudat käskyn eteenmenossa. Ei varmasti olisi toiminut meillä. Mutta hyvin tyytyväinen olin koulutukseen.

Sitten vähän täytekuvia. Hugon tapa matkustaa autossa ja Hugon uusi valopanta, joka todellakin näkyy ainakin vielä. 

Sitä perinteistä..

..eli jälkeä. Nyt on kyllä vähän minun into lopahtanut tohon jälkeen. Aina vaan jälkiä pitäis olla tekemässä ja ajamassa ja kuka tekee ja miten tekee ja minne ja kuka tekis harhoja ja ja ja .. Hugon into ei oo lopahtanut, mistä kertoo se, että se ajo n. 24 tuntia vanhan jälen pari päivää sitten. Minä en edes itse tiennyt missä jälki meni, joten oli vaan pakko luottaa koiraan ja kyllä se loppuesine sieltä löyty. Olen ylpeä! Nyt teemana on siis ollut harhat. Kaksi jälkeä hyvin sotketulle pohjalle on tehty ja yksi jälki, jossa oli vain yksittäisiä harhoja. Niin ja sitten oli yksi jossa oli molempia. Hugon heikkous on löytynyt: hyvin sotkettu alue. Yksittäiset harhat vielä menee jotenkin, mutta jos on paljon harhoja yhdessä kohdassa, niin siinä hajoo paketti. Se menee ihan sekasin, että mitä näistä jäljistä pitäis ajaa. Tätä pitäis siis treenata, mutta kun se on niin vaikeeta saada jälentekijöitä ja monta harhantekijää yhteen paikkaan.
Nyt taisi alkaa tottisviikko, joten ehkä pitäisi tottista vähän ottaa. Mutta kun ulkona on niin pimeetä ja märkää ja Hugo ei tykkää kun on märkä ja kylmä maa ja ja ja... kyllä minä tekosyitä keksin, ettei tarttis mitään tehä. Lauantaina tulee kuitenkin tottiskouluttaja meitä treenauttamaan, joten siihen mennessä pitäis ainakin jotain olla tehtynä.
Nyt kun on näitä teemaviikkoja ollu, niin Hugolla on nyt sellasia koira-teemaviikkoja tulossa. Viikonloppuna kävi nimittäin yks koirakaveri kylässä ja viikon päästä tulee pariks viikoks toinen koira punkkaamaan meille. Niin ja tapas Hugo toisen dallun tässä yks päivä lenkillä, jonka kanssa ois ollu niiiiin kiva leikkiä, mutta ei ollut aikaa. Ehkä me vielä siihen törmätään ja Hugo pääsee leikkimään senkin kanssa. Kuten huomata saattaa Hugosta on tullut sosiaalinen koira :)

Tässä yksi hyvin tuore (15min) jälki jossa alla paljon harhoja:

Jälkiä jälkiä

Jälkiä, mitäpä muuta me tehtäis. Nyt on viisi jälkeä takana viimisen kahden viikon ajalta. Pääasiassa jäljen nostoja on tullut tehtyä. Jäljet on ollu 3-6h vanhoja. Paitsi tänään ajettiin yks n.17h vanha ja yks 1h vanha peltojälki.  Peltojälkiä Hugolle ei ookkaan ikuisuuteen tehty ja ikinä ei oo noin vanhaa tehty pellolle. Jälki oli ehkä 50m pitkä ja hyvin Hugo sen nappas ja ajo, ei ongelmia.
 Nyt olen kuitenkin huomannut, kun ollaan tehty aika tuoreita ja lyhyitä jälkiä jälennostoina, niin Hugo on alkanut humputella.  Hugo lähtee metsässä ettimään jälkeä sata lasissa ja sinkoilee ties minne ja jälen alku on sellasta juoksemista. Vähän ajan päästä se on kuitenkin rauhoittunut ja ajaa ihan hyvin, mutta tuo säntäily minua kyllä vähän ärsyttää. Ja myöskin kun lopetetaan yks jälki ja lähdettäis ettimään uutta, niin herra ois koko ajan lähdössä sille aiemmalle jälelle kun se jäi kesken. Sehän on tietysti tosi hyvä, että se ei mielellään hylkäis jälkeä, mutta kyllä sen sekin pitää osata. Ehkä minun pitää keksiä joku loppu käsky tai sana tai ele, että ymmärtäis että tää oli nyt tässä, lähetään ettimään uutta.
 Mutta nyt minä teen sille pidempiä ja vanhempia jälkiä, jolloin se ei voi humputella jos meinaa jälellä pysyä. Saa luvan ottaa sen nenän käyttöön. Ja minä aion tästä lähtien myös jarruttaa sitä ihan kunnolla niin, että eteenpäin ei mennä korvat hulmuten.
Seuraavan kahen viikon aikana teemana onkin harhat jälellä.  En tiiä mitähän niistä tulee. Hugo kun yksittäiset harhat sivuuttaa yleensä, mutta sitten sellaset missä on useempia jälkiä pienellä alueella, niin sillon se alkaa säätää.
Tottista ollaan pari kertaa viikkoon otettu. Viime viikolla otettiin henkilöryhmää, jossa oli koira ja koko henkilöryhmä liikkui. Se kuulemma liikkuu oikeessa kokeessakin ja sieltä välistä vaan pitää puikahdella koiran kanssa. Mutta, niin siellä sitten puikkelehtiin kahden ihmisen ja yhden suursnautseriuroksen seassa ja Hugo ei edes vilkase koiraa eikä ihmisiä! Välillä häiriökoira leikkikin ja Hugo vaan napottaa minua ja seuraa täydellisesti. En aina voi uskoa tuota koiraa. Ja me ollaan tehty paikallaolevaa henkilöryhmää, jossa on koira KAKS kertaa. Täydellisen seuraamisen ja koiran huomiotta jättämisen veikkaan osittain olevan sen ansiota, että Hugo välttää katsekontaktia ja tilanteita toisten koirien kanssa, jotka kokee ahistavina. Tänäänkin se ei suostunut tulemaan autosta pois kun yksi koira oli liian lähellä autoa. Hugo alkaa tuntea omat rajansa ja millon kannattaa häipyä, ettei ite ala rähisemään.
Pientä huolta on Hugo aiheuttanut viime viikkoina, sillä se on juonut ihan älyttömästi ja ulos päästyään pissaakin sen minuutin putkeen. Pari päivää sitten se joi illalla niin paljon, että yölläkin piti päästä ulos. Nyt sitten ryhdyin ihan toimiin sen suhteen ja varasin ell ajan. Noh se juominen tietysti loppu nyt kun sain ell ajan varattua. Eilen se joi päivässä 1,5l eli ihan normaali määrän. Aiemmin en siis ollu tajunnu mitata sitä veden määrää, ennen kuin nyt kun se juokin ihan normaalisti. Taidan kuitenkin viedä sen tarkastukseen, sillä jos en vie niin varmasti seuraavana päivänä alkaa juomaan ihan hulluna.

Aikataulutettua treenaamista

Nyt on virallista! Kohti hälyryhmää treenit on nääs aikataulutettu jouluun asti. Ja pitää vielä ihan merkata kaikkien nähtäville, että treenit on todellakin tehty. Joka viikolle on tietty teema, mitä pitää treenata, nyt seuraavat kaksi viikkoa on teemalla jäljen nostot. Parin viikon aikana pitäis tehä vähintään 5 treeniä jälen nostoja, ei  paha Hugonkaan motivaation kannalta. Marraskuun kaks viimeistä viikkoa harjotellaan harhoja ja sitten alkaakin tottis kuuri, joka kestää joulukuun ajan. Me taidetaan kuitenkin ajaa joulukuussakin vielä jälkiä, sillä vuoden vaihteen jälkeen minä suuntaan maapallon toiselle puolelle ja Hugo jää tänne kolmen  kuukauden treenivapaalle. Muistaakohan Hugo sen jälkeen mitä "jälki" tai "ukko" tai "sivu" tarkotti? Toivon syvästi että muistaa ja että se ois täynnä virtaa ja intoa treenata kahta kauheemmin. Vai onkohan riskinä enemmänkin että muistanko minä mitä ne tarkotti?
Tässä lähiaikoina muutama jälki ollaan ajettu ja sitten kentällä otettu rullaa ja kerran jopa käyty hakuilemassa. Hakuilu oli mielenkiintoista sillä Hugo hakuili nenä maassa, köh köh, mistäköhän syystä. Onneks oli tuulinen sää niin kyllä se lopulta tais ratkaisut tehä ilmavainulla. Hakuilu tehtiin partiointi tyyppisesti ja suoralla palkalla, jotta Hugo sais motivaatiota lisää itse ilmatyöskentelyyn.
Tehtiin tässä vähän aikaa sitten Hugon toinen oikeesti vanha jälki, se oli n. 20 tuntia vanha. Hugo ei sitä kyllä itse nostanut ylös...tai kyllä se merkkas sen ja ajo pari metriä takajälkeä, mutta sen jälkeen ei tiennyt mitä ois pitäny tehä. Siitä sitten lähettiin yhdessä jälkeä pitkin menemään ja aika heti Hugo jälen nappasi ja ajo hitaasti mutta varmasti loppuun asti. Yllätyin kovasti kun se merkkas jäleltä kepit, joita olin pitäny ehkä 10min kädessä ennen jälelle pudottamista.

Testipäivä

Nyt on sitten ohi Kohti hälyryhmää ryhmän testipäivä. Voin sanoa, että tyytyväisinä lähdettiin sieltä pois. Kouluttajana toimi meillä siellä entinen rajakoirien kouluttaja, nimeä en tietenkään muista. Aamusta tehtiin noin 50m pitkät jäljet, jotka kulkivat osittain tiellä ja osittain metsässä. Aina tielle tullessa oli parin askeleen päästä esine. Hugolle jälki oli aivan tuore, sillä olin kertonut että Hugo ei osaa ajaa kovalla pinnalla laisinkaan. Noh ajohan se! Nosto tehtiin metsässä ja hyvin Hugo ajo niin metsäpätkät kuin tiepätkätkin. Minä olin vain tehnyt Hugolle aivan liian vanhoja tiejälkiä. En tiiä miten olen voinut olla niin tyhmä, että en ole tajunnu tehdä ihan tuoretta jälkeä, jos koira ei aja ollenkaan vähän vanhempaa. Mutta helpotus oli, että kyllä Hugonkin saa opetettua ajamaan kovan pinnan jälkeä.
Toinen treeni tehtiin ihan kokonaan tielle 50m, jonka päässä oli esine. Hugo ajo senkin hyvin, vaikka se oli ehkä hieman liian tuore, koska Hugo ei joutunut tekemään juurikaan töitä, sillä meni vähän vaan siinä hajuvanassa.
Kolmas treeni oli pellolla joku 100m jälki, ehkä tunnin vanha, jossa oli 4 aivan tuoretta harhaa. Tarkoitus oli saada esiin harhan merkkaus. Hugo merkkasi ensimmäisen harhan tosi selkeesti ja kävi vähän tarkastamassa sitä. Toisen harhan kävi myös merkkaamassa selvästi. Jäljelle sattuis suden jälet, jotka merkkasi myös selkeästi. Viimeiseen harhaan se ei juurikaan reagoinut. Tämäkin onnistunut jälki ja Hugo sai vahvistusta, että harhoille ei lähdetä vaan ne vain merkataan.
Ainoa "huono" puoli tai kouluttajaa mietityttävä asia oli, että onko Hugolla moottoria työskennellä pitkään ja etenkin jos tulee haastava paikka, niin lähteekö se ratkaisemaan sitä. Mutta sanoi kyllä, että ei tunne koiraa, joten ei osaa sanoa miten pitkään se jaksaa toimia. Haussa tai ainakin tällä hetkellä rullan kanssa Hugon ratkaisukyky on aika heikko, sen tiedän itsekkin. Jäljellä taas en muista, että olisin Hugon nähnyt kyllästyvän tai lopettavan jälen ajoa pahan paikan tullessa. Sillä kuitenkin se jälki on niin vahva ja se on yleensä tosi innoissaan aina sinne menossa. Mutta vaikea sanoa, sillä ei Hugolle kauheen pitkiä ja vaikeita jälkiä ole tehty. 
Vaikka Hugo sai kehuja hyvästä jälen ajosta, niin minäkin sain vähintään yhtä paljon kehuja erinomaisesta ohjauksesta ja Hugon lukutaidosta jälellä. Kerrankin näin päin, että ohjaaja ei ole se rajoittava tekijä vaan ehkä jopa eteenpäin vievä.

Rättiväsynyt koira päivän lopussa.

Kuulumisia

Hyvää kuuluu! Sain juuri tietää, että päästiin Hugon kanssa Kohti hälyryhmää-ryhmään. Se on tällainen uusi kokeiluryhmä, jonka koirat pyritään saamaan siihen kuntoon, että pääsevät ihan oikeeseen hälyryhmään. Oikeassa hälyryhmässä on siis koirakoita, jotka ovat suorittaneet joko jälki tai haku pelastuskoirakokeen tai sitten molemmat (suositukset taitaa vaihdella alueittain) sekä läpäisseet käyttöönottotarkastuksen. Käyttöönottotarkastuksessa katsotaan koiran ja ohjaajan työskentelyä "oikeassa tilanteessa".
 Jännityksellä odotan miten meidän treenailut paranee ryhmässä olon myötä. Ryhmä treenaa ainakin hakua, jälkeä ja tottista. Ja tarkoitus olisi treenata mahdollisimman paljon oikean tilanteen kaltaisia asioita. Ensi viikon lauantaina on koirien tason katsastus ja treenisuunnitelmien tekoa. Mutta ihan huippu juttu että tuonne päästiin, sillä toivon, että nyt saadaan kunnon ohjausta meidän treenaamiseen.
Kyllä pitää tässä kohtaa kehua, että kyllä me paikkamme ollaan tuolla ansaittu, sillä Hugo jäljesti tässä yks päivä 22 tuntia vanhaa jälkeä metsässä. Ei se ihan turha koira ole.

Ekassa videossa näkyy hyvin kuinka Hugo lähtee usein ettimään jälkeä mielummin läheltä metsää kuin että ottaisi sen suoraan tieltä. Tässä siis jälki kulkee suoraa tietä pitkin risukkoon.

Tässä Hugon toinen ongelma näkyy, kun jälkihän jatkuu aina suoraan tien yli, eikä se voi kääntyä mihinkään muualle.

Syksy

Meidän syksy on alkanut ja varmaan jatkuukin jälkipainotteisesti. Lähinnä vanhoja (6-12h) metsäjälkiä ja jäljen nostoja ollaan harjoiteltu. Nyt pitäisi ehkä tehdä muutamia nurmikko/peltojälkiä ja vielä jos jaksais jonkun tienpohjajäljen vääntää niin olisin tyytyväinen.
Tottista aloiteltiin nyt vähän tehokkaammin treenaamaan, sillä se on jäänyt nyt aika vähälle. Jäävät ja eteenmeno ne tärkeimmät treenattavat. Viime treeneissä harjoteltiin henkilöryhmää, jossa oli koira. Ensin ryhmässä oli 11vk tanskandogin pentu, jota Hugo ei ollut ikinä nähny ja toisella kerralla tuttu suursnautserinarttu. Molemmilla kerroilla Hugo ei juuri reagoinut koiriin vaikka aika lähellä pyörittiin. 

Hakuilua ollaan vähän otettu, mutta tuntuu, että aina siinä joku mättää. Vaikka oli tässä yhet tosi hyvät treenit, jolloin harjoiteltiin pitkiä pistoja kiintorullan kanssa. Pistoille Hugo lähti hienosti ja rullankin toi mallikkaasti. Ainoastaan olisi pitänyt tehdä vain 3 pistoa, sillä neljännellä rullan tuonti ei ollut enää hyvä. Huomaa kyllä, että niin kauan kun on intoa, niin rulla jaksetaan tuoda perille asti, mutta kun väsymysy iskee niin heti kärsii ilmasu. Mutta viime treeneissä sama teema: pitkät pistot, niin Hugo juoksee 5m metsään ja kattelee ympärille ja tulee takas että "ei näkyny ketään". Siinä vaiheessa sellanen olo että silmillähän sut on koulutettu ettimäänkin ja ne ukothan on aina siinä 5m päässä keskilinjasta. Ei ollu meidän päivä silloin. Mutta totta on, että kun ollaan rullaan keskitytty, niin koko muu hakuilu on jäänyt tosi vähäiseksi. Pistoja tai kaavioo ei olla kyllä tänä kesänä montaa kertaa otettu.
Hauskaa on se, että Hugo tuntu tuona katastrofipäivänäkin olevan ihan innoissaan, sillein että jee me treenataan, aijaa mitähän mun piti tehä jos ei silmillä ettiä, nooh ei se haittaa mä meen sit tänne, ai ei ollu täälläkään, eipä siinä tää on silti tosi kivaa...Sillä on joku jee-kausi menossa, vaikka se ei ihan kunnolla aina toimikkaan kaikessa. Sisällä se jopa saattaa kantaa lelun mulle ja irti kun pääsee, niin välillä juoksee hulluna rinkiä ihan kun ei ois ikinä ulkona ollukkaan. Veikkaan, että Oliverin lähtö on tähän osa syy, sillä Hugo ei oikein uskalla Oliverin seurassa leikkiä kun Oliver alkaa komentamaan. Hugo kun ei muutenkaan tykkää kauheesta säädöstä ja kun Oliver riehuu ja huutaa koko ajan, niin Hugo sitten ite pysyy poissa tieltä ja rauhoittaa tilannetta sillä.

Vähän siistiä!

Otsikko liittyy viime viikonloppuna olleeseen Pelastuskoirien joukkuekatselmukseen, jonka Pohjois-Karjalan pelastuskoirat järjesti Outokummun kaivoksella. Kisat kesti perjantaista sunnuntaihin, jonka aikana joukkueille oli suunniteltu ties minkälaista tehtävää ja rastia. Itse olin koko viikonlopun kisoissa töissä ja varsinkin lauantaina pääsin ihan vierestä näkemään joukkueiden suorituksia. Viikonloppu oli tosi siisti, vaikka hyvin vähäisillä yöunilla mentiin myös me talkoolaiset, kun millon piti olla yöllä jälkiä tallaamassa ja millon hakualueita sotkemassa aamuyöstä. 

Me päästiin pari viikkoa aiemmin Hugon kanssa testaamaan miten haku luonnistuu siellä kaivostunnelissa ja rikastamossa, joissa oli myös kisailijoilla rastit. Kaivostunneli oli aivan pimeä ja haju kerääntyi aina johonkin kauemmaksi maalimiehestä, joten Hugolle paikka oli haastava, mutta kyllä se lopulta ukot löysi. Rikastamossa taas oli paljon roinaa, avonaisia portaita ja haastavia paikkoja ja erityisesti Hugo-arkajalalle paikka teki tosi hyvää.  Ja tietysti kisojen jälkeen piti itse päästä testaamaan tottelevaisuusrastin osioo, jossa koira piti lähettää portaille ja sen piti kiivetä ne itsenäisesti ylös. Hugolta se ei ihan ilman apuja luonnistunu, mutta namien avulla kyllä. Huomasi kyllä tottelevaisuusrastia katsellessa, että ei Hugosta ois puoliinkaan rastin liikkeisiin. Ei me toki olla muuta tottisliikkeitä harjoteltukaan kuin mitä pitää BH:ssa osata.
Kaiken kaikkiaan tosi jännä viikonloppu ja sai taas uutta intoa treenaamiseen kun näki hyviä koiria ja myös muutamia hyviä ohjaajia :D Ja näitä kisoja katsellessa tuli aina välillä mieleen, että kuinka hienoa olisi itse päästä osallistumaan ja etenkin kuinka hienoa ois jos olisi niin hyvä koira, että sen kanssa sinne pääsis.

Taas tuli se aika vuodesta, kun Oliver lähti kohti pohjoista talvea viettämään.

Taas treenataan

Kylläpä on ollu taas kiire. Millon ollaan oltu missäkin treeneissä ja kaikki muutkin hommat tuntuu vievän kaiken vapaa-ajan, esimerkiksi Dobo-pallo kurssi jota vedän tällä hetkellä. Koiruudet on saanu toimia siellä mallioppilaina, vaikka en tiedä onko ne yhtään parempia kun oikeet oppilaat :D
Hugon kanssa ollaan jälkeä ja hakua treenattu suhteellisen innokkaasti. Jäljeltä saimme hyvää palautetta ja paljon uusia vinkkejä miten treenata tulevaa pelastuskoiraa jäljellä. Meitä on painostettu menemään pelastuskoirien jälkikokeeseen vielä  tänä syksynä, mutta meidän tottis ei ole kyllä vielä niin varma, että sinne uskaltaisin mennä. Jäljen puolesta sinne olisin voinut mennä jo vaikka vuosi sitten. Mutta kovasti innostuin uusista vinkeistä, sillä tähän asti on tuntunu että metsäjäljellä me junnataan paikoillaan, enkä ole keksinyt oikein mitään miten sitä olisi voinut vaikeuttaa. Nyt on tiedossa harhojen treenausta, jäljen nostoa, jäljeltä pois ottoa, esinettömyyttä, tielle ja autolle päin kääntyviä jälkiä sekä vanhoja jälkiä. Heti kokeilussa oli jäljeltä pois otto ja uuden jälen ettiminen ja se oli mielenkiintoista sillä Hugo oikeesti joutu tekemään töitä. Oli mukava kerrankin huomata, että hei meillä on jotain mitä pitää treenata.

Välillä täytyy treenien sijasta käydä marjassa:

Nyt ollaan sitten vähän tottistakin yritetty ottaa kerta keväällä pitää olla menossa kokeisiin. Apua! Lähinnä jääviä liikkeitä ja eteenmenoa ollaan treenailtu, sillä niitä kun Hugolle ei ole aiemmin tarvinnut opettaa. BH:ssa kun jäävät ei ole enää oikeita jääviä, mutta pelastuskoirakokeessa ne on. Ikuinen ongelma maahanmenokin on alkanut sujumaan ilman "onko pakko, et oo tosissas, tähän kylmälle hiekallekko" -katseita. Eteen menosta on tullut huippu liike, ainakin vielä kun ei tarvii kun juosta ruokakupille. Ja on se kumma miten 15 minuutin tottis voi väsyttää ton koiran. Nytkin kuorsaa tuossa tuossa vieressä pää nätisti tyynyllä eikä olla muuta tänään tehty kun 15 minuuttia tottista.
Hakuilu on ollut lähinnä kiintorullan treenausta. Nyt olen päättäny unohtaa pienet tiputtelu ongelmat ja katon miten tämänhetkisellä taitotasolla kiintorulla toimii käytännössä. Vinkkinä tuli, että nyt pitäis keskittyä jälkeen ja treenata vain oikeita tilanteita haussa. Pointtina kai lähinnä se, että pelastuskoirien viralliseen häly-ryhmään ei tarvitse enää kun hyväksytty jälkikoe ja käyttöönottotarkastus. Käyttöönottotarkastuksessa haku tilanne on partiointi tyyppinen, joten siinä ei koiran tarvii osata hakukaavioo yms.

Terveenä jälleen

Meidän treenikesä on kyllä mennyt ihan harakoille tai joillekkin. Voin sanoa, että yhdissä hakutreeneissä käytiin, jälkitreenitkin voi laskea kahen käden sormilla ja tottista treenattu pari kertaa. Alkukesästä oli aina treeniaikaan jotain menoja, sen jälkeen tuli helteet ja sitten tuo kynsi. Kynsi on muuten lähteny paranemaan antibiottikuurin alottamisen jälkeen ja nyt on lähes parantunut. Eikä muuten hiivakaan ole yltyny älyttömän pahaksi, ainoastaan huulet kutiaa jonkin verran enemmän.  Ei menny ihan suunnitelmien mukaan tää kesä, vaikka hyvää treenikautta onkin vielä paaljon jäljellä ja siitä me meinattiinkin ottaa kaikki irti. Irtiotto on alotettu jälkitreeneillä ja rullatreeneillä. Hugo ajo huipusti metsäjälen 3kk saikkuloman jälkeen, tais olla vähän virtaa.
Rullaa otettiin ihan vain lyhyellä pätkällä metsässä ja tiputtelu on loppunut sillä, että minulla on kunnon nami jonka Hugo saa kun on tuonut rullan. Tästä opimme, että jokainen tietää koiransa parhaiten ja ei pitäis liikaa kuunnella muiden mielipiteitä jos itse uskoo jonkin toimivan. Uskoin liikaa siihen, kun sanottiin että koiraa ei saa palkata rullan tuonnista, koska maalimies ei ole muuten enää se huipputyyppi, jolta vaan saa ruokaa ja virheilmasujen määrä saattaa kasvaa. Jooo en vielä tiedä miten valeilmasuja tulee, mutta kyllä se Hugo sille maalimiehelle juoksee ihan yhtä innokkaasti kun ennenkin. Ja pääasia on se, että minä saan mielenrauhan tohon rullan tiputteluun, eikä korvista ala nousta savua aina kun mainitaan sana rulla. En ole mielestäni mikään täydellisyyden tavottelija, mutta Hugo on aika taitava tekemään oman mielen mukaan ja varsinkin rullan tuonnissa se osaa esittää: että täh!? siis pitääks mun tuua täältä joku rulla?! joo okei, oon ehkä joskus kuullu jostain rullasta... ja siis ihan oikeesti mun pitää ite vielä ettiikkin se? antaisitko sen mulle tähän nenän eteen jos mä vähän aikaa seison tässä ihan kun en tietäis mitä mun pitää tehä? ai et, noh ei sitten..pakko kai se on sit ite ettiä ja viiä tolle yhelle. Tähän lankaan on menny tosi moni maalimies ja tästä lähtien Hugon auttaminen on ehdottoman kiellettyä, koska Hugo on oppinu ton, että kyllä ne auttaa kun vähän aikaa tässä seison. Ja tästä syystä Hugolta pitää vaatia asiat aika tarkasti, jotta ei tule tän kaltasia ongelmia jatkossa.

Aurinko ennen sadetta

Saikulla

Tietysti kun olis aikaa treenata niin on liian kuuma tai kun vähän viilenee niin herra H repäisee kyntensä, joten se siitä sitten. Tämä nimenomainen herra lomareissulla päätti vähän hätistää kissaa ja siinä sivussa kynsi osui johnkin ja repeytyi. Kynttä on onneksi vähän vielä jälellä, mutta se on kuoriutunut pinnalta, joten aika ikävän oloinen se on. Tässä sitä ollaan reilu viikko jo paranneltu eikä se tunnu mihinkään muuttuvan. Punainen ja vereslihalla se kynsi on eikä vaikutakkaan että lähtisi kuivumaan tai paranemaan. Puhdisteltu sitä on ja sukkaa pidetty siinä ja kauluria Hugo käyttää aina kun en ole kotona ja yöllä. Antibioottia en ole siihen hakenu, kun sitten hiiva puhkeaa pahasti, mutta jos ei näytä kohta lähtevän paranemaan, niin sitten se on kai pakko. Kynsi kun ei sillein vaikuta tulehtuneelta, ainoastaan vaan ei lähde parantumaan.
Muutama kuva vanhalla kameralla kun onnistuin hajottamaan puhelimeni...

Summer!

Dobo-koulutus

Loma on jatkunut koira aiheisilla jutuilla. Kävin nimittäin Dobon koulutusohjaajakurssilla. Dobo on uusi koiran ja ihmisen yhteinen liikuntamuoto, jossa liikkeitä tehdään Dobo-jumppapallon ja erilaisten tasapainotyynyjen avulla. Dobossa ideana on vahvistaa niin koiran kuin ihmisenkin syviä lihaksia, sekä parantaa tasapainoa ja kehon hallintaa. Dobossa liikkeitä on erikseen koirille ja ihmisille, mutta on myös yhdessä koiran kanssa tehtäviä liikkeitä. 
Minua itseäni kiinnosti ehkä enemmän tuo koiran treenaaminen, mutta eihän se pahitteeksi ole itseäkään treenata. Kurssilla tuli taas mietittyä kuinka tärkeää koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen on ja kuinka kovalle rasitukselle koira joutuu erilaisissa harrastuslajeissa. Kurssi laitto minutkin miettimään, että palataankohan me Hugon kanssa agilityn pariin enää ollenkaan. Hugo kuitenkin suht raskasrakenteinen ja ne fyysiset suoritukset jota koira joutuu agilityssä tekemään, niin on kyllä tarkemmin mietittynä aika hurjia. Eihän koira ikinä luonnossa tekisi niin montaa ja tiukkaa käännöstä, niin montaa ja korkeaa hyppyä ja niin kovia tai vauhdikkaita pysähdyksiä kuin mitä agilityssä yhdellä radallakin tulee. Esimerkiksi A-esteen alastulossa pysähtyminen täydestä vauhdista tuo aikamoisen rasituksen koiran etupäälle. Toki kevytrakenteinen, hyvässä lihaskunnossa oleva ja hyvän kehonhallinnan omaava koira voi hyvinkin säilyä vammoitta pitkänkin kisauran jälkeen. En vaan jotenkin usko, että Hugon rakenteelle se on se paras laji, ainakaan kovin usein harrastettuna. En ole tullut agilityvastaiseksi, mutta minusta välillä on hyvä miettiä mitä koirallaan oikein teettää ja onko koiralla siihen fyysiset valmiudet.
Kuitenkin löytyi paaljon syitä, miksi eri harrastuslajien koirien tulisi harjoittaa myös kehonhallintaa ja syviä lihaksia, eikä vain lenkittää riittävästi. Erityisesti agility- ja IPOkoirat joutuvat fyysisesti kovimmalle rasitukselle ja siks niiden pitäisi myös olla hyvässä kunnossa, jotta vammoilta säästyttäisi.
Minä tietysti aloitin innokkaana koirien ja itseni treenauksen pallolla ja tasapainotyynyllä, jotta joskus voisin tätä lajia mahdollisesti ohjata muillekkin. Hugo arkajalkakin saatiin yllättävän helposti pallolle ja koko ajan edistytään sen kanssa. Oliverille tasapainotyyny on tehokkain treeniväline, sillä meidän jumppapallo on vähän turhan suuri Oliverille.

Posio

Kuulumisia täytyy taas kirjoitella. Treenien osalta on ollut hiljaista kun kaikki voimat meni bh-kokeeseen :D Nooh ei aivan, mutta kaikkee muuta on ollut niin ei olla treeneissä ehditty käydä. Juhannusviikko meni melkein kokonaan reissussa koirien kanssa ja sunnuntaina suunnattiin sitten Posiolle neljän päivän vaellusreissulle. Kyllä Hugosta eräkoira tulisi, jos vaan ois pikkuisen enemmän karvaa, jotta itikat ei söis sitä ja että ei paleltuis yön kylminä tunteina niin helposti. Tällä reissulla selvittiin kuitenkin koirille tarkoitetulla hyttysmyrkyllä, BOT manttelilla ja sillä, että Hugo nukkui teltassa keskimmäisenä makuupussin alla.
Kilometreistä en osaa sanoa, mutta kävelyä tuli noin 6 tuntia päivässä. Maasto oli välillä melko haastavaa ja mäet jyrkkiä, mutta Hugo meni kyllä hienosti kaikista silloista ynnä muista pelottavista paikoista. Ja kyllä se poika jaksaa kulkea! Kolmantena päivänä huomasin pieniä väsymyksen merkkejä, kun alkoi illasta jo mennä samaa tahtia meidän kanssa eikä viipotellut omia reittejään. Vaikeuksia oli vaan syöttää sitä niin paljon, että ei pääsis laihtumaan matkalla, kun ei ihan järjettömiä määriä uskaltanut kuitenkaan antaa aina kerralla. Se kun on nyt laihtunut 1,5kg talven jälkeen, vaikka mielestäni olen vaan koko ajan lisännyt sen ruokamäärää. Ehkä se nyt vaan on liikkunut niin paljon, että kuluttaakin sitten aika reilusti.
Nyt sillä on kuitenkin lihotuskuuri meneillään ja se on saanukin nukkua viimeiset 2 päivää väsymyksensä pois, eikä olla tehty mitään.
Sitten kuvia juhannukselta ja vaellusreissusta: 

Ekaa kertaa veneessä

Bh-koe

Huh! Se on ohi ja vielä hyväksytysti! Olen huojentunut ja onnellinen. Hugo teki ihan tosi hyvin ja tuli vielä palautetta, että se niin iloisesti (lue pomppien) seurasi. Eka kaavio meni minustakin hyvin, kontaktim piti koko ajan, vire oli hyvä ja henkilöryhmä meni hienosti. Toisella kiekalla vähän aina pysähdyksien jälkeen jätätti ja yhen kerran jäi kattomaan jotain hetkeksi, mutta kunnialla mentiin loppuun. Jäävät meni hyvin ja luoksetulo erinomainen! Paikallamakuussa Hugo sitten vähän sääti. Katsoin että aluksi jäi haistelemaan kovasti maata, kun jätin sen sinne ja kun palasin niin Hugo oli istumassa siellä. Oli kuulemma ihan lopussa noussut istumaan. Veikkaan että hajut on vieny sitä pitkässä heinikossa ja lopulta päättänyt nousta ylös. Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, kerran kai oli piipannu kun jätin sen kaupan seinään kiinni, mutta ei muuta. Ei voi olla kun tyytyväinen tuohon koiraan. Kovasti ollaan töitä tehty ja en kyllä olisi pari vuotta sitten uskonu, että joskus edes oltais Bh-koe kunnossa, saati sitten että se menisi läpi. Nyt voi hyvillä mielin lähtee treenailemaan pelastuskoirakokeen tottisosuutta, jos sitten joskus niihinkin päästäis.
Videot hyvin kaukaa otettuja, mutta ompahan jotain todistusaineistoa.

Palveluskoiraliiton kisakirja korkattu

Sitä sun tätä

Oliver on jälleen palannut kesän viettoon meidän iloksemme (tai vähemmän iloksi :D). Nooh on siitä ainakin unikaveriksi jos ei muuhun. Hugo ei tuntunut edes huomaavan, että Oliver tuli takaisin, joten samaa rataa jatkavat pitkän eron jälkeenkin.
Koirat ovat saaneet nyt nauttia pyörälenkeistä, sillä onnistuin vammauttamaan jalkani, joten kävely on ollut pannassa viimeisen reilu viikon ajan. Hugo on näyttänyt uuden pyöräily puolensa, sillä se menee ihan sekaisin kun saa juosta irti pyörän vieressä. En ole varmaan ikinä nähny sen juoksevan niin lujaa kun mitä juoksi eräällä pururadalla kun pyöräiltiin. Eikä siltä tunnu kuntokaan loppuvan jos vaan saa irti juosta, mutta jos laittaa hihnaan niin sitten on heti niin laiska kun olla ja voi.

Niin ja muutimmehan me uuteen asuntoon, jossa on pieni piha koirille. Taitaa ne siitä tykätä kun siellä oleskelevat ja ottavat aurinkoa. Myöskin on tosi kiva juttu, kun saa rampata sisään ja ulos sen mukaan miten kuuma on.

Treenihommat on jäänyt vähän vähälle kun en ole voinut oikeen kävellä, mutta muutama pikku jälki ollaan ajettu. Tottista ollaan toki treenattu, siinä kun ei tarvitse kovin pitkiä matkoja kävellä. Pakko kai se on nyt paljastaa, että tottista ollaan erityisesti viime aikoina treenattu, sillä ollaan ilmottauduttu viikon päästä 15.6  täällä Joensuussa olevaan bh-kokeeseen. Jännittää kyllä jo nyt, mutta Hugo on tehnyt tosi hyvin viime aikoina, joten jos se samalla lailla tekee, niin läpi meidän pitäisi päästä. Vähän mietityttää miten Hugo jaksaa tehdä ilman palkkaa niin pitkät pätkät, mutta sen näkee sitten. Mutta meistä ehkä kuullaan viikon päästä tai sitten ei, jos koe on menny ihan pyllylleen :D

Leirillä

Vietimme viime viikonlopun pelastuskoiraleirillä Kaatamossa mukavan lämpimässä säässä. Paikka oli pienen lammen rannalla, jossa oli kätevä uittaa koiria, sillä aika kuuma viikonloppu oli. Hugo vietti autossa yönsä ja suurimman osan päivästäänkin ja on se auto muuten sen näkönenkin tällä hetkellä. Viikonlopun aikana Hugo sai neljä treeniä, joten nyt se on väsynyt ja tyytyväinen koira.

Supersuojattu takakontti

Heti ekana iltana saimme tiedon, että ihmisiä oli "kadonnut" lähimaastoon, joten koirat pääsivät hommiin. Hugon tehtäväksi tuli tarkastaa pihapiiri ja sen rakennukset. Halkovarastosta löytyi humalainen, jonka Hugo ilmaisi oven takaa kovasti merkkailemalla ja lopulta otti omatoimisesti rullan hienosti suuhunsa, sillä Hugolla ei ole aiemmin ollut umpipiiloja kiintorullalla. Varastosta löytynyt humalainen ilmoitti kavereidensa lähteneen varaston taakse metsään, joten saimme sitten tehtävän lähteä tarkastamaan metsäaluetta. Hugo oli irti ja lähdimme rajaamaan aluetta poikittain kulkemalla ja aika pian Hugo nosti jälen. Hugo ajoi jälkeä todella hyvin irti ja jos me jätiin liian kauas, niin Hugo pysähty ja odotti kunnes jatko taas jäljestämistä. Jälki kulki metsässä ja meni tien yli ja lopulta sieltä löydettiin kaksi esinettä. Pieni häiriö tuli kun Hugo sai ilmavainun ilmeisesti hirven putkiluusta, joka oli jotenkin eksynyt metsään. Putkiluun jälkeen jouduimme etsimään jälkeä uudestaan ja siinä menikin pieni tovi, mutta lopulta se löytyi.Tällainen treeni, jossa ei itse tiedä mitä alueelta löytyy ja pitääkö koiran etsiä ilma- vai maavainulla on tosi opettavainen. Sitä täytyy vaan seurata ja luottaa koiraan, että kyllä se sitten ilmottaa mitä se on löytänyt.

Jäljellä

Seuraavana päivänä Hugolle tehtiin jälki, jossa on paljon edellisen päivän tallauksia sekä pari tuoretta muuta harhajälkeä.  Jäljen nosto oli jotenkin epämääräinen ja epävarma, mutta lähti kuitenkin ajamaan sitä. Tuoreilla harhajäljillä Hugo poikkesi joka kerta niille, mutta kun ei päässyt jatkamaan matkaa, niin etsi oikean jälen ja lähti ajamaan. Vanhempiin harhajälkiin Hugo ei reagoinut mitenkään. Tästä treenistä opimme, että harhoja täytyy harjoitella.

Jäljelle pääsyä odotellessa

Lautantai-illan toinen treeni oli ihan vain rullatreeni kiintorullalla, sillä halusin muiden mielipiteen siitä, millainen se on ja mihin aisoihin pitäisi vielä kiinnittää huomiota. Tuloksena oli, että minun ei pidä jäädä odottamaa Hugoa kun on päässyt maalimiehelle, vaan lähteä heti liikkumaan eteenpäin, jotta Hugolle tulisi kiire ottaa rulla reippaasti ja tuoda se minulle. Rullan tiputteluongelma ei ole oikeastaan enää ongelma, mutta laitettiin kiintorulla sen verran tiukalle, että Hugo ei sitä itse saa kovin helposti pois suusta. Ehkä se tällä tavalla oppii, että se rulla irrotetaan vasta kun minä sen otan siltä suusta pois. Kuulostaa rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se siitä tuntunu olevan moksiskaan.
Sunnuntain treeni oli meille taas ilmoitus, että tarkastakaa noin 1km matkalta tien vierusta, että onko siitä kulkenut kukaan metsään. Siitä me sitten lähdettiin jälkeä nostamaan oletuksena siis, että siitä tieltä lähtee jälki. Hugo merkkasi hienosti yhden perjantai-iltana tehdyn jälen. Jatkettiin matkaa ja välillä Hugo merkkasi ilmaa, mutta ei sitten lähtenyt ilmavainulla etenemään, joten jatkettiin jäljen etsimistä. Jälki nousikin ja ajettiin sitä ehkä vajaa kilometrin matkan, kunnes tultiin takaisin tielle ja saatiin ilmoitus, että se ei ollut jälki mitä  etsittiin. Matka jatkui taas ja tultiin virtaavalle purolle, jossa Hugo merkkaili kovasti, mutta jälkeä ei löytynyt. Etsimme jälkeä vielä puron jälkeen tietä pitkin, mutta Hugo ei merkannut mitään. Sen jälkeen tuli käsky mennä purolle ja edetä puron viertä pitkin syvemmälle metsään, josta Hugo lopulta sai ilmavainun ja löysi kastuneen maalimiehen, sillä vettä oli alkanut satamaan ihan urakalla.
Tästä opimme, että ei pidä tehdä oletuksia, että etsisimme jälkeä, vaikka onkin tienvarsitarkastus.Tässä tapauksessa jälkeä ei siis ollut maalimiehelle, vaan tarkoituksena oli että Hugo saisi maalimiehen hajun virtaavan veden kautta ja siitä lähtisi etenemään puroa pitkin ylemmäs. Ja kyllähän Hugo merkkaili purolla, mutta se, että sillä oli jälkivaljaat päällä ja kehotus etsiä jälkeä lisäksi sen kanssa, että tien vieressä puron ympärillä oli paljon ryteikköä sai luultavasti Hugon jättämään puron mukana tulleen hajun. Voi toki myös olla että haju ei ollut niin voimakas, jotta Hugo olisi sitä lähtenyt tarkastamaan tai saattaa myös olla että Hugo ei osannut toimia tuollaisessa tilanteessa, jossa haju tulee vedestä.  Ja jälki, jonka Hugo nosti aiemmin oli tuore ja vahingossa tien viereen eksynyt ja ilmeni vielä, että Hugo oli ajanut sitä väärinpäin eli oli ottanut takajäljen. Mahtava treeni minulle, siitä kuinka täytyy luottaa koiraan, että jos se ei nosta jälkeä, niin luultavasti siinä ei silloin jälkeä ole, vaikka kuinka olisi olettamus itsellä jälestä. Hugo jaksoi todella hyvin etsiä jälkeä pitkän matkan ja välillä aikamoisessa ryteikössä ja ukkoskuuron ollessa yläpuolella, olen ylpeä. Ainoastaan jäi hieman harmittamaan, että Hugo sai ajaa takajälkeä niin pitkään, mutta sillepä ei mahda enää mitään.
Seuraavissa treeneissä teemana on jäljellä harhat ja jäjen nostoja ja tsekkausta lähteekö oikeaan suuntaan vai pyrkiikö takajälelle.
Ja pelastuskoiraleiriinhän kuuluu suurena osana metsässä kadonneen esittäminen, joka ei viikonlopun säillä ollut ollenkaan ikävää.