Vainulla

Vihdoin me päästiin treeneihin! Mikä ilon päivä. Ilon päivä oli myös lauantaina kun päästiin ekaa kertaa kunnon lenkille ilman toppavarustusta. Pablo onkin nyt ollut paljon rauhallisempi sisällä kun on päässyt ulos juoksemaan ihan kunnolla.

Haku oli siis treenien aihe varikolla. Neljä ukkoa oli piilossa ja kaikki oli sillein, että Pablon piti kiivetä johonkin tai ylittää jotain esteitä enne kuin pääsi ukon luokse.  Pablon mielestä treenien teemana oli hypätä maalimiehen niskaan :D Pablo kun ei etsinyt sitä hienovaraisinta reittiä vaan sen suorimman.

Kaikki esteet ja kiipeämiset Pablo suoritti hyvin eikä epäröinyt kiivetä vaikeisiinkin paikkoihin. On se sellanen tehopakkaus ja vielä motivoitunutkin. Sen kanssa on niin kiva treenata kun tekee innolla kaikkea.

Pablo jäätyy

Tämä taitaa olla jatko-osa tekstille Pablo palelee. Näillä ilmoilla kun ei voi puhua enää palelemisesta. Mistä sitä aloittaisikaan tämän hyytävän kylmän postauksen. Vaikka siitä, että ulosmeno on tällä hetkellä yhtä hikeä ja ulkona olo taas jäätävää. Tämä siitä syystä, että pieni karvaton Pabloni ei nykyään pääse ulos ilman villapaitaa, kokopukua ja tossuja. Nämä kaikki kun olen sille pukenut, niin hiki alkaa jo itellä olemaan. Tilannetta ei paranna se, että Oliver on meillä hoidossa pari viikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että sille pitää pukea nämä kaikki samat vaatteet. Hiki tuli jo ajatellessa tätä rumbaa. Välillä herää myös ajatus miksen hankkinut pitkäkarvaista koiraa. Noh tällanen tuli hankittua ja sen kanssa elettävä :D

Tämän pilkullisen kanssa elämiseen on kuulunut esimerkiksi se, että tämän pienen pojan pallit jäätyvät ulkona näistä varusteista huolimatta ja yks päivä lenkillä ollessa palleista alkoi vuotaa verta ihan kunnolla. Herra itse ei tätä huomannut tai ei ainakaan näyttänyt sitä. Kotona sitten vaan suihkun alle ja selvittämään miten pahat vauriot tuli. Onneksi vain pinta oli mennyt rikki, ilmeisesti puku oli hangannut sen verran ja pakkanenkin on varmasti tehnyt osansa. Muutenkin pallit näyttivät kärsineiltä, joten jotain piti keksiä, jotta pallit säilyvät ehjinä. Olen kuullut, että jotkut ovat tehneet pallipusseja uroskoirille, mutta se ei toiminut meillä, sillä pussi ei vaan pysynyt päällä. Kehittelin sitten Pablon haalariin sellaisen fleecen, joka suojaa palleja lumelta ja pakkaselta. Hyvin on toiminut tähän asti eikä paleltumisia ole enää tullut.

Toinen vaikea asia on tossut. Mitkä on kestävät, lämpimät ja pitävät? Sitä olen täällä miettinyt, niinkun varmasti moni muukin. Itse olen tuunannut isoista fleecetossuista Pablolle sopivan kokoiset, mutta ongelmaksi on muodostunut tarrakiinnityksen kuminauhat, jotka lurpsahtavat eivätkä jousta enää ja samalla tossut on vaikea saada riittävän kireälle. Fleecetossut myös ainakin Pablon käytöllä (käytöksellä) menee aika helposti rikki. Etenkin etujaloissa kynnet tuntuu rikkovan kankaan. Takajaloissa on taas se ongelma, että ne ei taho pysyä kovin hyvin jalassa kun se tekee sellasia spurtteja että kiihyttää, jarruttaa, hyppii, pyörii jne. Fleecessä on se kyllä hyvää, että se on melko pitävää ainakin lumella ja isolla koiralla, vaikka kyllä Pablokin välillä niillä liukastelee. Pablon fleecetossuissa on myös sellainen pieni vika, että ne on liian lyhyet, sillä lumi menee siihen sisäreunalle ja jäätyy, mikä ei varmasti tunnu kovin kivalta. Tuntuukin, että sisälle tultua Pablo nuolee juuri niitä ranteita, joihin se lumi on paakkuuntunut.

Oliverilla on nyt pari talvea ollut Rukan kenkämalliset tossut, joissa on vetoketju edessä ja vielä tarra päällä. Tämä on niiden kenkien toinen talvi ja nyt on jo rispaantuneet ja tarra vetelee viimesiä. Mutta tarkasti askeleensa harkitsevalla Oliverilla ne on pysynyt hyvin jalassa, toisin kuin fleecetossut, joita ei tuntunut saavan riittävän tiukalle. Kengissä on myös ongelmana liukkaus. Kenkien pohjat on muovia ja muutama viiva siellä pohjassa kaiketi estämässä sitä liukkautta, mutta huonolla menestyksellä. Oliverilla ne kuitenkin on ajanut asiansa, mutta Pablolle en sellaisia uskaltaisi varsinkaan tuon liukkauden vuoksi laittaa.

Suunnitelmissa on tehdä tossut, joiden ulkokuori on fleeceä, mutta sisäpuolella on jokin kestävä kangas, josta ei pääse kynnet läpi. Tarrakiinnityksen korvaajaa on vaikea keksiä, joten taidan vielä pitäytyä tarroissa ja leveässä kuminauhassa. Kuminauhoissakin on joustavuudessa eroa ja vahvemmat ja vähemmän joustavat toimivat paremmin ja pitävät joustavuutensa myös pidempään. Tarroja täytyy olla kaksi, etujaloissa ihan ranteessa yksi ja sitten ensimmäisen nivelen yläpuolella toinen. Takajaloissa kaksi tarraa myös toinen ranteeseen ja toinen vähän ylemmäs. En ole vielä päättänyt olisiko hyvä, että toinen tarra tulisi kintereen yläpuolelle vai sitten alapuolelle. Tuntuu, että kintereen ympärille ei uskaltaisi kovin tiukalle tarraa laittaa.

Tällaiset tossut tein kahdelle shelttitytölle, saa nähdä pysyykö jalassa ja säilyykö ehjinä.

Tottista

Nyt vihdoin sain muutaman tottisvideon ladattua tänne. Pari ekaa on ennen joulua otettu, mutta viimeisin on ihan parin päivän takaa, edistys toivottavasti näkyy :). Kuvassa taas ollaan lähdössä iltalenkille (ennen joulua tämäkin) ja samalla otettiin eteenmenoa ja Pablo urhoollisesti kantaa namikipponsa. Se on kyllä käsittänyt sen tarkoituksen väärin. Nimittäin kun Pablo juoksee eteen tuolle namikipolle, niin se ottaa vaan sen kipon ja juoksee se suussa ihan innoissaan eikä tajua, että siellä oli nameja. Vaikka onhan sille useesti näytetty että sinne laitetaan nameja, mutta silti se kippo on vaan kivempi. Jos kuppi on isompi ja siellä on tyyliin sen ruokaa tai superhyvää palkkaa (mitä sen kai aina pitäis olla, mutta joskus menen ns. huonommilla herkuilla) niin sillon kyllä jää syömään.

Ensimmäisessä videossa on meidän bravuuri liikkeestä seisomaan jääminen. Lähinnä bravuuria on siinä se liikkeen nopeus, minä kun olen pelännyt sitä, että en osaa opettaa siitä sellasta, että Pablo pysähtyis oikeesti nopeasti eikä ottais askelia. Tämä on siis aloitettu opettamaan sillein, että heitän namin takaviistoon ja vähitellen häivyttänyt sen heittämisen pois ja nyt pitäisi alkaa häivyttää käden liikettä.

Tuo alin video minua ilahduttaa eniten. Välillä minua vaan on ärsyttänyt Pablon ahneus, mikä sikäli on tosi hyvä juttu koulutuksen kannalta. Mutta kun se haluaa sitä ruokaa niin kovasti, niin sillon se ei ajattele mitään muuta kun sitä ruokaa. Esimerkkinä tämä sivulletulo. Imutuksella se oli helppo opettaa, että seuraa minne vaan ruuan perässä. Mutta miten sitten kun tuntuu, että se ei oo tajunnu ollenkaan mitä se on tehny kun on vaan namia havitellut koko ajan. Se on ollut se ongelma nyt kun olen yrittänyt kättä häivyttää pois. Käden ylös nostamisen se jo ajoittain kestää, koska se nami on edelleen siellä mihin sen pitää kattoo, mutta kamalaa jos käden laittaakin Pablon pään taakse takaviistoon. Totta kai Pablo ajattelee että hänenkin pitää olla nyt siellä takaviistossa. Noh onneksi olen ollut koko ajan sitä mieltä, että haluan opettaa sen seuraamaan niin, että katsekontakti on minussa eikä jossain siellä päin. Katsekontaktia kun ollaan harjoiteltu sivulla ollessa ja vähän siinä paikalla heiluessakin. Nyt siis piti yhdistää tämä katsekontakti ja sivulla olo ilman nami- tai käsiapuja. Kyllä sitä ollaan monta iltaa tahkottu ja yritetty ja vihdoin se pari päivää sitten onnistui. Voi miten ilonen sitä olinkaan, luulin, että se ei ikinä opi sitä. Mutta vähitellen siis apuja pois, niin meidän touhu alkaa näyttämään ihan seuraamiselta :)

Kauniisti

Pablo oli tänään erittäin kauniisti, tai ainkin voisi olettaa niin. Me nimittäin uhmattiin pakkasta ja käytiin loppiaisen kunniaksi mätsäreissä. Ne oli kyllä onneksi lämpimässä hallissa, joten palella ei siellä tarvinnut. Pablo kuitenkin edusti sen verran hyvin, että päätyi sinisten kakkoseksi.

Meidän valmistautuminen oli tällä(kin) kertaa niinkin paljon kun, että edellisenä iltana kaivettiin näyttelyhihna laatikon pohjalta ja mietittiin Pablon kanssa että miten tätä käytettiinkään. Käyttötarkoitus löytyi ja muutamat seisomiset otettiin ennen iltapalaa ja eikun seuraavana aamuna kehään. Taisin myös pari kertaa kattoo Pablon hampaat. 

Tästä huolimatta Pablo osasi käyttäytyä ja kyllä se taisi seisoakkin siellä kehässä. Juoksu sujui kaiketi ihan hyvin, vaikka sitä ei ehditty harjoittelemaan. Itseasiassa minusta Pablo seisoi tai ainakin sen takajalat oli paremmin kuin koskaan. Ne oli siellä missä pitääkin eli kaiketi melko takana nätissä rivissä. Pabloa ei myöskään tällä kertaa häirinnyt muut koirat juuri lainkaan. Kehän huonoin hetki oli se kun tuomari tutki häntää ja/tai palleja ja Pablo säikähti silloin jotain ja hypähti ilmaan. En tiedä oliko se epämiellyttävää kun sorkittiin hänen arkoja paikkojaan vai säikähtikö se jotain ääntä, kun kovasti tuijotti viereiseen kehään korvat luimussa. Ei se aiemmin ole reagoinut peräpään tutkimiseen mitenkään, joten vähän hassu oli tämänpäiväinen reaktio. Pablo palautui kuitenkin siitä nopeasti ja osasi myöhemmin käyttäytyä mallikelpoisesti. 

Tämä Pablon hieno käytös mätsäreissä ei kyllä motivoi treenaamaan hirveästi näyttelyjuttuja, joten taidetaan jatkossakin kaivaa näyttelyhihnan vasta edellisenä iltana laatikosta :D

Palkintorotta

Linkin takaa näkyy videoo juoksusta. https://youtu.be/gpcA1UA99Cg

Pablo palelee

Pakkaset tuli ja Pablo pieni joutuu käyttämään vaatteita. Ennestään Pablolle oli muutama toppamantteli ja haalari sekä back on track mantteli. BOT mantteli on ollu kyllä ehdottomasti kovimmassa käytössä, sillä oon pitänyt sitä Pablolla myös sisällä silloin kun Pablo on pahemmin jumissa. Sitä käytän myös lähes aina jos Pablo joutuu kylmään autoon, oltiin sitten menossa treeneihin tai johonkin muualle. Treeneissä näin talvella on ongelmana pitkät autossa odotusajat, jolloin tollanen lähes karvaton koira kyllä paleltuu ilman mitään lämmityksiä. Oonkin pukenut Pablolle päälle haalarin ja sen päälle BOT manttelin ja mahdollisesti tossut. Onhan se aika pakatun näköinen, mutta mielummin niin kuin että palelee. Lisäksi takakontissa on paksu ja iso viltti jonka heitän Pablon päälle. Näillä ollaan pärjätty tähän mennessä, mutta kovasti oon yrittäny keksiä jotain helpompaa ja vielä lämpimämpää ratkaisua. Yksi olis jos häkki mahtuis takakontiin ja sen vois eristää vaikka retkipatjoilla ja sinne laittaa vaikka koirankopeissa käytettävää rutrexiä. Mutta kun häkki ei mahdu autoon :/ Mietin myös onko jotain akulla toimivia lämpömattoja tai vastaavia, jonka vois laittaa alustaks? Tällä hetkellä kuitenkin vielä mennään paksummalla vaatetuksella ja treenit jää meiltä väliin jos pakkanen menee yli 10 asteen. 

Pakkasessa palelee

Päivitystä tuli Pablon vaatevarastoon villapaidan verran. Se on kyllä kätevä, kun ei ole kovin kylmä eikä tuule, niin sen voi pukea Pablolle. Villapaita on myös kiva lisälämmike toppamanttelin alle. Meillä on Hurtan toppamanttelit ja ne ei ole kovin istuvia Pablolle eikä kyllä ollut Hugollekkaan, vaan ne lerpattaa vähän vaikka mistä ja on aika avonainen. Villapaidan kun laittaa sen alle, niin on se manttelikin istuvampi. Kovasti haluaisin vielä sellasen hyvin istuvan pidemmälle kaulalle menevän manttelin noiden huonojen Hurttien tilalle. Pitää ehkä tilata sellanen jostain kunhan raaskii. 

Tossut Pablolla myös on, mutta niitä pitää hieman tuunata, jotta pysyy paremmin jalassa. 

Uusi villapaita

Ensimmäistä kertaa jäällä

Vihdoin sain otettua Pablosta uuden seisomakuvan. Tämä on jouluna otettu, eli Pablo on jotain reilu 7kk. Seisomista ei olla kyllä kovin paljoa harjoiteltu ja se kyllä näkyy :D Nuo takajalat ei oikein asetu ikinä hyvin, mutta tässä siis paras ja oikeestaan ainoo vähänkään siedettävä kuva. Kuvan taustakaan ei ole paras mahdollinen, kun Pablo hukkuu vähänä tuohon taustaan.