lauantai 2. heinäkuuta 2016

Treeniputki

Pablolla on pitänyt kiirettä, samoin sen omistajilla. Treenattu on vähintään 3 kertaa viikossa, millon mitäkin. Tuntuu, että kesän aikana pitäisi treenata kaikkea ja mahdollisimman paljon. Tällä hetkellä ollaan kyllä jälkitauolla, sillä tuntu että se tulee minulta korvista ulos ja Pablokin on ehkä ajanut vähän humpsutellen viimeiset jälet. Jälkiä ollaan ajeltu 2-5 kertaa viikossa, joten tauko on paikallaan. Hakua on myös tullut nyt treenattua. Kerran viikossa ollaan käyty rauniotreeneissä ja yleensä sen päälle kerran hakutreeneissä metsässä.
Raunioilla Pablo liikkuu hyvin, vielä sillä on varautuneisuutta mennä ahtaimpiin koloihin tai putkiin eikä se myöskään mene kovin jyrkistä paikoista alas mielellään. Motivaatio sillä on kyllä kohillaan, sillä kovasti se ilmasee kun on hajulla tai tietää missä maalimies on, mutta ei tiedä mistä pääsis iholle asti.  Pablon "ilmasu" on siis vinkuminen tai sellainen kimeä haukku, jota se harrastaa kun haluaa jotain tai kun sitä ärsyttää. Herkästi tuo vinkuminen/haukku alkaa, joten ilmaisua sille ei vielä piiiitkään aikaan voi opettaa, kun muuten alkaa haukkua jo pelkkää hajua eikä malta tarkentaa. Metsässä ollaan otettu hakukaaviota eli suoria pistoja. Aluksi ihan haamuilla eli Pablo näkee ihmisen ja heti kun ihminen on mennyt piiloon, niin koira lähetetään maalimiehelle. Nyt ollaan edetty jo siihen pisteeseen, että Pablo näkee haamut molemmilta puolilta keskilinjaa ja sitten lähetetään se sille ensimmäiseksi näytetylle. Haku tuntuu olevan Pablon laji, sillä siinä se saa juosta eikä tarvitse turhia jarrutella. Jälellä tuntuu, että pitää kauheesti jarrutella ja Pablo kun on sen verran sähäkkä niin ehtii tarkastella kaikki muutkin asiat ja hajut.  Itelle se näyttää sitten vähän sekavalta jälestämiseltä ja pitäis osata tosi hyvin lukea koiraa, jotta vois ajaa sellaista jälkeä, mistä ei tiedä yhtään miten se menee. Nyt ollaankin ajettu omia jälkiä tai sitten karttasovelluksen avulla, josta voi koko ajan katsoa jälen kulkua.



Tottista ollaan myös tehty, vaikka tuntuu, että liian vähän. Seuraamisessa taidetaan olla eniten kehitytty, sillä nyt voin ottaa jo pari askelta suoraan ilman minkäänlaisia käsiapuja. Tarkoitus olisi kesän aikana saada seuraaminen sille tasolle, että se sujuisi pieninä pätkinä ja  käänöksissä ilman käsiapuja. Ehkä pitäisi myös ottaa tehona jääviä ja paikallaoloa, sillä niitä tehdään aina silloin tällöin eikä oikein silloin pääse kehittymään.

Varastettu palkkapallo suussaan nukkuu tyytyväisenä


Nyt on myös jonkinlainen murrosikä menossa, sillä kutsuhuudot ja muutkin komennot toteutetaan vasta kun on merkattu joku puska tai kaksikin jos niiden jälkeen enää muistaa koko komentoa. Vähän sellainen humpsuttelija on Pablosta tullut. Toivon, että se on vain hetkellistä.