lauantai 13. elokuuta 2016

Kuulumisia osa 100

Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Kiire se ei tunnu loppuvan. Töissä pitää käydä päivät ja illat sitten laahustan metsässä. Naapurikin jo kysyi että "ootko sä joku metsäläinen kun aina kun sua näkee niin sulla on tollaset ulkoiluvaatteet, kamalasti tavaraa ja koira mukana" Mitäpä siihen sanomaan muuta kun sivistyneesti, että kyllähän mä aika paljon metsässä liikun :D

Mutta metsässä siis ollaan oltu vaihtelevasti. Aika maltillisesti ollaan kuitenkin treenattu. Lähinnä raunio puolta ja siihen liittyen ketteryyksiä ahkerammin. Kerran viikossa on meillä tosiaan raunioradalla treenit, jossa ollaan käyty ja sitten kerran viikossa yleensä ketteryys treenit, jossa siis harjoitellaan erilaisten rauniokokeissa osattavien esteiden ja telineiden suorittamista. Muuten sitten ollaan ehkä joku jälki ajettu tai sitten hakua otettu hakukaavio tyyppisesti. Niin ja tottista tietysti, sen jo melkein unohdin.

Raunioilla Pablo on kehittynyt paljon tän kesän aikana. Nyt se malttaa jo tarkentaa paremmin ilman, että alkaa jo hajulla vinkua kärsimättömästi. Liikkuu jo reippaasti raunioilla erilaisilla pinnoilla. Vielä se kuitenkin tarvitsee rohkaisua jos pitää hypätä johonkin korkeammalle tai mennä jostain ahtaammasta kohdasta. Viime kerralla harjoiteltiin piiloon tunkeutumista eli sitä, että koira uskaltaisi puskea läpi pienten esteidenkin ihmisen luokse. Tätä harjoiteltiin ison putken avulla. Maalimies meni putkeen ja putken eteen kasattiin erilaista tavaraa. Aluksi ei juuri mitään, mutta vähitellen enemmän ja erilaista tavaraa. Putkeen heitettiin aina koiran namirasia sillein, että koira näki, jolloin koiralla oli suurempi motivaato tunkeutua piiloon esteistä huolimatta. Pablolle laitettiin aluksi vain ohuet nauhat putken eteen jotka roikkuivat putken yläpuolelta ja lopuksi putken edessä oli jo vaahtomuovin palasia, risuja, tyhjiä kanistereita ja pahvin riekaleita. Sinne sitä vain Pablokin puski läpi esteiden.




Sitten se ketteryysosio. Se on ollut minullekin aivan uutta, sillä Hugon kanssa ei ikinä tullut sitä otettua, Hugo kun ei ollut kovin ketterä tapaus eikä rauniotkaan olleet sen vahvuus. Ketteryysosio kuuluu siis rauniokokeeseen. Se on osittain tottelevaisuutta ja osittain  esteiden suorittamista. Kaikki esteet suoritetaan hallitusti ja ne alkaa ja loppuu aina perusasentoon. Monessa esteessä saa antaa useampia eri käskyjä sekä saa ohjata myös kädellä. Esteet suoritetaan kokeessa vaihtelevassa järjestyksessä. Näitä esteitä on siis keinu, kahden rullan päällä oleva lauta, vaakatasossa maasta irti olevat tikapuut, putki, pituus, 3 pöytää sekä haastavalla alustalla seuraaminen. Vaikein on luultavasti nuo tikkaat, jotka ovat siis maasta irti n. 50cm ja puolat ovat n. 5cm leveitä. Pablollekin se on tuottanut hankaluuksi, mutta tällä hetkellä ollaan jo siinä pisteessä että se uskaltaa mennä esteen loppuun asti ilman apua. Alussa vaikeinta oli se, että Pablo ei oikeen tajunnu siirtää takajalkoja samassa tahdissa kuin etujalkoja ja tuli sellainen keinuhevos ilmiö. Nyt kuitenkin takajalatkin ovat tajunneet hommansa ja este menee ihan yllättävän hyvin. Muut esteet ovat melko yksinkertaisia suorittaa. Pöytiä on 3 ja ne ovat kolmiossa 40m päässä toisistaan ja niiden keskellä on jonkinlainen merkki. Koiran tulee käskystä mennä merkille ja siitä mennä sille pöydälle, jonka ohjaaja näyttää. Luulen, että tämä merkille meno on haastava opettaa, sillä se merkki voi vaihdella ja voi olla vaikka vain maassa oleva kreppi. Mutta me ollaan ehkä vähän hurahdettu tähän rauniopuoleen. Ehkäpä Pablo joskus osallistuisi rauniokokeeseenkin, ken tietää.

Tältä Pablo näyttää aina treenien jälkeen :D
Tottiksessa ollaan päästy harjoittelemaan seuraamista ja siinä kääntymistä ilman käsiapuja. Se sujuu vähitellen, mutta puhutaan vain muutamasta metristä mitä osaa seurata katsekontaktissa ilman apuja. Olen myös opettanut seuraamista aika hitaassa vauhdissa, joten jos vähänkään menee nopeammin Pablo ei oikeen pysy mukana. Eteenmenoa ollaan nyt kans tehty vähän enemmän. Nyt alotettiin harjottelemaan eteenmenossa maahanmenoa. Päätin nyt alottaa sen opettamisen sillä, että avustaja on siellä palkan luona ja lähetän Pablon sinne ja huudan matkalla maahan. Sitten kun se viimeistään avustajan luona menee maahan, avustaja palkkaa sen. Pyritään sitten siihen että Pablo menisi maahan siinä kohtaa kun saa käskyn eikä vasta avustajan luona. Alku on kuitenkin ihan toiveikas, vaikka ei montaa kertaa olla sitä vielä otettukkaan. Nouto on meillä ihan kesken, olen vain ihan surkea opettamaan sitä lopun pitämistä, joten olen antanut sen vain olla etten ainakaan pitlaa sitä. Paikallamakuu on myös jäänyt hyvin vähälle. Nyt kuitenkin olen tehnyt sitä sillein että laitan Pablon eteen namin johonkin puolen metrin päähän ja sitten kun vapautan sen niin se saa syödä palkan. Tällein Pablo pysyy paljon paremmin paikalla, siinä on kyllä haittapuolena se, että kuola saattaa alkaa valumaan, jos pidempään joutuu olemaan paikalla :D Paljon on vielä opetettavaa ja ihan tuskastuttaa miettiä miten paljon. Mutta edistyy se kuitenkin, ehkä vain vähän hitaasti.

Onhan Pablo myös päässyt kesällä veneilemään ja veneeseen menokin onnistuu jo hienosti. Tässä Pablo nauttii ilta auringosta veneessä.




                       Niin ja tietysti meilläkin katotaan olympialaisia koko perheen voimin!