Tänään ollaan Hugon kanssa käyty vähän joka paikassa. Aamupäivästä kävimme markkinoilla (juu tiedetään että sinne ei ois saanut viedä koiria, mutta mikäpä sen parempi paikka totuttaa ihmisvilinään). Ihmiset oli kiinnostuneita Hugosta ja yks mies sano jopa, että siitä saa hyvän jäniskoiran :) (en viittinyt huomauttaa, että kun Hugo näkee jäniksen, niin se jahtaa sitä 10m pysähtyy ja jää kattomaan, että sinne meni) Mutta siis aluksi Hugon kanssa lähinnä vaan seisoskeltiin siellä jotta se rauhoittus, kun oli menossa joka suuntaan yhtäaikaa. Muutama askel käveltiin aina kun Hugo ei vetänyt. Namit ei aluksi kelvannut, mutta loppuajasta namit kelpas yllättävän hyvin ja käveli tosi nätisti vierellä ilman sähläystä. Hugo taitaa tarvita sellasen totutteluajan oudommassa tilanteessa, jonka aikana se saa katella ja haistella rauhassa. Sen jälkeen se pystyy keskittymään siihen mitä minä siltä haluan.
Shoppailua harrastettiin tänään myös, kävimme nimittäin ostamassa Hugolle vetovaljaat. Piti ne vihdoin saada, jotta pääsis edes vähän vetämisen makuun ennen kuin lumet sulaa. Käytiin sitten testaamassa ne samantien. Hugolla oli 5kilon vesikanisteri perässään joustavassa hihnassa ja toinen hihna kaulapannassa kiinni minulla. Aluksi ihmetteli kanisteria kun se tuli perässä Hugon kävellessä, mutta tottui nopeesti siihen. Itse kuljin aluksi vierellä hihnan kanssa. Kun Hugo jo omatoimisesti liikkui koko ajan, niin jättäydyin koko ajan taaemmas. Lopuksi otin kaulapannassa olevan hihnan pois ja siirsin sen perässä tulevaan kanisteriin (joka tietysti vuoti) jotta tulisi enemmän vastusta Hugolle. Pidin sen kanisterissa olevan hihnan tiukalla koko ajan. Kehuin sitä kovasti kun lähti omatoimisesti laukkaamaan, mutta Hugon tavan mukaisesti pisti sitten tietysti leikiksi ja rupes repimään joustohihnaa perästään :)
Hyvin kuitenkin liikkuu taakka perässä. Muutaman kerran pysähdyin ja sanoin samalla "seis" jotta se alkaisi iskostua Hugo pieneen päähän ja joskus oppisi pysähtymään käskystä. Suunnat pitäisi myös opettaa jossain vaiheessa.
Pahoittelen kuvien huonoa laatua.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Kaikkea
Ensin pieni kertomus agitreeneistä. Hugo edistyy hyvää vauhtia esteissä, puomia ei vieläkään kokonaan uskalla mennä mutta pikkuhiljaa edetään. Muurin hyppää niin kun hypynkin, renkaan myös. Putkea menee hyvin, paitsi joskus päättää että nyt en mee mutkalla olevaa putkea.
Oliveri menee nyt taas hyvin radat. Ihan ohjatuissakin treeneissä kulki hyvin, joten toivoa siitä viimeisestä nollasta ei ole vielä menetetty.
Hugosta voisi kirjoittaa romaanin tai ainakin siitä mitä se on viimeaikoina törppöillyt, mutta ehkä tyydyn pienempään kertomukseen, jotta se ei kuulosta niin pahalta. Luultavasti pelätty murrosikä on síis tullut, kun sitä Hugolla ei aikasemmin ole näkynyt. Ehdin jo toivoa että murrosikää ei Hugolle tulekkaan, mutta taisin olla väärässä. Lenkillä kuljetaan nenä maassa, ilmeisesti narttujen perässä eikä tietysti ole mitään muistikuvaa siitä, että hihnassa ei saanukkaan vetää. Myöskin piippausta harrastetaan nykyyän paljon, varsinkin kun joudutaan pysähtelemään vähän väliä lenkillä. Pariin otteeseen Hugo on lähtenyt lenkillä huitelemaan aivan kuurona. Toisella kerralla kun kutsuin sitä niin tuli jopa leikkimään viereen, että yritäppäs ottaa kiinni. Kävimme pitkästä aikaa tokossakin, jossa Hugo ei käyttäytynyt ainakaan yhtään paremmin kun aikasemminkaan. Lopuksi teki kyllä vähän jotain, mutta muuten meni haahuilessa sekin. Ainoa asia jonka Hugo lähes varmasti osaa myös tokossa, niin paikkalla pysymisen (kunhan ensin keskittyy sen verran että suostuu istumaan).
Vielä kuvat koiruuksien hienoista pannoista, jotka saapuivat pitkän odotuksen jälkeen.
Oliverin pannassa olevat kuviot on siis lepakkoja, jos ei kuvista saa selvää :)
Oliveri menee nyt taas hyvin radat. Ihan ohjatuissakin treeneissä kulki hyvin, joten toivoa siitä viimeisestä nollasta ei ole vielä menetetty.
Hugosta voisi kirjoittaa romaanin tai ainakin siitä mitä se on viimeaikoina törppöillyt, mutta ehkä tyydyn pienempään kertomukseen, jotta se ei kuulosta niin pahalta. Luultavasti pelätty murrosikä on síis tullut, kun sitä Hugolla ei aikasemmin ole näkynyt. Ehdin jo toivoa että murrosikää ei Hugolle tulekkaan, mutta taisin olla väärässä. Lenkillä kuljetaan nenä maassa, ilmeisesti narttujen perässä eikä tietysti ole mitään muistikuvaa siitä, että hihnassa ei saanukkaan vetää. Myöskin piippausta harrastetaan nykyyän paljon, varsinkin kun joudutaan pysähtelemään vähän väliä lenkillä. Pariin otteeseen Hugo on lähtenyt lenkillä huitelemaan aivan kuurona. Toisella kerralla kun kutsuin sitä niin tuli jopa leikkimään viereen, että yritäppäs ottaa kiinni. Kävimme pitkästä aikaa tokossakin, jossa Hugo ei käyttäytynyt ainakaan yhtään paremmin kun aikasemminkaan. Lopuksi teki kyllä vähän jotain, mutta muuten meni haahuilessa sekin. Ainoa asia jonka Hugo lähes varmasti osaa myös tokossa, niin paikkalla pysymisen (kunhan ensin keskittyy sen verran että suostuu istumaan).
Vielä kuvat koiruuksien hienoista pannoista, jotka saapuivat pitkän odotuksen jälkeen.
Oliverin pannassa olevat kuviot on siis lepakkoja, jos ei kuvista saa selvää :)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Agilityä
Agilityä siis tälläkin kertaa käytiin treenailemassa. Hukkis ja Oliver olivat molemmat mukana. Oliver meni tosi hyvin, otettiin joitain pieniä radan pätkiä ja vauhti oli huikean nopeeta. Tämän treenihetken innoittamana ilmoitin Oliverin Varkauteen 12.3 oleviin kisoihin. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta jos ei kokeilla, niin ei voi tietää.
Hukkis pienokainen meni sekin hienosti. Jopa niin hienosti, että ravasi putkea ees taas ihan vaan ilokseen ja siinä sivussa huomasin sen menevän jopa mutkalla olevan putken, vaikka Hugo itse ei sitä tainnut tajuta. Hypyt meni 40cm korkeudessa hyvin ja uutena esteenä rengasta kokeilimme, mutta se oli Hukkiksen mielestä tosi tylsä, mutta meni sen hyvin. Puomia pääsimme jopa tasaisen kohdan loppuun asti, mutta alaspäin ei vielä uskaltauduttu. Puomin alastuloa otettiin kuitenkin sitten erikseen. Koko ajan kuitenkin uskaltaa pitemmälle puomia ja menee siihen jopa oma-aloitteisesti. Kepit meni myöskin ok.
Hukkis pienokainen meni sekin hienosti. Jopa niin hienosti, että ravasi putkea ees taas ihan vaan ilokseen ja siinä sivussa huomasin sen menevän jopa mutkalla olevan putken, vaikka Hugo itse ei sitä tainnut tajuta. Hypyt meni 40cm korkeudessa hyvin ja uutena esteenä rengasta kokeilimme, mutta se oli Hukkiksen mielestä tosi tylsä, mutta meni sen hyvin. Puomia pääsimme jopa tasaisen kohdan loppuun asti, mutta alaspäin ei vielä uskaltauduttu. Puomin alastuloa otettiin kuitenkin sitten erikseen. Koko ajan kuitenkin uskaltaa pitemmälle puomia ja menee siihen jopa oma-aloitteisesti. Kepit meni myöskin ok.
lauantai 12. helmikuuta 2011
perjantai 11. helmikuuta 2011
Ansaittu, ylimääräinen vapaapäivä vierähtikin mukavasti agilityhallilla ja illalla vielä Savon tassujen vuosikokouksessa. Hukkiksen kanssa käytiin tällä kertaa esteitä katsastelemassa hallilla. Intoa riitti jostain syystä, mutta se oli vain hyvä asia. Hypyt ja putket Hugo suoritti sellaisella nopeudella että ihan hirvitti ja todella hyvin siihen nähden että näki ne vasta kolmatta kertaa. Mutkalla olevaa putkea ei kuitenkaan vielä uskaltanut mennä. Hypyllä korkeutta oli aluksi 25cm ja myöhemmin 35cm, molemmat korkeudet suoritti yhtä hyvin. Puomiakin kokeiltiin sillein, että namilla houkuttelin Hugon niin pitkälle kun nätisti tuli ja sitten nostin sen pois. Kuitenkaan Hugo ei pelännyt läheskään yhtä paljon kun viime kerralla ja hakeutu myöhemmin ihan itse puomin läheisyyteen namien toivossa. Kepit meni myös mallikkaasti kädellä ohjaten. En tiedä voiko olla mahdollista, että Hugo jopa vähän jo tajuaisi mitä kepeillä pitäisi tehdä, koska suoritti kepit määrätietoisesti joka keralla, vaikka siis kädellä sitä ohjasinkin.
Palkka Hugolle on yleensä joko nami tai vetoleikki. Pallokin olisi varmasti hugolle tosi hyvä palkka, mutta yritän palkata tavoilla, joilla Hugo ottaisi minuun mahdollisimman paljon kontaktia ja pakottaisi Hugon keskittymään minuun. Suorittaessa hyppyä ja putkea Hugo on nykyään irti, mutta vain sen suorituksen hetken, koska muuten lähtee aika pian haistelemaan enkä haluaisi opettaa sitä siihen, että voi lähteä huitelemaan kesken treenien. Puomilla ja kepeillä on kuitenkin kiinni.
Keskiviikkona kävimme Oliverin kanssa ohjatuissa treeneissä. Mitään erikoista ei ollut, vauhti oli kohtuullinen, mutta kovempikin saisi olla.....puhdasta rataa tekee...ei suurempia ongelmia. Hyvä selostus Oliverin treeneistä, mutta sellaista se on : D
Tokopuolesta sen verran että vähemmälle on taas jäänyt, kun ulkona ei ole oikein mitään pakkasten takia päässyt tekemään. Sisällä ollaan kuitenkin seisomista näyttelyitä varten harjoiteltu. Se sujuu aika mallikkaasti, vaikka jalat ei ihan aina tahdo kohilleen mennä. Hampaiden katsomista ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu ilman ongelmia.
Palkka Hugolle on yleensä joko nami tai vetoleikki. Pallokin olisi varmasti hugolle tosi hyvä palkka, mutta yritän palkata tavoilla, joilla Hugo ottaisi minuun mahdollisimman paljon kontaktia ja pakottaisi Hugon keskittymään minuun. Suorittaessa hyppyä ja putkea Hugo on nykyään irti, mutta vain sen suorituksen hetken, koska muuten lähtee aika pian haistelemaan enkä haluaisi opettaa sitä siihen, että voi lähteä huitelemaan kesken treenien. Puomilla ja kepeillä on kuitenkin kiinni.
Keskiviikkona kävimme Oliverin kanssa ohjatuissa treeneissä. Mitään erikoista ei ollut, vauhti oli kohtuullinen, mutta kovempikin saisi olla.....puhdasta rataa tekee...ei suurempia ongelmia. Hyvä selostus Oliverin treeneistä, mutta sellaista se on : D
Tokopuolesta sen verran että vähemmälle on taas jäänyt, kun ulkona ei ole oikein mitään pakkasten takia päässyt tekemään. Sisällä ollaan kuitenkin seisomista näyttelyitä varten harjoiteltu. Se sujuu aika mallikkaasti, vaikka jalat ei ihan aina tahdo kohilleen mennä. Hampaiden katsomista ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu ilman ongelmia.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Nyt on sitten Hugokin aloittanut agilityuransa. Kävimme perjantaina ensimmästä kertaa tutustumassa esteisiin ja muutamia esteitä otimme myös. Näin talvella agiesteet ovat hallissa, joten samalla Hugo totutteli halliin. Ensimmäisenä kokeilimme hyppyä. Korkeudeltaan se on n. 30cm ja Hugo hyppäsi sen hienosti, epäilin nimittäin, että Hugo ei ymmärrä hypätä vaan juoksee läpi. Hypyn suoritti joka kerta hyvin mallikkaasti ja innostuneesti. Otimme myös putkea ja keppejä. Lyhyeen putkeen Hugo piti houkutella vähitellen namin avulla, mutta sitten kun tajus mitä pitää tehdä niin juoksi kyllä innoissaan putkea. Keppejä otimme lyhyessä pätkässä muutamia kertoja namin avulla ohjaten.
Innoissaan tästä uudesta harrastuksesta Hugon kanssa, en malttanut pysyä kauaa pois agilityhallista, joten myös sunnuntaina käytiin treenaamassa esteitä. Aloitimme jo tutuista esteistä eli hypystä, putkesta ja kepeistä. Kaikki meni mallikkaasti, putki erityisesti, jota pitensimme hieman. Hyppyä korotettiin n. 40cm:iin. Yhden kerran Hugo tiputti riman innostuksissaan. Kepit meni namilla ohjaten hyvin. Uutena esteenä otettiin puomia, joka olikin sitten todella pelottava. Alku meni ok, kun nameja viljeltiin puomille, mutta tasasella alko jo matka vähän tökkimään ja alstulon kohdalla Hugo meni makaamaan puomille ja tärisi. Siitä ei suostunut liikkumaan laisinkaan, joten nostettiin se pois puomilta. Otimme sen jälkeen pelkästään ylösmenoa nameilla houkutellen ja ennen tasaista nostettiin se pois. Alastuloa samalla lailla, nostettiin se alstulolle ja houkuteltiin alaspäin siitä. Ehkä ensi kerralla puomi ois jo vähemmän pelottava. Pelkään pahoin että A-este on vielä pelottavampi, mutta jos ensin opetellaan puomi kunnolla ja sitten vasta kokeilemme A-estettä.
Jos agilitystä ei muuta iloa ole, niin ainakin Hugo on rättiväsynyt sen jälkeen, joten tätä harrastusta kannattaa jatkaa :)
Innoissaan tästä uudesta harrastuksesta Hugon kanssa, en malttanut pysyä kauaa pois agilityhallista, joten myös sunnuntaina käytiin treenaamassa esteitä. Aloitimme jo tutuista esteistä eli hypystä, putkesta ja kepeistä. Kaikki meni mallikkaasti, putki erityisesti, jota pitensimme hieman. Hyppyä korotettiin n. 40cm:iin. Yhden kerran Hugo tiputti riman innostuksissaan. Kepit meni namilla ohjaten hyvin. Uutena esteenä otettiin puomia, joka olikin sitten todella pelottava. Alku meni ok, kun nameja viljeltiin puomille, mutta tasasella alko jo matka vähän tökkimään ja alstulon kohdalla Hugo meni makaamaan puomille ja tärisi. Siitä ei suostunut liikkumaan laisinkaan, joten nostettiin se pois puomilta. Otimme sen jälkeen pelkästään ylösmenoa nameilla houkutellen ja ennen tasaista nostettiin se pois. Alastuloa samalla lailla, nostettiin se alstulolle ja houkuteltiin alaspäin siitä. Ehkä ensi kerralla puomi ois jo vähemmän pelottava. Pelkään pahoin että A-este on vielä pelottavampi, mutta jos ensin opetellaan puomi kunnolla ja sitten vasta kokeilemme A-estettä.
Jos agilitystä ei muuta iloa ole, niin ainakin Hugo on rättiväsynyt sen jälkeen, joten tätä harrastusta kannattaa jatkaa :)
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Agility
Muistin juuri että Oliverkin on olemassa :D. Olen täysin unohtanut päivittää Oliverin agilitytreenejä tänne vaikka joulun jälkeen ollaankin käyty vasta pareissa treeneissä. Kennelyskääkin on ollut vähän joka koiralla, joten lenkitkin on jäänyt varsinkin Oliverin kohdalla vähemmälle.
Agilityssä sen sijaan ensimmäiset treenit parin kuukauden tauon jälkeen oli sellaset perinteiset "en uskalla, ei huvita"- treenit. Toisetkin treenit meni samoissa "en viitti" merkeissä, mutta tänään Oliver oikein innostu ja juoksi jopa ihan kohtuullisen lujaa ja leikki lapasellakin, mikä on harvinaista. Teemana oli putkijarru, mutta mehän ei sellasia tarvita, kun ei tuota nopeutta muutenkaan ole liikaa. Harjoteltiin sitten vähän etäohjausta, kun irtoaminen ei myöskään ole meidän vahvimpia puolia. Oliver on todella tuulella käyvä treeneissä, joskus menee todella hyvin ja joskus ei liiku ollenkaan, mutta nyt olemme namikupilla saaneet hieman vauhtia lisää, ahne kun on :) Oliverin vahvuus on varma suorittaminen, suorittaa radat lähes aina puhtaasti, mutta hieman hitaasti. Kisoissa taas yleensä kyllä juoksee, mutta tuomarit on pelottavia, joten kontakteille ei mennä tai sinne jäädään jumimaan. Tavoitteena meillä on se viiminen nolla, jolla päästäis kolmosluokkaan, mutta kisoihin vasta sitten kun vauhtia on riittävästi.
Hugon kanssa päästään toivottavasti vielä tämän viikon lopulla ensimmäistä kertaa agilityhalliin, josta alkaa Hugon toivottavasti menestyksekäs agilityura.
Agilityssä sen sijaan ensimmäiset treenit parin kuukauden tauon jälkeen oli sellaset perinteiset "en uskalla, ei huvita"- treenit. Toisetkin treenit meni samoissa "en viitti" merkeissä, mutta tänään Oliver oikein innostu ja juoksi jopa ihan kohtuullisen lujaa ja leikki lapasellakin, mikä on harvinaista. Teemana oli putkijarru, mutta mehän ei sellasia tarvita, kun ei tuota nopeutta muutenkaan ole liikaa. Harjoteltiin sitten vähän etäohjausta, kun irtoaminen ei myöskään ole meidän vahvimpia puolia. Oliver on todella tuulella käyvä treeneissä, joskus menee todella hyvin ja joskus ei liiku ollenkaan, mutta nyt olemme namikupilla saaneet hieman vauhtia lisää, ahne kun on :) Oliverin vahvuus on varma suorittaminen, suorittaa radat lähes aina puhtaasti, mutta hieman hitaasti. Kisoissa taas yleensä kyllä juoksee, mutta tuomarit on pelottavia, joten kontakteille ei mennä tai sinne jäädään jumimaan. Tavoitteena meillä on se viiminen nolla, jolla päästäis kolmosluokkaan, mutta kisoihin vasta sitten kun vauhtia on riittävästi.
Hugon kanssa päästään toivottavasti vielä tämän viikon lopulla ensimmäistä kertaa agilityhalliin, josta alkaa Hugon toivottavasti menestyksekäs agilityura.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

