Ylpeä omistaja

Missä on minun ei kiinnosta-tee ite-koira? Sitä ei oo näkynyt vähään aikaan ja ihan täytyy joka kerta ihmetellä treeneissä miten hyvin Hugo tekee hommia. Oiskohan motivointi vihdoin onnistunut ja/tai leikkaus auttanut johonkin? En tiedä, mutta minua ei haittaa :D
Muutenkin tuntuu, että Hugon kanssa voi mennä lähes mihin vaan ilman, että täytyy miettiä kummemmin miten se siellä pärjää tai stressaakohan se tai jotain muuta vastaavaa. Se on aika rento tyyppi, sopeutuu hyvin lähes mihin vaan ja on luonteensa puolesta huippu koira. Se on sisällä rauhallinen, ulkona sopivan aktiivinen ja treeneissä siltä löytyy tarpeen vaatimaa vilkkautta. Hugo pitää ihmisistä, mutta ei ole ylisosiaalinen, sitä pystyy pitämään irti lenkilläkin ja se ohittaa ihmiset vapaana ollessaan niistä välittämättä. Se ei ota kovin herkästi paineita minusta, mikä on treeneissä hyvä juttu ja se osaa olla itsenäinen, mutta kuitenkin tottelee hyvin. Ainoa asia minkä siitä muuttaisin on toisiin koiriin suhtautuminen ja vähän vähemmän irtokarvaa :D Nyt tuntuu kuitenkin, että Hugo on huippu!

Tässä sitten todistusaineistoa miten hyvä Hugo on tottiksessa nykyään:

                                         

Paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana, joten täytyy kertoa vielä Hugon terapiakoira hommasta, jossa se sai olla parin päivän ajan. Koulun puitteissa kävimme Muurutvirran hoitokodissa kuntouttamassa vanhuksia ja muistisairaita ja vietimme siellä kaksi päivää ja yhden yön. Hugo toimi yhtenä iltana terapiakoirana pyöriessä  ulkona pyörätuolien seassa rapsuteltavana. Illalla Hugo toimi yleisenä viihdyttäjänä ulkona pelaillessa ja yöllä virallisena lämmittimenä puolijoukkueteltassa kamiinan lisäksi. Hugo taitaa näkyä parissa kuvassa Facebookissa Vihreä hyvinvointi-sivuilla, jos haluaa käydä katsomassa.

Yö teltassa

Viikon sana

Tällä kertaa tottis on ollut päivän sana usempanakin päivänä viikossa. Motivaatiota sen treenaamiseen on kun huomaa, että Hugohan on hyvä! Ihan yllätyn lähes joka treenien jälkeen, että vitsi sehän osaa ja sikahyvin...siis huomioiden että minä olen sen kouluttanut ja että se on Hugo :D Mutta niin, nyt on harjoiteltu henkilöryhmää, paikallamakuuta, täyskäännöstä, luoksetuloa ja liikkeelle lähtöä. Vähän tietysti seuraamista ja jääviä, mutta ne menee sen verran hyvin, että niitä ei nyt meinattu jankata. Vaihtelu on se juttu millä Hugolla säilyy motivaatio tottiksessakin, koko ajan pitää tehä jotain eri juttua tai muuten mielenkiinto häviää.

Henkilöryhmää ollaan vasta nyt alotettu treenaamaan, mutta eipä siinä suurempia ongelmia ole ollut, välillä vähän katse tippuu, mutta muuten hyvä. Paikallamakuussa ei Hugolla ole ollut koskaan minkäänlaista ongelmaa ja se on siksi jäänytkin vähälle treenaamiselle, niin sitä ollaan nyt parina kertana otettu. Täyskäännökset on Hugolla vähän sellaset hitaat ja löysät, mutta kyllä se mukana kulkee, niin niihin ollaan koitettu saada vauhtia lisää. Luoksetulossa lähinnä apuja olen nyt yrittänyt saada pois. Kädet kun on vielä ollut edessä ja laitan ne sivulle vasta kun Hugo jo istuu ja sitten annan palkan. Nyt kädet on saatu jo pois, mutta luoksetulo on hieman epävarmempi kun kädet on sivuilla, vaikka Hugo hyvin eteen tuleekin istumaan. Liikkeellelähtöä ollaan treenattu ihan vain sen takia, kun Hugolla katse tippuu aika usein heti liikkeellelähdössä. Muutaman askeleen jälkeen nostaa kyllä katseen taas, mutta se on hieman ärsyttävää.

Ei ole ainakaan painostusta eteenpäin minulla :D

Ollaanhan me Hugon kanssa vietetty laatuaikaakin urheillessa ja lihaskuntoa kasvattaessa porrastreeneissä. Taisi olla 107 porrasta ja 5 kertaa ne kivuttiin ylös ja alas. Hugokin yllätti ja kiipesi ne ylös ja alas. Epäilin että ei uskalla kiivetä tai ainakaan tulla alas kun oli pieneltä matkalta tosi jyrkät, mutta kyllä se vaan niillä kiipeili.

Kuulumisia

Kovin on ollut jälkipainotteista meidän treenaaminen. Välillä vähän tottista ollaan otettu ja yhden kerran käytiin rakennusetsinnässä. Tottis sujuu tosi hyvin etenkin meidän lähikentällä juuri ennen iltaruokaa :) Muutenkaan ei kyllä valittamista siihen nähden miten vähän ollaan treenattu. Rakennusetsinnässä oltiin vanhalla koululla, jossa Hugo teki tosi hyvin töitä ja sai kehujakin hyvästä työskentelystä. Irtorullalla tehtiin vielä, mutta taidan koittaa seuraavalla kerralla jo siirtyä kiintorullaan, kun se luovuttaminen alkaa olla jo suht hyvä.
Sitten jälkeen, jota tahkottiin pari viikko varmaan 4 krt viikossa, nyt on ollut viikon tauko, joka on tehnyt hyvää. Kovalla pinnalla ja pellolla pääasiassa ollaan ajettu. Kovalla pinnalla Hugo ajaa jotenkin jos koko jälki on siinä ja osittain namitettu, mutta jos jälki on osaksi metsässä, niin sitten tiellä jälestäminen ei oikeen onnistu. Lisää vaan tiejälkiä niin ehkä se siitä.

On Hugo viettänyt lomaakin aurinkoa ottamalla ja juoksemalla metsässä keväisten hajujen perässä.

Kovan pinnan jälki

Teho jälkikausi on nyt avattu. Meidän tavoitteet tälle kesälle on opettaa Hugolle kovan pinnan jälki eli saada se ajamaan jälkeä erilaisilla teillä (hiekka, sora, asvaltti) ja tasaisilla pinnoilla. Joitain tienylityksiä sille on tehty ja vähän tien vierus jälkeä, mutta ei paljon muuta. Ja jos jälki on mennyt metsästä tielle, niin automaattisesti Hugo alkaa etsimään jälkeä tien vastakkaiselta puolelta metsästä, eikä millään ymmärrä että se on voinut jatkua tietä pitkin.
Ensimmäisen kovan pinnan jälen tein sellaselle pehmeälle hiekalle ja se oli ehkä 20m pitkä, 40 min vanha ja namitettu lähes joka askel. Ajattelin että aloitetaan ihan helposta että kyllä se osaa nameja seurata missä vaan. Eipä mennyt niin kuin ajattelin. Laitoin Hugon parin metrin päästä jälkeä ettimään, mutta Hugon jälen ettiminen on sitä että lähetään vauhdilla ja edetään reilusti, joten ei se sitä jälkeä nostanut vaan etti aivan liian laajalla kaarella. Laitoin Hugon sitten ihan siihen jälen päälle ja näytin että katso nameja...ei se niitä nameja kattonukkaan vaan piippas ja haisteli ilmaa ja rimpuili että älä häiritse, mun pitää ettiä se jälki nyt ja heti! Joten siinä sitten Hugo piippas ja minä osottelin että kato nyt siellä on nameja ja se jälki menee TOSSA typerä koira! Olin toki hyvin hillitty vaikka ärsytti suunnattomasti sillä hetkellä. Noh mentiin sitten se jälki läpi sillein että hugo veti nelivedolla ja minä pysäyttelin sitä jos ei mennyt jälellä, jolloin Hugo tietysti alko taas piippaamaan ja koitti haistella ilmaa ja jne....Minusta tuntu että sillä ei ollu hajuakaan (jota sillä ei kyllä oikeesti ollu)  että se jälki kulkee siinä sen nenän edessä vaan koko 20 metrin ajan se vähän niinkun etti vaan jälkeä. Tulin siihen tulokseen että se ei oikeesti ymmärtänyt että se jälki voi lähtee tollasesta paikasta (eli hiekalta) ja se oli ehkä liian vaikee alusta, kun se hiekka oli suht kuivaa vaikka olikin pehmeää. Joten vaikka luulin että ei se voi mennä vikaan kun on namitettu ja kaikkee niin kyllä voi ja pahasti. Tästä opimme että mikä ensin itestä vaikuttaa helpolta jäleltä, niin voi koiralle olla aivan uusi juttu. Eihän Hugo ollu tottunu siihen että jälellä edetään askel askeleelta liina aivan lyhyellä ja minä metrin päässä takana roikkumassa. Hugon tietojen mukaan jälellä mennään suht lujaa ja vapain liinoin ilman kummempia paineita.

Tyhmähän ei ole se joka tekee virheita vaan se joka tekee samat virheet uudelleen. Tästä viisastuneena kokeilin sitten peltojälkeä. Tutumpi maasto Hugolle, haju jää paremmin, mutta oli kuitenkin kuiva ja matalaheinäinen eli selkeesti vaikeampi kuin metsä yleensä. Tein kolme 30-50 metrin jälkeä, n. 2 tuntia vanhat ja tuulinen sää. Nameja oli välillä joka askeleella ja välillä ei ollenkaan. Jälkien nostot onnistui hyvin, vaikka otti ne metri-pari sivusta, mutta se sallitaakoot, sillä tuuli aika voimakkaasti. Hugo jopa ajoi jäljet, namit välillä vähän häiritsi sitä, sillä niitä ettiessä tuli pientä pyörähtelyä, mutta sekin on ymmärrettävää. Olin aika ylpeä näistä jälistä, sillä sää oli tosi tuulinen ja pelto aika kuiva ja jäljet suht vanhoja. Vähän säädin liinan kanssa, että mistä sen ois hyvä tulla ettei vaan häiritsisi ja miten lähellä minun kannattaa olla ja jne.

Metsä

Maaliskuun loppu ja metsät suurimmaksi osaksi lumettomia, huippu juttu jälkeä ja hakua ajatellen. Tänään oli vuorossa jälki. Vajaa kilometrin pituinen ja muutama tienylitys ja  pieni pätkä tiellä. Huomaa aina pidemmän tauon jälkeen että jälestäminen on vähän sellasta säätämistä. Halu on kova ajaa jälkee, mutta sitten se tarkkuus vähän kärsii ja esineiden nostamiset. Tiellä jälestäminen ei onnistunut lähes lainkaan, mutta eipä sitä Hugolle ole opetettukkaan. Ajattelin nyt koittaa ottaa sellasen tehojakson jälkeä, mihin kuuluu erityisesti esineiden ilmaisu ja tiellä jälestäminen. Ne kaipaa nyt selkeesti sellasta erityistä paneutumista.

Hugon hovikepinheittäjä

Vähän kaikkea

Viime agilitytreenien teemana oli takaaleikkaukset. Mehän ei oikein mitään hienoja ohjauskuvioita olla kauheesti treenailtu, mutta takanaleikkauksia on silloin tällöin tullut harrastettua. Hugo handlaa homman ihan hyvin, mutta minä en oikein taas osannu. Välillä kyllä tuntu kun Hugolla oli vauhtia enemmän, että se ei kuuntele ja kato kauheen tarkkaan mitä minä teen ja menee vaan eteenpäin. Hauskaa meillä kuitenkin oli.

Hakuhommat etenee nykyään sillä lailla että teemana on ollut irtorullat ja tiputtelun karsiminen. Minua edelleen ärsyttää rullan tiputtaminen tuohon metrin päähän, joten nyt sitä ollaan harjoteltu ihan irtorullilla ja se rulla tuodaan ihan käteen asti. Olen antanut palkan aina rullan tuomisesta, niin nyt se on jo jotenkin Hugonkin pienessä päässä että rulla tuodaan perille asti, vaikkakin vielä välillä se tiputtaa sen jalkoihin.
Kuvamateriaalia varikolta:

Back in business

Joensuussa jälleen, jo tuo savon vääntäminen alko tulla korvista ulos ja tietysti sillä pienellä patjalla nukkuminen. Hugokin ensimmäisenä aamuna Joensuussa levitti raajansa ja köllötteli selällään pitkät ajat, nautti sekin tilavasta sängystä.
Viiden viikon treenitauon jälkeen on hyvä aloittaa reippaasti treenailu. Eilen käytiin ajamassa jälki, joka meni muuten hyvin, mutta pari esinettä jäi matkalle. Yhdellä esineellä jouduin stoppaamaan Hugon, kun otti esineen suuhun ja jatko vaan matkaa ja sitten tiputti sen ja oli vaan pokkana jatkamassa taas matkaa. Sille se jäljen ajo on selkeästi kiinnostavampaa kuin niiden esineiden pongaaminen. Siispä paremmat palkat esineille. Jälki oli osittain lumisessa ja osittain sulassa metässä.
Tänään vuorossa oli agilityä. Hugon on aika huippu siinä, jos vaan minä osaisin ohjata ja juosta. Ja huipulla tarkotan Hugon huippua :D Intoa ja vauhtia sillä oli taas aika hyvin. Rata oli suhteellisen vaikea, mutta oli kiva kokeilla miten Hugo toimii vauhdikkaana päivänä vaikeissa jutuissa. Hyvin se toimi sillon kun minä osasin ja ehdin. Radalla oli esim. poispäin käännös kepeiltä putkelle, joka tuotti aluksi vaikeuksia. Hugo myös hakee aika paljon kontakteille, kun on saanut niistä palkkaa, joten keinulle karkas muutamia kertoja. Positiivista oli se, että Hugo haki ja kokeili esteitä, kun tuli pieni tauko eikä ollut käskyn alla. Niin ja yksi meille uusi ohjauskuvio, jota ei oltu aiemmin juuri harjoiteltu, mutta joka nyt sujui melkein mallikkasti oli backlap. Tänään opin taas sata asiaa ihan perus ohjauksesta, joita ei itse aina muista ja joista harva sitten kuitenkaan sanoo. Opettavaiset treenit siis.
Ja muutama aiheeseen läheisesti liittyvää kuvaa