Palattu tauolta

Tänään oli pitkästä aikaa hakutreenit. Varikolla oli treenit vielä, mutta toivottavasti kohta päästäis jo metsään. Tänään oli tarkotus ottaa rullatreeniä, mutta hajut vei Hugoa niin pahasti, että ei ehtiny rullaa vilkasemaankaan, joten oli sitten ihan vain etsintää. Nyt me ollaankin ihan kotona naksuttelemalla yritetty saaha Hugo pitämään rullaa suussa, se on nimittäin alottanu tiputtelemaan rullaa matkan varrelle.
Etsinnässä otettiin sitten piiloja joihin Hugo joutu vähän hyppäämään. Kyllä se oli kuulemma hypänny ollenkaan miettimättä ukon luokse n. 70cm korkuiselle lavalle ja myöskin hyppäsi ehkä metrin korkuiselle laattapinon päälle kun ukko oli siellä. Mutta sitten kun kokeilin muuten vaan käskeä sen hyppäämään samantapasen laattapinon päälle niin ei. Ei se hyppää käskystä, mutta jos ukko on jossain niin sinne se kyllä yleensä menee. Laitoin Hugon kulkemaan myös ritiläportaita, ekaks oli sillein et en mee, mutta sitten kun ite menin edeltä niin tuli kyllä perässä. Alaspäin ei taas oikein ois uskaltanu tulla, mutta lopulta kuitenkin meni alas ihan ite.

Hugon aamupäivän huvitukset kun rapsutuksia ei kuulu eikä näy:

Tän kuvan perusteella tuolla päässä  ei kauheesti mitään näytä olevan :D

LUVA ja SERT

Eikös otsikko jo kerro kaiken oleellisen meidän Varkauden kisoista? Odotukset ei ollu taas kovin korkeet, kun oli vieras halli ja kaikkee kivoja hajuja. Mutta radoilla Hugolla ei ollu minkäänlaisia maa-tai ilmavainuja. En taas tiiä miten voi jännittää niin paljon, varsinkin ekalla radalla. Sieltähän tuli muurilta kielto ja kuutisen sekuntia yliaikaa. Rata meni kuitenkin ihan jees, mutta puomi ja keinu tietysti kovin hitaat ja sitten se muuri, ohjasin Hugon sille tosi läheltä, mutta silti meni ohi. Omituista. Vähän se kyllä siinä muurilla katteli ympärilleen, että missäs me oikeen ollaan. Muutenkin tuntu että se ei kyllä irronnu mihinkään, noh irtoomistreeniä on muutenkin tiedossa.
Toka rata eli nollarata oli kans jees, puomi ja keinu siinäkin hitaat ja ennen keppejä oisin voinu tehä tiukemman ja aiksemmin valssin, mutta jotenkin en uskaltanu, kun ekalla radalla oli niin kädessä kiinni niin ajattelin et vielä tulee ohi. Radalla oli kiva suora lopussa ja Hugokin sai vauhtia ja viiminen rimahan kolahti, mutta mikä tärkeintä, ei pudonnut :D
Ja siis mehän poikettiin meidän vakisijasta eli kuudennesta kun oltiin molemmilla radoilla kolmansia. Koiria oli kyllä vaan 17 maksiluokassa. Nyt vaan tuntu hassulta että yli 10 virhepisteellä pääsee palkinnoille, kun on tottunu että nollallakaan et välttämättä sijoitu. Ja tämä koko uranousu on tullu tosi nopeesti ja siis tais olla nopeempi nousu kakkosiin kun Oliverilla, joka minusta nousi sekin tosi nopeesti. Ehkä me nyt keskitytään treenaamiseen ja koitetaan saada esteet, ohjauskuviot, nopeus ja ohjaaja sinne kakkosluokan tasolle.

Radat löytyy linkkien takaa:
eka rata

nollarata

Tauko tekee hyvää...

... toivottavasti. Hukkis on nimittäin nyt lomalla. Kisojen jälkeisellä viikolla kävin itsenäisissä agitreeneissä ja sitten myös yritin tottista sen kanssa ottaa, niin ei onnistu. Mitään Hugo ei oikeen tehny, istu ja katto että oikeesti pitäiskö mun tästä liikkua tai sitten oli sen näkönen että ei kuuliskaan. Joten sitten päätin että ehkä me ollaan molemmat nyt loman tarpeessa, ei treenejä, ei kotitottista ei hiihto tai juoksulenkkejä, pelkästään nukkumista ja kivoja kävelylenkkejä. Ekoina päivinä Hugo nukkukin tyytyväisenä ja ei haitannu ollenkaan vaikka lenkitkin jäi lyhyiks.

Ajattelin sitten myös tällä samalla tauolla käyttää Hugon hierojalla. Lähinnä vaan kattoo et kaikki on ok. Tänä aamuna sitten mentiin koirahieroja ja koirafysioterapeutin luona käymään Tiistin fysioterapiaan. Hugon saa kätevästi kylelleen makaamaan kun se osaa kuolla käskystä :D Muuten se on hyvin epäileväinen jos sitä alkaa kääntämään kylelleen ja sitten se hyppää heti ilmaan. Hugo rauhottu tosi nopeesti ja hierotessa piti sellasta kurnuttavaa ääntä. Karvaa siitä lähti ihan hirveesti, melkein hävetti kun hierojan housut oli aivan valkoset ja ne karvat kun ei helposti pois lähe. Hugolla on kuulemma vahvat selkä ja niskalihakset (vähemmästäkin vetämisestä tulee vahvat niskalihakset). Testas myös Hugon koordinaatiota, joka oli ihan hyvä (nosti samaan aikaan ilmaan saman puolen jalat tai vastakkaiset jalat). Alaselkä ja oikea takajalka oli Hugolla vähän enemmän jumissa, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Me saatiin hyviä ohjeita miten just noita jumeja voi ehkäistä ja millasia harjotteita vois tehä. Esimerkiksi Hugolle suositteli selän ja kaulan venytyksiä, aktivoivia liikkeitä lannerankaan, pumppaavia venyttelyitä ja koordinaatioharjotuksia.
Aina välillä sitä miettii et miten vois just ehkästä mahdollisimman hyvin jumeja ja vaurioita. Hugo kuitenkin on raskas koira, joka joutuu varsinkin agiltiyssä tekemään äkkinäisiä liikkeitä ja nivelet ja lihaksisto kuormittuu aika paljon tuollasen massan alla. Siks hyvä lihaskunto on varmaan se paras ehkäisykeino. Ja varsinkin lämmittelyä ja jäähyttelyä tuli taas mietittyä entistä tarkemmin viime dallu-lehessä selkäongelmaisesta dallusta kertovan  jutun jälkeen.
Nyt on Hugo kuitenkin kisakunnossa, ainakin rakenteellisesti Varkauden sunnuntain agikisoja varten ja toivottavasti jaksaa taas ajatella tämän reilu viikon kestäneen loman jäljiltä.

Tavotteita

Tavotteita pitää olla ja nyt meillä onkin. Nyt puhun lähinnä agilitystä, tänään kun oli treenipalaveri, jossa piti miettiä mitä tavotteita asetetaan seuraavalle puolelle vuodelle. Mietittiin myös täyttykö meidän puoli vuotta sitten tehdyt tavotteet. Meillä tavotteena oli syksyllä, että päästäis alottamaan kisaura ihan kunnolla, noh se totetu vasta nyt lähiaikoina, mutta kuitenkin. Tavote oli myös saada Hugo keskittymään tekemiseen eikä haistella kesken radan, se on toteutunut täydellisesti, ei ole ollut enää minkäänlaisia ongelmia sen suhteen. Ne oli varmaan ne päätavotteet tai sillon en osannut sanoa mitkä meidän tavotteet oikeen on.

Seuraavan puolen vuoden tavotteita on taas paljon. Haluisin Hugolle ensinnäkin vähän nopeutta ja irtoomista ja tietynlaista röyhkeyttä. Sillein että se hakis esteitä itse ja ei olis maailman loppu jos se joskus karkais väärälle esteelle. Nyt se kun on aika kuuliainen ja menee sinne minne käsketään, eikä hiimaile omiaan, niin nyt se saiskin vähän irtoilla. Tästä tullaan taas Hugon luottamiseen, joten nyt näin julkisesti lupaan luottaa siihen että Hugo kyllä osaa ja tekee ja vaikka ei osaiskaan, niin kokeilen rajoja että missä vaiheessa se ei enää osakkaan. Ja minähän olen tehnyt jo Hugon röyhkeyden eteen sen verran, että se saa hyppiä treeneissä minua vasten. Nyt myös ajatteltiin kokeilla lentävää palkkaa, niin että se palkka ei tuliskaan enää minulta, vaan sieltä edestä. Myös kontaktien ylösmenoja treenataan sen kaaren kanssa. Sitten haluaisin keinun paremmaksi. Eli siis määrätietoisemmaksi ja nopeammaksi. Sekin ois kiva jos samaan aikaan vois treenata toinenkin koira ja Hugo silti keskittyis tekemiseen. Mitähän muuta, yleinen tavote on tulla paremmaksi ja nousta sinne kakkosiin :)
Tuntuu että tavotteita ja parannettavaa löytyis niin paljon, että kaikkea ei viitti edes mainita. Minun kuitenkin ehkä pitäis keskittyä enemmän Hugon yksilölliseen edistymiseen, eikä miettiä miten hyviä muut on. Hugo on kuitenkin dallu ja aika raskasrakenteinen, joten ei voi odottaa samanlaista suorittamista kun esim. bordercollieilta.  Ja mehän ollaan edistytty ja aika paljon siihen nähen, että ollaan käyty vaan kerran viikossa treeneissä. Nyt tavotteena on ainakin yrittää käydä se pari kertaa viikossa hallilla, jotta edistystä tapahtuis vielä enemmän.

Sitten ei-niin-vakavaan aiheeseen: käytiimpä taas pitkästä aikaa hiihtämässä ja tällä kertaa jäällä. Oli tosi hieno ilma ja latu oli ilmeisesti Hugonkin mielestä mukavan tasainen ja kova, ainakin vauhista päätellen. Siis meno oli niin hurjaa että ei oo Hugo juossu tuota vauhtia varmaan ikinä. Ei tarvinnu mun muuta tehä kun yrittää pysyä pystyssä. Ilmeisesti hilpeyttä herätettiin muissakin kun ohi vaan porhallettiin. Ja yleensä se lakkaa juoksemasta siinä vaiheessa kun alkaa tulla niin kuuma että läähätyttää, mutta nyt sekään ei menoa hidastanu. Ja yks koira karkas Hugon luokse mutta Hugo katto vaan ihmeissää kun sen toisen koiran omistaja karju siellä kauempana sille koiralleen, niin Hugo ei oikeen tienny miten päin olis ollu. Mutta siis ei murahellu. 

Tänään se kyllä murahti aamulenkin aikana kahellekkin koiralle, mitä se ei oo tehny vähään aikaan, mutta epäilen että johtuu jostain juoksusesta nartusta, kun Hugo piippaa ovella ja lenkillä vetää kun höyryveturi.  

Jäähyttelemässä

Kotikisat 29-30.3

Meillä oli pääsiäisen agikisoissa kotikenttäetu ja se tuotti jopa tulosta. Ekana päivänä saatiin  meidän toinen nolla ekalta radalta ja toiselta radalta 5 keinun kiellosta. Nollaradalla taidettiin sijottua kuudensiksi. Joo, ei se lentokeinu tainnu sittenkään unohtua Hugolta. Joten paineet oli kovat seuraavia ratoja ajatellen.
Ajattelin heti, että ei me mitään saada kun ei se mee sitä keinua, mutta radalla sitten rupes jännittämään ihan kamalasti ja sitten Hugo menikin keinun melko hyvin. Kuitenkin oman jännityksen takia varmaan saatiin kielto putkelta, Hugo vaan jotenkin tuli minun mukana ja minä en ilmeisesti käskyttäny riittävän paljon. Muuten lauantain eka rata meni hyvin, Hugo oli jotenkin paljon skarpimpi kun eilen, vaikka alussa isompi kaarros tulikin. Minusta tuntuu, että sillon kun sillä on vähän enemmän virtaa niin se menee radalla nopeammin, mutta sitten se saattaa myös keskittyä johonkin muuhunkin enemmän.
Lauantain tokalla radalla jännitin myös ja sieltä tuli kepeiltä virhe, vein Hugon vähän liian vauhdikkaasti sinne, ois pitäny antaa sen ite hakee ne. Mutta positiivista minulta jäi yks valssi tekemättä ja loppuesteillä sain juosta Hugoa kiinni kun Hukkis oli niiiin nopee :) Ja toisiks viimiselle esteelle ohjasin aika kaukaa ja silti Hugo meni sen, joten olen tosi tyytyväinen meidän ratoihin.
Ja kuinka ollakkaan lauantain kisoissa sijoitus kuudes, se taitaa olla meidän vakiosija nykyään.
Radat näkyvissä seuraavista linkeistä:

perjantain radat
eka rata
toka rata
lauantain radat
eka rata
toka rata

Jännitystä ilmassa

Apua, meillä on taas agilitykisat ja nehän on jo 4 päivän päästä! Tänään treenailtiin hyvin ja lyhesti. Näinkin me osataan joskus harvoin treenata. Teemana oli vähän vauhtia ja kontakteja. Vauhtia tehtiin pienellä radanpätkällä, jossa oli kontakteja, muuri, pituus, okseri, rengas ja pari hyppyä. Vähän siis tuli kertauksena taas okseria, rengasta ja pituutta, joita ei kovin usein treeneissä ole. Hyvin menee Hugo kaikki ne.
Puomilla ja A:lla ei suurempia ongelmia, vaikka puomin ylösmenossa Hugo jäi ihmettelemään sitä kaarta. Me ollaan niin vähän sitä otettu, että ei ihme. Mutta sitten se keinu. Nyt tehtiin pari kertaa sillein, että palkkaaja oli puomin lopussa pitämässä palkkaa ja minä lähetin koiran kiipeemään ja ohjasin sitten myös, jotta ei hyppäis kesken pois tai mitään. Vähän varovasti Hugo meni keinun, mutta ei yrittäny hypätä. Sitten kerran otin ihan ilman palkkaajaa ja se meni tosi hyvin, tai oikeestaan niin hyvin kun meillä keinu on menny, vähän hitaasti mutta varmasti. Siitä jäi hyvä mieli, ei tuo sitten tainnu kovasti itteensä ottaa siitä viimeviikkosesta lentokeinusta.
Radanpätkällä minusta tuntu että Hugo meni tosi hyvin ja melko lujaa, mutta videolla se näyttää tosi hitaalta ja laiskalta. Noh ykkösissä nollia ei tehä ajalla vaan tarkkuudella ;)

Lopuksi otettiin vielä vähän keppejä ja yritettiin saaha niitä menemään nopeasti. Hugo menee ne nopeiten sillein, että ite oon aika vieressä ja vähän edessä sitä kädellä vetämässä. Ja tässä Hugo ne kyllä menee aikasempaan nähden tosi lujaa.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Sunnuntain tottiksessa  me opittiin taas paljon uutta. Saatiin paljon vinkkejä ja neuvoja ja käskyjä miten pitäis mikäkin asia tehä. Minä sain ylläri ylläri noottia siitä, että en luota koiraani, mikä on aivan totta. Siitä asiasta mulle jankutetaan millon missäkin lajissa ja treenissä, ehkä mä vielä joskus opin luottamaan Hugoon. Ja sitten sain käskyn kävellä suorassa, ei koko ajan vinossa koiraan päin, ihan kun siitä ei ois aikasemmin sanottu. Niin ja sitten käskettiin kävellä rennosti eikä kun puupökkelö joka ei liikuta kuin jalkojaan. Ja heti kun aloin liikuttamaan käsiä normaalisti, niin Hugo ei enää auennukkaan seuraamisessa niin paljoo, ihme juttu :) Niin ja sitten sain vielä luennon siitä että koiraa ei palkata koko aikaa ja millon mistäkin pikku asiasta. Ja jos Hugo ei jotain asiaa parin käskyn jälkeen tee, niin minä olen heti sitten namin kanssa auttamassa sitä, eli siis ei niin vaan koiralta pitää vaatia asiat jos se osaa ne! Tiedoks vaan kaikille muillekkin :D Treeneistä jäi hyvin tehokas ja oppinut olo ja hyvä niin näin ennen pientä tottistaukoa.

Sitten agilityyn, jonka pitäisi olla meidän vahva laji, kun siinähän me jo kisataan. Siltä vaan ei kyllä tunnu. Minun ohjaus on ihan huolimatonta, tänäänkin treeneissä 25 esteen radalla tais tulla ainakin neljä minun omaa ohjausmokaa. Siis nyt on tullut minun oma ohjaamisen taso tiensä päähän. Se ei kyllä kovin korkeella oo koskaan ollu, mutta se on riittäny mainiosti Oliverin ohjaukseen ja Hugon alkeitten opettamiseen. Mutta nyt kun pitäis miettiä nopeutta ja kaarroksia ja että Hugo tulis esteelle mahollisimman suoraan ja jne. niin kaikeen en vaan kykene. Ongelmana on ehkä ollu myös se että me ollaan treenattu näin talvella vaan sen kerran viikkoon, kun pitäis käydä ainakin kahesti viikossa jotta ehtis opetella ja opettaa niitä ohjauskuvioita.
Noh tänään kuitenkin Hugo oli ehkä vähän hajamielinen, en tiiä johtuko minusta vai jostain muusta, mutta teki sitten elämänsä ensimmäisen lentokeinun. Kyllä muuten säikähdin ja näytti ihan hirveeltä. Hugo luuli keinua siis puomiksi, se kun menee keinun aika hitaasti yleensä. Se kuitenkin saatiin menemään keinu uudestaan, vaikka melko hitaasti. Aikasemmin se on kyllä erottanu puomin ja keinun toisistaan vaikka niissä on molemmissa sama käsky " kiipee". Nyt ajattelin sanoa keinun kohalla sen kiipeen vähän painokkaammin ja hitaammin, jotta tietäis että mikä este on kyseessä. Tuli muuten mieleen, viime treeneissä Hugo tais mennä myös aika vauhdikkaasti keinun, oisko sillon ollu jo enteitä tulevasta, en tiedä.? Toivon vaan että ei tuu mitään  ongelmia jalkoihin, ei ainkaan näyttäny nyt mitenkään kipeeltä.
Meidän kontaktin kaari on myös ollu melko vähäisessä käytössä, tai aina se on kontakteilla ollu, mutta ne kun on otettu yleensä vaan radalla, niin aika vähän niitäkin on tullu opeteltua. Tänään se mm. ohitti sen kaaren A:lle mennessä, joten lopputreenit olikin sitten kontaktipainotteiset. Pieni tauko vois tehä myös hyvää, mutta ei me nyt ennen omia kisoja voida taukoa pitää kun tuntuu että me ei osata taas mitään. Ja niihin kisoihinhan on vajaa 2 viikkoa!

Poikien yhteiselo on kuitenkin lähteny hyvin käyntiin, kuten kuvasta näkyy samalla pedillä voidaan olla yhtäaikaa.