Nyt ollaan sitten kotiuduttu pohjoisen pakkasista ja selvitty joulusta, joten on aika tehdä koirien kanssa jotain järkevääkin. Tuo Hugon tokoilu on jääny hieman vähälle, mutta nyt pitää taas skarpata! Tänään käytiin Hugon kanssa ensimmäistä kertaa pitemmällä juoksulenkillä ja Hugo tykkäs kyllä kovasti. Se oli suurimman osan matkasta vapaana ja viiletti aivan innoissaan syvässäkin lumihangessa ja välillä tuli jopa katsomaan josko leikkisin sen kanssa :). Mutta toko puolesta, niin noutamista ollaan nyt hieman harjoiteltu. Hugo tuo leluja kyllä kun haluaa leikkiä, mutta kun yllytin sitä hakemaan lelun(jolla ensin leikin sen kannsa ja sitten heitin), niin katsoo vaan hetken lelua ja sitten minua, että annatko namin. Muutaman kerran saattoi jopa käydä koskemassa lelua, mutta tuli sitten takas pyytämään namia. Joten aloitettiin se sitten ihan naksuttimen avulla eli aina kun kosketti lelua, jonka toivon sen vielä joskus hakevan, niin naksautin ja annoin namin. Tätä jatkoin ja vaikeutin sillein, että lelu pitää ottaa suuhun asti ja käskystä vasta tiputtaa. Seuraavilla kerroilla vaikeutin hommaa sen verran, että laitoin lelun kauemmas Hugosta, jollon sen pitää mennä lelun luokse ottaa se suuhun, tuoda minulle ja irrottaa käskystä, toisin sanoen noutaa se. Heti ensimmäisellä kerralla toi lelun nätisti suoraan minulle ja sai suuret kehut. On tuo naksutin ihme kapistus! Lisää toistoja ja istuminen mukaan noutoon, niin hyvä tulee.
Hieman lisää toimintaa arkeenkin on tullut, kun ollaan saatu kämppäkaveriksi 8 viikkonen eurasier pentu. Hugo on siis vihdoin saanut tasoistaan seuraa ja sopivan leikkikaverin, vaikka koko ero onkin vielä suuri.

Pääsimme taas pitkästä aikaa kokeilemaan vetämistä Hugon kanssa, kun kerrankin oli vähän lauhempaa ettei Hugo tarvinnut manttelia päälleen. Nyt olen keksinyt hyvän ja vähemmän pelottavan keinon harjoitella vetämistä. Olen laittanut Hugolla valjaat päälle ja siihen hihnan (joka joustaa hieman) ja hihnan otan käteen, enkä laita suoraan potkuriin, niin kuin aikasemmin tein. Nyt on helpompi tietää milloin Hugo vetää ja kehua juuri sillä hetkellä. Näin Hugo myöskin yleensä vetää paremmin, koska kädellä pystyy joustamaan aika paljon ja itse annan vauhtia potkurille potkuttamalla, jolloin Hugo innostuu ja lähtee juoksemaan.
Oliverista sen verran että ihan mielenkiinnosta kokeilin lenkillä samalla kun Oliver käveli, että tekisköhän se liikkeestä seisomisen kun vaan sanon "paikka"....ja kyllähän se teki ja aika nopeastikkin vielä. On se viisas koira kun osaa tollasta ilman opettamista :)

Edistystä

Nyt täytyy kyllä vähän kehuskella Hugon hihnakäyttäytymisestä, se on nääs parantunu huomattavasti jos vertaa vaikka kuukauden takaisiin aikoihin. En tiedä onko tämä tulos kovasta työstä ja pitkästä pinnasta vai ehkä Hugon aivoissa on vaan naksahtanut joku pala kohdalleen, mutta nykyään herra kävelee lähes koko lenkin ilman vetämistä. Välillä tietysti pientä nykimistä esiintyy, mutta heti kun huomautan asiasta tai pysähdyn, niin tilanne korjautuu ellei jossain ole jotain todella kiinnostavaa. Käskyn "vierellä" Hugo osaa myöskin. Silloin Hugon pitää kävellä vierellä nätisti hihna löysällä, mutta katsekontaktia ei tarvitse ottaa. Osa syy hienoon käyttäytymiseen voi olla kyllä se, että täällä korvessa ei tule koskaan lenkillä ketään vastaan, joten Hugo malttaa keskittyä nätisti kävelemiseen. Myös vapaana ollessaan Hugo nykyään ottaa jopa itse kontaktia ja tulee katsomaan, että olisko herkkuja, kun aikasemmin sitä vaan viileteltiin ja tultiin vain jos kutsuttiin (ja aina ei sillonkaan).

Kävimme ihanassa ulkoilmassa, 20 asteen pakkasessa mukavan lenkin koirien kanssa ja kerrankin valosan aikaan, joten sain jopa kuviakin otettua. Kaikki kyllä paleltiin talvivarustuksesta huolimatta, mutta maisemat oli sen arvoisia. Paikkakuntana siis Muonio.

Vetokoira

Eilen Hugolla olikin sitten hieman erilaiset treenit kun sai vetovaljaat ja potkurin peräänsä ensimmäistä kertaa :) Valjaista Hugo ei välittänyt mitään, mutta potkuri oli kyllä aika pelottava aluksi ja varsikin kun se tuli perässä pitäen outoa ääntä. Mutta kyllä sitä vähän matkaa jo vedettiin namin voimalla. Lopuksi Hugo sai nameja potkurin päältä, jotta se ei olisi niin pelottava. Potkuriin siedättelyä on tehty nyt useita kertoja ihan ilman valjaita, potkuteltu vaan Hugon läheisyydessä. Tästä se rekikoiran ura alkaa!

Hakua

Käytiimpäs kokeilemassa Hugon kanssa hakua Peltosalmen metsissä. Ollaan otettu hakua vasta muutaman kerran aikasemmin, joten haun ideaa Hugo ei vielä kunnolla tajua.Joka kerta olemme tehneet aluksi makkararinkiä, jollon Hugo saa namin aina kun tulee jonkun ihmisen luokse.  Kuitenkin itse haussa aivan ekalla kerralla Hukkis haki maalimiehen todella nopeasti ja määrätietoisesti. Olemme tehneet siis ensimmäisillä kerroilla niin, että maalimies on mennyt piiloon ilman että Hugo näkee sen. Sitten päästän sen irti ja olemme kävelleet vaan eteenpäin, kunnes Hugo saa hajun ja etsii maalimiehen, jolta saa sitten palkan. Tällä kertaa teimme ensin niin, että Hugo näki, kun maalimies juoksi piiloon ja sitten lähetin sen metsään. Tällöin ukko löytyi todella helposti. Kahtena muuna kertana Hugo ei nähnyt maalimiehen menevän piiloon, vaan lähetin sen vaan oikeaan suuntaan. Näinä kertoina se lähti kyllä metsään innokkaasti, mutta sähelti siinä sitten vähän aikaa ennen kuin rauhottu ja lähti etsimään ukkoa. Mutta kun jaksoi vaan etsiä niin sitten ukko löytyi. Pitäisi vaan jaksaa lenkittää herra kunnolla ennen treenejä, jotta jaksais sitten keskittyä.

"tokoilua"

Tänään oltiin taas "tokoilemassa" hugon kanssa. Käymme toko-ryhmässä, joka on takoitettu pennuille ja aloitteleville koirakoille.Ryhmässä opetellaan aivan perusjuttuja, kuten hampaiden katsomista, perusasentoa, seuraamista, paikallaoloa, ohitustilanteita yms. Meidän tämänhetkinen "tokoilu" on siis sitä, että Hugo vetää jokaisen koiran luokse jonka näkee ja hihnassa kävelyn alkeet jotka se muualla kyllä osaa, katoavat aivan totaalisesti. Tänään Hugo jopa rauhoittui vähän kun seisoimme hetken paikalla ja oli ainakin puolet ajasta yhtesityökykyinen eli kuunteli mitä siltä halusin. Maassa oli kylläkin paljon hajuja, jotka veivät herran huomion johonkin aivan muualle, vai liekö haistelu ollut rauhoittava signaali.? Lähes kaikkien liikkeiden perusidean Hugo kyllä jo osaa, mutta koiralauman keskellä tahtoo tuo keskittyminen herpaantua. Huomion vie muualle myöskin Hugon sisko, joka käy samoissa treeneissä ja sen kanssa olisi todella kiva päästä leikkimään.

Treenaajat

Blogissa kerrotaan siis dalmatiankoira Hugon ja kääpiövillakoira Oliverin touhuiluista niin treenikentillä kuin sen ulkopuolellakin. Oliverin laji on agility, jota olemme harrastaneet jo reilut kolme vuotta. Kisoissa ollaan käyty parin vuoden ajan ja saavutuksia on kertynyt yhtä nollaa vaille kolmosluokan. Hugon leipälajista ei ole vielä tietoa, mutta agilityä ja jälkeä ryhdymme ainankin enemmässämäärin treenaamaan. Intoa löytyy (ainakin minulta, Hugosta en tiedä) myös muiden pk-lajien kokeiluun.