Kuulumisia osa 2

Pablon elämä on jatkunut touhuntäyteisenä. Pablo vierailee Joensuun keskustassa lähes kerran viikossa ihmettelemässä maailman menoa ja koittaa totutella ääniin. Äänet on edelleen Pablolle hieman jänniä. Pahin on varmaan variksen raakunta :D Mutta huomaa kyllä, että jos ollaan isommalla porukalla liikenteessä ja kuuluu näitä pelottaviä ääniä, niin ei Pablo sillon reagoi niihin juurikaan. Eli todennäköistä on, että tämä "ääniarkuus" lähtee ajan myötä pois.

Pablolla on ensi viikolla rokotus ja jännä nähä paljonko herra painaa, se kun alkaa ylittämään sylikoiran rajat. Pablo kyllä syökin paljon, en ees tiiä miten noin pieneen koiraan mahtuu niin paljon ruokaa. Sanotaan vielä, että pentukoiralle voi antaa niin paljon kun se syö, mutta Pablolle ei kyllä voi. Se on nimittäin erittäin ahne ja söis varmaan ittensä ähkykys. Mutta siis Pabloa on erittäin helppo motivoida, koska ruoka kiinnostaa aina, eikä lelukaan huono palkka ole. Jälkeäkin se lähtee hulluna menemään, koska tietää että sieltä löytyy nameja ja jälen päässä oleva loppupalkka syödään hirveellä raivolla. Loppupalkan jälkeen Pablo saa vielä sellasen pallon palkaks, joka on aika huippu ja sitä se kantaa sitten hyvin ylpeenä :) Jälkeä siis ollaan ajettu melkein joka päivä, pituudet on ollu maksimissaan sitä 30metriä, mutta nameja olen vähentäny aika paljon. Nyt olen tehnyt myös mutkikkaita jälkiä, jotka on Pablolle vielä haastavia, koska se on iskostanut päähänsä, että jälki kulkee suoraan. Eli nyt siis on tiedossa vain mutkallisia jälkiä. Jälet on edelleen ollu lähinnä nurmikolla tai hiekalla. Niin ja ne on nyt ollut myös vähän vanhempia, jotain puolen tunnin luokkaa.

Jälen lisäksi ollaan ehkä 4 kertaa viikossa tehty ruualla tottista ihan omalla pihalla. Istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja paikallaoloa ollaan treenailtu. Pitäis varmaan käydä ihan tottis kentällä jo treenailemassa, niin tottuis siihenkin.

Pablo on kyllä jo hyvin sisäsiisti ja me uskallettiin laittaa jo mattokin olkkarin lattialle. Vieläkin purukalusto on kovassa käytössä ja sitä kokeillaan lähinnä ihmisten käsiin. Ehkä hieman on edistystä tapahtunut puremisen suhteen tässä kuukauden aikana, mutta ei riittävästi, jos katsotaan käsissä olevien naarmujen määrää. Mutta onneksi se ei oo vielä innostunut huonekaluja puremaan.
Sitten vähän kuvia viime viikkojen ajalta:

pihan vahti

veneessä alko väsyttää

Pablo 10vko

Pablo 10vko

Kuulumisia

Pablon arkeen kuuluu hyvää. Pablo syö paljon ja on kasvanutkin kuulemma. Vaikka onhan se vielä tosi pieni ja on ihan hassua taluttaa hihnassa noin pientä. Mutta onneksi siitä kasvaa isompi ja toivottavasti järkevämpi :D. Tällä hetkellä Pablo reipastuu päivä päivältä. Ulkona autot ja liikenne ei oo enää niin pelottava juttu ja vapaana ollessa voi jo vähän irtaantua jaloista. Tarpeitaan herra on tehnyt vaan muutaman kerran sisälle. Yöllä Pablo herättää noin viiden aikoihin, että nyt ois hätä, jonka jälkeen se nukkuu 8-9 asti ja sitten alkaakin hulina. Aika aktiivinen tämä herra on, mutta sitä kai mä halusinkin. Virtapiikkien aikaan on kaikki vaarassa, sillä Pablo ja Pablon hampaat ei jätä ketään rauhaan. Vähän se alkaa jo uskoa, kun kieltää, mutta innoissaan kyllä napsii vaatteista ihan urakalla. Pihalla, jäähyllä se on viettänyt jos jonkin aikaa, sillä meno yltyy välillä liiankin rajuksi.

Kaikki kelpaa suuhun laitettavaksi ja purtavaks

Pablo on käyny monissa eri paikoissa, kuten kaupungilla, veneessä, autossa, portaissa sekä kyläilemässä vieraissa paikoissa. Se on myös nähny useita eri koiria, joista kukaan ei kyllä halunnu leikkiä Pablon kanssa. En tiiä johtuuko siitä, että kaikki oli aikuisia koiria ja ne koki Pablon liian vauvaks. Pentukavereita pitäis varmaan etsiä Pablolle, kun tuntuu että se haluais joskus painia ihan omanikäisen kanssa. Pablolla on siis ollut toimintaa ja oonkin yrittäny totuttaa sen mahdollisimman moneen juttuun heti pienestä asti. Niin ja olihan Pablo pelastuskoirien hälyryhmän harjoituksessa jo mukana ja jälkitreeneissä myös.

Kalassa

Hälyharjoituksessa Pabloa kiinnosti enemmän kannon syöminen kuin esineen etsintä 

Pelastuskoiraraunioilla

Kaupunkiin tutustumassa

 Jälkeä Pablo on ajanut ehkä kymmenen kertaa. Jäljet on ollu 10-30 metrin mittasia ja niissä on ollu nameja, mutta välillä myös namittomia kohtia. Pari jälkeä oli hiekalla, mutta muut nurmikolla. Viimisimmät jälet on ollu kyllä hyviä, huomaa, että se alkaa tajuta mitä tässä pitää tehä. Ja heti kun laittaa valjaat päälle, niin alkaa jo nenä kulkea maassa, että missäs niitä nameja olikaan. Namien määrää pitää alkaa karsimaan, sillä viimeekskin ne tuntu vaan häiritsevän menoa.

Pablo tuli taloon

Nyt on sitten saapunut pieni, yyber söpö pilkullinen ilahduttamaan meidän arkea. Tämä söpöläinen saapui Lapista Araidan kennelistä. Viralliselta nimeltään hän on Araidan syypää sun hymyyn ja kutsumanimeltään Pablo.
Tässä ollaan pari päivää ehditty tutustua toisiimme ja uuteen kotiin. Pablo on välillä hyvin itsenäinen, esim. yks päivä se nukku ulkona, vaikka kaikki muut oli sisällä. Muutenkin kyllä minusta se oli hyvin outoa, että dallu nukkuu ulkona...mutta ehkä se on tottunu niihin pohjosen kylmiin tuuliin. Niin, siis vaikka se on ajoittain aika itsenäinen, niin kyllä se hyvin pysyy irti jalkojen juuressa eikä oo lähössä huitelemaan. Tämä on ihan uutta, sillä Hugo huiteli jo 8 viikkosesta lähtien jossain teillä tietämättömillä.  Pablo on myös aika ahne, namia jos on niin kaikki temput onnistuu. Liikenteen äänet ja pyörät ym. on vielä aika jänniä ja ne pelottaa, mutta metsässä kulkee jo reippaasti. Niin ja Pablo osaa purra ja vinkua. Vinkuminen on onneksi vähentynyt joka päivä, että ehkä se on vaan koti-ikävää. Pureminen ei valitettavasti ole vähentynyt, mutta vielä se ei oo kuitenkaan mitään tuhoa saanut aikaseks. Niin ja siis Pablo ei vedä hihnassa. Siis mikä dallu se sellanen on? En tiiä, mut toivon että se pysyy tollasena.
Yksinoloa on harjoteltu lyhyitä aikoja sillon kun Pablo on nukkunut. Ei se oo tainnu ees huomata, että oli jäänyt yksin, kun tulee aina unisena moikkaamaan kun tullaan kotia.
Niin ja koska Pablosta tulee toivottavasti pelastuskoira, niin johan me jo yks jälki ajettiin. Jälki oli noin 5 min vanha ja10m pitkä sekä joka askeleella oli ruokaa.
Saa nähä millanen pilkullinen tuosta kasvaa.