Hylkiö

Tässä on todiste siitä että Hugollakin on kaveri, jota se sietää. Hugo kun ei ole niitä sosiaalisimpia koiria, niin se ei kovin usein pääse leikkimään kenenkään kanssa. Narttuja se sietää jos ensin totuttaa hyvin, eli siis hihnalenkki ensin ja jos Hugo näyttää siltä että haluis leikkiä, niin sitten voi päästää irti. Mutta muuten se on oppinu sellasen asenteen että kaikki jotka tulee suoraan iholle, niin rähinällä päälle. Ja urosten kohdalla ei auta edes totuttelut. Toki kaikkia pentuajan narttukavereita se sietää hyvin. Oliveria se sietää tai Hugo on kun sitä ei oiskaan. Jos Oliver murhataa Hugolle, niin Hugo kyllä lähtee nätisti pois tilanteesta, että siltä Hugo sietää pientä komenteluakin. Voi myös johtua siitä, että Oliver murahteli sille pentuna niin paljon että Hugo ei katso sitä niin vakavasti, vaan ajattelee sen olevan normaalia käytöstä sille.

Treeneissä

Treeneissähän me vapaa-aikamme vietetään, jopa niinkin usein kun 5 kertaa viikossa. Tällä hetkellä koulu haittaa harrastamista hieman, mutta onneksi minulla on tärkeysjärjestys kunnossa: ensin treenit ja sitten koulutyöt :D Tällä viikolla agilityä, tottista, jälkeä, hakua ja rullaa. Liikaa? Meillä on edelleen ongelmana se että kun mistään ei halua luopua. Kaikkea muuta tarvitaan pelastuskoiraksi pääsemiseen paitsi agilityä ja se kun on ainut laji, missä me kisataan ja mistä minä tiedän jotain, niin ei siitä voi luopua. Mutta tällä hetkellä vapaapäivät (keskiviikko ja lauantai) ovat kova sana, niitä varjellaan eikä silloin tehdä mitään. Tällä tavalla olen saanut Hugon innon pysymään lajissa kun lajissa. Edistystäkin tapahtuu vähän joka saralla ja sehän innostaa vaan treenaamaan lisää.
Eilen jälkitreeneissä Hugolle opetettiin kulmat. Tiedä sitten siitä  opettamisesta, tehtiin vaan jälki, jossa oli varmaan 8 kulmaa ja Hugo ajamaan. Pari ekaa kulmaa meni vähän pyöriessä ja ettiessä, mutta loput hienosti ja tarkasti ajaen. Välillä mietin et miten tuo koira voi osata jos sille ei oo opetettu? Ehkä se on vaan lahjakkuus tuossa jälen ajamisessa, siinä kun se on nyt yllättänyt minut. Joskus sen tarkkaa nenää on kironnut esim. tottiskentällä tai agilityssä, mutta nyt siitä osaa olla iloinen.
Sitten hakuun tai rullaan, jonka kanssa on kyllä kans kirottu ja mietitty et miks sitä noutoa ei opettanut Hugolle sillon pentuna. Tänään kuitenkin otin perus hakutreenien jälkeen yhden rullantuonnin, joka meni sanoisinko täydellisesti :D Hugo lähti hakemaan rullaa reippaasti ja otti rullan hyvin suuhun ja toi sen minulle, jollon ohjasin sen kädellä eteen istumaan rulla suussa. Sitten otin siltä rullan ja laitoin liinaan ja lähetin näytölle. Mahtava tunne kun se onnistui! Tiputtelu ja laiskuus on ollu tässä vähän ongelmana, mutta ne on tainnut johtua siitä että Hugo ei ole oikeen tienny mitä siltä halutaan. Nyt kuitenkin on selkeät käskyt ja Hugo tietää homman jujun, joten varokaa täältä tulee mahtava rullakoiran alku :D

Reissu

Hugon näyttelyreissun yhteydessä Oliver pääsi venereissulle ja Hugo mökkilomalle. Hugolla oli ainakin hauskaa kun sai viilettää pitkin metsiä ja peltoa ihan rauhassa. Ja voi miten teki mieli tehä tuolle pellolle jälki, mutta hillitsin kuitenkin itseni ja Hugo sai ansaitsemansa vapaapäivän.

Valioluokka

Tänään Hugo pyörähti ekaa ja luultavasti viimeistä kertaa valioluokassa Jämsän näyttelyissä. Fiilis oli Hugolla koko ajan melko laimea ja juoksu ei sujunut. ERI, VAK4 sieltä kuitenkin tuli, että ei ihan huono näyttelyuran lopetus, vaikka valioluokan viimeisiä oltiinkin. Mutta tulipahan käytyä, vaikka sää ei meitä kauheesti suosinut ja saatiinhan me Hugon valioitumisen kunniaksi pilkkukakkuakin!
Tuomarina toimi Wellens Wim ja arvostelu meni suurinpiirtein näin:
3-vuotias, tyypillinen maskuliininen koira. Miellyttävä pää, hieman liikaa poskia, oikea purenta, vahva kaula. Hyväkroppainen. Oikeanlaiset kulmaukset. Hieman liian suuret pilkut joissain kohdin. Kiva tempperamentti. OK liikkeet.

Tottista

Kylläpäs sitä ollaan treenattu taas. Hugon katsekontakti oli pari päivää hukassa, mutta nyt se on taas täällä :) Se kyllä seuraa hyvin sillon kun seuraa. Hugolla on joko on tai off kytkin päällä. Käännöksiä ollaan otettu paikaltaan ja ne onnistuu vasemmalle hyvin, mutta oikealle ei niin hyvin. Vika on minussakin kun en osaa kääyntyä itse oikealle kunnolla. Vasemmalle kääntymistä olen kuivaharjoitellut, joten se onnistuu jo jotenkin. Ja siis miten vaikeaa on oikeasti kääntyä 90 astetta? Mutta sitten paikallaoloon, jota ei olla harjoiteltu ainakaan puoleen vuoteen, mitä nyt lyhyitä pätkiä arkisissa tilanteissa. Eilen laitoin Hugon paikallamakuuseen tottiskentällä. Se oli siinä ehkä 2 min. ja pysy maassa koko ajan, vaikka ympärillä oli paljon häiriötä. Pää kyllä kääntyy äänien, liikkeiden ja hajujen mukaan mitä ympäriltä tulee, mutta kroppa ei liiku eikä Hugo nouse ylös. Tänään sama homma toisella kentällä. Pysyy hyvin ja 5 metrin päästä kulki tänään ihminenkin, eikä Hugo välittänyt. Koira kulki 20 metrin päästä, sitä Hugo kyllä katto tiukasti, mutta ei näyttänyt siltä että olisi lähdössä. Kyllä se paikallaolo kannattaa opettaa sillon 8 viikkosena, niin pysyy muistissa pidemmänkin tauon jälkeen.

Avustajakurssi

Kerrotaampas välillä että mitä minä olen tehnyt sen eteen että Hugosta tulisi parempi haku- ja jälkikoira. Siis se listahan olisi loppumaton, mutta viime viikonloppuna olin kouluttamassa itseäni avustajakurssilla. Avustajakurssilla kävimme läpi pelastuskoirakon toimintaa ja etenkin pelastuskoirakon apuohjaajana olemista. Lauantai oli teoriapäivä ja sunnuntaina käytäntöä. Sunnuntaina oli kyllä mahtavaa kun pääsi näkemään pelastuskoirakon toimintaa metsässä kun on kartat ja kompassit mukana ja pitää tarkistaa tuulen suuntaa ja maaston muotoja ja samalla merkata reittiä ja katsoa vielä mitä se koira tekee. Kompassin käytön lyhyt oppimäärä tuli käytyä ja kyllä siellä metsässä osasin jo kertoa minne sitä oikeen pitää mennä. Pääsimme tarkastamaan yhden alueen koiran kanssa ja nähtiin toisen koiran jälen nosto ja ajo. Harjoittelimme myös kuinka etsitään aluetta ketjuissa ihan ihmisvoimin. Kyllä tämä viikonloppu nostaa motivaatiota treenata Hugoakin niin hyvin kuin mahdollista ja yrittää saada se joskus sinne hälykoiran tasolle. Matkaa sinne on kyllä vielä ainakin tuon tottiksen osalta, mutta tavoitteitahan pitää olla :)
Jah tästä innostuneena kävimme tänään vähän treenaamassa päivällä rullaa ja illalla sitten agilityyn.Rullan tiputtelussa keksimme uuden tavan, jollon Hugo ei sitä tiputa: kuljen hitaasti taaksepäin Hugosta kun se on tuomassa sitä ja sitten yhtäkkiä menenkin sitä vastaan ja otan rullan siltä. Aikasemmin olen tätä kokeillut, mutta ilmeisesti liian innokkaasti, jollon Hugo aina tiputti rullan ja tuli sillein et anna nami. Tästä se lähtee!
 Ja mitäs olikaan aikaisemmin puhetta niistä Hugon lepopäivistä?? Niihin kun ei ois varaa kun ois niin paljon opeteltavaa ja treenattavaa. Mutta ehkä sillä on sunnuntaina lepopäivä, ehkä :D
 Hugo riehumassa metsässä. Se on aina yhtä hauskaa näin talven jälkeen.
                                      

Jälkikoira

On minulla sitten mahtava koira, ainakin joskus se yllättää älyllään. Tällä kertaa jälkihommissa Hugo yllätti. Meidän jälkikausi on siis tältä kesältä avattu. Tällä hetkellä takana kolme jälkeä, jotka kaikki ajettu hienosti. Eka jälki oli aika lyhyt 100m ehkä ja nameja siellä täällä. Toinen jälki 200m ja nameja aika harvakseltaan. Kolmannella nameja ei lainkaan, mutta pari purkkia matkalla, joiden päällä esine ja pituutta noin 300m. Tämä kolmas jälki oli se kertomisen arvoinen kun jälki oli siis vieraan ihmisen tekemä ja maastossa jossa on saattanut kulkea muitakin ihmisiä. Jälki oli reilu tunnin vanha ja kosteaan maastoon tehty. Matkan varrella taisi olla kaksi oletettavaa harhajälkeä, joita Hugo lähti ajamaan ehkä 5 metrin verran ja kääntyi sitten aina takaisin oikealle jälelle. Olin ihan ihmeissäni että koiralle jolla ei tiedettävästi ainankaan ole ollut harhajälkiä, osaa toimia tuolla tavalla kohdatessaan sellaisen. Ihan mahtavaa ja kyllä se hyvin ajaa, vauhtia voisi hieman olla vähemmän, mutta ehkä se hiljenee kun jälkiä vaikeutetaan. Ja siis ohjeet oli että reilusti pidempiä jälkiä sekä kulmia ja esineitä/keppejä mukaan. Ja vielä jälen hakemista myös voisi harjoitella. Minä kun luulin että Hugon jäljestys on aivan alkeissa viime syksyn jäljiltä, mutta se on näköjään ite kehittänyt itseään talven aikana. Namit otettiin jäleltä pois, koska ne vaan sotkee Hugon työskentelyä, kun Hugo saattoi kääntyä jäleltä ottamaan namin sieltä toisen täältä. Nyt olis tarkoitus laittaa kepit/esineet ihan vakituisesti jälelle ja palkata aina niistä, jotta purkkejakaan ei tarttis enää matkalle laittaa. Ehkä tuosta koirasta tuleekin joskus jotain, muutakin kuin muotovalio :D

Saimme palautetta liian lyhyestä jälkiliinasta, joten siinä on sitten 15 metrinen, että pitäis riittää.

Nopeutta

Meillä on siis nyt ollut projektina agilityssä saada Hugolle lisää nopeutta. Keinoina palkkaus pallolla ja namikupilla, ei kädestä. Se alkaa tuottaa jo tulosta, jos nyt näin lyhyellä ajalla voi tulosta tulla. Mutta Hugo, joka ei ole suostunut yleensä treeneissä leikkimään kun namiakin on saatavilla on alkanut innostua namipallosta ja sitten ihan narupallosta. Ilmeisesti namit ja lelut pitää pitää erossa toisistaan, jotta homma toimis Hugolla. Namipallo siis lentää aina sillon kun palkkaisin sen normaalisti kädestä ja Hugo juoksee pallon luokse ja tökkii sitä ja odottaa että tuun antamaan sieltä sille sen namin. Namipallosta Hugo odottaa sitä namia, mutta kyllä se vähän saa viettiäkin lisää kun se pallo heitetään. Sitten jos Hukkis vaikuttaa virkeältä niin palkkaan sen narupallolla. Sillä se on nyt innostunut leikkimään aina välillä, mutta leikkihetken pitää olla tosi lyhyt, ettei sitten kyllästy ja ala kerjäämään namia. Joskus kokeilen eka et leikkiskö ihan vaan narupallolla, mut jos tuntuu että ei heti innostu, niin sitten annan namin. Namikuppi Hugolla on ollut kontaktien alasmenossa aina välillä tai sitten hyppysuorilla. Vauhti on kyllä taattu, jos hyppysuorilla laittaa namikupin viimisen esteen taakse. Kontakteille on saatu myös vähän vauhtia kun nami on siellä joskus valmiina tai keinulla se on nyt ollut aina, siihen kun sitä vauhtia ja varmuutta pitäis eniten saada.
Kontakteja ollaan nyt erityisesti treenattu, jotta Hugo oppis tekemään nekin itsenäisesti, mikä taas lisäis ehkä meidän nopeutta. Ylösmenot on hyviä kaaren kanssa ja alasmenoille se alkaa jo pysähtyä vaikka itse juoksenkin ohi. Kepeille on ainakin intoa saatu pallojen avulla, en sitten siitä nopeudesta tiedä kun Hugo tykittää niitä niin kamalalla voimalla että se tuntuu juuttuvan niihin välillä kiinni :D

Tätä kuvaa kattoessa voi miettiä mistä meidän yliajat johtuu :)

Oliver

Oliverin terveydentilasta voisi taas päivitellä. Kävimme nimittäin reilu viikko sitten Veikkolassa Anidentissa suuhun ja hampaisiin erikoistuneella eläinklinikalla Oliverin kanssa, jossa siltä poistettiin suussa kielen alla olevat patit, jotka paljastui puruleesiksi. Eli siis turvonnutta kudosta, joka johtuu siitä että on pieni koira, jolla on liian isot hampaat suun kokoon verrattuna. Poskea on saattanut aluksi jäähän hampaiden väliin ja kudos on siitä kohdalta turvonnut ja sitten iho jää koko ajan enemmän hampaiden väliin kun kudos vaan turpoaa. Se on saattanut saada alkunsa myös pari vuotta sitten poistettujen hampaiden takia, kun kielen asento suussa on hampaiden poiston jälkeen muuttunut. 
Leikkauksessa todettiin että puruleesit on tavallista suuremmat, joten jotta ne ei uusiutuis heti hampaita piti poistaa aika paljon. Takana alhaalla Oliverilla ei ole nyt  ole hampaita lainkaa. Ylös taakse jäi molemmille puolille 2 hammasta. Leikkaus sujui muuten hyvin, mutta ruumiinlämpö ei meinannut nousta leikkauksen jälkeen ollenkaan, joten Oliver joutui viettämään useita tunteja lämpöpatjojen alla. Tällä hetkellä Oliver on mössöruualla ja antibiootilla seuraavat pari viikkoa vielä. Tikit sillä kulkee jatkuvana kielen molemmilla puolilla.

Ennen leikkausta:

FI MVA

Hugo pikkuisen menestysura vaan jatkuu. Tohmajärven näyttelyistä kotiin viemisinä kaksi pokaalia ja kolme ruusuketta: SERT, ROP ja FI MVA. Vastustajana kyllä vain kolme urosta. Nyt voidaan sertin metsästys päättää ja käydä vielä Jämsässä ja Kuopiossa valioluokassa pyörähtämässä. Sen jälkeen Hugoa tuskin kehissä nähdään sillä me keskitytään agilitysertien metsästykseen.

Tuomarina Jari Fors ja arvostelu meni näin:
Lähes keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää, korvat ja kaula. Hyvä ylälinja, vatsaviiva nousee hieman liikaa, muuten hyvä runko ja raajat. Oikea väritys, erittäin tehokas liike, luonne oikea.

Kuva: Noora Turpeinen