Joulun tunnelmia

 Joulun tunnelmia kuvina. Oliver osasi avata pakettinsa, mutta Pablo noutajamaiseen tyyliinsä kuletteli niitä vaan ja ois halunnu piilottaa johonkin tai viedä ulos. Pablon mielestä Oliverin lahjatkin oli kivempia ja lopulta se leikki Oliverin pikkuruisilla leluilla ihan innoissaan. Omat joululahjat eivät tainneet olla niitä mitä Pablo oli toivonut. Leluiksi Pablolle kelpas myös kuusen koristeet.

Nolo kauluri

Ilmavainua

Kuukauden tauon jälkeen meillä alkoi taas viralliset treenit. Ollaanhan me tehty vähän kaikkea itsekseen tauonkin aikana, mutta nyt sitten päästiin vähän erilaisiin hommiin. Meillä oli nimittäin ilmavainutreenit varikolla tällä viikolla sekä viime viikon lopulla rakennusetsintää. Ensin hieman tästä varikosta. Pablo pieni pääsi ekaa kertaa varikolle ja vielä piti käyttää ilmavainua, mikä olikin se vaikein juttu. Pablon kanssa tehtiin muutamia ilmatyöskentely harjotuksia silloin aika pienenä, mutta muuten se on ajanut vaan jälkeä. Tämä näkyi melko selkeästi varikolla. Ukkoa lähdettiin ettimään, niin Pablo posottaa nenä maassa etsien jälkeä jota ajaa. Maalimiehen ohi se kulki monta kertaa, vähän välillä havahtu, että tässä kyllä haisee ja taas laitto nenän maahan luultavasti uskoen, että haju tulee siitä jälestä. Lopulta Pablo löyti maalimiehen, mutta sekin tais olla siksi, että se näki sen kun otsalampulla sinnepäin osoitettiin. Seuraavat ukot löytyikin sitten paremmin. Pablosta ei voi kyllä erehtyä millon se on hajulla. Se on ihan mutkalla ja häntä hakkaa kylkiä kun se yrittää löytää hajun lähteen. Välillä ihan hirvitti kun se päättömästi pyöri siellä tavaroiden keskellä. Ihmetyttää vaan miten sillä voi olla niin kova motivaatio tähän ilmatyöskentelyyn, vaikka ei olla montaa kertaa sitä otettu.

Sitten se rakennus. Meillä oli siis treenit vanhalla koululla, jossa oli kolme kerrosta. Sisällä oli kaikenlaista rojua. Pablon ensimmäinen rakennusetsintä alkoi sillä, että katsottiin miten se uskaltaa siellä liikkua. Heti kun Pablo päästettiin rakennukseen niin kävi selväksi, että ei se taida pelätä siellä ja laitettiin ukko piiloon. Pablon eteneminen oli siellä rakennuksessakin melko sähäkkää ja sanoisinko hyvin omatoimista. Siellä se kiipeili portaissa yksinään ja kävi pimeissäkin huoneissa ilman minkäänlaista epäröintiä. Ukot oli suht helpoissa piiloissa, kaapeissa ja sen sellasissa. Oli kyllä ilo katsella Pablon touhuja siellä, kun se oli niin reipas. Alla on hieman videoo rakennuksessa kulkemisesta, jos pimeydeltä mitään näkyy.

Pablon arki

Pablon elämään on kuulunut nykyään vain vähän yksinoloa ja paljon touhuamista, sillä minulta loppui koulu eikä töitä ole vielä ilmaantunut. Me ollaan siis nukuttu aamulla pitkään ja sitten käyty aamulenkillä, jonka jälkeen leikitty ja syöty. Iltasin sitten yleensä ollaan käyty lenkillä tai tehty jälkeä tai vähän molempia. Iltatottikset on myös otettu yleensä iltaruualla. Toki Pablon iltaan kuuluu leikkisessiot, joista kukaan muu ei oikeen perusta kuin Pablo itse. Ne kun on kovin äänekkäitä, etenkin jos kukaan ei leiki sen kanssa tai sitten riepottelun kohteena on oman pedin peitto, johon on kertynyt hiekkaa ja lelun palasia, jotka sitten lentelevät pitkin olohuonetta. Tällä hetkellä lempileluja on narun pala ja pieni jalkapallo.
Alla näyte peiton kanssa mylläyksestä.

Vaikka käytöksessä ei muuten mitään erityistä muutosta ole tapahtunut, niin kyllä se vaan alkaa olla enemmän nuori uros kuin pikkupentu. Pablo on nimittäin oppinut nostamaan jalkaa! Ei se taida itsekkään aina tajuta miks nostaa jalkaa, mutta joku käyttäytymismalli siellä päässä on. Hauskalta näyttää kun se välillä vähän horjuen nostaa sitä jalkaa. Jotenkin minusta tuntuu, että se on vähän jälessä tässä asiassa, mutta en kyllä oo varma. Ehkä johtuu siitä, että se on muutenkin vielä sellanen pieni poika joka mielistelee kaikkia ja haluis aina vaan leikkiä. Haukkuvat koirat on vielä vähän sellanen hui vähän jännittää-juttu, eikä Pablo vieraiden koirien luokse muutenkaan lenkillä mene, vaikka melko läheltä kulkisikin. Ihmiset sille on vaan sellanen huippu juttu, vähän liiankin huippu jos minulta kysytään. Hyppiminen on nykyään Pablolla sellanen paha tapa, jota on jotenkin tosi vaikea kitkeä pois. Hugo kun ei ikinä oikeen hyppiny mihinkään, niin ei ole tarvinnut aiemmin tällasta miettiä. Tämä duraselpupu taas loikkii kaikkialle.

Sitten arkea kuvina. Ensimmäisissä kuvissa on Pablon uloslähtörutiini. Joko se makaa eteisessä kyllästyneenä ja sille saa pukea varusteet niin, että herra makaa selällään tai sitten se istuu selkä seinää vasten välillä piipaten ja odottaen uloslähtöä.

Uusi panta

Pablon ilme kun se yllätettiin sohvalta nukkumasta (se ei siis saisi olla sohvalla)

Tällaisia kuvia ottaessa tulee mietittyä, että mitähän Pablon pienessä päässä liikkuu :D