lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulun odotusta

 Joulukorttikuvia käytiin napsimassa, tietysti kovin myöhässä tässäkin asiassa oltiin. Kuinka vaikeaa on saada kuva, jossa ois jotain joulusta, lunta, Hugo, jotain hauskaa ja vielä sellanen että siitä sais selvää? Tosi vaikeaa. Hugo kun on edelleen ylienerginen itsensä, niin zoomi loppuu kamerasta kesken kun se viilettää siellä sadan metrin päässä. Ja sitten jos vauhdista yrittää kuvan ottaa niin siinä näkyy vaan valkosta, ruskeeta ja punasta. Noh pakko se kai on tyytyä tollaseen lavastettuun seisomiskuvaan, jossa Hugolla on vähän tympääntynyt ilme kaiken lisäks.







Ja sitten tämä virallinen joulukorttikuva:



tiistai 11. joulukuuta 2012

Vetokoira

Vihdoin ja viimein tuli sen verran lunta että päästiin Hugon kanssa laduille. Ladut ei ollu kyllä vielä kovin hyvässä kunnossa, mutta se ei meitä innostuneita hiihtäjiä häirinnyt. Hugo pääsi siis vetämään ja vetikin tosi hyvin, vaikka latu olikin aika pehmeä ja joutu tekemään kovasti töitä. Kovin pitkää matkaa ei hiihdetty näin ekalla kerralla. Uudet hiihtomaastomme on aika mäkisiä eikä reitit ole kovin tuttuja niin pientä alkukankeutta oli havaittavissa. Mutta hiihtokautemme on avattu!

Kovaa mennään

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lapin matkaaja

Turistit
 Pitkä viikonloppu meni tällä kertaa pohjoisissa tunnelmissa kun käväistiin Rovaniemellä. Junalla kuljettiin ja se oli Hugon toinen junamatka. Siellä se olla möllötti aika nätisti, vaikka matka sinne kestääkin sen 7 tuntia. Pääsi Hugo jopa elämänsä ensimmäisen kerran bussiin, kun meidän junalle sattui pieni kolari auton kanssa, niin jouduttiin jonkin matkaa menemään bussilla. Bussissa Hugoa jännitti vähän ja oli ilonen kun pääsi sieltä pois. Myös junan korkeat raput on Hugolle vähän vaikea paikka kun niitä pitkin pitää tulla alas.
Rovaniemellä Hugo oli piiitkästä aikaa väsynyt kaikesta matkustamisesta ja uudesta ympäristöstä. Otin siis siitä ilosta kaiken irti. Mutta nyt kun kotiin päästiin niin se kamala säätäminen alko taas.

Nyt on Hugolla sopivan paksunen nukkumapaikka.

Matkustaja


lauantai 1. joulukuuta 2012

Rasittava koira


Tämän viikon teemana on ollut Hugon väsyttäminen tai ainakin sen yrittäminen. Se on nimittäin ollut tosi aktiivinen, energinen, rasittava, ärsyttävä ja jne. Epäilen että jossain lähistöllä on juoksunen narttu. Herra nimittäin piippaa ovella aika tiuhaan ja ja kun pääsee ulos, niin nenä kulkee maassa koko ajan ja säätäminen on kympin luokkaa. Mikään ei tunnu riittävän herran väsyttämiseen. Ja vielä kun pakkasta tuli niin säätäminen vaan kovenee. Leluja Hugo kantaa joka ilta mulle leikin toivossa ja tassut käy aika usein jonkin toiminnan toivossa. Joka ilta tyynyt saa kyytiä sängystä ja se hyppii vasten, jota se ei oikeastaan ikinä tee. Ja siis kerran hyppäs jopa puoliksi syliin kun istuin tuolilla. Joten pahemman luokan tylsistymisestä on kyse.
Pari päivää sitten kävin sitä juosten vedättämässä n. 8km ja se kyllä veti hyvin, jopa vähän ylämäissä. Iltasin tehään ainakin pari kertaa tottista ja vielä n. puolen tunnin iltakävelyllä ollaan käyty normilenkin (1h) lisäks, mutta se ei tunnu riittävän. Aktivointilelut ollaan otettu tehokkaaseen käyttöön ja ruoka tulee melkein kokonaan niistä tai sitten palkkoina tottiksesta.
Vetopuuhissa

Tällä hetkellä treenejä on enää vain sunnuntaisin haku ja maanantaisin agility. Tämä voi olla myös syynä kaikkeen säätämiseen. Mutta kun on yksin kotona, niin sillon kyllä on ollut kiltisti. Toivottavasti tämä menee ohi mahdollisimman nopeasti. Hugo kaipais varmaan myös koiraseuraa, mutta nyt ei olla päästy kenenkään kanssa lenkeille, joita se sietää.
Mutta jotain hyvääkin, vaikka Hukkis säätää paljon, niin se ei vedä hihnassa juurikaan. Mietin just yks päivä, että joskus meillä on ollu suurikin ongelma tuo hihnassa vetäminen ja sen kanssa tehtiin kyllä lujasti töitä, mutta sinnikkyys palkkittiin. Enää vedetään vaan jos löytyy joku mielenkiintonen haju tai sitten vähän aina koiria ohittaessa, mutta muuten saa kyllä kävellä rennosti hihna löysällä melkein koko ajan. Ja jos joskus hihna kiristyy, niin kun kerran pysähtyy, niin taas kävellään nätisti.
Ja tokossahan me edistytään kun sitä tahkotaan aina tylsitymisen tullessa. Paikallamakuuta ja maahanmenoa ei voida enään ulkona ottaa, kun herra on sen verran kylmänarka, että ei suostu enää maahan menemään. Kontakti pysyy ja seuraaminen edistyy. Nyt on tehona ollut Hugon peräpään käyttö, jota se ei kyllä vielä handlaa. Vasemmalle käännyttäessä siis pitäis liikuttaa pelkkää takapuolta, mutta Hugo lähtee pois perusasennosta ja käy takana tekemässä mutkan ja tulee sieltä sivulle. Ei hyvä. Noh jospa se siitä.

Kongin tyhjennyksessä