Leirillä

Vietimme viime viikonlopun pelastuskoiraleirillä Kaatamossa mukavan lämpimässä säässä. Paikka oli pienen lammen rannalla, jossa oli kätevä uittaa koiria, sillä aika kuuma viikonloppu oli. Hugo vietti autossa yönsä ja suurimman osan päivästäänkin ja on se auto muuten sen näkönenkin tällä hetkellä. Viikonlopun aikana Hugo sai neljä treeniä, joten nyt se on väsynyt ja tyytyväinen koira.

Supersuojattu takakontti

Heti ekana iltana saimme tiedon, että ihmisiä oli "kadonnut" lähimaastoon, joten koirat pääsivät hommiin. Hugon tehtäväksi tuli tarkastaa pihapiiri ja sen rakennukset. Halkovarastosta löytyi humalainen, jonka Hugo ilmaisi oven takaa kovasti merkkailemalla ja lopulta otti omatoimisesti rullan hienosti suuhunsa, sillä Hugolla ei ole aiemmin ollut umpipiiloja kiintorullalla. Varastosta löytynyt humalainen ilmoitti kavereidensa lähteneen varaston taakse metsään, joten saimme sitten tehtävän lähteä tarkastamaan metsäaluetta. Hugo oli irti ja lähdimme rajaamaan aluetta poikittain kulkemalla ja aika pian Hugo nosti jälen. Hugo ajoi jälkeä todella hyvin irti ja jos me jätiin liian kauas, niin Hugo pysähty ja odotti kunnes jatko taas jäljestämistä. Jälki kulki metsässä ja meni tien yli ja lopulta sieltä löydettiin kaksi esinettä. Pieni häiriö tuli kun Hugo sai ilmavainun ilmeisesti hirven putkiluusta, joka oli jotenkin eksynyt metsään. Putkiluun jälkeen jouduimme etsimään jälkeä uudestaan ja siinä menikin pieni tovi, mutta lopulta se löytyi.Tällainen treeni, jossa ei itse tiedä mitä alueelta löytyy ja pitääkö koiran etsiä ilma- vai maavainulla on tosi opettavainen. Sitä täytyy vaan seurata ja luottaa koiraan, että kyllä se sitten ilmottaa mitä se on löytänyt.

Jäljellä

Seuraavana päivänä Hugolle tehtiin jälki, jossa on paljon edellisen päivän tallauksia sekä pari tuoretta muuta harhajälkeä.  Jäljen nosto oli jotenkin epämääräinen ja epävarma, mutta lähti kuitenkin ajamaan sitä. Tuoreilla harhajäljillä Hugo poikkesi joka kerta niille, mutta kun ei päässyt jatkamaan matkaa, niin etsi oikean jälen ja lähti ajamaan. Vanhempiin harhajälkiin Hugo ei reagoinut mitenkään. Tästä treenistä opimme, että harhoja täytyy harjoitella.

Jäljelle pääsyä odotellessa

Lautantai-illan toinen treeni oli ihan vain rullatreeni kiintorullalla, sillä halusin muiden mielipiteen siitä, millainen se on ja mihin aisoihin pitäisi vielä kiinnittää huomiota. Tuloksena oli, että minun ei pidä jäädä odottamaa Hugoa kun on päässyt maalimiehelle, vaan lähteä heti liikkumaan eteenpäin, jotta Hugolle tulisi kiire ottaa rulla reippaasti ja tuoda se minulle. Rullan tiputteluongelma ei ole oikeastaan enää ongelma, mutta laitettiin kiintorulla sen verran tiukalle, että Hugo ei sitä itse saa kovin helposti pois suusta. Ehkä se tällä tavalla oppii, että se rulla irrotetaan vasta kun minä sen otan siltä suusta pois. Kuulostaa rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se siitä tuntunu olevan moksiskaan.
Sunnuntain treeni oli meille taas ilmoitus, että tarkastakaa noin 1km matkalta tien vierusta, että onko siitä kulkenut kukaan metsään. Siitä me sitten lähdettiin jälkeä nostamaan oletuksena siis, että siitä tieltä lähtee jälki. Hugo merkkasi hienosti yhden perjantai-iltana tehdyn jälen. Jatkettiin matkaa ja välillä Hugo merkkasi ilmaa, mutta ei sitten lähtenyt ilmavainulla etenemään, joten jatkettiin jäljen etsimistä. Jälki nousikin ja ajettiin sitä ehkä vajaa kilometrin matkan, kunnes tultiin takaisin tielle ja saatiin ilmoitus, että se ei ollut jälki mitä  etsittiin. Matka jatkui taas ja tultiin virtaavalle purolle, jossa Hugo merkkaili kovasti, mutta jälkeä ei löytynyt. Etsimme jälkeä vielä puron jälkeen tietä pitkin, mutta Hugo ei merkannut mitään. Sen jälkeen tuli käsky mennä purolle ja edetä puron viertä pitkin syvemmälle metsään, josta Hugo lopulta sai ilmavainun ja löysi kastuneen maalimiehen, sillä vettä oli alkanut satamaan ihan urakalla.
Tästä opimme, että ei pidä tehdä oletuksia, että etsisimme jälkeä, vaikka onkin tienvarsitarkastus.Tässä tapauksessa jälkeä ei siis ollut maalimiehelle, vaan tarkoituksena oli että Hugo saisi maalimiehen hajun virtaavan veden kautta ja siitä lähtisi etenemään puroa pitkin ylemmäs. Ja kyllähän Hugo merkkaili purolla, mutta se, että sillä oli jälkivaljaat päällä ja kehotus etsiä jälkeä lisäksi sen kanssa, että tien vieressä puron ympärillä oli paljon ryteikköä sai luultavasti Hugon jättämään puron mukana tulleen hajun. Voi toki myös olla että haju ei ollut niin voimakas, jotta Hugo olisi sitä lähtenyt tarkastamaan tai saattaa myös olla että Hugo ei osannut toimia tuollaisessa tilanteessa, jossa haju tulee vedestä.  Ja jälki, jonka Hugo nosti aiemmin oli tuore ja vahingossa tien viereen eksynyt ja ilmeni vielä, että Hugo oli ajanut sitä väärinpäin eli oli ottanut takajäljen. Mahtava treeni minulle, siitä kuinka täytyy luottaa koiraan, että jos se ei nosta jälkeä, niin luultavasti siinä ei silloin jälkeä ole, vaikka kuinka olisi olettamus itsellä jälestä. Hugo jaksoi todella hyvin etsiä jälkeä pitkän matkan ja välillä aikamoisessa ryteikössä ja ukkoskuuron ollessa yläpuolella, olen ylpeä. Ainoastaan jäi hieman harmittamaan, että Hugo sai ajaa takajälkeä niin pitkään, mutta sillepä ei mahda enää mitään.
Seuraavissa treeneissä teemana on jäljellä harhat ja jäjen nostoja ja tsekkausta lähteekö oikeaan suuntaan vai pyrkiikö takajälelle.
Ja pelastuskoiraleiriinhän kuuluu suurena osana metsässä kadonneen esittäminen, joka ei viikonlopun säillä ollut ollenkaan ikävää.

Ylpeä omistaja

Missä on minun ei kiinnosta-tee ite-koira? Sitä ei oo näkynyt vähään aikaan ja ihan täytyy joka kerta ihmetellä treeneissä miten hyvin Hugo tekee hommia. Oiskohan motivointi vihdoin onnistunut ja/tai leikkaus auttanut johonkin? En tiedä, mutta minua ei haittaa :D
Muutenkin tuntuu, että Hugon kanssa voi mennä lähes mihin vaan ilman, että täytyy miettiä kummemmin miten se siellä pärjää tai stressaakohan se tai jotain muuta vastaavaa. Se on aika rento tyyppi, sopeutuu hyvin lähes mihin vaan ja on luonteensa puolesta huippu koira. Se on sisällä rauhallinen, ulkona sopivan aktiivinen ja treeneissä siltä löytyy tarpeen vaatimaa vilkkautta. Hugo pitää ihmisistä, mutta ei ole ylisosiaalinen, sitä pystyy pitämään irti lenkilläkin ja se ohittaa ihmiset vapaana ollessaan niistä välittämättä. Se ei ota kovin herkästi paineita minusta, mikä on treeneissä hyvä juttu ja se osaa olla itsenäinen, mutta kuitenkin tottelee hyvin. Ainoa asia minkä siitä muuttaisin on toisiin koiriin suhtautuminen ja vähän vähemmän irtokarvaa :D Nyt tuntuu kuitenkin, että Hugo on huippu!

Tässä sitten todistusaineistoa miten hyvä Hugo on tottiksessa nykyään:

                                         

Paljon on tapahtunut viime viikkojen aikana, joten täytyy kertoa vielä Hugon terapiakoira hommasta, jossa se sai olla parin päivän ajan. Koulun puitteissa kävimme Muurutvirran hoitokodissa kuntouttamassa vanhuksia ja muistisairaita ja vietimme siellä kaksi päivää ja yhden yön. Hugo toimi yhtenä iltana terapiakoirana pyöriessä  ulkona pyörätuolien seassa rapsuteltavana. Illalla Hugo toimi yleisenä viihdyttäjänä ulkona pelaillessa ja yöllä virallisena lämmittimenä puolijoukkueteltassa kamiinan lisäksi. Hugo taitaa näkyä parissa kuvassa Facebookissa Vihreä hyvinvointi-sivuilla, jos haluaa käydä katsomassa.

Yö teltassa

Viikon sana

Tällä kertaa tottis on ollut päivän sana usempanakin päivänä viikossa. Motivaatiota sen treenaamiseen on kun huomaa, että Hugohan on hyvä! Ihan yllätyn lähes joka treenien jälkeen, että vitsi sehän osaa ja sikahyvin...siis huomioiden että minä olen sen kouluttanut ja että se on Hugo :D Mutta niin, nyt on harjoiteltu henkilöryhmää, paikallamakuuta, täyskäännöstä, luoksetuloa ja liikkeelle lähtöä. Vähän tietysti seuraamista ja jääviä, mutta ne menee sen verran hyvin, että niitä ei nyt meinattu jankata. Vaihtelu on se juttu millä Hugolla säilyy motivaatio tottiksessakin, koko ajan pitää tehä jotain eri juttua tai muuten mielenkiinto häviää.

Henkilöryhmää ollaan vasta nyt alotettu treenaamaan, mutta eipä siinä suurempia ongelmia ole ollut, välillä vähän katse tippuu, mutta muuten hyvä. Paikallamakuussa ei Hugolla ole ollut koskaan minkäänlaista ongelmaa ja se on siksi jäänytkin vähälle treenaamiselle, niin sitä ollaan nyt parina kertana otettu. Täyskäännökset on Hugolla vähän sellaset hitaat ja löysät, mutta kyllä se mukana kulkee, niin niihin ollaan koitettu saada vauhtia lisää. Luoksetulossa lähinnä apuja olen nyt yrittänyt saada pois. Kädet kun on vielä ollut edessä ja laitan ne sivulle vasta kun Hugo jo istuu ja sitten annan palkan. Nyt kädet on saatu jo pois, mutta luoksetulo on hieman epävarmempi kun kädet on sivuilla, vaikka Hugo hyvin eteen tuleekin istumaan. Liikkeellelähtöä ollaan treenattu ihan vain sen takia, kun Hugolla katse tippuu aika usein heti liikkeellelähdössä. Muutaman askeleen jälkeen nostaa kyllä katseen taas, mutta se on hieman ärsyttävää.

Ei ole ainakaan painostusta eteenpäin minulla :D

Ollaanhan me Hugon kanssa vietetty laatuaikaakin urheillessa ja lihaskuntoa kasvattaessa porrastreeneissä. Taisi olla 107 porrasta ja 5 kertaa ne kivuttiin ylös ja alas. Hugokin yllätti ja kiipesi ne ylös ja alas. Epäilin että ei uskalla kiivetä tai ainakaan tulla alas kun oli pieneltä matkalta tosi jyrkät, mutta kyllä se vaan niillä kiipeili.