Hiihtoa part 2

Jäähyttelylenkillä:

Joulun odotusta

 Joulukorttikuvia käytiin napsimassa, tietysti kovin myöhässä tässäkin asiassa oltiin. Kuinka vaikeaa on saada kuva, jossa ois jotain joulusta, lunta, Hugo, jotain hauskaa ja vielä sellanen että siitä sais selvää? Tosi vaikeaa. Hugo kun on edelleen ylienerginen itsensä, niin zoomi loppuu kamerasta kesken kun se viilettää siellä sadan metrin päässä. Ja sitten jos vauhdista yrittää kuvan ottaa niin siinä näkyy vaan valkosta, ruskeeta ja punasta. Noh pakko se kai on tyytyä tollaseen lavastettuun seisomiskuvaan, jossa Hugolla on vähän tympääntynyt ilme kaiken lisäks.

Ja sitten tämä virallinen joulukorttikuva:

Vetokoira

Vihdoin ja viimein tuli sen verran lunta että päästiin Hugon kanssa laduille. Ladut ei ollu kyllä vielä kovin hyvässä kunnossa, mutta se ei meitä innostuneita hiihtäjiä häirinnyt. Hugo pääsi siis vetämään ja vetikin tosi hyvin, vaikka latu olikin aika pehmeä ja joutu tekemään kovasti töitä. Kovin pitkää matkaa ei hiihdetty näin ekalla kerralla. Uudet hiihtomaastomme on aika mäkisiä eikä reitit ole kovin tuttuja niin pientä alkukankeutta oli havaittavissa. Mutta hiihtokautemme on avattu!

Kovaa mennään

Lapin matkaaja

Turistit

 Pitkä viikonloppu meni tällä kertaa pohjoisissa tunnelmissa kun käväistiin Rovaniemellä. Junalla kuljettiin ja se oli Hugon toinen junamatka. Siellä se olla möllötti aika nätisti, vaikka matka sinne kestääkin sen 7 tuntia. Pääsi Hugo jopa elämänsä ensimmäisen kerran bussiin, kun meidän junalle sattui pieni kolari auton kanssa, niin jouduttiin jonkin matkaa menemään bussilla. Bussissa Hugoa jännitti vähän ja oli ilonen kun pääsi sieltä pois. Myös junan korkeat raput on Hugolle vähän vaikea paikka kun niitä pitkin pitää tulla alas.
Rovaniemellä Hugo oli piiitkästä aikaa väsynyt kaikesta matkustamisesta ja uudesta ympäristöstä. Otin siis siitä ilosta kaiken irti. Mutta nyt kun kotiin päästiin niin se kamala säätäminen alko taas.

Nyt on Hugolla sopivan paksunen nukkumapaikka.

Matkustaja

Rasittava koira

Tämän viikon teemana on ollut Hugon väsyttäminen tai ainakin sen yrittäminen. Se on nimittäin ollut tosi aktiivinen, energinen, rasittava, ärsyttävä ja jne. Epäilen että jossain lähistöllä on juoksunen narttu. Herra nimittäin piippaa ovella aika tiuhaan ja ja kun pääsee ulos, niin nenä kulkee maassa koko ajan ja säätäminen on kympin luokkaa. Mikään ei tunnu riittävän herran väsyttämiseen. Ja vielä kun pakkasta tuli niin säätäminen vaan kovenee. Leluja Hugo kantaa joka ilta mulle leikin toivossa ja tassut käy aika usein jonkin toiminnan toivossa. Joka ilta tyynyt saa kyytiä sängystä ja se hyppii vasten, jota se ei oikeastaan ikinä tee. Ja siis kerran hyppäs jopa puoliksi syliin kun istuin tuolilla. Joten pahemman luokan tylsistymisestä on kyse.
Pari päivää sitten kävin sitä juosten vedättämässä n. 8km ja se kyllä veti hyvin, jopa vähän ylämäissä. Iltasin tehään ainakin pari kertaa tottista ja vielä n. puolen tunnin iltakävelyllä ollaan käyty normilenkin (1h) lisäks, mutta se ei tunnu riittävän. Aktivointilelut ollaan otettu tehokkaaseen käyttöön ja ruoka tulee melkein kokonaan niistä tai sitten palkkoina tottiksesta.

Vetopuuhissa

Tällä hetkellä treenejä on enää vain sunnuntaisin haku ja maanantaisin agility. Tämä voi olla myös syynä kaikkeen säätämiseen. Mutta kun on yksin kotona, niin sillon kyllä on ollut kiltisti. Toivottavasti tämä menee ohi mahdollisimman nopeasti. Hugo kaipais varmaan myös koiraseuraa, mutta nyt ei olla päästy kenenkään kanssa lenkeille, joita se sietää.
Mutta jotain hyvääkin, vaikka Hukkis säätää paljon, niin se ei vedä hihnassa juurikaan. Mietin just yks päivä, että joskus meillä on ollu suurikin ongelma tuo hihnassa vetäminen ja sen kanssa tehtiin kyllä lujasti töitä, mutta sinnikkyys palkkittiin. Enää vedetään vaan jos löytyy joku mielenkiintonen haju tai sitten vähän aina koiria ohittaessa, mutta muuten saa kyllä kävellä rennosti hihna löysällä melkein koko ajan. Ja jos joskus hihna kiristyy, niin kun kerran pysähtyy, niin taas kävellään nätisti.
Ja tokossahan me edistytään kun sitä tahkotaan aina tylsitymisen tullessa. Paikallamakuuta ja maahanmenoa ei voida enään ulkona ottaa, kun herra on sen verran kylmänarka, että ei suostu enää maahan menemään. Kontakti pysyy ja seuraaminen edistyy. Nyt on tehona ollut Hugon peräpään käyttö, jota se ei kyllä vielä handlaa. Vasemmalle käännyttäessä siis pitäis liikuttaa pelkkää takapuolta, mutta Hugo lähtee pois perusasennosta ja käy takana tekemässä mutkan ja tulee sieltä sivulle. Ei hyvä. Noh jospa se siitä.

Kongin tyhjennyksessä

Möllit

Löydettin möllit Liperistä ja sinne piti tietenkin päästä. Vähän laiskalla fiiliksellä lähettiin, vettä sato ja muutenkin masentava ilma, mutta kisat meni kuitenkin melko hyvin. Ilmottauduttiin möllien hyppyradalle ja kisaavien radalle.  Halli oli melko pieni ja koiria ja ihmisiä oli heti radan vieressä, mihin koira piti jättää, niin vähän kyllä jännitti mitä Hugo tekee.
Möllihyppyrata oli aika helppo, siinä tais olla 14 estettä, hyppyjä ja putkia pelkästään. Siitä me saatiin Hugon kanssa nollat, Hugo oli tosi nopee, onneks se oli sen verran helppo rata, että ehin ohjaamaan. Lähin kyllä lentävällä lähöllä, kun Hugo näytti vähän siltä että vois nousta ja lähtee hiimailemaan muualle. Kilpailevien radalta saatiin 10, eka vitonen kepeiltä ja toinen kiellosta. Molemmat minun vikoja. Kepit oli radan alussa tosi lähellä edeltävää hyppyä ja Hugo ei osaa vielä (tietääkseni) hakea itsenäisesti keppejä ja minä en ehtinyt sinne niistämään riittävän ajoissa, niin siinä sitten säädettiin vähän. Kielto tuli heti keppien jälkeen hypyltä, kun tein ennakoivan valssin siinä hypyllä ja se oli vähän liian ennakoiva, Hugo kun pysähty kuin seinään. Oma moka, noita tulee myös treeneissä aika paljon, en vaan osaa ajoittaa sitä valssia oikeeseen kohtaan. Kontaktit jännitti myös vähän, ne kun menee, jos Hugoa hidastaa niitä ennen ja on siinä vieressä, siis ylösmenokontaktit. Alasmenot on tosi hyvät.
Mutta hienoa oli se, että Hugo ei jäänyt haistelemaan kesken radan, alussa vähän meinas mennä nenä maahan, mutta hiekan potkasu nenälle on tehokas keino siihen :) Videosta katsottuna, niin esim. A:lta tultaessa, niin vähän tais hakee jotain hajua kun ei katsonu ohajusta, niin siinä tuli vähän kaarrosta. Tälläkin radalla Hugo oli normaalia nopeampi tai sanoisinko että se oli taas se uusi nopea itsensä. Ja vauhtia Hugolle pitikin saada lisää (siis niistä kesän ajoista), niin sitä kyllä tässäkin oli. Huono häviäjä kun olen, niin vähän harmittaa, että tuli noinkin paljon virheitä ja me kun ollaan jo kisattu virallisissa, niin ei päästy mölliradallakaan palkinnoille, mutta ehkä kestän pettymyksen, kun Hugo toimi niin hyvin. Syypäätä pitää ettiä vaan peilistä.

Video toisesta radasta löytyy täältä

Valsseja

Ei sujunu valssi minulta. Viime treenien teemana oli siis valssit, joita käytän mielestäni paljon, mutta sillon kun niitä pitää tehä, niin tulee kaikkee muuta ohjauskuvioo. Hugo teki kuitenkin hyvin, vaikka loppua kohden vauhti hiipuikin. Taas tehtiin aikamoisessa häiriössä, mutta Hugo on nykyään niin kovasti namien perään että se ei välitä muusta kun niistä nameista. Se on hyvä, mutta samalla se on lopettanu treeneissä leikkimisen. En saa sitä leikkimään enään tottistreeneissäkään, kun se vaan kyttää että anna se nami, leiki ite tolla rutkulla. Pitää koittaa sitä leikkiä vahvistaa muualla, kuin treeneissä, kuitenkin haluaisin että se palkkautuis myös lelulla. Kotona se on alkanut tuomaan leluja kyllä ihan urakalla, varmaan johtuu sen leikkikavereiden puutteesta. Vaikka viime viikonloppuna sillä oli leikkikavereina pari shelttiä, niin ei Hugo kyllä niiden kanssa leikkinyt, meni vaan omia menojaan metässä.

Pilkut vain vilisee

Nyt me sitten päästiin ihan käytännössö kokeilemaan miltä vetohommat näin kesän jäljilta tuntuu. Päätin laittaa Hugolle vetovaljaat päälle ja lähteä juoksulenkille. Hugolla oli vähän ylimääräistä virtaa ja sitten mentiin paikkaa, jossa ei kauheesti olla käyty, niin viretila oli oikeanlainen. Muisti Hugetilla ainakin joskus toimii, kun heti muisti että mikä tän homman nimi oli. Veti tosi hyvin, paitsi tietysti ylämäessä, missä sitä vetoapua olisin just tarvinnu. Tuntuu että Hugo vetää sillon paremmin kun itelläkin vauhti on lujempi, kuten alamäissä, jollon toiminta menee jo extremeurheilun puolelle, ainakin ilman suksia. Pystyssä kuitenkin pysyttiin molemmat. Ja siis laukalla meni melkein koko ajan, kun muuten ei lenkillä paljoo laukkaile, tais muistaa et tässä hommassa pitää laukata tai takaa tullaan päälle, Hugo raukka :) Sellaset 6km juostiin ja Hugollekin tuli kuuma, joka on yllättävää tällä säällä.
Sitten agilityyn. Siinä on Hugon pienessä päässä tapahtunut jotain. Vauhti ja into on jotain korkeen ja liian korkeen väliltä. Tai ehkä se into, vauhti on vielä siinä korkeen tasolla. Mutta jos tuon Hugon kattomaan edeltävän koiran treenaamista, niin se rupee hyppimään ja ihan riuhtomaan radalle. Ja se ei oo sellasta pahaa riuhtomista eli että haluan tappaa tuon koiran, vaan siis se on vaan niin innoissaan ja sekin haluaa radalle. Tämä on hyvin outoa, mutta tavallaan hyvä että se on tainnut syttyä agilityyn. Niin ja meillä taitaa olla ylösmenossa kontakti ongelma tai se on minulla, Hugolla ei. Pitäis vaan päättää mitä siltä haluan ja miten se toteutetaan. Mutta siitä kerron ehkä myöhemmin.

Ja vielä kepit nopeasti suoritettuna ja siis huomatkaa vielä aikamoisen häiriön alla!

Tottis

Me edistytään! Kyllä, treenaaminen tuottaa tulosta. Meillä on siis ollut ongelmana kontaktin pitäminen liikkeellelähdössä ja oikeestaan koko seuraamisessa. Nyt ollaan otettu sisällä kontaktiharjotuksia tarkotuksena pidentää koko ajan kontaktia. Olen myös kävellyt paikallaan ja samalla vaatinut kontaktin koko ajan. Seuraavaks ongelma oli liikkeelle lähtö, Hugo kun ei lähtenyt perässä, vaan jäi toljottamaan paikalleen. Sen ongelman sain korjattua kutsumalla sitä heti kun lähin kävelemään. Nykyään Hugo lähtee hienosti mukana ja pitää kontaktin sen parin askeleen verran. Pyrin palkkaamaan sen heti kun on pari askelta päästy, ettei ehi laskee katsetta. Jos se on laskenu katseen, niin en palkkaa sitä. Nyt pitäis vaan saada enemmän niitä askelia, huomasin kyllä ite että vien naksuttimen siinä parin askeleen aikana sivulta eteen, jolloin Hugo kääntyy kattomaan sitä. Pyrin olemaan jatkossa tarkempi. En kyllä ois ikinä uskonu että jaksan tahokoa tällasta pientä juttua joka päivä ja että Hugo joskus vielä tekis sitä innolla. Se tekee keskittyneesti jopa treeneissä, vaikka siellä on paljon häiriötä.

Hugolla on myös menossa kunnonkohotus hiihtokautta varten. Sillä kun ei oo enää joka päivä leikkikaveria, jonka kanssa juoksentelis lenkillä ja täällä ei oo hyviä paikkoja missä sitä vois pitää irti, niin sen kunto on varmaan surkea. Treenejäkin on ollu sen verran monena päivänä viikossa, niin sillon en ole sitä käyttänyt pidemmällä lenkillä. Ollaan käyty nyt juoksulenkeillä useana päivänä viikossa, hihnalenkit ei kyllä Hugoa oikeen kiinnosta, vaan on joskus ihan perästävedettävä.

Fiilistelyä viime talvesta:

Vuokatti

Huligaani pääsi Vuokattiin purkamaan energiaansa pariksi päiväksi. Reilut pari tuntia päivässä lenkkeilyä teki hyvää kaikille, Oliverkin nähtiin siellä. Hyvin on tuntunut sopeutuvan Ouluun. Hieman tunnelmia lumisesta Vuokatista.

Portaatkin sujuu nykyään paremmin.

Pitkospuut.

Lumista porukkaa.

Halloween tunnelmissa.

Päivän päätteeks on hyvä nukahtaa takkatulen ääreen.

Keppejä

Kepit on ollut meidän aiheena parissa viime jälkitreeneissä. Ne kun pitäisi saada jälelle asti. Noh ensin ajattelin että laitan aina jälellä olevan namipurkin päälle kepin, jotta Hugolle yhdistyis keppi ja nami. Noh ei se siitä kepistä oikeen välittäny, vaan kaiveli sitä purkkia, että avaa jo se. Sitten kokeiltiin ihan vaan tehdä parinkymmenen metrin jälki polulle ja sille laitettiin 5 keppiä. Ja aina kun Hugo reagoi siihen, niin naksautettiin ja palkka. Parilla viimisellä kepillä Hugo kun löysi kepin, niin otti sen automaattisesti suuhun ja oli tuomassa sitä minulle, hienoa! Hugon keppien merkkaus on siis kepin tuonti. Seuraavilla kerroilla on nostanut joka kepin ja tuonut mulle ne. Tosi nopeesti se oppi idean ja tuntuu että kun laittaa sen ettimään niitä keppejä, niin jälestäminenkin on paljon tarkempaa. Se on jotenkin niin päivästä kiinni miten Hugo ajaa, kun välillä painaa menemään nenä hädin tuskin maassa ja poukkoilee edestakaisin ja välillä sitten taas kulkee nenä näitisti maassa. Nameja oon taas laittanu jälelle vauhtia hidastamaan, vaikka se ei niitä sieltä syökkään. Ja Hugo kun lähtee melko rauhallisesti jälelle ja yritän vielä aina purkkien löydyttyä rauhotella sitä, vaikka sillonkin se on suht rauhallinen, sillä on vaan niin kova halu ajaa sitä jälkee että tarkkaa työtä ei oikein ehi tehä. Ja lenkitys ei kyllä siihen säätämiseen oikein auta, ainakaan tunnin lenkki ei riitä, pidempää en oo jaksanu kokeilla :)

Meillä otetaan muuten yhä enemmän itsenäisesti kontaktia, kun on tylsää tai halutaan leikkiä.

Möllikisat

Liperin agilityhallin avajaismölleissä käyttin Hugon kanssa. Jännitti kyllä että mitä Hugo siellä tekee. Mutta käyttäytyi hyvin, ei välittäny muista koirista juurikaan ja jos välitti niin piippas sillein että hei leikitään. Osallistuttiin kisaavien hyppy- ja agilityradalle. Ensimmäinen hyppyrata meni hienosti, jossain kohassa tasin ite vähän ohjata huonosti ja käännökset oli aika isoja, mutta nolla sieltä tuli ja kakkossijotus. Toiselle radalle meidän lähtökohdat ei ollu niin hyvät, kun löysin Hugon autosta syyllisen näköisenä ekan radan palkinnot (siinähän oli mm. suklaapatukka ja possunkorva)  silputtuna  ja syötynä. Se oli ottanut ne takapenkiltä, siis Hugo joka ei ikinä kiipeile mihinkään, niin oli ainakin osittain kiivenny takapenkille ja ottanu mielestään ansaitsemansa palkinnot. Agilityradalla Hugo ei sitten kauheesti enää kiinnostanutkaan, kun oli maha täynnä herkkuja enkä minäkään niin hyvin siinä ohjannut. Mutta kyllä ärsytti, oltais haluttu toiseltakin radalta tulos! Tässä vaiheessa tarvitaan kai sitä huumorintajua, mutta tiukassa se kyllä on.
Toisen radan videota en jostain syystä saa ladattua, mutta ei siinä nyt kauheesti kattomista olekkaan.

Agilityä

Nyt on sitten Hugon agitreeneistä videomateriaalia. Niissä Hugo kyllä näyttää hitaalta, mutta se oli oikeesti aika nopee. Ylösmenokontaktit oli tänään taas paremmat ja alasmenokontaktit on jo sanoisinko erinomaiset, Hugo pysähtyy, vaikka minä juoksisinkin eteenpäin. Näissä pysähdyin kyllä sen palkkaamaan. Tämän viikon lauantaina olis möllikisat tällä Joensuussa, me taidetaan sinne uskaltautua :)

Ainoa koira

Lomaa vietetään vaihtelevassa säässä. Varkaudessa vierailtiin parin päivän ajan ja Hugo sai leikkikaverikseen baijerinvuoristovihikoira nartun ja Oliver jäi sillä reissulla ainakin toistaiseksi äitini luokse asumaan. Nyt me voidaan treenailla Hugon kanssa hyvillä mielin ja käydä juoksulenkeillä ja tehä kaikkea sitä mihin Oliver ei kykene. Treenailut vähenee, kun suurin osa treeneistä siirtyy viikonlopulle ja monessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa. Agilityssä Hugo on näyttänyt uuden, nopean puolensa, on tainnut tauko tehdä sille hyvää. Kontaktien ylösmeno on vähän hakusessa, vaikka se sen yleensä ottaakin, mutta ei odota minulta lupaa lähteä. Kepit menee nopeasti, jos käsi on vieressä, mutta jos itsenäisesti antaa Hugon tehdä, niin silloin se on hidasta. Mölleihin nyt varmaan vaan pitäis osallistua, niin tulis kisakokemusta meile molemmille ja sitten niitä nollia hakemaan! Tottista otetaan lähes joka päivä sisällä ja kontaktista vaan palkataan.

Hugo on nykyään kunnon seurakoira kun tulee illalla aina viereen nukkumaan ja huitoo tassuilla jos sitä ei rapsuteta riittävästi. 

Sitä sun tätä

Kaikkee sitä ollaan taas treenattu, vaikkakin treenit alkavat nyt vähetä pimeän takia kovaa vauhtia. Vielä kuitenkin on 4-5 kertaa viikossa treenejä. Hakutreeneihin Hugon sai hienot pelastuskoiraliivit, joihin sitten joskus toivottavasti saadaan ommella hälytyskoira-merkit. Sitä odotellessa ollaan käyty myös treenaamassa :) Ongelmia ei ole vieläkään ilmennyt hakumetsässä, vaan aina tehdään hyvin ja nopeasti, muilla kun tuntuu olevan aina joku pieni ongelma, niin Hugo vaikuttaa helpolta niiden rinnalla. Noutoa ollaan välillä treenattu sillein että Hugo joutuu hakemaan ihmiseltä lelun ja tuomaan sen minulle. Nouto onkin kehittynyt hurjasti viime aikoina ja Hugo saattaa itekkin tuoda mulle leluja ja esineitä. Pimeys on vähän haitannut treenejä, mutta meillä on liiveihin kiinnitettävä sininen valo, joka näkyy hyvin metässä pidemmällekkin ja sille on nyt alkanut olemaan käyttöä.

Haju jo nenässä.

Jälessä meillä on ollut oikeen tehotreenejä, kun ollaan tehty jopa kolmeakin jälkeä viikossa. Siinä olen huomannut sen, että jos jälelle mennään heti lenkin jälkeen, vauhti on lujempi ja työ ei ole niin tarkkaa, kuin sillon jos mennään suoraan autosta. Ilmeisesti lenkki nostattaa sen verran kierroksia, että päämääränä on vaan löytää se namikuppi sieltä jäleltä. Mutta sillon kun Hugo keskittyy niin jälkeä ajetaan hyvin, välillä vauhtiin puutun nyppäsemällä liinasta. Jälen pituutta olen pidentänyt, mitä sanoisin, ehkä noin 300 askeleeseen. Keppejä eikä kulmia  ole vielä otettu.
Sitten tottis. Siinä meille on tullu vähän takapakkia, kun kontakti ei enää pysynytkään liikkeessä enkä haluais nykiä hihnasta kontaktin saamiseen. Nyt ollaan sitten oltu ihan vaan paikallaan ja otettu kontaktia. Välillä kävelen paikallani tai jotain muuta häiriötä ja sillonkin kontaktin on pysyttävä. Pikkuhiljaa siitä sitten olis tarkotus päästä liikkeelle. Hugolle ei toiminu se että olisin vaan kävellyt ja palkannu sillon kun se ottaa itse kontaktia, se kun ei ota sitä. Oma kunto loppuu ennen kun Hugo on niin tylsistynyt että katsoo minua. Intoa sillä on mutta sitä ehkä turhauttaa se, että mitään ei oikeen kunnolla tehä, vaan seistään paikoillaan tai vaihetaan vähän asentoa. Hugo haluaa juosta ja lujaa!
Mikäs laji unohtu, niin agility. Vihdoinkin päästiin ensimmäisiin treeneihin, en edes muistanu enää mitä Hugo osaa ja mitä ei, kamala 3kk tauko. Aluks annoin Hugon vähän haistella kenttää, jossa tuntu olevan paljon mielenkiintoisia hajua. Aika nopeesti lähettiin kuitenkin tekemään ja Hugo teki hienosti. Se oli aika nopeakin ja kuunteli jopa. Muutaman kerran tais käydä haistelemassa mutta ihmeen vähän. Niin ja kuvitelkaa, Hugoa sanottiin ketteräks! Sitä kommenttia en oo vielä Hugosta kuullut, mutta ehkä siitä on tauon aikana kehittynyt vähän ketterämpi :) Otettiin yks tekniikkapätkä ja sitten erikseen keppejä ja puomi. Tekniikkapätkä meni hyvin, ite vaan jännitin vähän että millon Hugo karkaa johonkin haistelemaan, niin sitten ohjaus ei ehkä ollut parasta mahollista. Kepit Hugo menee suht lujaa jos käsi on paikoillaan vieressä ohjaamassa. Puomi otettiin myös ja siinä ylösmeno kontakti otettiin ekalla kerralla mutta toisella kerralla Hugo ei sitä enää ottanu. Sitten käskin sen pysähtyä koonaan ylösmenolle ja käskystä sai vasta mennä. Alastulot ottaa hyvin ja varmasti.
Vielä kuva Hugosta takakontissa, jossa Hugo joutuu viettämään joka treeneissä aikaa yllättävän paljon, aina omaa vuoroa odotellessa.

Metsässä jälleen

Kävimme taas pitkästä aikaa jälkitreeneissä. On ollut kaikenlaista estettä, viimeisin Hugon kynsiepisodi. Kynnestä sen verran että se on siis tosi lyhyt tai oikeastaan siinä ei ole kynttä ollenkaan, vain pieni rupi. Epäilykseni on että siihen ei uutta kasvakkaa, koska siinä ei ole sitä verisuontakaan, joka pari päivää tapaturman jälkeen  katos kokonaan. Kynsi ei tunnu häiritsevän Hugo juuri lainkaan, vaikka sitä kyllä nuoleekin vielä jonkin verran. Tossua edelleen pidän aina ulkona, kun välillä kynsi näyttää olevan märkä ja punainen. Ja kauluri on aina yöllä ja yksin ollessa Hugetilla päässä. Treeneissä me aloitettiin jo käymään, tossun kanssa tietysti. Jälkeä oli eilen luvassa ja se meni hienosti, vaikka taukoa viime kerrasta oli ainakin se 2vk. Nameja laitettiin tällä kertaa joka kymmenelle askeleelle ja aina vähän enemmän ja loppuun tietysti herkkuja purkissa. Kasojen idea oli se että Hugo reagois niihin paremmin kuin yksittäisiin herkkuihin ja söis ne, jollon se sais palkan jäellä ja tekis tarkkaa työtä. Näitä kasojakaan Hugo ei syönyt, mutta lopun purkkiin se aina reagoi, joten päätettiin kokeilla että jälelle laitetaan pari purkkia, jotta Hugo sais jälelläkin jonkun palkan, kerta ei yksittäisiä herkkuja sieltä syö.
Tänään sitten päätin heti mennä kokeilemaan uutta purkkipalkkausta ja tein Hugolle jälen. Laitoin alkuun ehkä kymmenelle askeleelle nameja ja sitten kaksi purkkia jälelle ja yhen loppuun. Hugo ajo hienosti jälen ja aina kun tuli purkki, niin jäi siihen odottamaan innolla että se avataan. Sitten jatkettiin matkaa. Purkkiteoria todettiin siis toimivaksi ja sitä kannattaa jatkossakin käyttää. Jotenkin tuntu myös että jälen ajo oli selkeempää, kun Hugo ei koko aikaa ollu haistelemassa niitä nameja, vaan ajo sitä itse jälkeä.
Kerta kokeilun makuun pääsin, niin ajattelin kokeilla että miten Hugo reagoi hajullisiin esineisiin metsässä, lähinnä tulevia jälkikeppejä ajatellen. kävelin ehkä noin 5m ja laitoin lelun jälelle ja sitten taas 5m ja toisen lelun. Sanoin Hugolle jälki käskyn ja se lähti ajamaan, ekan lelun kohdalla meni ohi. Otin sen takaisin ja käskin istumaan lelun eteen ja palkkasin. Toisella lelulla se jo hidasti ja pysäytin sen siihen ja palkkasin. Tein toisen samanlaisen jälen ja siinä ekan lelun se otti ite suuhun. Käskin sen siinäkin istumaan ja palkkasin. Ajattelin istumisen olevan sellanen selkee mutta ei liian ahistava ilmasu Hugolle. Makaamaan kun se ei oikeen märässä metsässä mielellään mene.

Sairasloma

Kuten otsikkokin asiaa valottaa, niin jälleen ollaan poissa treeneistä. Hugon sairasloman syynä tällä kertaa katkennut kynsi. Se katkes kun oltiin juoksulenkillä, mutta mihin niin sitä en tiedä. Huomasin vain kun Hugon takajalka ja maha oli aivan veressä. Vähän aikaa meni paikantaa mistä veri tulee, syy löyty lopulta vasemmasta etujalasta, josta siis kynsi oli katkennu juuresta. Piti meidän kuitenkin päästä kotiin, joten jouduttiin kävelemään vielä muutama kilometri, mutta sillon jalka ei vielä vaikuttanu kipeältä. Matkalla törmättiin eläinläkäriasemaan, joka sattuu muuten olemaan tuossa 50m päässä, (enkä siis ollu sitä aikasemmin huomannu). Niin käytiin siinä nopeasti näyttämässä kynttä. Tuomio oli että huuhtelua ja tossun pitämistä ja jos alkaa turpoomaan niin antibiootit. Nyt jalka on ihan ok, vielä eilen vaikutti kipeältä ja linkkaskin sitä, mutta tänään ei enää linkkaa. Ostin sitten ihan oikeen tossun siihen, kun sukka-teippiviritykset ei enää kestäny. Tossu vaikuttaa aika hyvältä ja Hugokaan ei inhoo sitä niin paljoo kun sukkaa. Tossua Hugo käyttää vain ulkona, sisällä jalassa ei ole mitään.

Tokokoira

Taas on viikko hurahtanut treenien merkeissä. Tästä lähtien pojat joutuvatkin sopeutumaan koululaisen rytmiin kun joudun/pääsen taas koulun penkille.
Oliverin koepalan tulokset tulivat ja patit ovat laajentuneita verisuonia, joihin on kertynyt kuolleita soluja, näin lyhyesti sanottuna. Voi johtua bakteeritulehduksesta tai esim. jostain fyysisestä muutoksesta suussa. Tässä tapauksessa aiheuttajana voisi olla parin hampaan poisto noin vuosi sitten. Ei ole tietoa että tällaisia olisi suussa kellään ollut, joten asiaa eläinlääkäri vielä selvittää. Nyt kuitenkin Oliverilla on kuukauden mittainen antibioottikuuri, jotta selvitetään onko ongelma bakteerien aiheuttama.
Sitten Hugoon. Se huligaani on päässyt tällä viikolla pareihin hakutreeneihin, jälkitreeneihin ja tottikseen. Ja sisätiloissa ollaan noutoa harjoteltu esineruutua ja hakurullaa silmällä pitäen. Hakutreenit menivät mallikkaasti, vaikeusastetta vähä vähältä nostetaan ja edistystäkin tapahtuu. Idea Hugolla on jo selvillä ja aina innokkaasti lähtee ukkoja pelastamaan.
Jälkitreenit ylittivät kyllä odotukset. Viimekertasten sähläilyjen jälkeen rima ei kyllä ollut kovin korkeallakaan. Elikkä tein vähän pitemmän jälen ja nameja lähes joka askeleella, jotta joutuis tekemään tarkkaa työtä eikä menis päättömästi eteenpäin. Yllätyksekseni Hugo lähti hyvin ajamaan, nenä koko ajan maassa, tarkkaa työtä tehden. Kerran eksy reitiltä, mutta kun pysähdyin, niin etti jälen uudestaan ja ajo mallikkaasti loppuun asti. Nyt Hukkis ehkä tajus että täähän on se sama juttu kun siellä nurmellakin sillon joskus. Vetämistä taas rajotettiin tällä kertaa aina vähän nyppäsemällä hihnasta, kun vauhti oli liian lujaa ja se tuntu auttavankin. Namit ei kyllä siihen vauhtiin auttanut, koska Hugo ei syönyt niitä :) Vietti sillä on kuitenkin niin voimakas, että ei malta nameja jäädä syömään.
Tokotreeneissä Hugo on aivan täpinöissään ja jos sisällä yrittää laittaa sen vaikka sivulle, niin sillon matot ja kaikki muukin saa kyytiä, kun herra on niin into piukeena tekemään. Yllättävää tämä Hugon innostus on mutta en valita :) Eilen treeneissä otettiin taas seuraamisen aloittamista ja istumista pysähdyttäessä. Hugo kun tahtoo kulkea vähän vinossa ja sitten viimeistään istahtaessa on aivan vinossa. Tähän auttoi hitaasti pysähtyminen. Hiljaa hyvä tulee.

Hugon uusi tokovarustus

Treenailua

Treenit on taas Hugon sairasloman jälkeen aloitettu. Viime sunnuntaina päästiin jo tottikseen, kun jalka ei enää Hugoa vaivannut ja nyt se on parantunut lähes kokonaan. Tottistreenit menivät taas hienosti. Edelleen treenataan kontaktia ja sitä että kontakti pysyisi vaikka lähetäänkin liikkeelle. Uudet namit on tehonneet Hugoon hyvin ja töitä tehdään motivoituneesti, jopa siellä tottiskentällä.
Tiistaina ja perjantaina meillä oli hakutreenit. Tiistaina päätettiin vaikeuttaa homma hieman, niin että ukko menee puoleenväliin syvyyttä ja antaa haamun. Sitten kun Hugo ei näe se menee aivan syvälle ja etenee aluetta jonkin matkaa eteenpäin. Aikasemmin olemme ottaneet haamua tai ääniapuja, mutta ukko on pysynyt paikallaan. Ensimmäisellä kerralla Hugo lähti hyvin takarajalle asti, mutta ei edennytkään takarajalla, vaan tuli koko ajan lähemmäs keskilinjaa, jollon taakse jäi tarkastamaton aukko, missä ukko oli. Kutsuin Hugon takaisin ja laitoin uudestaan, sama juttu, läheni keskilinjaa liikaa. Se kuitenkin sitten lähti takarajalle päin ja löyti ukon. Toisilla kerroilla Hugo kuitenkin eteni hyvin takarajalle ja eteni sitten siellä hienosti ja löyti ukot. Tänään teimme myös samanlaisia treenejä ja nekin meni hienosti. Ainoastaan alueella oli tienylitys, jossa Hugo vähän hämmentyi ja kulki siinä vähän aikaa edestakaisin ja sitten vasta meni syvälle asti, mistä löyti ukon. Hugo on aina saanut namipalkan ukon luona ja nyt kokeiltiin viimisellä ukolla, että jos se leikkis lelulla siellä. Vähän se yritti jahdata lelua, mutta kiinnostus loppu aina lyhyeen. Pitää nyt vaan aina ottaa lelu mukaan ja leikkiä vaikka sen kanssa vähän siinä keskilinjalla.
Sitten torstain jälkitreeneihin. Noh ne ei nyt mennyt suunnitelmien mukaisesti. Viimen kerralla Hugo siis sähläs jälellä, vaikka kulman ja lopun löysikin. Tällä kertaa olin lenkittänyt sen hyvin, jotta ei olis liikaa energiaa. Nyt helpotin jälkeä hiema, enemmän namia eikä kulmia. Kyllä se lähti sinne jälelle, mutta kävi välillä haistelemassa jotain aivan muualla, tuli takaisin jälelle, otti muutaman namin ja sitten nenä taas nousi. Välillä se jopa rupes piipaamaan ja haisteli ilmaa. Kyllä se loppuun lopulta löysi, mutta ei kyllä ollut sitä Hugoa johon olin Iisalmessa tottunut. Siellä se oli aina aivan innoissaan menossa jälelle, jälesti jopa sinne jälelle :) Siellä se teki tarkkaa työtä, vaikka välillä nelivedolla menikin. En tiedä miten se vaikuttaa että Iisalmessa tein jälen yleensä nurmikolle kun taas täällä tehdään metsään. Pitäis Hugon kuitenkin osata kun metsä on helpompi kun nurmi. Tai sitten se on vaan niin pihalla, kun ollaan nyt tehty kaikkea, niin se ei oikeen tiedä mitä millonkin pitäis tehä. Noh katsotaan miten tuo jälki nyt edistyy, että kannattasiko se jättää vähän vähemmälle ja keskittyä nyt hakuun.

Potilaat

Nyt on kämppä täys toipilaita ja treeneille ja lenkeille on saanu heittää hyvästit. Hugo rukan antura kuoriutuu ja varpaanvälissä on haava, joka märkii. Mukava näillä ilmoilla pitää haavat puhtaina ja kuivina. Ja tietysti Hugo nuolee jalkaansa, mikä ei ehkä edesauta paranemista. Sukkaa on herra joutunut pitämään jalassa aina ulkona ja yöllä, mutta yöllä se kyllä lentää heti kun silmä välttää. Ilmeisen kipeä haava myös on kun linkuttaa kävellessä. Puhdistusta kylmässä petadineliuoksessa ja kuivaamista on jalalle harrastettu. Nyt myös ostin dermacoolia, viilentävää puhdistusainetta, jonka pitäis vähän viilentää ja rauhottaa jalkaa. Antibiootteja en nyt ainkaan vielä sille haluis hakee, kun sitten sen hiivat räjähtää käsiin, mutta katsellaan tilannetta. Nyt Hugo sai myös yön ja yksinolon varalle kaulurin.
Oliver sensijaan kävi eläinlääkärissä näyttämässä kielen alla olevia patteja, joiden kohtalosta ei Iisalmessa osattu sanoa mitään. Patit on löysää kudosta ja ne on epäsymmetrisen muotoset kielen alla vierekkäin. Ne on siellä olleet jo useita kuukausia ja näyttävät kasvavan pikkuhiljaa. Täällä niistä nyt sitten otettiin koepalaja se lähetetään Helsinkiin patologille, joka selvittää mitä solukkoa ne on ja sitten syykin saattaa sieltä selvitä. Ja sairasti Oliver tuossa mukavan kolmen päivän ripulin ettei minulla kävis aika tylsäks.

Ilme kertoo kaiken.

Toipilas heräilemässä.

Niin, sainpa napattua yks päivä tällaisen söpön yhteiskuvan pojista.

Monitaituri

Hugolla varmaan elämänsä henkisesti rankin viikko takana. Aivoja se on joutunut käyttämään enemmän kuin koskaan ja siis kyllä sillä on aivot jossain siellä kaikkien poimujen alla. Muutto on saatu tehtyä ja Hugo on päässyt harrastusten luvattuun kaupunkiin, Joensuuhun. Hugo on sopeutunut hyvin, ei näytä stressaavan juuri lainkaan. Oliver sen sijaan riehuu ja leikkii liian paljon, mikä kertoo sen stressitason olevan korkealla.
 Mehän pääsimme siis täällä POPEKOon eli pohjoiskarjalan pelastuskoira seuraan mukaan ja sitten olemme jälkiryhmässä vielä erikseen. Agilityyn emme vielä ole päässeet, mutta ehkä se on hyvä, tässä kun tuntuu näitä treenejä olevan ihan riittävästi vähäksi aikaa.
 Mutta Hugon harrastusviikkoon. Tiistaina Hugo pääsi hakutreeneihin. Siellä otettiin pari ukkoa sillein että Hugo näki kun ukot menivät ja sitten käytiin vähän muualla ja sit lähetettiin ukolle. Toiset ukot olivat jo valmiiksi piiloissa, mutta sitten ne näyttäytyivät hetkeksi piiloistaan ja sitten koira etsimään. Tosi hienosti Hukkis etti kaikki ukot, määrätietosesti ja nopeasti, ei siltä ainakaan vauhtia puutu.
Torstaina oli vuorossa jälki. Noh se meni kyllä vähän plörinäksi, tais olla Hugolla vähän liikaa virtaa. Kyllä se ties missä jälki meni ja kulman ja lopun löysi, mutta meno oli nelivetoa ja vielä sitten ehkä sadan mutkan kautta. Tais olla Hugon lyhyen jälkiuran huonoin suoritus, juuri kun ois pitäny näyttää että mitä me osataan. Noh ehkä se seuraavissa treeneissä se tekis vähän rauhallisemmin. Mutta epäilen tähän sähläämiseen ylivirkeyden, ois pitäny käyttää se lenkillä ennen treeneihin menoa.
Perjantaina me päästiin raunioille, en tiedä olinko minä vai Hugo enemmän tästä innoissaan, mutta molemmat tykkäs tosi paljon. Ekaks käytiin ihan vain kävelemässä siellä ja kiipeiltiin erilaisissa paikoissa. Kaikkialle Hugo ei uskaltanut mennä, mutta pääosin meni reippaasti alustalla kun alustalla. Laitettiin myös pari ukkoa piiloon raunioille ja Hugo sai rauhassa ettiä hajua ja näyttää sitten ukon. Hienosti löyti molemmat ukot, toisella ukolla se jäi piippaamaan vähän matkan päähän ukosta kun ei heti uskaltanut mennä rakoseen, missä ukko oli. Pienen miettimisen jälkeen kuitenkin meni sinne ja löysi etsimänsä.
Viikon viimeiset treenit oli sitten tottistreenit, jonne pakotin itteni menemään. Innostusta ei nyt kamalasti ole, mutta pakko kai se on niissäkin käydä jos haluaa edistyä pidemmälle. Siellä otettiin lähinnä kontaktia ja seuraamista. Me kun ollaan tässä lajissa ihan alussa minun laiskuuteni vuoksi. Hugo toimi sielläkin yllättävän hyvin tai ehkä minulla on vain vertailupohjana Iisalmen tottistreenit silloin kun Hugo oli vielä pentu ja siellä en saanu sitä oikeastaan ikinä tekemään mitään.
Mutta lopputuloksena tästä viikosta väsynyt koira ja omistaja. Huomasin että pieniä välinehankintoja täytyy tehdä ja nameja hankkia rutkasti lisää, mutta muuten olemme valmiita kehittymään eteväksi pelastuskoirakoksi.

Vieraita

Hugo sai kylään pienen shelttipennun, jonka kanssa koki olevansa samalla aaltopituudella. Tässä hauskoja kuvia ja video.

Tasapuolinen vetoleikki

Dallut

 Tässäpä sitten kuvia ja videoita Hugon ja Nalan jäähyväislenkistä. Hugo yritti opettaa Nalaa uimaan, mutta ei onnistunut siinä.

Nala melkein ui...

....mutta ei sittenkään

Mihin se keppi hävis?

 

 

Näyttelyitä

Hugetti kävi taas kehässä pyörähtämässä 29.7 Juvalla dallujen erikoisnäyttelyissä ja sitten 4.7 Kuopiossa Sawo Show:ssa. Lähes valkoisena esiintyi molemmissa, mutta pikkuhiljaa pää alkaa punertua ja selkäänkin on ilmaantunut pari läikkää.
Juvalla Hugo pääsi kasvattajan esitettäväksi, kun kiinnostusta minun kanssa esiintymiseen ei tuntunu riittävän. Hienosti se vasta esiintyikin, juoksi kuumuudesta huolimatta ja seisoi niin terhakkaasti. Siellä Hugo olikin AVO ERI, AVK1, SA. Tuomarina toimi Siret Lepasaar.
Arvostelu menee kutakuinkin näin:

2-vuotias, oikean kokoinen, vahvat luut ja lihakset. Maskuliininen pää, hieman liikaa poskia. Vahva kaula. Oikeanlainen ylälinja. Hyvin kehittynyt edestä. Pitkä rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen suklaanruskea väritys. Ok liikkeet. Kiva luonne.



Kuopiossa Hugo ei sitten pärjännytkään, tuomari ei vaan tykännyt, tuloksena AVO EH. Tuomarina toimi Imbimbo Nicola.
Arvostelu on lyhykäisyydessään seuraava:
Vääränlainen purenta. Hyvä ilme. Keskivahva luusto. Pitkä kaula. Vääränlainen lantio. Huonosti pilkuttunut. Keskiverto liikkeet.

Ilmeisesti tuo vääränlainen purenta kommentti johtui Hugon puuttuvista hampaista.