Kuulumisia

Kovin on ollut jälkipainotteista meidän treenaaminen. Välillä vähän tottista ollaan otettu ja yhden kerran käytiin rakennusetsinnässä. Tottis sujuu tosi hyvin etenkin meidän lähikentällä juuri ennen iltaruokaa :) Muutenkaan ei kyllä valittamista siihen nähden miten vähän ollaan treenattu. Rakennusetsinnässä oltiin vanhalla koululla, jossa Hugo teki tosi hyvin töitä ja sai kehujakin hyvästä työskentelystä. Irtorullalla tehtiin vielä, mutta taidan koittaa seuraavalla kerralla jo siirtyä kiintorullaan, kun se luovuttaminen alkaa olla jo suht hyvä.
Sitten jälkeen, jota tahkottiin pari viikko varmaan 4 krt viikossa, nyt on ollut viikon tauko, joka on tehnyt hyvää. Kovalla pinnalla ja pellolla pääasiassa ollaan ajettu. Kovalla pinnalla Hugo ajaa jotenkin jos koko jälki on siinä ja osittain namitettu, mutta jos jälki on osaksi metsässä, niin sitten tiellä jälestäminen ei oikeen onnistu. Lisää vaan tiejälkiä niin ehkä se siitä.

On Hugo viettänyt lomaakin aurinkoa ottamalla ja juoksemalla metsässä keväisten hajujen perässä.

Kovan pinnan jälki

Teho jälkikausi on nyt avattu. Meidän tavoitteet tälle kesälle on opettaa Hugolle kovan pinnan jälki eli saada se ajamaan jälkeä erilaisilla teillä (hiekka, sora, asvaltti) ja tasaisilla pinnoilla. Joitain tienylityksiä sille on tehty ja vähän tien vierus jälkeä, mutta ei paljon muuta. Ja jos jälki on mennyt metsästä tielle, niin automaattisesti Hugo alkaa etsimään jälkeä tien vastakkaiselta puolelta metsästä, eikä millään ymmärrä että se on voinut jatkua tietä pitkin.
Ensimmäisen kovan pinnan jälen tein sellaselle pehmeälle hiekalle ja se oli ehkä 20m pitkä, 40 min vanha ja namitettu lähes joka askel. Ajattelin että aloitetaan ihan helposta että kyllä se osaa nameja seurata missä vaan. Eipä mennyt niin kuin ajattelin. Laitoin Hugon parin metrin päästä jälkeä ettimään, mutta Hugon jälen ettiminen on sitä että lähetään vauhdilla ja edetään reilusti, joten ei se sitä jälkeä nostanut vaan etti aivan liian laajalla kaarella. Laitoin Hugon sitten ihan siihen jälen päälle ja näytin että katso nameja...ei se niitä nameja kattonukkaan vaan piippas ja haisteli ilmaa ja rimpuili että älä häiritse, mun pitää ettiä se jälki nyt ja heti! Joten siinä sitten Hugo piippas ja minä osottelin että kato nyt siellä on nameja ja se jälki menee TOSSA typerä koira! Olin toki hyvin hillitty vaikka ärsytti suunnattomasti sillä hetkellä. Noh mentiin sitten se jälki läpi sillein että hugo veti nelivedolla ja minä pysäyttelin sitä jos ei mennyt jälellä, jolloin Hugo tietysti alko taas piippaamaan ja koitti haistella ilmaa ja jne....Minusta tuntu että sillä ei ollu hajuakaan (jota sillä ei kyllä oikeesti ollu)  että se jälki kulkee siinä sen nenän edessä vaan koko 20 metrin ajan se vähän niinkun etti vaan jälkeä. Tulin siihen tulokseen että se ei oikeesti ymmärtänyt että se jälki voi lähtee tollasesta paikasta (eli hiekalta) ja se oli ehkä liian vaikee alusta, kun se hiekka oli suht kuivaa vaikka olikin pehmeää. Joten vaikka luulin että ei se voi mennä vikaan kun on namitettu ja kaikkee niin kyllä voi ja pahasti. Tästä opimme että mikä ensin itestä vaikuttaa helpolta jäleltä, niin voi koiralle olla aivan uusi juttu. Eihän Hugo ollu tottunu siihen että jälellä edetään askel askeleelta liina aivan lyhyellä ja minä metrin päässä takana roikkumassa. Hugon tietojen mukaan jälellä mennään suht lujaa ja vapain liinoin ilman kummempia paineita.

Tyhmähän ei ole se joka tekee virheita vaan se joka tekee samat virheet uudelleen. Tästä viisastuneena kokeilin sitten peltojälkeä. Tutumpi maasto Hugolle, haju jää paremmin, mutta oli kuitenkin kuiva ja matalaheinäinen eli selkeesti vaikeampi kuin metsä yleensä. Tein kolme 30-50 metrin jälkeä, n. 2 tuntia vanhat ja tuulinen sää. Nameja oli välillä joka askeleella ja välillä ei ollenkaan. Jälkien nostot onnistui hyvin, vaikka otti ne metri-pari sivusta, mutta se sallitaakoot, sillä tuuli aika voimakkaasti. Hugo jopa ajoi jäljet, namit välillä vähän häiritsi sitä, sillä niitä ettiessä tuli pientä pyörähtelyä, mutta sekin on ymmärrettävää. Olin aika ylpeä näistä jälistä, sillä sää oli tosi tuulinen ja pelto aika kuiva ja jäljet suht vanhoja. Vähän säädin liinan kanssa, että mistä sen ois hyvä tulla ettei vaan häiritsisi ja miten lähellä minun kannattaa olla ja jne.