Agilityä

Agilityä siis tälläkin kertaa käytiin treenailemassa. Hukkis ja Oliver olivat molemmat mukana. Oliver meni tosi hyvin, otettiin joitain pieniä radan pätkiä ja vauhti oli huikean nopeeta. Tämän treenihetken innoittamana ilmoitin Oliverin Varkauteen 12.3 oleviin kisoihin. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta jos ei kokeilla, niin ei voi tietää.
Hukkis pienokainen meni sekin hienosti. Jopa niin hienosti, että ravasi putkea ees taas ihan vaan ilokseen ja siinä sivussa huomasin sen menevän jopa mutkalla olevan putken, vaikka Hugo itse ei sitä tainnut tajuta. Hypyt meni 40cm korkeudessa hyvin ja uutena esteenä rengasta kokeilimme, mutta se oli Hukkiksen mielestä tosi tylsä, mutta meni sen hyvin. Puomia pääsimme jopa tasaisen kohdan loppuun asti, mutta alaspäin ei vielä uskaltauduttu. Puomin alastuloa otettiin kuitenkin sitten erikseen. Koko ajan kuitenkin uskaltaa pitemmälle puomia ja menee siihen jopa oma-aloitteisesti. Kepit meni myöskin ok.

Sisarustapaaminen

Kävimme koirapuistossa moikkaamassa Hugon siskoa Winiä ja tässä muutama kuva siitä touhuilusta.

Ansaittu, ylimääräinen vapaapäivä vierähtikin mukavasti agilityhallilla ja illalla vielä Savon tassujen vuosikokouksessa. Hukkiksen kanssa käytiin tällä kertaa esteitä katsastelemassa hallilla. Intoa riitti jostain syystä, mutta se oli vain hyvä asia. Hypyt ja putket Hugo suoritti sellaisella nopeudella että ihan hirvitti ja todella hyvin siihen nähden että näki ne vasta kolmatta kertaa. Mutkalla olevaa putkea ei kuitenkaan vielä uskaltanut mennä. Hypyllä korkeutta oli aluksi 25cm ja myöhemmin 35cm, molemmat korkeudet suoritti yhtä hyvin. Puomiakin kokeiltiin sillein, että namilla houkuttelin Hugon niin pitkälle kun nätisti tuli ja sitten nostin sen pois. Kuitenkaan Hugo ei pelännyt läheskään yhtä paljon kun viime kerralla ja hakeutu myöhemmin ihan itse puomin läheisyyteen namien toivossa. Kepit meni myös mallikkaasti kädellä ohjaten. En tiedä voiko olla mahdollista, että Hugo jopa vähän jo tajuaisi mitä kepeillä pitäisi tehdä, koska suoritti kepit määrätietoisesti joka keralla, vaikka siis kädellä sitä ohjasinkin.
Palkka Hugolle on yleensä joko nami tai vetoleikki. Pallokin olisi varmasti hugolle tosi hyvä palkka, mutta yritän palkata tavoilla, joilla Hugo ottaisi minuun mahdollisimman paljon kontaktia ja pakottaisi Hugon keskittymään minuun. Suorittaessa hyppyä ja putkea Hugo on nykyään irti, mutta vain sen suorituksen hetken, koska muuten lähtee aika pian haistelemaan enkä haluaisi opettaa sitä siihen, että voi lähteä huitelemaan kesken treenien. Puomilla ja kepeillä on kuitenkin kiinni.
Keskiviikkona kävimme Oliverin kanssa ohjatuissa treeneissä. Mitään erikoista ei ollut, vauhti oli kohtuullinen, mutta kovempikin saisi olla.....puhdasta rataa tekee...ei suurempia ongelmia. Hyvä selostus Oliverin treeneistä, mutta sellaista se on  : D
Tokopuolesta sen verran että vähemmälle on taas jäänyt, kun ulkona ei ole oikein mitään pakkasten takia päässyt tekemään. Sisällä ollaan kuitenkin seisomista näyttelyitä varten harjoiteltu. Se sujuu aika mallikkaasti, vaikka jalat ei ihan aina tahdo kohilleen mennä. Hampaiden katsomista ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu ilman ongelmia. 

Nyt on sitten Hugokin aloittanut agilityuransa. Kävimme perjantaina ensimmästä kertaa tutustumassa esteisiin ja muutamia esteitä otimme myös. Näin talvella agiesteet ovat hallissa, joten samalla Hugo totutteli halliin. Ensimmäisenä kokeilimme hyppyä. Korkeudeltaan se on n. 30cm ja Hugo hyppäsi sen hienosti, epäilin nimittäin, että Hugo ei ymmärrä hypätä vaan juoksee läpi. Hypyn suoritti joka kerta hyvin mallikkaasti ja innostuneesti. Otimme myös putkea ja keppejä. Lyhyeen putkeen Hugo piti houkutella vähitellen namin avulla, mutta sitten kun tajus mitä pitää tehdä niin juoksi kyllä innoissaan putkea. Keppejä otimme lyhyessä pätkässä muutamia kertoja namin avulla ohjaten.
Innoissaan tästä uudesta harrastuksesta Hugon kanssa, en malttanut pysyä kauaa pois agilityhallista, joten  myös sunnuntaina käytiin treenaamassa esteitä. Aloitimme jo tutuista esteistä eli hypystä, putkesta ja kepeistä. Kaikki meni mallikkaasti, putki erityisesti, jota pitensimme hieman. Hyppyä korotettiin n. 40cm:iin. Yhden kerran Hugo tiputti riman innostuksissaan. Kepit meni namilla ohjaten hyvin. Uutena esteenä otettiin puomia, joka olikin sitten todella pelottava. Alku meni ok, kun nameja viljeltiin puomille, mutta tasasella alko jo matka vähän tökkimään ja alstulon kohdalla Hugo meni makaamaan puomille ja tärisi. Siitä ei suostunut liikkumaan laisinkaan, joten nostettiin se pois puomilta. Otimme sen jälkeen pelkästään ylösmenoa nameilla houkutellen ja ennen tasaista nostettiin se pois. Alastuloa samalla lailla, nostettiin se alstulolle ja houkuteltiin alaspäin siitä. Ehkä ensi kerralla puomi ois jo vähemmän pelottava. Pelkään pahoin että A-este on vielä pelottavampi, mutta jos ensin opetellaan puomi kunnolla ja sitten vasta kokeilemme A-estettä.
Jos agilitystä ei muuta iloa ole, niin ainakin Hugo on rättiväsynyt sen jälkeen, joten tätä harrastusta kannattaa jatkaa  :)

Agility

Muistin juuri että Oliverkin on olemassa :D. Olen täysin unohtanut päivittää Oliverin agilitytreenejä tänne vaikka joulun jälkeen ollaankin käyty vasta pareissa treeneissä. Kennelyskääkin on ollut vähän joka koiralla, joten lenkitkin on jäänyt varsinkin Oliverin kohdalla vähemmälle.
Agilityssä sen sijaan ensimmäiset treenit  parin kuukauden tauon jälkeen oli sellaset perinteiset "en uskalla, ei huvita"- treenit. Toisetkin treenit meni samoissa "en viitti" merkeissä, mutta tänään Oliver oikein innostu ja juoksi jopa ihan kohtuullisen lujaa ja leikki lapasellakin, mikä on harvinaista. Teemana oli putkijarru, mutta mehän ei sellasia tarvita, kun ei tuota nopeutta muutenkaan ole liikaa. Harjoteltiin sitten vähän etäohjausta, kun irtoaminen ei myöskään ole meidän vahvimpia puolia. Oliver on todella tuulella käyvä treeneissä, joskus menee todella hyvin ja joskus ei liiku ollenkaan, mutta nyt olemme namikupilla saaneet hieman vauhtia lisää, ahne kun on :) Oliverin vahvuus on varma suorittaminen, suorittaa radat lähes aina puhtaasti, mutta hieman hitaasti. Kisoissa taas yleensä kyllä juoksee, mutta tuomarit on pelottavia, joten kontakteille ei mennä tai sinne jäädään jumimaan. Tavoitteena meillä on se viiminen nolla, jolla päästäis kolmosluokkaan, mutta kisoihin vasta sitten kun vauhtia on riittävästi.
Hugon kanssa päästään toivottavasti vielä tämän viikon lopulla ensimmäistä kertaa agilityhalliin, josta alkaa Hugon toivottavasti menestyksekäs agilityura.