Kauniisti

Pablon näyttelyura lähti viikonloppuna käyntiin mätsäreillä. Valmistautuminen oli niinkin huimaa kuin pari kertaa juoksua ja seisomista kotipihalla. Valmistautuminen huomioon ottaen meillä meni oikein hyvin. Pablo juoksi sillon kun piti juosta ja seiso kun piti seisoa. Seisomista meidän pitää vielä harjoitella, sillä se on jotenkin hyvin epämääräistä. Pablo hamuaa namia niin innokkaasti, että se on jotenkin ihan jännittyneenä ja jalat missä sattuu. Lisäksi minusta sen takajalat on jotenkin ylipitkät ainakin tällä hetkellä, niin niitä on vaikea saaha oikeaan asentoon. Tai sitten me ei vaan osata. Hampaita Pablo ei antanut ainakaan meidän seuralaisen katsoa, joten tuskin olisi antanut tuomarinkaan, mutta meidän onneksi itse piti näyttää koiran hampaat. Minun se antaa niitä katsella, mutta muiden ei, tässä siis toinen treenaamisen paikka. Tutkimisen antoi tehdä tuomaria nuolematta, purematta ja kaatamatta kun syötin sille nameja samalla.

Palkintoluuta syömässä

Muuten Pablo käyttäyty aika mallikelpoisesti, vähän aluks koirien haukunta jännitti, mutta nopeesti sitten rentoutu. Kaikkien luoksehan se aina haluais mennä, joten väentungoksessa sen kanssa on vähän haastavaa kulkea. Onneksi se on ahne, niin kaikki ongelmat ratkeaa kun on namia kädessä. Niin ja siis saatiin me punainen nauha, kuulemma paremmat liikkeet kun vastustajalla, mutta sen jälkeen ei menestystä tullut. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Pablon käytökseen näinkin nuorella iällä.

Edellä aikaa

Ihmiset kun on kysyny viime aikoina miten vanha Pablo on, niin olen sanonut, että n. 5kk. Sitten tajusin vähän aikaa sitten, että eihän se ole kuin reilu 4kk! Sen jälkeen mietin, että minkähän ikäisenä Pablo on saanu toisen rokotteensa, kun siitä tuntuu olevan ikuisuus. Mielestäni laskin kalenteriin, 4vko rokotusten välille, mutta ei tainnu laskut mennä oikein. Nooh molemmat rokotteet on kuitenkin saatu, niin se kai pääasia. Pablo painaa tällä hetkellä 20kg ja hampaita on lähtenyt ihan urakalla. Pablo on ollu hampaiden lähdön aikaan välillä aika kipeä, niin on saanut ihan kipulääkettä pahimpina päivinä. Kuulin, että hampaiden lähdön aikaan ikenet voi jopa tulehtua. En kyllä ihmettelis vaikka Pablolla ne tulehtuis kun pureskelee kaiken kalanraadoista puun oksiin. Nyt on kuitenkin enää yks kulmahammas ja muutama takahammas lähtemättä, joten toivotaan että säästytään tulehuksilta.

Pablo on saanut ruuan enää kahesti päivässä ja se on tuntunut riittävän ihan hyvin. Treenitkin sujuu hyvin, kun alkuillasta herra on jo vähän nälkäinen, vaikka sehän on kyllä aina nälkäinen. Pablon pureminen on onneksi vähentynyt huomattavasti ja se puree enää kun on tosi innoissaan tai ärsyyntynyt. Suussa sillä pitää kuitenkin aina olla jotain, lenkillä keppi ja sisällä lelu. Pablo tykkää kulettaa tavaroita, varsinkin kenkiä ja vaatteita. Se ei kuitenkaan revi niitä vaan kulettelee vaan nätisti, ehkä Pablo onkin noutaja. Pablo on myös nyt tajunnu miten hypitään, nyt se hyppiikin joka paikkaan, kuten pöytiä, ovia ja ihmisiä vasten ja tietysti sohvalle ja sänkyyn.

Muutenkin kyllä tuntuu, että Pablo ei osaa vielä mitään ja en ole opettanu sille mitään. Onneks paljastu, että se on vasta reilu 4kk, joten anna hieman armoa itselleni :D Oikeastihan Pablo on käynyt treeneissä ihan 9 viikkosesta lähtien ja lähes joka päivä yritän jotain sen kanssa tehdä. Että ehkä Pablo kuitenkin osaa jotain. Ainakin se on ehtinyt ehdollistua jälkivaljaisiin hyvin tehokkaasti. Heti kun valjaat laitetaan päälle, niin nenä on koko ajan maassa, vaikka jälen alkuun ois vielä matkaa. Jälestä puheenollen, Pablo on ajanut kaksi huonoa jälkeä viime aikoina. Toinen oli metsäautotiellä ja se oli 20min vanha ja toinen hiekkakuopalla ja 40min vanha. Metsäautotiellä sillä oli ihan liikaa virtaa, se vaan sähläs menemään eikä pystyny keskittymään ajamiseen. Toki se oli aika kova pohja, joten se oli myös vaikea jälki. Hiekkakuopan jälki oli helpommalla pohjalla, sillä siihen vähän jalka upposi, mutta siellä Pablon jälestys vaikutti siltä kun siellä ois kävelly sata muutakin ihmistä, vaikka ei siis ollu. Näiden jälkeen meinas iskeä epätoivo, eikö se osaakkaan jälestää. Ja kaiken lisäks aiemmin viikolla se ajo tosi hyvän hiekkakuoppa jälen, joka oli sen 30min vanha. Samoin eilen ajo kans hyvin hiekkakuopalla. Molemmilla huonoilla kerroilla en ollut lenkittäny Pabloa ennen jälkien ajoa, en tiiä oisko se yks syy, ettei sitten malta ehkä keskittyä niin hyvin. Koita sitten saaha tuosta selvää. Niin ja Pablolla on siis nykyään vain purkkeja ja esineitä jälellä ja jälet on ollu pisimmillään ehkä 300m.  Esineet ja purkit se on merkannu kaivamalla, joskus ottanut suuhun. En tiiä pitäiskö sitä opettaa ottamaan suuhun esine, niin ilmasu ois ehkä näkyvämpi. Toisaalta Hugo merkkas esineet kans kaivamalla, joskus otti suuhun ja hyvin ne huomasin.

Pablon onnistunut hiekkajälki löytyy osoitteesta https://youtu.be/An0Y6P41beE
Siinä ekan purkin jälkeen on pari harhaa, joihin Pablo lähti ja minä unohin että siinä oli harhat, joten siinä säädettiin vähän aikaa. Muuten pikku-poika jälesti oikeen mallikkaasti.

Pablo on jo ammattiveneilijä

Omatoimisesti kävi hakemassa porkkanan maasta

Hajulla

Pablo on kai ollu vähän jälkeenjäänyt, sillä se vasta näin reilu 4kk oppi nousemaan sohvalle. Eihän se sinne sais mennä, mutta kovasti se yrittää ja nyt heti kun silmä välttää niin siellä se tyynyjen päällä nukkuu. Kovin on siis jääräpäinen poitsu. Pablo painaa varmaan aika lähelle 20kg ja siltä alkaa hävitä pennun pyöreys. Kaulaa se vois kasvattaa nyt reippaasti, niin sille alkais mahtua Hugon vanhat pannat :D Tosi nätin näköinen Pablo on ainakin minun silmään, joten toivotaan, että se pärjäis ees jotenkin näyttelyissä. Seisomista ollaan vähän opeteltu, mutta juoksemista ei lähes ollenkaan, pitäis nyt siinä skarpata, sillä tämän kuun lopulla ois match show, johon mekin voitais osallistua. Pablon seisominenkin on sellasta -annasitäruokaanyt- oloista eikä sellasta iloista seisomista häntä heiluen, niinkun Hugolla oli. En tiiä miten sen sais tuolle ahmatille opetettua.

Pablon viikko-ohjelmaan on lisäksi kuulunut jälen ajoa, jälen ajoa ja vielä kerran jälen ajoa. Kovin monipuolista siis. No on Pablo päässyt myös muutamia kertoja haun makuun ja sekä hieman yllättäen pelastuslaitoksen tapahtumaan esittelemään pelastuskoiratoimintaa. Pablo oli oikeen taitava näyttämään siellä tapahtumassa miten riehutaan hihnassa muiden koirien kanssa ja kuinka pussaillaan kaikkia. Ilmavainutyöskentelyssä Pablo on edelleen niin hauska. Se ei tunnu tietävän mitään niin kivaa kun löytää metsästä ihminen. Heti kun se saa hajun niin ei voi välttyä huomaamasta, että nyt ollaan hajulla, reaktio on melko näkyvä :D Sitten siihen jälkeen. Nyt ollaan ajettu hieman enemmän metsässä jälkeä kuin hiekalla. Hiekalla ajo onnistuu melko hyvin, mutta jälet on ollu vielä aika tuoreita, 15-30min ja pituutta maksimissaan 100m.  Nurmikolla ja metsässä Pablo ajaa tosi hyvin. Metsässä jälet on ollu 100-200m pitkiä ja ne on vanhennut puolesta tunnista viiteenkin tuntiin! Kyllä, viisi tuntia on hautunut Pablon vanhin jälki ja senkin se ajo tosi hyvin. Tein sen vähän vaan koemielessä ja yllätyin todella, että se ajo sen. Sitä ennen ei olla juuri kahta tuntia vanhempia ajettu. Toki maasto on näin syksyisin märkää ja haju tarttuu hyvin, mutta kuitenkin. Lisäksi nyt olen laittanut jäljille purkkien lisäksi esineitä ja kehunut ja palkannut, jos mitenkään reagoi niihin. Yks päivä se jopa nosti ite yhen esineen suuhun :) Nopeesti se tuntuu oppivan, ihan hurjasti etenee lyhyessä ajassa ja koko ajan tekee mieli vaikeuttaa jälkiä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää ne sen verran helppoina, että onnistumisia tulis paljon. Tällasta tällä kertaa.

Siellä se purkki on