perjantai 24. elokuuta 2012

Treenailua

Treenit on taas Hugon sairasloman jälkeen aloitettu. Viime sunnuntaina päästiin jo tottikseen, kun jalka ei enää Hugoa vaivannut ja nyt se on parantunut lähes kokonaan. Tottistreenit menivät taas hienosti. Edelleen treenataan kontaktia ja sitä että kontakti pysyisi vaikka lähetäänkin liikkeelle. Uudet namit on tehonneet Hugoon hyvin ja töitä tehdään motivoituneesti, jopa siellä tottiskentällä.
Tiistaina ja perjantaina meillä oli hakutreenit. Tiistaina päätettiin vaikeuttaa homma hieman, niin että ukko menee puoleenväliin syvyyttä ja antaa haamun. Sitten kun Hugo ei näe se menee aivan syvälle ja etenee aluetta jonkin matkaa eteenpäin. Aikasemmin olemme ottaneet haamua tai ääniapuja, mutta ukko on pysynyt paikallaan. Ensimmäisellä kerralla Hugo lähti hyvin takarajalle asti, mutta ei edennytkään takarajalla, vaan tuli koko ajan lähemmäs keskilinjaa, jollon taakse jäi tarkastamaton aukko, missä ukko oli. Kutsuin Hugon takaisin ja laitoin uudestaan, sama juttu, läheni keskilinjaa liikaa. Se kuitenkin sitten lähti takarajalle päin ja löyti ukon. Toisilla kerroilla Hugo kuitenkin eteni hyvin takarajalle ja eteni sitten siellä hienosti ja löyti ukot. Tänään teimme myös samanlaisia treenejä ja nekin meni hienosti. Ainoastaan alueella oli tienylitys, jossa Hugo vähän hämmentyi ja kulki siinä vähän aikaa edestakaisin ja sitten vasta meni syvälle asti, mistä löyti ukon. Hugo on aina saanut namipalkan ukon luona ja nyt kokeiltiin viimisellä ukolla, että jos se leikkis lelulla siellä. Vähän se yritti jahdata lelua, mutta kiinnostus loppu aina lyhyeen. Pitää nyt vaan aina ottaa lelu mukaan ja leikkiä vaikka sen kanssa vähän siinä keskilinjalla.
Sitten torstain jälkitreeneihin. Noh ne ei nyt mennyt suunnitelmien mukaisesti. Viimen kerralla Hugo siis sähläs jälellä, vaikka kulman ja lopun löysikin. Tällä kertaa olin lenkittänyt sen hyvin, jotta ei olis liikaa energiaa. Nyt helpotin jälkeä hiema, enemmän namia eikä kulmia. Kyllä se lähti sinne jälelle, mutta kävi välillä haistelemassa jotain aivan muualla, tuli takaisin jälelle, otti muutaman namin ja sitten nenä taas nousi. Välillä se jopa rupes piipaamaan ja haisteli ilmaa. Kyllä se loppuun lopulta löysi, mutta ei kyllä ollut sitä Hugoa johon olin Iisalmessa tottunut. Siellä se oli aina aivan innoissaan menossa jälelle, jälesti jopa sinne jälelle :) Siellä se teki tarkkaa työtä, vaikka välillä nelivedolla menikin. En tiedä miten se vaikuttaa että Iisalmessa tein jälen yleensä nurmikolle kun taas täällä tehdään metsään. Pitäis Hugon kuitenkin osata kun metsä on helpompi kun nurmi. Tai sitten se on vaan niin pihalla, kun ollaan nyt tehty kaikkea, niin se ei oikeen tiedä mitä millonkin pitäis tehä. Noh katsotaan miten tuo jälki nyt edistyy, että kannattasiko se jättää vähän vähemmälle ja keskittyä nyt hakuun.

torstai 16. elokuuta 2012

Potilaat

Nyt on kämppä täys toipilaita ja treeneille ja lenkeille on saanu heittää hyvästit. Hugo rukan antura kuoriutuu ja varpaanvälissä on haava, joka märkii. Mukava näillä ilmoilla pitää haavat puhtaina ja kuivina. Ja tietysti Hugo nuolee jalkaansa, mikä ei ehkä edesauta paranemista. Sukkaa on herra joutunut pitämään jalassa aina ulkona ja yöllä, mutta yöllä se kyllä lentää heti kun silmä välttää. Ilmeisen kipeä haava myös on kun linkuttaa kävellessä. Puhdistusta kylmässä petadineliuoksessa ja kuivaamista on jalalle harrastettu. Nyt myös ostin dermacoolia, viilentävää puhdistusainetta, jonka pitäis vähän viilentää ja rauhottaa jalkaa. Antibiootteja en nyt ainkaan vielä sille haluis hakee, kun sitten sen hiivat räjähtää käsiin, mutta katsellaan tilannetta. Nyt Hugo sai myös yön ja yksinolon varalle kaulurin.
Oliver sensijaan kävi eläinlääkärissä näyttämässä kielen alla olevia patteja, joiden kohtalosta ei Iisalmessa osattu sanoa mitään. Patit on löysää kudosta ja ne on epäsymmetrisen muotoset kielen alla vierekkäin. Ne on siellä olleet jo useita kuukausia ja näyttävät kasvavan pikkuhiljaa. Täällä niistä nyt sitten otettiin koepalaja se lähetetään Helsinkiin patologille, joka selvittää mitä solukkoa ne on ja sitten syykin saattaa sieltä selvitä. Ja sairasti Oliver tuossa mukavan kolmen päivän ripulin ettei minulla kävis aika tylsäks.

Ilme kertoo kaiken.

Toipilas heräilemässä.

Niin, sainpa napattua yks päivä tällaisen söpön yhteiskuvan pojista.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Monitaituri

Hugolla varmaan elämänsä henkisesti rankin viikko takana. Aivoja se on joutunut käyttämään enemmän kuin koskaan ja siis kyllä sillä on aivot jossain siellä kaikkien poimujen alla. Muutto on saatu tehtyä ja Hugo on päässyt harrastusten luvattuun kaupunkiin, Joensuuhun. Hugo on sopeutunut hyvin, ei näytä stressaavan juuri lainkaan. Oliver sen sijaan riehuu ja leikkii liian paljon, mikä kertoo sen stressitason olevan korkealla.
 Mehän pääsimme siis täällä POPEKOon eli pohjoiskarjalan pelastuskoira seuraan mukaan ja sitten olemme jälkiryhmässä vielä erikseen. Agilityyn emme vielä ole päässeet, mutta ehkä se on hyvä, tässä kun tuntuu näitä treenejä olevan ihan riittävästi vähäksi aikaa.
 Mutta Hugon harrastusviikkoon. Tiistaina Hugo pääsi hakutreeneihin. Siellä otettiin pari ukkoa sillein että Hugo näki kun ukot menivät ja sitten käytiin vähän muualla ja sit lähetettiin ukolle. Toiset ukot olivat jo valmiiksi piiloissa, mutta sitten ne näyttäytyivät hetkeksi piiloistaan ja sitten koira etsimään. Tosi hienosti Hukkis etti kaikki ukot, määrätietosesti ja nopeasti, ei siltä ainakaan vauhtia puutu.
Torstaina oli vuorossa jälki. Noh se meni kyllä vähän plörinäksi, tais olla Hugolla vähän liikaa virtaa. Kyllä se ties missä jälki meni ja kulman ja lopun löysi, mutta meno oli nelivetoa ja vielä sitten ehkä sadan mutkan kautta. Tais olla Hugon lyhyen jälkiuran huonoin suoritus, juuri kun ois pitäny näyttää että mitä me osataan. Noh ehkä se seuraavissa treeneissä se tekis vähän rauhallisemmin. Mutta epäilen tähän sähläämiseen ylivirkeyden, ois pitäny käyttää se lenkillä ennen treeneihin menoa.
Perjantaina me päästiin raunioille, en tiedä olinko minä vai Hugo enemmän tästä innoissaan, mutta molemmat tykkäs tosi paljon. Ekaks käytiin ihan vain kävelemässä siellä ja kiipeiltiin erilaisissa paikoissa. Kaikkialle Hugo ei uskaltanut mennä, mutta pääosin meni reippaasti alustalla kun alustalla. Laitettiin myös pari ukkoa piiloon raunioille ja Hugo sai rauhassa ettiä hajua ja näyttää sitten ukon. Hienosti löyti molemmat ukot, toisella ukolla se jäi piippaamaan vähän matkan päähän ukosta kun ei heti uskaltanut mennä rakoseen, missä ukko oli. Pienen miettimisen jälkeen kuitenkin meni sinne ja löysi etsimänsä.
Viikon viimeiset treenit oli sitten tottistreenit, jonne pakotin itteni menemään. Innostusta ei nyt kamalasti ole, mutta pakko kai se on niissäkin käydä jos haluaa edistyä pidemmälle. Siellä otettiin lähinnä kontaktia ja seuraamista. Me kun ollaan tässä lajissa ihan alussa minun laiskuuteni vuoksi. Hugo toimi sielläkin yllättävän hyvin tai ehkä minulla on vain vertailupohjana Iisalmen tottistreenit silloin kun Hugo oli vielä pentu ja siellä en saanu sitä oikeastaan ikinä tekemään mitään.
Mutta lopputuloksena tästä viikosta väsynyt koira ja omistaja. Huomasin että pieniä välinehankintoja täytyy tehdä ja nameja hankkia rutkasti lisää, mutta muuten olemme valmiita kehittymään eteväksi pelastuskoirakoksi.

maanantai 6. elokuuta 2012

Vieraita

Hugo sai kylään pienen shelttipennun, jonka kanssa koki olevansa samalla aaltopituudella. Tässä hauskoja kuvia ja video.




Tasapuolinen vetoleikki




Dallut

 Tässäpä sitten kuvia ja videoita Hugon ja Nalan jäähyväislenkistä. Hugo yritti opettaa Nalaa uimaan, mutta ei onnistunut siinä.

Nala melkein ui...

....mutta ei sittenkään


Mihin se keppi hävis?


 
 

lauantai 4. elokuuta 2012

Näyttelyitä

Hugetti kävi taas kehässä pyörähtämässä 29.7 Juvalla dallujen erikoisnäyttelyissä ja sitten 4.7 Kuopiossa Sawo Show:ssa. Lähes valkoisena esiintyi molemmissa, mutta pikkuhiljaa pää alkaa punertua ja selkäänkin on ilmaantunut pari läikkää.
Juvalla Hugo pääsi kasvattajan esitettäväksi, kun kiinnostusta minun kanssa esiintymiseen ei tuntunu riittävän. Hienosti se vasta esiintyikin, juoksi kuumuudesta huolimatta ja seisoi niin terhakkaasti. Siellä Hugo olikin AVO ERI, AVK1, SA. Tuomarina toimi Siret Lepasaar.
Arvostelu menee kutakuinkin näin:

2-vuotias, oikean kokoinen, vahvat luut ja lihakset. Maskuliininen pää, hieman liikaa poskia. Vahva kaula. Oikeanlainen ylälinja. Hyvin kehittynyt edestä. Pitkä rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen suklaanruskea väritys. Ok liikkeet. Kiva luonne.



Kuopiossa Hugo ei sitten pärjännytkään, tuomari ei vaan tykännyt, tuloksena AVO EH. Tuomarina toimi Imbimbo Nicola.
Arvostelu on lyhykäisyydessään seuraava:
Vääränlainen purenta. Hyvä ilme. Keskivahva luusto. Pitkä kaula. Vääränlainen lantio. Huonosti pilkuttunut. Keskiverto liikkeet.

Ilmeisesti tuo vääränlainen purenta kommentti johtui Hugon puuttuvista hampaista.