Kotikoira

Pablo on ollut tässä pari-kolme viikkoa täysin kotikoirana ja sen kyllä huomaa. Leluja kannellaan ympäri kämppää sekä takapihalla haukutaan kaikki ohikulkijat ja nekin jotka ei ohi kulje. Pelkkä lenkkeily ei Pablolle riitä. Onneksi ensi viikosta alkaen alkaa tottisryhmä lämmitetyssä hallissa! Odotamme sitä innolla, etenkin sitä lämmitettyä hallia :D Niin ja alkaahan meillä varikkotreenitkin tässä lähiaikoina. Pablon tylsyyteen on tulossa siis helpotusta.

Pablon sai tylsyyteensä jo helpotusta kun lunta tuli maahan ja innostuin ostamaan uudet sukset, joka taas tarkoitti tietysti sitä, että Pablo täytyy opettaa pikavauhtia vetämään. Jotenkin hassua, sillä Pablo jos joku todellakin osaa vetää! Mutta siis ajattelin kokeilla, että mitä se sanoo jos laitan sille vetovaljaat päälle ja taakan perään, että vetääkö se silti. Ja koe onnistui odotusten mukaisesti eli vetihän Pablo, millonkas se ei vetäisi. Käytettiin hyväksi kaverin 2-vuotiasta lasta, joka laitettiin pulkkaan ja Pablo vetämään. Siinä se pikku lenkki hurhati Pablon vetäessä pulkkaa perässään ja kyydissä olijakin taisi nauttia matkasta. Viime vuonna Pabloa totutettiin vetovaljaisiin ja pieneen taakkaan, mutta nyt täytyy alkaa totuttamaan että perässä tulee jotain suurta ja heiluvaa (= minä suksien kanssa).

Kiteiden elämän päätös

Ainakin toivottavasti ostikko käy toteen vielä kuukauden tai vuodenkin päästä. Kontrollikäynnillä käytiin Pablon kanssa tuossa jonkin aikaa sitten ja kiteet ovat poissa. Todellakin poissa, ei kiteitä virtsassa eikä rakossa! Olin kyllä ihan varma, että edelleen niitä sillä on kun ykskin päivä pissi jotenkin tosi huonosti. Mutta onneksi ei. Nyt siis ollaan jätetty lääke kokonaan pois ja jatkettu samaa puuro-kananmuna linjaa. Vähän olen lipsunut ja antanut  kalkkunanlihaa hieman enemmän kun aiemmin. Seuraava kontrolli noin kuukauden päästä  ja siellä taas selviää kiteiden kohtalo.

Kiteitä ei rakossa näkynyt, mutta eturauhasen ultrassa näkyi pieni kysta, joka myös tuntui eturauhasta tutkiessa. Niitä esiintyy hormonaalisesti aktiivisilla uroksilla ja eivät kuulemma häviä muuta kuin kastraatiolla tai muilla hormonitoimintaa heikentävillä piikeillä ym. sellaisilla. Eli silloin eturauhanenkin alkaa surkastua, jolloin kystakin häviää. Kysta saattaa aiheuttaa kipua ja pissassa saattaa esiintyä verta. Ikävä juttu, mutta onneksi hoidettavissa. En kyllä ole huomannut että Pablo olisi jotenkin erityisesti hormonaalisesti aktiivinen, kyllähän se pissejä tuolla ulkona haistelee ja välillä nuoleskelee, mutta ei se päättömästi lähde narttujen perään juoksemaan eikä nylkyttele mitään lelujaan tai sellaista. Mutta nuori uros, niin kyllähän sen hormoonit varmasti hyrräävät. Hieman ehkä Pablo on viime aikoina nuollut etutassujaan ja mahan alustaansa, mutta se voi myös johtua ihan siitä Royal Caninin nappulasta, joka on täynnä viljoja. Mutta kyllä siitä huomaa, että jokin sitä kutittaa/pistää mahassa ajoittain. Kaipa sitä kastraatiota täytyy alkaa miettimään, etenkin jos oireet tästä pahenee. Muita hormonipistoksia ei huvittais kokeilla, sillä niissä on pitkät doping varoajat sekä ne on myös kalliita siihen nähden, että auttavat niin vähän aikaa. Kuitenkaan en vielä Pabloa haluaisi kastroida, sillä se on melko epävarma ajoittain ja toivon, että iän myötä se reipastuisi hieman. Ja olen kuullut, että kastraation jälkeen urokset saattavat muuttua epävarmemmiksi ja sitä riskiä en vielä haluaisi ottaa.

Tämmöinen pikkupiski on taas meillä pari kk hoidossa. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia ole ollut. Ainoastaan lenkillä toinen vetää edessä ja toista pitää vetää perässä, niin se on hieman haastavaa ajoittain.

Jäljestävä koirani

Muistan kuinka keväällä mietin, että ei tästä koirasta tule kunnon jälkikoiraa, kun ensimmäiset jälet menivät ihan pieleen. Oletin jotenkin, että syksyn tasosta lähdetään suoraan vain haasteellisempia jälkiä kohti. Ei mennyt niin vaan piti keväällä ihan makkarajälellä aloittaa. Kärsivällisyys palkitaan, niin se oli tässäkin tapauksessa. Kesän aikana ollaan ajettu Pablon kanssa varmasti yli 100 jälkeä, parhaimmillaan 6 jälkeä viikossa. Pieniä ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty melko helpostikkin. Ja mikä parasta Pablon motivaatio jälestykseen on aika huippu, tuntuu että se jälestäis vaikka mitä tulis eteen.

Jäljen lopussa odottaa frisbeetään..

Näin syksyllä viimiseksi piti vielä kokeilla miten vanhaa metsäjälkeä Pablo oikein pystyy ajamaan. Vuorokauden vanhat jälet meni helposti, säällä kuin säällä. Kahden vuorokauden vanhaa jälkeä ajaessa minun ei tarvinnut juuri jarrutella liinasta, mikä on melko harvinaista, joten siinä vähän joutui jo töitä tekemään. Kolmeen vuorokauteen asti ollaan tällä hetkellä päästy. Kolmen vuorokauden vanhan jälen Pablo jälesti vähän vauhdikkaammin, mutta epätarkemmin, kuitenkin esineet löytyi ja ihminenkin olisi löytynyt, jos sellainen jälen päässä olisi ollut. Ei siis huono ollenkaan, tavoitetta ensi syksylle on siis vielä kokeilla sitä neljän vuorokauden vanhaa.
Yksi ehkä Pablon jäljestysuran vaikeimmista jäljistä oli vuorokauden vanha jälki, jonka päälle oli satanut n. 10cm lunta (metsässä vähän vähemmän). Jälki oli n. 500m pitkä, josta Pablo ajoi n. 300m ja aikaa siihen meni tunti. Mutta mikä parasta jälki nousi ja Pablolla ei motivaatio loppunut sen tunnin aikana, vaikka jäljestys oli todella hidasta ja työlästä.

Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen pienen Pablon jäljestykseen, tyytyväisempi kuin osasin keväällä kuvitellakkaan. Sellainen varmuus on tullut itsellekkin ja luotto koiraan, että kyllä se tietää ja osaa. Olen uskaltanut nyt jo ajaa jälkiä, joista en tiedä mistä ne alkaa ja miten menee. Niissä on kyllä omat hermot koetuksella ja jälen aikana ehtii sata kertaa uskoa, että ollaan harhajälellä tai hirven jälellä tai jollain muulla mutta ei sillä mitä pitäis ajaa. Varmasti vielä muutamia jälkiä ajetaan ennen talven tuloa, mutta kyllä nyt on jälkikausi lopuillaan myös Pablolla.

...ja lopulta sen saikin