torstai 29. joulukuuta 2016

Kiteiden paluu

Kyllä, kuten otsikosta voi päätellä kiteet ovat palanneet. Kontrolli oli ja tuomiona rakko täynnä sakkaa ja pississäkin reilusti kiteitä. Mitä olemme tehneet väärin? Sen että syötimme Pablolle kalkkunan lihaa pieniä määriä. Muuta puriinipitoista se ei olekaan saanut. Tästä voi päätellä sen, että aika herkästi Pablo noita kiteitä kehittää. Nyt sitten uusi allopurinoli kuuri ja sitten entistä tarkempi kuukausi ilman lääkettä ja sitten katsomme mikä on tulos.  Pablon sisaruksilla ei ole kiteitä ollut, vaikka normaalia ruokaa ovat syöneet.
harmittaa kyllä kun tällainen vaiva Pablolle tuli,  mutta sen kanssa on nyt vain elettävä. Tämä kiteiden kanssa taisteleminenon kyllä vahvistanut ajatusta LUA dallusta. LUA dallu on siis geeneiltään sellainen, että sille ei uraattikiteitä voi tulla.  Meille ei enää muita kuin LUA dalluja tule, paitsi jos narttuun joskus päätyisi.

Pablon ruokana on siis edelleen ällöttävää mössöä, joka sisältää keitettyjä kananmunia, Oskarin puuroa, vettä, lohiöljyä (välillä myös rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä) sekä monivitamiinivalmistetta.

 

Ruoan ällöttävyydestä huolimatta ruokintarituaaliin kuuluu pyyhkeen asettaminen Pablon lörppähuulien alle jotta vältytään lattian luuttuamiselta.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kotikoira

Pablo on ollut tässä pari-kolme viikkoa täysin kotikoirana ja sen kyllä huomaa. Leluja kannellaan ympäri kämppää sekä takapihalla haukutaan kaikki ohikulkijat ja nekin jotka ei ohi kulje. Pelkkä lenkkeily ei Pablolle riitä. Onneksi ensi viikosta alkaen alkaa tottisryhmä lämmitetyssä hallissa! Odotamme sitä innolla, etenkin sitä lämmitettyä hallia :D Niin ja alkaahan meillä varikkotreenitkin tässä lähiaikoina. Pablon tylsyyteen on tulossa siis helpotusta.

Pablon sai tylsyyteensä jo helpotusta kun lunta tuli maahan ja innostuin ostamaan uudet sukset, joka taas tarkoitti tietysti sitä, että Pablo täytyy opettaa pikavauhtia vetämään. Jotenkin hassua, sillä Pablo jos joku todellakin osaa vetää! Mutta siis ajattelin kokeilla, että mitä se sanoo jos laitan sille vetovaljaat päälle ja taakan perään, että vetääkö se silti. Ja koe onnistui odotusten mukaisesti eli vetihän Pablo, millonkas se ei vetäisi. Käytettiin hyväksi kaverin 2-vuotiasta lasta, joka laitettiin pulkkaan ja Pablo vetämään. Siinä se pikku lenkki hurhati Pablon vetäessä pulkkaa perässään ja kyydissä olijakin taisi nauttia matkasta. Viime vuonna Pabloa totutettiin vetovaljaisiin ja pieneen taakkaan, mutta nyt täytyy alkaa totuttamaan että perässä tulee jotain suurta ja heiluvaa (= minä suksien kanssa).


Kiteiden elämän päätös

Ainakin toivottavasti ostikko käy toteen vielä kuukauden tai vuodenkin päästä. Kontrollikäynnillä käytiin Pablon kanssa tuossa jonkin aikaa sitten ja kiteet ovat poissa. Todellakin poissa, ei kiteitä virtsassa eikä rakossa! Olin kyllä ihan varma, että edelleen niitä sillä on kun ykskin päivä pissi jotenkin tosi huonosti. Mutta onneksi ei. Nyt siis ollaan jätetty lääke kokonaan pois ja jatkettu samaa puuro-kananmuna linjaa. Vähän olen lipsunut ja antanut  kalkkunanlihaa hieman enemmän kun aiemmin. Seuraava kontrolli noin kuukauden päästä  ja siellä taas selviää kiteiden kohtalo.

Kiteitä ei rakossa näkynyt, mutta eturauhasen ultrassa näkyi pieni kysta, joka myös tuntui eturauhasta tutkiessa. Niitä esiintyy hormonaalisesti aktiivisilla uroksilla ja eivät kuulemma häviä muuta kuin kastraatiolla tai muilla hormonitoimintaa heikentävillä piikeillä ym. sellaisilla. Eli silloin eturauhanenkin alkaa surkastua, jolloin kystakin häviää. Kysta saattaa aiheuttaa kipua ja pissassa saattaa esiintyä verta. Ikävä juttu, mutta onneksi hoidettavissa. En kyllä ole huomannut että Pablo olisi jotenkin erityisesti hormonaalisesti aktiivinen, kyllähän se pissejä tuolla ulkona haistelee ja välillä nuoleskelee, mutta ei se päättömästi lähde narttujen perään juoksemaan eikä nylkyttele mitään lelujaan tai sellaista. Mutta nuori uros, niin kyllähän sen hormoonit varmasti hyrräävät. Hieman ehkä Pablo on viime aikoina nuollut etutassujaan ja mahan alustaansa, mutta se voi myös johtua ihan siitä Royal Caninin nappulasta, joka on täynnä viljoja. Mutta kyllä siitä huomaa, että jokin sitä kutittaa/pistää mahassa ajoittain. Kaipa sitä kastraatiota täytyy alkaa miettimään, etenkin jos oireet tästä pahenee. Muita hormonipistoksia ei huvittais kokeilla, sillä niissä on pitkät doping varoajat sekä ne on myös kalliita siihen nähden, että auttavat niin vähän aikaa. Kuitenkaan en vielä Pabloa haluaisi kastroida, sillä se on melko epävarma ajoittain ja toivon, että iän myötä se reipastuisi hieman. Ja olen kuullut, että kastraation jälkeen urokset saattavat muuttua epävarmemmiksi ja sitä riskiä en vielä haluaisi ottaa.

Tämmöinen pikkupiski on taas meillä pari kk hoidossa. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia ole ollut. Ainoastaan lenkillä toinen vetää edessä ja toista pitää vetää perässä, niin se on hieman haastavaa ajoittain.



sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jäljestävä koirani

Muistan kuinka keväällä mietin, että ei tästä koirasta tule kunnon jälkikoiraa, kun ensimmäiset jälet menivät ihan pieleen. Oletin jotenkin, että syksyn tasosta lähdetään suoraan vain haasteellisempia jälkiä kohti. Ei mennyt niin vaan piti keväällä ihan makkarajälellä aloittaa. Kärsivällisyys palkitaan, niin se oli tässäkin tapauksessa. Kesän aikana ollaan ajettu Pablon kanssa varmasti yli 100 jälkeä, parhaimmillaan 6 jälkeä viikossa. Pieniä ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty melko helpostikkin. Ja mikä parasta Pablon motivaatio jälestykseen on aika huippu, tuntuu että se jälestäis vaikka mitä tulis eteen.


Jäljen lopussa odottaa frisbeetään..

Näin syksyllä viimiseksi piti vielä kokeilla miten vanhaa metsäjälkeä Pablo oikein pystyy ajamaan. Vuorokauden vanhat jälet meni helposti, säällä kuin säällä. Kahden vuorokauden vanhaa jälkeä ajaessa minun ei tarvinnut juuri jarrutella liinasta, mikä on melko harvinaista, joten siinä vähän joutui jo töitä tekemään. Kolmeen vuorokauteen asti ollaan tällä hetkellä päästy. Kolmen vuorokauden vanhan jälen Pablo jälesti vähän vauhdikkaammin, mutta epätarkemmin, kuitenkin esineet löytyi ja ihminenkin olisi löytynyt, jos sellainen jälen päässä olisi ollut. Ei siis huono ollenkaan, tavoitetta ensi syksylle on siis vielä kokeilla sitä neljän vuorokauden vanhaa.
Yksi ehkä Pablon jäljestysuran vaikeimmista jäljistä oli vuorokauden vanha jälki, jonka päälle oli satanut n. 10cm lunta (metsässä vähän vähemmän). Jälki oli n. 500m pitkä, josta Pablo ajoi n. 300m ja aikaa siihen meni tunti. Mutta mikä parasta jälki nousi ja Pablolla ei motivaatio loppunut sen tunnin aikana, vaikka jäljestys oli todella hidasta ja työlästä.

Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen pienen Pablon jäljestykseen, tyytyväisempi kuin osasin keväällä kuvitellakkaan. Sellainen varmuus on tullut itsellekkin ja luotto koiraan, että kyllä se tietää ja osaa. Olen uskaltanut nyt jo ajaa jälkiä, joista en tiedä mistä ne alkaa ja miten menee. Niissä on kyllä omat hermot koetuksella ja jälen aikana ehtii sata kertaa uskoa, että ollaan harhajälellä tai hirven jälellä tai jollain muulla mutta ei sillä mitä pitäis ajaa. Varmasti vielä muutamia jälkiä ajetaan ennen talven tuloa, mutta kyllä nyt on jälkikausi lopuillaan myös Pablolla.

...ja lopulta sen saikin


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kiteiden elämää

Ei meillä päästä niin vaan eroon kiteistä. Eläinlääkärin mukaan kiteiden olisi pitänyt oikean ruokavalion myötä hävitä 3viikossa (aika pian jos minulta kysytään). Kolmen viikon päästä vähäpuriinisen ruokavalion (puuroo ja kananmunia) jälkeen kiteitä oli edelleen ja paljon. Pablolta sitten otettiin verikoe, jossa selvitetiin onko maksassa jokin toimintahäiriö, joka voisi aiheuttaa runsasta virtsahapon muodostumista. Maksa-arvot olivat normaalit, joten kiteet johtuu ihan vaan dallujen herkkyydestä saada niitä. 4 viikkoa ruokavalion aloittamisesta kiteitä oli edelleen, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin. Nyt suositus oli syöttää pelkästään Royal Caninin urinary u/c ruokaa, jotta kiteet lähtisi liukenemaan.



Sitä nyt ostin säkin, mutta sisällysluetteloa katsoessani en löytänyt mitään aineita, jotka siinä ruuassa liuottaisi kiteitä. Se sisältää pääasiassa vehnää, maissia, kananmunaa ja kivennäisaineita sekä virtsan ph:ta nostavia aineita. Samoja aineita mitä olen Pablolle nyt viimeisen reilun kuukauden syöttänyt. Joten miten nyt tämä ruoka liuottaisi niitä kiteitä yhtään sen enempää kuin aiempikaan ruoka? Pablon pissin ph kun on ollut siellä 7 luokkaa, joten sitäkään ei ole ollut tarvetta lähteä muuttamaan. Ja maksoinko tosiaan  ruuasta, jossa on vehnää, maissia ja kananmunia 100 euroa?! Selvitin asiaa eläinlääkäriltä, joka oli sitten soittanut ihan Royal Caninin edustajalle, että mikä tässä ruuassa nyt sitten liuottaa kiteitä, vastaus oli että ruuan vähäpuriinisuus. Eli suomennettuna ruoka ei ole sen ihmeellisempää kuin aikaisempi puuro-kananmunadietti, huoh. Mitäpä en lukenut sisällysluetteloa ennen kuin ostin ruuan. Ja mitä nyt olen lueskellut ja mitä eläinlääkäri aiemmin sanoi, niin kiteet eivät liukene pelkällä ruokavaliolla, sillä vain estetään uusien kiteiden muodostuminen. Sain nyt sitten lopulta allopurinol reseptin Pablolle. Pari päivää se on lääkettä nyt saanut, sekään ei tainnut olla kovin nopea vaikuttamaan, joten vasta kuukauden päästä on seuraava pissikontrolli. Vähän katoin allopurinolin haittavaikutuksia ja mietin sen annostusta. Sehän on ihmisten kihtilääke ja Pablo saa nyt yhden tabletin vuorokaudessa, joka on ilmeisesti sama annostus kuin ihmisen kihtiin. Miten se minusta kuulostaa paljolta? Tai ehkä sitä tarvitaan enemmän jos liuotetaan kiteitä kuin mitä kihdin hoitoon tarvitaan? Haittavaikutuksia oli paljon, niin kun taitaa lääkkeissä aina olla, mutta kuvittelin jo miten Pablo alkaa vainoharhaseks ja masentuneeks ja sille tulee kauheet lihaskivut ym. Tai ehkä vaan lopetan niiden haittojen miettimisen ja mietin miten se toivottavasti nyt vaan liuottaa ne kiteet sieltä rakosta.
Lopuksi kerrottakoon että Pablo on todella ärsyttävä. Sillä on liikaa energiaa, se ei kuuntele lenkillä enää yhtään ja kaiken lisäks se vetää hihnassa kuin höyryveturi. Eipä muuta tällä kertaa.

Paitsi pakko vielä jakaa yks todiste siitä, että Pablolla ei oo kaikki kotona: Pablo on piilottanut ulos nahkaluunpalasen (joo se ei saa niitä nyt syyä, sillä on kyllä nahkaluita tälläkin hetkellä lelukorissa, mutta ei se niitä oo ikinä syöny, joten en oo niitä jaksanu pois sieltä kaivaa) ja nyt se käy monta kertaa päivässä peittämässä sitä lisää. Eikä siinä vielä kaikki mutta, kun se nenällä peittää, niin sit sen jälkeen se tassulla kuopasee sen taas esille ja sit se taas peittää nenällään. Tätä siis jatkuu useita kertoja kun se on ulkona. Nenällä tonkimisen seuraus on sitten seuraavanlainen:




Että sellanen koira mulla. 

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kide-jalkavamma-Pablo

Meillä taas sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa Pablo kävi eläinlääkärissä kun pissassa oli verta ja mitäs muuta sieltä löytyikään kun uraattikiteitä!! Ne hemmetin kiteet joista on lukenut kaiken mahdollisen tiedon ja ollut ihan varma, että kun dallun hankkii niin totta kai just sille mun dallulle niitä tulee. Hugo oli tapaus, jolla ei koskaan niitä todettu,vaikka se söikin raakaruokaa ja kaikkia lihoja ja sisäelimiä. Sen myötä jotenkin ehti jo unohtaa koko asian ja luottaa siihen, ettei Pablollekkaan niitä tule. Ei auttanut luotto tällä kertaa. 
Huomasin vain yks päivä, että Pablon pissa on punertavaa ja oli se ehkä vähän vaisumpi ollut pari viime päivää. Pissaa kuitenkin tuli ihan normaalisti. Eläinlääkärissä sitten todettiin, että uraattikiteitähän ne on ja ihan sillein reilustikkin. Kiviä ei kuitenkaan onneksi virtsarakosta ultraamalla löytynyt. Siellä sitten todettiin että pitäisi ruoka vaihtaa eläinlääkärin liuotusruokaan, mutta olin jo päättänyt että Pablon kivet liuotetaan kananmunalla ja kaurapuurolla. Olin kuullut ja lukenut dalluista, jotka on saaneet kivet pois ihan ilman erillisiä liuotusruokia ja olenhan nyt raakaruokkinut Pabloa ja Hugoakin jo useamman vuoden, joten samaa jatkan, hieman eri aineksilla vain. Kyselin myös eläinlääkäriltä allopurinolista eli lääkeaineesta, joka vähentäisi ilmeisesti virtsahapon muodotumista ja sitä kautta kiteiden muodostumista. Eläinlääkäri ei siitä osannut mitään kertoa, joten jäätiin selvittelyn kannalle siinä asiassa. 
Tällä hetkellä ja oikeastaan siitä hetkestä lähtien kun huomasin Pablon pissassa verta (koska olin aika varma että kiteistä on kyse) aloin syöttämään sille lähinnä kananmunaa ja puuroa ja juotin sille aika paljon vettä. Vitamiinit se saa nyt ja ennenkin on saanut multipuppy vitamiinilisästä. Lisäksi erilaisia öljyjä se saa myös.  Nyt löysin kalkkunan ja broilerin lihaa joissa ei ole luita eikä luultavasti nahkojakaan erään eläinkaupan irtomyynnistä (merkki oli jokin outo, en ole ennen siitä kuullut). Lisäksi ostin sian rasvaa, sillä Pablo ehti laihtua jo parissa päivässä silminnähtävästi ja toivon, ettei niin pieni määrä sikaa lisää kiteiden muodostumisen todennäköisyyttä. Nyt mietin mikä olisi sellainen nappula, jota voisin hätävaralla ja nameina sille syöttää. Ostin kyllä jo parin kilon pussin ihan normikaupan hau hau kana-riisi? nappulaa, jossa siis ei muuta lihaa kuin kanaa ja sitäkin aika vähän. Onhan se vähän sellaista höttö ruokaa eikä tietoo kanan nahan määrästä, mutta menee sillon tällön. Tai sitten mietin, että nyt pidän sen aika tiukalla ruokavaliolla kunnes kiteet saadaan pois ja sitten vähän kerrallaan lisään normaalimpaan ruokaan ja katon missä se raja menee, että miten paljon normiruokaa se sietää ennen kun kiteet palaa. 
Pablo on kuitenkin nyt jo oma virkeä itsensä ja verta ei ole sen ensimmäisen kerran jälkeen näkynyt eikä enää eläinlääkärissäkään verta pissassa ollut. Pablo on siis harrastanut normaaliin tapaan. Paitsi että se satutti jalkansa taas johonkin ja nyt sillä on vekki siinä samassa takajalassa joka on saanut osumaa ennenkin. Eli tossun kanssa ollaan harrasteltu. Erityisen pätevä se onkin ollut, etenkin jälessä, mutta siitä lisää joku toinen kerta. 


Paikkamakuu treeniä "pienessä" häiriössä

lauantai 13. elokuuta 2016

Kuulumisia osa 100

Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Kiire se ei tunnu loppuvan. Töissä pitää käydä päivät ja illat sitten laahustan metsässä. Naapurikin jo kysyi että "ootko sä joku metsäläinen kun aina kun sua näkee niin sulla on tollaset ulkoiluvaatteet, kamalasti tavaraa ja koira mukana" Mitäpä siihen sanomaan muuta kun sivistyneesti, että kyllähän mä aika paljon metsässä liikun :D

Mutta metsässä siis ollaan oltu vaihtelevasti. Aika maltillisesti ollaan kuitenkin treenattu. Lähinnä raunio puolta ja siihen liittyen ketteryyksiä ahkerammin. Kerran viikossa on meillä tosiaan raunioradalla treenit, jossa ollaan käyty ja sitten kerran viikossa yleensä ketteryys treenit, jossa siis harjoitellaan erilaisten rauniokokeissa osattavien esteiden ja telineiden suorittamista. Muuten sitten ollaan ehkä joku jälki ajettu tai sitten hakua otettu hakukaavio tyyppisesti. Niin ja tottista tietysti, sen jo melkein unohdin.

Raunioilla Pablo on kehittynyt paljon tän kesän aikana. Nyt se malttaa jo tarkentaa paremmin ilman, että alkaa jo hajulla vinkua kärsimättömästi. Liikkuu jo reippaasti raunioilla erilaisilla pinnoilla. Vielä se kuitenkin tarvitsee rohkaisua jos pitää hypätä johonkin korkeammalle tai mennä jostain ahtaammasta kohdasta. Viime kerralla harjoiteltiin piiloon tunkeutumista eli sitä, että koira uskaltaisi puskea läpi pienten esteidenkin ihmisen luokse. Tätä harjoiteltiin ison putken avulla. Maalimies meni putkeen ja putken eteen kasattiin erilaista tavaraa. Aluksi ei juuri mitään, mutta vähitellen enemmän ja erilaista tavaraa. Putkeen heitettiin aina koiran namirasia sillein, että koira näki, jolloin koiralla oli suurempi motivaato tunkeutua piiloon esteistä huolimatta. Pablolle laitettiin aluksi vain ohuet nauhat putken eteen jotka roikkuivat putken yläpuolelta ja lopuksi putken edessä oli jo vaahtomuovin palasia, risuja, tyhjiä kanistereita ja pahvin riekaleita. Sinne sitä vain Pablokin puski läpi esteiden.




Sitten se ketteryysosio. Se on ollut minullekin aivan uutta, sillä Hugon kanssa ei ikinä tullut sitä otettua, Hugo kun ei ollut kovin ketterä tapaus eikä rauniotkaan olleet sen vahvuus. Ketteryysosio kuuluu siis rauniokokeeseen. Se on osittain tottelevaisuutta ja osittain  esteiden suorittamista. Kaikki esteet suoritetaan hallitusti ja ne alkaa ja loppuu aina perusasentoon. Monessa esteessä saa antaa useampia eri käskyjä sekä saa ohjata myös kädellä. Esteet suoritetaan kokeessa vaihtelevassa järjestyksessä. Näitä esteitä on siis keinu, kahden rullan päällä oleva lauta, vaakatasossa maasta irti olevat tikapuut, putki, pituus, 3 pöytää sekä haastavalla alustalla seuraaminen. Vaikein on luultavasti nuo tikkaat, jotka ovat siis maasta irti n. 50cm ja puolat ovat n. 5cm leveitä. Pablollekin se on tuottanut hankaluuksi, mutta tällä hetkellä ollaan jo siinä pisteessä että se uskaltaa mennä esteen loppuun asti ilman apua. Alussa vaikeinta oli se, että Pablo ei oikeen tajunnu siirtää takajalkoja samassa tahdissa kuin etujalkoja ja tuli sellainen keinuhevos ilmiö. Nyt kuitenkin takajalatkin ovat tajunneet hommansa ja este menee ihan yllättävän hyvin. Muut esteet ovat melko yksinkertaisia suorittaa. Pöytiä on 3 ja ne ovat kolmiossa 40m päässä toisistaan ja niiden keskellä on jonkinlainen merkki. Koiran tulee käskystä mennä merkille ja siitä mennä sille pöydälle, jonka ohjaaja näyttää. Luulen, että tämä merkille meno on haastava opettaa, sillä se merkki voi vaihdella ja voi olla vaikka vain maassa oleva kreppi. Mutta me ollaan ehkä vähän hurahdettu tähän rauniopuoleen. Ehkäpä Pablo joskus osallistuisi rauniokokeeseenkin, ken tietää.

Tältä Pablo näyttää aina treenien jälkeen :D
Tottiksessa ollaan päästy harjoittelemaan seuraamista ja siinä kääntymistä ilman käsiapuja. Se sujuu vähitellen, mutta puhutaan vain muutamasta metristä mitä osaa seurata katsekontaktissa ilman apuja. Olen myös opettanut seuraamista aika hitaassa vauhdissa, joten jos vähänkään menee nopeammin Pablo ei oikeen pysy mukana. Eteenmenoa ollaan nyt kans tehty vähän enemmän. Nyt alotettiin harjottelemaan eteenmenossa maahanmenoa. Päätin nyt alottaa sen opettamisen sillä, että avustaja on siellä palkan luona ja lähetän Pablon sinne ja huudan matkalla maahan. Sitten kun se viimeistään avustajan luona menee maahan, avustaja palkkaa sen. Pyritään sitten siihen että Pablo menisi maahan siinä kohtaa kun saa käskyn eikä vasta avustajan luona. Alku on kuitenkin ihan toiveikas, vaikka ei montaa kertaa olla sitä vielä otettukkaan. Nouto on meillä ihan kesken, olen vain ihan surkea opettamaan sitä lopun pitämistä, joten olen antanut sen vain olla etten ainakaan pitlaa sitä. Paikallamakuu on myös jäänyt hyvin vähälle. Nyt kuitenkin olen tehnyt sitä sillein että laitan Pablon eteen namin johonkin puolen metrin päähän ja sitten kun vapautan sen niin se saa syödä palkan. Tällein Pablo pysyy paljon paremmin paikalla, siinä on kyllä haittapuolena se, että kuola saattaa alkaa valumaan, jos pidempään joutuu olemaan paikalla :D Paljon on vielä opetettavaa ja ihan tuskastuttaa miettiä miten paljon. Mutta edistyy se kuitenkin, ehkä vain vähän hitaasti.

Onhan Pablo myös päässyt kesällä veneilemään ja veneeseen menokin onnistuu jo hienosti. Tässä Pablo nauttii ilta auringosta veneessä.




                       Niin ja tietysti meilläkin katotaan olympialaisia koko perheen voimin!



lauantai 2. heinäkuuta 2016

Treeniputki

Pablolla on pitänyt kiirettä, samoin sen omistajilla. Treenattu on vähintään 3 kertaa viikossa, millon mitäkin. Tuntuu, että kesän aikana pitäisi treenata kaikkea ja mahdollisimman paljon. Tällä hetkellä ollaan kyllä jälkitauolla, sillä tuntu että se tulee minulta korvista ulos ja Pablokin on ehkä ajanut vähän humpsutellen viimeiset jälet. Jälkiä ollaan ajeltu 2-5 kertaa viikossa, joten tauko on paikallaan. Hakua on myös tullut nyt treenattua. Kerran viikossa ollaan käyty rauniotreeneissä ja yleensä sen päälle kerran hakutreeneissä metsässä.
Raunioilla Pablo liikkuu hyvin, vielä sillä on varautuneisuutta mennä ahtaimpiin koloihin tai putkiin eikä se myöskään mene kovin jyrkistä paikoista alas mielellään. Motivaatio sillä on kyllä kohillaan, sillä kovasti se ilmasee kun on hajulla tai tietää missä maalimies on, mutta ei tiedä mistä pääsis iholle asti.  Pablon "ilmasu" on siis vinkuminen tai sellainen kimeä haukku, jota se harrastaa kun haluaa jotain tai kun sitä ärsyttää. Herkästi tuo vinkuminen/haukku alkaa, joten ilmaisua sille ei vielä piiiitkään aikaan voi opettaa, kun muuten alkaa haukkua jo pelkkää hajua eikä malta tarkentaa. Metsässä ollaan otettu hakukaaviota eli suoria pistoja. Aluksi ihan haamuilla eli Pablo näkee ihmisen ja heti kun ihminen on mennyt piiloon, niin koira lähetetään maalimiehelle. Nyt ollaan edetty jo siihen pisteeseen, että Pablo näkee haamut molemmilta puolilta keskilinjaa ja sitten lähetetään se sille ensimmäiseksi näytetylle. Haku tuntuu olevan Pablon laji, sillä siinä se saa juosta eikä tarvitse turhia jarrutella. Jälellä tuntuu, että pitää kauheesti jarrutella ja Pablo kun on sen verran sähäkkä niin ehtii tarkastella kaikki muutkin asiat ja hajut.  Itelle se näyttää sitten vähän sekavalta jälestämiseltä ja pitäis osata tosi hyvin lukea koiraa, jotta vois ajaa sellaista jälkeä, mistä ei tiedä yhtään miten se menee. Nyt ollaankin ajettu omia jälkiä tai sitten karttasovelluksen avulla, josta voi koko ajan katsoa jälen kulkua.



Tottista ollaan myös tehty, vaikka tuntuu, että liian vähän. Seuraamisessa taidetaan olla eniten kehitytty, sillä nyt voin ottaa jo pari askelta suoraan ilman minkäänlaisia käsiapuja. Tarkoitus olisi kesän aikana saada seuraaminen sille tasolle, että se sujuisi pieninä pätkinä ja  käänöksissä ilman käsiapuja. Ehkä pitäisi myös ottaa tehona jääviä ja paikallaoloa, sillä niitä tehdään aina silloin tällöin eikä oikein silloin pääse kehittymään.

Varastettu palkkapallo suussaan nukkuu tyytyväisenä


Nyt on myös jonkinlainen murrosikä menossa, sillä kutsuhuudot ja muutkin komennot toteutetaan vasta kun on merkattu joku puska tai kaksikin jos niiden jälkeen enää muistaa koko komentoa. Vähän sellainen humpsuttelija on Pablosta tullut. Toivon, että se on vain hetkellistä.


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ilma virtaa

Eräs viikonloppu oli pyhitetty ilmavirtauskoulutukselle, joka järjestettiin täällä Joensuussa. Koulutuksen tarkoituksena oli opettaa meitä koiranohjaajia huomioimaan maasto ja sääolosuhteet etsinnöissä. Koulutuksessa käytiin läpi erilaisten harjoitusten avulla miten hajut liikkuvat missäkin olosuhteissa ja maastoissa.
Pablo odottaa "kärsivällisesti" vuoroaan

Pablo pääsi mukaan toisena päivänä, jolloin tutkailtiin hajujen kulkeutumista raunioilla eli tällaisella pelastuskoiraradalla, joka jäljittelee sortuma-aluetta. Raunioilla maalimiehen hajun voi saada niin monesta eri kohtaa, mutta sen lisäksi, että koira löytää etsittävästä hajun, niin sen pitäisi pystyä ilmaisemaan vasta kun on niin lähellä maalimiestä kuin on vain mahdollista. Eli siellä missä on voimakkain haju, niin se ei välttämättä ole lähinnä maalimiestä. 

Pablo pääsi ensimmäistä kertaa treenaamaan raunioilla. Aika hyvin se siellä liikku, vaikka kulki hieman varovaisemmin esim. joillakin tiilikasoilla. Pablo löyti maalimiehet, jotka sille oli laitettu, mutta joutui ihan tekemään töitä, että löysi sen aukon, josta pääsi maalimiehen luokse. Taitaa tuosta pilkullisesta tulla ilmaisultaa haukkuva. Sen verran voimakkaasti ilmaisi mielipiteensä kun pääsi lähelle maalimiestä, mutta ei kuitenkaan ihan iholle asti. Raunioilla haukku ilmaisu onkin parempi, sillä silloin koirat yleensä näyttää selkeämmin paikan jossa maalimies on. Voisi myös olettaa, että turha edestakaisin juokseminen raunioilla olisi riski koiralle. Kuitenkin Pablo on näyttänyt haukku taipumuksensa jo aiemminkin ja kyllä sen kotioloissakin huomaa, että hyvä haukku sillä on. 



Pablolla on ollut pienestä asti taipumusta kiipeillä epämääräisillä alustoilla ja vaikeillakin pinnoilla, joten me ilmoittauduttiin kesäkuussa alkavaan Pohjois-Karjalan pelastuskoirien järjestämään  raunioryhmään. Ryhmän tarkoitus on saada koirakoita pelastuslaitoksen itäpeto ryhmään, joka siis kouluttautuu pelastuslaitoksen avuksi erilaisiin pelastustehtäviin, mahdollisesti siis esim. myrskytuhoalueille. Tämä raunio puoli on minulle ihan uusi, joten siksikin oli kiva päästä tutustumaan tähän hieman paremmin. On myös kiva, että on koira, jolla on potentiaalia toimia raunioilla luontevasti. Kyllähän Pablokin hieman pelkää esim. ritiläportaissa tai jyrkkiä kapeita rappusia se ei luultavasti suostuisi kiipeämään, mutta enemmän sillä on uskallusta kuin mitä Hugolla oli.






sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Hajulla vai ei

Pablon kevään puuhiin on kuulunut lähinnä jälkeä ja tottista. Jälki aloitettiin heti kun lumet sulivat metsästä. Alku oli aika katastrofaalinen, sillä Pablo vaan humpsutteli tai paremminkin juoksi menemään ja tarkkuus oli jotain huonon ja tosi huonon välistä. Jouduttiin sitten aloittamaan ihan makkarajäljestä, sillä pelkkä hidastaminen sai Pablon turhautumaan. Muutamien makkarajälkien jälkeen alkoi ajaminen jo vähän sujua. Vähitellen sitten nameja vähemmäksi ja metsäjäleltä kokonaan pois. Muutamia pelto- ja nurmikkojälkiä ollaan myös tehty, mutta niiden pitää olla aika tuoreita, jotta ajaminen sujuu. Puhutaan siis 15-60 min ajasta.

Meidän ongelma on ehkä ollut se, että minä en malta tehä riittävän paljon sellasia helppoja jälkiä ja vähitellen vaikeuttaa. Nyt on vähän menty sillein, että kyllä se osaa, mutta sitten ei ole osanutkaan. Malttia siis ja paljon vaaditaan minulta. Yksi iso ongelma on myös ollut Pablon vauhti jälellä. Välillä se vetää ihan nelivedolla eteenpäin ja sitten turhautuu kun minä jarrutan perässä kädet hapoilla. En ees tiiä mistä tuo kauhee vauhti on peräisin, kun mielestäni olen aina pyrkinyt jarruttamaan sitä jälellä, en ole antanut sen juosta koskaan. Mietin myös sitä, että kun talvella tehtiin niin paljon hakua ja siinä se sai painella mielensä mukaan, mutta nyt pitääkin keskittyä ja toimia hallitusti, niin oisko se täysillä meneminen jäänyt päälle. Pablolla on nyt muutenkin sellanen-en malta keskittyä mihinkään, en kyllä tuu luokse kun kutsut, teen mitä haluan- vaihe. Joten luultavasti joudutaan tekemään töitä ihan perusarjessakin, jotta pystyis ees vähän keskittymään johonkin. Olen myös huomannut, että pienet negatiiviset asiat jää Pablolle hyvin muistiin tällä hetkellä. Yhden kerran sadasta kun sain puututtua kakan syöntiin ja nykäsin Pablon pois kakalta ja muutaman ärräpään sille huusin siinä, niin samainen kävelytien kohta kierretää  nykyään hyvin kaukaa. Ihan kuin ois jääny suuretkin traumat asiasta. Pablo ei kuitenkaan sen episodin jälkeen ollu asiasta milläsäkkään. Myös esimerkiksi pelastusliivi oli ihan kauheen pelottava, vaikka koko talven on pitäny ties mitä vaatteita päällään. Ja lopulta kun se sille laitettiin ja päästettiin ulos sen kanssa, niin unohti sillä sekunnilla, että sillä oli jotain päällään.
Jotain hyvää kuitenkin jälellä, esineet ilmaistaan nykyään hienosti, jos siis kohalle sattuu. Niin nätisti menee maahan ja siellä pysyy kunnes minä menen sen luokse palkkaamaan.




lauantai 23. huhtikuuta 2016

Sattuu ja tapahtuu

Sitä on välillä miettinyt, että tuo koira se vielä satuttaa ittensä kunnolla, jää auton alle tai hyppää jostain 10 metrin korkeudesta tai juoksee vaan niin kovaa päin puuta. Tällä kertaa mikään noista ei onneks tapahtunu, vaan Pablo sattui astumaan piikkilanka-aitaan.
Metsässä oltiin lenkillä ja Pablo tapansa mukaan sähläs siellä keppiensä ja risujensa kanssa. Vähän matkan päässä huomattiin piikkilanka-aita ja katotiin, että Pablo ei sinne menis. Ilmeisesti sitä piikkilankaa oli myös maassa siinä kohdalla missä Pablo sattu painimaan taas sellasen ison karahkan kanssa. Vähän Pablo vinkas yhessä kohtaa ja jatkoi sitten riehumistaan. Myöhemmin sitten huomasin lumella verta ja tutkin sen sählääjän tassut ja sieltähän löytyi mukava repeämä takatassusta. Eikun sisälle ja pesulle. Herra ei ite ollu moksiskaan haavasta vaan ois jatkanu riehumistaan tyytyväisenä. Verta alkoi sitten tulla jo ihan kunnolla ja sitä koitettiin saada kylmän suihkun alla tyrehtymään. Useiden vesilitrojen ja haavaliima purkillisen jälkeen tassu lopetti vuotamisen. Eikun pakettiin ja koira johonkin missä se pysyis paikallaan. Operaatio tassu tais väsyttää herran sen verran hyvin ja ehkä kipuakin alkoi jo olla sen verran, että Pablo nukkui tyytyväisenä loppu illan. Välillä vähän piti jo miettiä, että onkohan sillä kuumetta tai joku verenmyrkytys kun nukkui niin sikeesti.




Aamuun selvittiin ja Pablo oli aamulla jo pirteä itsensä, vaikka tassu oli selkeesti kipeä kun ei sille astunut ollenkaan. Ulos piti kuitenkin Pablon päästä ja ulkona se sitten tyytyväisenä kuljeskeli kolmella tassulla. Eikä tuntunut kolmella tassulla juoksukaan olevan kovin vaikeaa. Illasta alkoi jo käyttämään kipeää tassuaan, joten siinä vaiheessa ulkona hurjastelu kiellettiin.
Viikolla Pablolla oli aina päivähoitaja kun me oltiin töissä. Kauluriakin yritettiin sille laittaa, mutta kun tuloksena oli paniikissa pitkin seiniä juokseva koira, niin todettiin, että tassu paranee kuitenkin ilman kauluria nopeammin.

Alla yritys laittaa Pablolle kauluri, mutta kuten näkyy Pablo oli aika epäileväinen sen suhteen.



Nyt viikon jälkeen haava alkaa olla jo aika hyvin parantunut, vielä pitää kuitenkin side olla koko ajan, muuten alkaa vähän tihkuttamaan. Luulen kuitenkin, että selvittiin melko vähällä, kun tassuhaavat eivät ole niitä nopeimpia paranemaan.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä viettämässä

Pablon pääsiäinen on ollut hyvin tapahtumarikas, sillä me vietettiin se Riihimäellä. Matkustus tapahtui junalla ja matka kesti noin 4,5h. Onneksi Pablo oli viisastunut ensimmäisestä junamatkasta ja nyt matkustaminen sujui jo rauhallisemmin ja pääasiassa nukkuen. Ainoastaan junan vaihdot oli melkoista säätämistä. Pablolla on vaan niin kova kiire eteenpäin ja kaikki ihmiset ois niiin ihania, että minulla on täysi työ pitää se kurissa. Namitkaan ei kunnolla kiinnosta siinä vaiheessa. Toivottavasti tässäkin tapahtuu edistystä ennen seuraavaa junamatkaa. Jänniä paikkoja oli myös liukuportaat joita pitkin meidän piti mennä alas, jotta päästiin oikeelle raiteelle. Ihmisvilinässä Pablo ei ehtinyt miettiä uskaltaako niihin mennä vai eikö, joten se ei koitunut ongelmaksi. Luulen, että rauhallisessa tilanteessa pablo ei olisi niin helposti niihin mennyt, vaikka melko reipas erilaisilla alustoilla onkin. Portaissa sitten sitä vähän jännitti kun ne liikkuivat, mutta päästiin rauhallisesti alas asti lihapullia syöden.

Reppureissaaja



Pablo viihdytti itseään ja kanssamatkustajia ryömimällä penkin alta moikkaamaan edessä istuvia.

Pääsiäisenä Pablolla oli kaverinaan kaksi koiraa ja kissaa. Koirat olivat pablon mielestä tylsiä, koska ne ei leikkiny hänen kanssaan. Kissat sitä kovasti kiinnosti ja välillä melko nätisti kulki vaan niiden ohi reagoimatta, mutta välillä sitten intoutu haukkumaan niitä. Pablo on kerran kokenut kissan vihan ja nyt selkeesti varoo kissoja, mutta sitten välillä se haluis tutustua niihin ja kun ne ei tule hänen luokseen, niin alkaa haukkuminen.






Niinkuin pääsiäiseen kuuluu, käytiin myös Riihimäen keskustassa pääsiäistorilla ja ulkoilmatapahtumissa katselemassa ihmisvilinää. Ei se hihnassa kävely kovin kaunista katseltavaa ollut, mutta silleinhän se vaan tottuu. Pablo näki myös poneja ja lampaan, jotka oli aika jänniä, mutta silti ois kiinnostanu kovasti mennä tutustumaan.

Torilla metrilakuja ostamassa

Yksi pääsiäissunnuntain ohjelmista oli lenkki ja jäljen ajo. Pablo pääsi ajamaan ensimmäisen metsäjälen tälle keväälle. Se ei kyllä vielä Joensuussa onnistuis, mutta Riihimäellä oli metsät pääasiassa sulia. Jälki oli tunnin vanha, 500m pitkä ja siellä oli 3 esinettä. Pieni jälennosto otettiin alkuun ja Pablo jälen nappaskin, mutta lähti väärään suuntaan ajamaan, jolloin pysäytin sen ja omatoimisesti sitten siitä jatkoi oikeeseen suuntaan. Kaikki esineet merkkas hienosti menemällä maahan. Jälkeä ajoi ihan ok, ei mitään tarkinta, mutta jälellä kuitenkin pysyi ja loppupalkkakin löyty. Se oli hyvä metsäjälkikauden avaus.

Maanantaina me osallistuttiinkin Dalmatiankoirat ry:n järjestämään pentunäyttelyyn ja open show:hun, joka järjestettiin siellä Riihimäellä. Pablo osallistui junioriluokkaan, jossa oli 5 urosta. Pablo esiintyi tosi nätisti, vaikka se liilkuminen kehän ulkopuolella oli taas aikamoista. Pablo seisoi tosi nätisti pitkänkin aikaa paikallaan ja juoksukin oli ihan juoksua. Valitettavasti ulkonäkö ei ole tällä hetkellä yhtä hyvä kuin mitä käytös oli. H eli hyvä oli arvostelun tulos, lähinnä arvostelussa mainittiin kevytrakenteisuus ja kehittymättömyys. Liikkeissä oli myös parantamisen varaa. Positiivisena asiana oli se, että kaikki mihin pystyttiin vaikuttamaan oli hyviä, kuten se käytös. Onneksi toivoa vielä on, sillä herra taitaa olla vähän niitä hitaasti kehittyviä yksilöitä. Kokemusta tuli taas rutkasti ja se on hyvä.




Arvostelu meni näin:
Vielä aika pentumainen nuori uros, jolla hieman pyöreä kallo ja lyhyt kuono-osa. Hyvät korvat, hyvä kaula. Melko suora etuosa ja vielä kovin kapea rintakehä. Voimakkaat takakulmaukset ja hyvä leveä reisi ja pitkä lanneosa. Jyrkkä lantio josta syystä ylälinja laskeva. Saisi liikkua pidemmällä askeleella, takaraajat jäävät rungon alle. Ahtaat takaliikkeet. Erinomainen luonne, hieno esiintyminen. Pilkut kovin yhteenkasvaneet. Tarvitsee vielä aikaa.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Varikolla

Varikkotreeneissä oli temppukerta tässä joku aika sitten. Teemana oli kiipeilyä, toisten koirien läsnäollessa toimiminen sekä kantaminen. Haastavinta oli minulle Pablon yli-innokkuus, sillä raukka luuli pääsevänsä juoksemaan ja ettimään ihmisiä. Pablo huomasi pian, että hihnasta ei päässytkään irti, joten ajatteli, että tässä kun nyt vaan kävellään, niin minäpä ajan sitten jälkeä. Sitä hajuvanaa, jota meidän edellä olevat ihmiset ja koirat jättivät jälkeensä. Pablo yli-innokkaana nenä maassa neliveto päällä siinä sitten jälesti, huoh sanon minä! Aina kun piti pysähtyä ja odottaa että edellinen on mennyt, niin kamala vinkuminen ja mouruaminen, että pitää päästä eteenpäin, tiiän kyllä missä se jälki menee! Ja jos liian kauan piti Pablon mielestä odottaa, niin sitten tultiin sivulle ja tehtiin Pablon mielestä tottista. Mitä tästä opimme: Pablolla ei ole sellaista kävellääntässänytvaannätisti-moodia, vaan aina täytyy olla jokin tarkoitus tai tehtävä.

Kävelyreitti kulki siis varikolla erilaisten esteiden yli ja ali ja välillä piti hypätä ja välillä vähän ryömiä. Nämä eivät olleet Pablolle mikään ongelma, ongelma oli siinä, että kuljettiin aivan liian hitaasti Pablon mielestä. Meille oli tehty myös tällainen houkutus kuja, jonka päähän koira piti jättää ja sitten kutsua se luokse kujan toiseen päähän. Kujan reunoille oli laitettu erilaisia ruokia ja leluja houkuttimeksi. Pablo jäi nätisti istumaan kujan päähän ja kutsusta juoksi minun luokse, kunnes paria metriä ennen taisi tulla joku ihana haju ja jäi vähän epäröimään palaako takaisin vai tuleeko minun luokse. Parin kutsumisen jälkeen kuitenkin tuli hämmentyneenä minun luokse. Tilanne taisi olla Pablon mielestä jotenkin outo. Pablo näytti kuitenkin kykynsä pelastuskoirana ja paikanti treenien järjestäjältä pudonneen nakkipaketin lumihangesta, tästä voi kai olla ylpeä? 

Treenien yksi teema oli siis kantaminen. Käytännössä nostettiin koira syliin ja kannettiin sitä pari metriä ja annettiin seuraavalle. Pablolle aluksi tämä oli pelottavaa ja hieman ensimmäisessä sylissä rimpuili, mutta sitten tajusi kai idean ja oli ihan nätisti kuleteltavana. Toinen kantotapa oli laittaa koira viltin päälle ja viltin kulmista kiinni ja nostettiin ylös. Pablo ei tainnut huomatakkaan että häntä nosteltiin kun syötin sille koko ajan nameja. Viimeinen koetus oli pulkka, johon koiran piti mennä ja sitten sitä hieman vedettiin. Pulkka oli kans vähän pelottava, mutta siitäkin selvittiin nakkien avulla. 


Murrosikä?

Meidän ihan ja kiltti koiranpentu on muuttumassa ärsyttäväksi nuoreksi urokseksi. Viime aikoina se on alkanut kai tajuamaan jotain nartuista ja käytös on sen mukaista. Lenkillä hihnassa vedetään ja poukkelehditaan nenän perässä joka suuntaan ja vapaana ollessa juostaan päättömästi hajulta toiselle eikä varmasti kuulla jos joku sattuis kutsumaan. Aina supervarma narupallokaan ei saa enää nuorta herraa tulemaan luokse. Koirien ohituksetkin on olleet niin helppoja, kun Pablolle näyttää narupalloa, niin ei se edes huomaa, että koira ohitettiin. Nyt koirien luokse vedetään vaikka ois mitä houkuttimena. Onneksi lumipallot on sellanen huippu juttu, joiden avulla Pabloa saa hieman motivoitua. Etenkin jos heittelee sille lumipalloja penkkaan, niin se ei edes tajua, että joku kävelee ohi.
 Muutenkin Pablolla tuntuu olevan hirveesti virtaa vaikka mitä sen kanssa tekisi. Treenien ja lenkin jälkeen se yleensä nukkuu tunnin tai kaksi ja sitten pitäis olla jo jotain tekemässä. Jos ei tekemistä ole, niin sitten kannetaan kengät eteisestä olohuoneeseen ja yritetään päästä niiden kanssa ulos. Jos kengät loppuu, niin sitten haetaan sängystä tyynyt ja pyykkikorista vaatteet. Jos niidenkään kanssa ei pääse ulos, niin sitten istutaan telkkarin eteen, tuijotetaan laiskoja sohvalla makaavia omistaija pahasti ja haukutaan kimakasti, niin että naapuritkin varmasti kuulee, että Pablolla on tylsää.

Alla vähän kuvia Pablon viimeaikojen touhuista

"Tässä mä vaan istun"

Auttava apulainen puutöissä


Mikähän idea oli hakea oma panta eteisestä ja mennä se suussa nukkumaan?


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Lomalla

Tähän alkuun tällainen aiheesta poikkeava asia. Niin kuin jotkut ovat ehkä huomanneet videot näkyvät välillä pelkkinä valkoisina ruutuina. Itselläkin näin käy joskus, mutta  kun katsoo eri selaimella tai puhelimella, niin sitten ne saattaa näkyä. Ärsyttävä ongelma, sillä olen ladannut videot samalla tavalla kuin ennenkin. Mikäli jollakin tähän hieno ratkaisu, niin saa ilmoittaa :)

Sitten itse asiaan. Kävimme koko poppoo lomailemassa Kuusamossa kuluneella viikolla. Majoituimme hotelliin ja Pablo oli tietysti mukana myös. Matkasuunnitelmia miettiessä aina pitää myös huomioida se, että mihin saa viedä koiran tai sitten etsiä sille hoitopaikka. Itse olen tykännyt kulettaa koiria aina aika paljon mukana, silleinhän ne tottuu kaikenlaiseen ja tarpeen vaatiessa osaavat sitten käyttäytyä myös reissussa. Pablon käytöstavoista en vielä tiedä, sillä ainakin tuolla sen meno oli aika sähläämistä. Hotellin liukkaat käytävät ja paaaljon hajuja, ei herra meinannu pysyä housuissaan. Onneksi, taas kerran se on ahne, niin sai sen jotenkin hallittua.

Pablosta joutui pulittamaan  10e/pv lemmikkimaksua, joka ei kolmen päivän reissulla tuntunut kovin pahalta, mutta viikon maksu olisi kyllä jo vähän tuntunut. Mutta luulen, että maksu olisi ollut vielä suurempi, jos siivoojat olisivat tienneet miten vaikea dallun karvoja on saada irti esimerkiksi hotellihuoneen sohvasta, joten täytyy olla tyytyväinen.

Hotellihuoneessa Pablo oli kuin kotonaan, sängyllä tai sohvalla nukkui kiltisti. Yllättävän hyvin se jäi vieraaseen paikkaan nukkumaan heti ensimmäisenäkin iltana kun me lähdimme syömään ja kylpylään.  Pari haukahdusta  Pablo päästi aina kun tultiin takaisin huoneeseen, mutta sillein se tekee kotonakin. Kyllä siitä vielä hyvä reissukoira tulee kunhan vähän rauhottuu tuo pennun hösellys.


Joku ainakin osasi nauttia hotellin pehmeistä sängyistä

Pablon kanssa käytiin lumikenkäilemässä useampia kertoja, sillä lunta oli joka paikassa niin paljon, ettei normaalisti pystynyt kävelemään kuin autoteiden varsilla. Eikä lumikenkäily Pabloakaan tuntunut haittaavan, sillä hyppi ihan innoissaan lumessa. Lumikenkäily oli myös hyvä Pablon väsytyskeino. Henkinen puoli väsytettiinkin lauhalla säällä parkkipaikka jälellä. En voinut vastustaa kiusausta tehdä parkkipaikkajälkeä kun oli niin hyvät auratut alueet. 








Pablolta jos kysytään, niin lähempänäkin ois voinu lomailla. Pablo kun ei osaa/uskalla nukkua autossa, vaan istuu koko matkan päätä takapenkkien päällä lepuuttaen. En tiedä tuleeko sille vähän huono olo vai pelkääkö se vähän olla autossa vai mikä sillä on kun ei ikinä ole nukkunut autossa.  


Viimeisenä iltana saatiin nauttia revontulista

maanantai 8. helmikuuta 2016

Hömppää

Muutamia talven hömppä videoita ja kuvia löysin, joten laitettakoon ne tännekin kaikkien nähtäville. Kyllä Pablo jaksaa naurattaa joka päivä typerillä toimillaan ja reaktioillaan. Se on sellanen putkiaivo, mutta hyvällä tavalla.

Ensimmäisessä videossa on Pablon erään illan leikit, jotka koostui lähinnä uuden röhinäpossun vinguttamisesta.

Toisessa videossa pilkkireiät ovat hyvin epäilyttäviä





Vaikka Pablo on jo kasvanut melko isoksi, niin silti hän kokee olevansa oikeutettu tulemaan syliin mikäli joku erehtyy lattialle istumaan. 




Sitten vähän videoo ja kuvia koirakavereiden kanssa touhuamisesta.