Kun ohjaaja ei osaa

Olipa varsinaiset agilitytreenit. Hugolla oli vauhtia ja intoa, mutta kun minä en osaa. Kuinka ärsyttävää onkaan kun koira tekee väärin, koska ite ei osaa ohjata. Ja sitten alkaa ärsyttää kaikki pienet asiat mitä Hugo tekee, kuten juoksee ennen aikojaan namikupille yms. Ja vielä kun ilmotin Hugon siis 3.3 oleviin agilitykisoihin Lappeenrantaan, niin paineet tehä hyvä treeni ennen kisoja oli suuret. Noh loppujen lopuks Hugo teki paljon mutta kuitenkin innolla. Ja minulla ei pää kestä sitä että vika on minussa. Se ois ymmärrettävää jos koira ei osaa, koska sillon sitä ei oo opetettu kunnolla, mutta minun pitäis tietenkin osata opettelematta :)  Ite on menestyksen tiellä ja se on hyvin ärsyttävää. Olen aina ajatellu et me vaan vähän Hugon kanssa harrastellaan kaikkea ja opetellaan asioita vähän sinnepäin, mutta todellisuudessa haluun opettaa ja tehä asiat kunnolla sillein et se koira sitten kans oppii sen niin hyvin kun mahollista. Agilityssä tietysti voi pärjätä vaikka ei esim. takanaleikkausta osaa, mutta sitten noissa toko jutuissa tai haussa tai jälessä, niin haluun että Hugo osaa, vaikka niissä meillä ei oo oikeestaan suurempia kisatavotteita. Miks vaan tehä asioita vähän sinnepäin kun voi tehä ne hyvin ja sitten kun kaikki on tehty vähitellen hyvin, niin voikin olla jo kisavalmis vaikka sitä ei ikinä ajatellukkaan. Tällanen paasaaminen tällä kertaa sopivasti ennen kisoja ja motivaatio matalalla ja luulen että Hugo ei osaa mitään ja minä en osaa ohjata ja jne. Noh oikeesti meidän tavote on tehä hyvät radat Lappeenrannassa, tarkottaa siis sitä että Hugo pysyy radalla ja keskittyy tekemiseen. Muuta en toivo. Hylky tai vitoset ei haittaa jos muuten meno on hyvää.
Me otettiin vielä treeneissä pari kertaa pöytää ja pussia, jotka Hugo on nähny viimeeks ehkä vuos sitten, joten toivotaan, että niitä ei siellä kisoissa ole. JÄNNITTÄÄ!!

 Vielä meidän rullatreenauksista sen verran, että nyt olen naksutellu Hugolle ensin rullan kosketuksesta  sitten sen ottamista suuhun ja nyt jo siitä että se tuo sen minulle metrin parin päähän. Ja nämä kaikki siis sillein että se rulla on avustajalla kädessä.

Sosiaalinen viikonloppu

Nyt on koira väsynyt. Viikonloppu on ollut Hugolle hyvin työntäyteinen. Perjantaina oli perus hakutreenit, mutta sunnuntaina oli niinsanotut tempputreenit. Siellä kaikki koirat pääsi heti ulos autoista ja tekemään kaikkea kivaa. Aluks harjoteltiin ihan vain ohituksia ja muiden koirien läsnäoloa, siinä heti Hugo sähelsi ja veti hihnassa, mutta kohta alko namitkin kiinnostaa ja kulki niin nätisti vierellä. Ohituksia otettiin moneen kertaan ja tosi läheltä muita koiria. Mutta Hugo olikin niin hieno, että ei välittäny muista juuri lainkaan vaan kulki nätisti namin avulla vierellä. Sen jälkeen jakauduttiin pieniin ryhmiin ja käytiin tekemässä erilaisia rasteja. Joissain paikoissa piti ettiä rakennuksesta ukko ja joissain piti sitten ylittää erilaisia esteitä, alustoja ja hypätä jopa kuorma-auton lavalle kaikkien ryhmän koirien kanssa. Hugolle nuo kiipeily ja erilaiset alustaharjoitukset oli tosi hyviä ja tuli kyllä tarpeeseen. Ja tietysti vielä tuo monien koirien läsnäolo. Siis koko kerralla Hugo tais murahtaa kahesti ja sillonkin yli-innokas pentu pääs tulemaan ihan iholle, joten se oli ihan ymmärrettävää. Mutta oon kyllä niiin ylpee siitä. Ei turhia rähinöitä, vaan narttujen kanssa oli jo leikkimässä siellä ja uroksista se ei välittäny mitään. Kovasti ollaan kyllä yritetty tehä koirien kohtaamisesta sellasta mukavaa ja positiivista ja se näyttää auttavan.
Tottistreenit oli vielä sunnuntai iltana ja tänään agility, jossa vauhti ei ollu enää kovin hurjaa, joten huomenna taitaa olla vapaapäivä. Tai ehkä jos mahollisuus tulee niin harjotellaan rullan hakemista ihmiseltä, mutta katsotaan.
Tässä vielä näyte tämänpäivän hitaasta ohjaajasta ja koirasta.

Rullakoira

Hakukoira Hugo on nyt päätetty muuttaa rullakoira Hugoksi. Tai kaipa se on aina ollut tiedossa että siitä rullakoira tulee mutta, nyt se on päätetty niin virallisesti, että rullat piti ihan hankkia ja päällystää. Noutaminen Hugolla ei oo kyllä vielä kovin vahvaa, tai kyllä se leluja hakee varsinkin sisällä, mut ulkona jos on jotain kiinnostavampaa, niin lelut jää kyllä hakematta. Mutta toivon että kun tämän rullan tuomisen liittää siihen ukon etsimiseen, niin motivaatio noutamiseenkin kasvaa. Muutaman kerran kun ollaan kokeiltu hakea ihmiseltä sitä lelua, niin joskus se hakee, mut joskus se vaan innostuu siitä ihmisestä niin paljon ettei tuo sitten sitä lelua. Noh mut nyt me aletaan treenaamaan sitä. Havahduin jo että Hugo on kohta 3 vuotias, että pakkohan meidän on alkaa edistyä, kun muuten se on kisavalmis vasta 10 vuotiaana. Vaikka en tiiä tuleeko siitä ikinä kisavalmista ja mihin kisoihin, niin sekin on vielä vähän arvotus :)

Spesiaalirullat

Kolmen lajin päivä

Nyt ei ole enää tietoakaan siitä ylienergisestä rasittavasta koirasta joka ei väsyny millään. Sillä nyt taas ehkä sadannen kerran me ollaan ryhdistäydytty ja käyty aktiivisesti treeneissä. Tänään siis aamu alkoi varikolla pelastuskoiratreeneillä. Hugolla on kyllä palo tohon hakuiluun, siis se alkaa piippaamaan heti kun saa liivit päälleen ja jos ei jotain tapahu. Ja sit kun sen vapauttaa niin vauhti on hurjaa, mutta samalla se kuitenkin tekee hommia, ehkä alussa vähän hätäsemmin, mutta kuitenkin. Nyt on teemana ollu Hugon treeneissä vaikeat paikat. Eli kaikki kapeat väliköt, korkeet lumihanget, pientä kiipeilyä vaativat piilot ja pressuovien alta meneminen yms. Tollanen arkajalka kun tuo muuten niin reipas piski on, niin kaikki tollaset tuottaa ongelmia ja sitten kun ei uskalleta mennä niin aletaan piippaamaan. Nyt olen tehny niin että innostan sitä menemään niihin vaikeisiin paikkoihin, jos Hugo alkaa piipaamaan ja jos se ei auta, niin sitten vähän painostamalla, että kyllä me nyt sinne mennään. Aika nopeesti se on rohkastunu ja menny paikkoihin, joihin en uskonut sen menevän. Kiipeilyt on kuitenkin vielä se hankalin paikka. En oikeen ees tajua miten se on tollanen arkajalka, sen kanssa on kuitenkin pentunakin käyty vaikka millasissa paikoissa ja agilityssä se joutuu menemään keinua ja puomia, jotka on korkeita ja kapeita ja heiluu.

Siellä se ukko on.

Illalla oli sitten vuorossa tokoilua. Ja me edistytään. Hämmästyttävää että kun treenaa niin edistyy :) Ehkä siks me ei olla aikasemmin tuota tokoa handlattukaan. Joka ilta ennen ruokaa ollaan otettu pelkkiä käännöksiä ja sitä takapuolen käyttöä. Yks ilta ite pyörin lähinnä vaan ympyrää ja Hugo seuras sivulla koko ajan hienosti peräpäätä käyttäen. Motivaatiota on kun tietää että kohta saa ruokaa. Tänään sitten näytettiin mitä me ollaan viikon aikana opittu, ehkä ei niin hienosti mennyt treeneissä kun kotona. Taas tuli paljon hyviä neuvoja ja siis palautteella on hirveen iso merkitys meidän edistymisessä. En ite tajuais puoliakaan virheistä mitä teen ellei joku niitä mulle sanois. Ja minäkin olen melkein innostunu tästä, mitä en ois vaikka vuos sitten ikinä uskonu. Sitä se hyvät treenit ja ohjaajat teettää :) Mutta käännökset alkaa olla jo käännöksiä ja seuraamista otettiin vähän pidempi pätkä eli ehkä 10m ja vaan kerran katse käväs muualla. Vielä seuraamisessa Hugo on aika auki, mutta se kuulemma johtuu minusta, kun olen kääntyneenä Hugoon päin. Sitä täytyy nyt ihan miettimällä miettiä kun seuraamista harjotellaan. Kroppa kohti tulevaisuutta, ei siis Hugoon päin :D
Ja vielä sitten tottiksen lopuks otettiin vähän agilityä kun aikaa jäi. Ei mitään viisasta, mutta jotain kuitenkin. Nyt on väsynyt ja onnellinen koira ja omistaja.

Reissussa

Matkustettiin pienen ja kiltin pilkulliseni kanssa Ouluun Oliveria moikkaamaan. Junalla sinne mentiin, joten Hugo pääsi taas testaamaan sosiaalisuuttaan toisia eläimiä kohtaan. Tarkemmin siis mietin, miten saan Hugon olememaan välittämättä muista koirista, jotka kulkee siitä alle metrin päästä Hugon pikku nenän edestä. Ensimmäisellä junamatkalla Hugo ei sillon välittänyt mitään, mutta pari kuukautta sitten tehdyllä toisella reissulla kaikki koirat jotka kulki Hugon ohi oli murinan arvosia. Tällä kertaa varustauduin paremmin. Otin mukaan Hugon herkkua, ei kananmunaa tällä kertaa, vaan dentastikseja. Pilkoin niitä mukaan ja aina kun koira kulki meidän ohi tai tuli muuta kautta samaan vaunuun, syötin Hugolle niitä. Ne kun on vähän sitkeitä, niin sillä meni aikaa niitä mussuttaessa, eikä ehtiny reagoimaan niin paljoa toisiin koiriin. Ja muutenki jos näytti siltä että Hugo alkaa kohta murista, esim, jos toinen koira katto suoraan kohti, niin sillon sain Hugon huomion pois siitä kun syötin sille lisää nameja. Ja siis loppumatkasta Hugo pysty nukkumaan parin metrin päässä toisesta koirasta, siitä välittämättä tai sitten jopa piippas, että voitasko leikkiä. Yhtään murinaa ei matkalla kuultu, joten onnistunut reissu. Vielä kun sais tuon koiran olemaan asemalla vetämättä niin matkathan ois yhtä juhlaa.

Rauhallinen matkalainen

Ja nähtiinhän me Oliver siellä myös. Hugo oli sillein että toi piski taas tossa, kun en huomaa sitä niin sillon sitä ei oo olemassa. Oliver taas murisi joka asiasta Hugolle, mutta Hugo viisaana poikana ei välittäny siitä vaan lähti aina pois. Oliverilla on kaikkien aikasemmin mainittujen sairauksien lisäksi tullut uusi mystinen vika. Sen lannerangan ja rintarangan välikohdassa on ilmeisesti joku ongelma. Ilmeni kovana kipuna ja tiettyjen asentojen välttelynä. Se sai parin viikon tulehduskipulääkkeen vaivaan ja kipu lähti sillä, ainakin toistaiseksi. Nyt vaan seuraillaan alkaako oireet uudestaan ja sitten tutkitaan enemmän. Mutta nyt se oli ihan terveen oloinen ja pääsi titeysti heti trimmaukseen, kun aika kaameen näkönen parin kuukauden trimmaamattomuuden jälkeen se olikin.

Trimmauksen jälkeen.

Ulkoilua

Mikäpä sen mukavampaa kun lähteä aurinkoisella säällä lenkille tai hiihtämään tai ihan mihin vaan. Sopivasti pakkasta ja ihan ilma niin lenkit venyy väkisinkin suuniteltua pidemmiksi.

Ja näin meillä vietetään vapaapäivä aamut.