Pätevä koira

Melko laiskoja ollaan taas viimeaikoina oltu treenaamisien suhteen, mutta kyllä kaikki lajit tuntuu silti luonnistuvan suht hyvin. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa agilityssä leikkauksen jälkeen, josta sen verran että tikit oli tullut näkyviin haavan pinnalle, joka sai haavan vuotamaan. Leikkasin tikit pois ja nyt haava taas näyttää hyvin parantuneelta. Mutta niin agilityssä Hugo oli supernopee ja meni just sinne minne ohjasin. Nyt kyllä huomaa, että ite pitää oikeasti olla ajoissa ohjaamassa, muuten Hugo on taatusti väärällä esteellä. Mutta sillon kun ehdin ohjaamaan niin meidän meno on yllättävän mukavaa katseltavaa :) Meidän heikko kohta, kepit oli 90 asteen kulmassa suoran putken jälkeen ja keppien alotuksen vieressä oli vielä putki houkuttelemassa, mutta silti Hugo hieman autettuna aloitti joka kerta oikein. Kyllä se osaa jos vaan sillä on intoa. Tauko, se on se meidän juttu!
Hakuhommissa kiintorulla edistyy hurjaa vauhtia. Nyt on joka kerta ollut kiintorulla kaulassa ja puolilla kerroista Hugo ottaa itse sen suuhun ja osalla sitten maalimies joutuu vähän laittamaan kättä rullan alle, jotta Hugo muistaa mitä oikeen pitikään tehdä. Pieni harmi on ollut kiintorullan tiputtaminen parin metrin päähän minusta, mutta sekin on yleensä vältettävissä sillä että en katso Hugoon päin kun se on tuomassa rullaa, vaan olen kuin en näkisikään. Tää on vaan niin siistiä kun se tajuaa ton homman, meillähän on sit melkein ilmasu hanskassa  :)
Sitten jälkeen. Jälkeä ollaan ajettu muutamia kertoja metässä, jossa siis vaihtelevasti lunta. Kyllä se aika helpolta lumessa ajaminen vaikuttaa. Varsinkin jos valosalla ajaa, niin en tiedä miten paljon käyttää näköä apuna, mutta sitä olen yrittänyt välttää. Tänään kuitenkin käytiin ajamassa minun oma tekemä,  700m pitkä jälki, noin 2,5 tuntia vanha ja lumen määrä vaihteli 0-30cm. Siellä oli kulmia, mutkia, ojan ylityksiä ja sitten sellanen hieno spämmi eli olin tehnyt silmukan, eli siis yhdessä kohtaa lähtee kahteen eri suuntaan jälet, toinen tietysti ihan hetken vanhempi kuin toinen. Hugo ei reagoinut tähän hetken tuoreempaan jälkeen mitenkään vaan ajo tämän silmukan ja lähti vielä uudelle kierrokselle, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä olinhan kävellyt Hugon perässä sen silmukan, joten se lähti taas aivan tuoreille jäljille. Jonkun toisen tekemänä Hugo olisi mahdollisesti lähtenyt sitten normaalisti ajamaan eteenpäin silmukan ajettuaan, mutta tässä minun monet eri jälet vähän hämäsivät. Päästiin kuitenkin siitä jatkamaan sitten matkaa. En tiedä ymmärtääkö tuosta sepustuksesta mitään, mutta jos ei, niin sit ei :D Kuitenkin Hugo ajo jäljen hienosti, vaikka ojan ylitykset tuotti hieman päänvaivaa, kun ei olisi halunnut kastella varpaitaan ja yli hyppääminen taisi hieman arveluttaa Hugoa. 
Videossa näkyy hyvin tiukka kulma (120 astetta ehkä), jossa Hugo vähän epäili, että meneeköhän se jälki oikeesti tänne takaspäin.
Tästä pääsee videoon.

Kiintorulla

Hugo huligaani näytti hulivili puolensa kun joutu olemaan ilman pidempiä lenkkejä lähes viisi päivää. Enpä ole sitä noin energisenä nähnyt varmaan ikinä, nyt kuitenkin tiedän miltä oikeasti energinen dallu näyttää. Haava on kuitenkin parantunut hyvin ja kauluria käytin ainoastaan yöllä ja yksin ollessa, Hugo kun ei haavaan reagoinut mitenkään. Leikkaus on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että takapään liikkeet ovat tönkön näköiset, mutta varmaan johtuu ihan vain arpikudoksesta ja leikkauksen aiheuttamasta jännitteestä, joka kudoksiin on kertynyt ja sen pitäisi lähteä ihan hieromalla. Nyt on kulunut reilu viikko leikkauksesta ja haava näyttää niin hyvältä, että eilen herra pääsi jo jälen ajoon ja tänään hakuilemaan.
Eilinen jälki oli mielenkiintoinen. Jälki oli 4-5 tuntia vanha ja osittain tehty metsään ja osittain pellolle. Ja haastavan siitä teki kunnon lumimyräkkä, joka oli peittänyt jäljen ja tietysti jälkeä ajaessa kova tuuli, joka pyöritti hajuja minne sattuu. Ihme ja kumma metsässä Hugo ajo kyllä jälkeä, ei kauheen sujuvasti, mutta ajo kuitenkin. Pellolla sen sijaan jälki hävisi ihan totaalisesti ja se mentiinkin vähän vaan humputellen loppuun. Esineet Hugo sai kaivaa lumen alta, mikä oli varsin huvittavaa välillä. Meillä kun on ollut jäljestä taukoa varmaan pari kuukautta niin piti tietysti epäillä että ajaakohan se ollenkaan ja vielä lumessa, jossa se ei ole koskaan ajettu. 
Sitten hakutreeneihin. Olemme ottaneet taas yhden suuren askeleen eteenpäin meidän pelastuskoirauralla sillä tadaa, meillä on nyt ihan oikea kiintorulla! :) Siitä tulee niin ammattimainen olo, kun Hugolla on se kaulassa.

Se on nyt ollut Hugolla kaulassa useamman treenin ajan, vaikka irtorullilla vielä tehtiinkin. Tänään päätettiin kuitenkin olla hurjia ja kokeilla miten saatais Hugo ottamaan rullan tuosta kaulasta. Hommahan meni ihan vaan, että kun Hugo etti maalimieheltä irtorullaa, niin maalimies ottikin rullan Hugon pannasta käteen ja auttoi sen Hugon suuhun. Pari yrtitystä piti ukon aina tehdä, kun Hugo vähän ihmetteli että mitä sä sorkit mun pantaa. Ekalla kerralla Hugo pudotti rullan matkalla, joten se otettiin uusiksi irtorullalla. Muina kertoina saatiin Hugolle kiintorulla suuhun ja vieläpä se toi sen minulle asti. Olen taas yllättynyt ja ylpeä. Ei se kait niin vaikeaa sittenkään ole saada kiintorulla käyttöön. Seuraavissa treeneissä meinattiin harjoitella ihan vain rullan ottoa lyhyillä etsinnöillä ja helpoilla piiloilla.