Täällä taas

Hieman on aikaa viime kirjoituksesta. Hengissä ollaan ja tällä hetkellä yritetään pitää treenitaukoa. Taidetaan molemmat Pablon kanssa olla vähän liian työllistettyjä. Nyt pitäisi osata olla vaikka edes viikko ilman treenejä ja uskoa siihen, että kyllä se koira kehittyy vaikka ei treenaisikaan seittemänä päivänä viikossa.

Paljon on siis kevääseen mahtunut treenejä ja muita pelastuskoiratoimintaan liittyviä tapahtumia. Pablon kevät alkoi kovan pinnan jälen opettelulla. Kovalla pinnalla tarkoitan lähinnä hiekkaa ja lyhyttä nurmikkoa. Päätin, että enää ei mennä tien pätkiä ilmavainulla tai olettamuksella että jälki jatkuu suoraan tien yli. Jälkiä tehtiin parkkipaikoille ja hiekkakuopille sekä pelloille. Ja kyllä sen eron huomaa kolmen viikon tahkomisen jälkeen, että sehän jälestää hiekalla oikein nätisti. Metsäjäljillä kun tulee tienpätkä niin Pablolla pysyy nenä maassa ja se puksuttaa tarkasti menemään tien ylityksetkin. 

Muutamia metsäjälkiäkin on ajettu, mutta nehän menee sillein humpsutellen näiden kovien pintojen jälkeen. Jälennostot on meidän seuraava harjoittelun kohde, sillä tajusin, että niitä en ole kunnolla Pablolle opettanut. Mutta se vasta tauon jälkeen.

Jälen jälkeen on onnellinen koira frisbeensä kanssa