Latujen saapuessa ryhdyttiin sitten tosi toimiin. Pari ekaa kertaa suksien kanssa Hugo vähän pelkäs suksia ja pysähteli haistelemaan ja merkkailemaan aika paljon. Välillä kuitenkin sai juoksukohtauksia, jollon veti hurjaa vauhtia. Parilla ekalla kerralla hiihdettiin vain jotain 2-4km. Loppua kohden Hugo tuntu kyllästyvän, oli sillein että ompa tylsää vaan juosta tässä ja laitto sitten leikiksi, otti vetonarusta kiinni ja repi sitä hulluna juosten.
Nyt ollaan käyty usemmalla 45min mittasella hiihtolenkillä, jotka menee jo aika sujuvasti, ei siis enää jatkuvia pysähdyksiä tai merkkailuja. Tuossa ajassa hiihdetään ehkä jotain 7-8km. Ekalla pidemmällä lenkillä Hugo tuntu väsyvän aika nopeasti ja lopussa oli jo ihan naatti. Nyt se on saanut kuntoa (tai kiinnostusta) enemmän ja jaksaa jo hyvin juosta ja vetää sen 45min ajan. Yleensä alkumatkasta Hukkis on vähän sillein että jaaaahh juostaan sitten tässä eellä, mutta en kyllä vedä. Yleensä sitten alun jälkeen rupee vetämään ja viimeistään sillon kun käännytään ympäri niin vauhti on huimaa ja jatkuu sitten loppuun asti. Huomaa senkin että kun Hugolle on tullu kestävyyttä lisää niin se vetää ylämäessäkin eikä vaan juokse edellä. On se jopa yhdessä ylämäessä vetänyt minut penkasta pois, kun suksi juttui penkan puolelle :)
Tämä koirahiihto on kyllä sellasta välineurheilua, tuntuu että kädet ei riitä kantamaan ladulle kaikkea sitä roinaa mikä siihen tarvitaan. Hugo pienikin on ilmeisesti saanut massaa varsinkin tuohon rintakehän alueelle, koska jouduin isontamaan sen vetovaljaita. Tosin valjaat on kyllä ostettu viime talvena, että ehkä ihan toivottavaa että se on saanut massaa niistä ajoista. Kuvia ei valitettavasti ole, koska aina on niin pimeää ja lumista kun ollaan käyty hiihtämässä, mutta jokainen voi itse kuvitella päässään kuinka hauskalta me mahdetaan ladulla näyttää kaikessa varustuksessa.
Ja tässä sitten jonkinmoinen kuva viime hiihtoretkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti