keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vuokatti

Huligaani pääsi Vuokattiin purkamaan energiaansa pariksi päiväksi. Reilut pari tuntia päivässä lenkkeilyä teki hyvää kaikille, Oliverkin nähtiin siellä. Hyvin on tuntunut sopeutuvan Ouluun. Hieman tunnelmia lumisesta Vuokatista.




Portaatkin sujuu nykyään paremmin.




Pitkospuut.

Lumista porukkaa.


Halloween tunnelmissa.
Päivän päätteeks on hyvä nukahtaa takkatulen ääreen.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Keppejä

Kepit on ollut meidän aiheena parissa viime jälkitreeneissä. Ne kun pitäisi saada jälelle asti. Noh ensin ajattelin että laitan aina jälellä olevan namipurkin päälle kepin, jotta Hugolle yhdistyis keppi ja nami. Noh ei se siitä kepistä oikeen välittäny, vaan kaiveli sitä purkkia, että avaa jo se. Sitten kokeiltiin ihan vaan tehdä parinkymmenen metrin jälki polulle ja sille laitettiin 5 keppiä. Ja aina kun Hugo reagoi siihen, niin naksautettiin ja palkka. Parilla viimisellä kepillä Hugo kun löysi kepin, niin otti sen automaattisesti suuhun ja oli tuomassa sitä minulle, hienoa! Hugon keppien merkkaus on siis kepin tuonti. Seuraavilla kerroilla on nostanut joka kepin ja tuonut mulle ne. Tosi nopeesti se oppi idean ja tuntuu että kun laittaa sen ettimään niitä keppejä, niin jälestäminenkin on paljon tarkempaa. Se on jotenkin niin päivästä kiinni miten Hugo ajaa, kun välillä painaa menemään nenä hädin tuskin maassa ja poukkoilee edestakaisin ja välillä sitten taas kulkee nenä näitisti maassa. Nameja oon taas laittanu jälelle vauhtia hidastamaan, vaikka se ei niitä sieltä syökkään. Ja Hugo kun lähtee melko rauhallisesti jälelle ja yritän vielä aina purkkien löydyttyä rauhotella sitä, vaikka sillonkin se on suht rauhallinen, sillä on vaan niin kova halu ajaa sitä jälkee että tarkkaa työtä ei oikein ehi tehä. Ja lenkitys ei kyllä siihen säätämiseen oikein auta, ainakaan tunnin lenkki ei riitä, pidempää en oo jaksanu kokeilla :)

Meillä otetaan muuten yhä enemmän itsenäisesti kontaktia, kun on tylsää tai halutaan leikkiä.


lauantai 27. lokakuuta 2012

Möllikisat



Liperin agilityhallin avajaismölleissä käyttin Hugon kanssa. Jännitti kyllä että mitä Hugo siellä tekee. Mutta käyttäytyi hyvin, ei välittäny muista koirista juurikaan ja jos välitti niin piippas sillein että hei leikitään. Osallistuttiin kisaavien hyppy- ja agilityradalle. Ensimmäinen hyppyrata meni hienosti, jossain kohassa tasin ite vähän ohjata huonosti ja käännökset oli aika isoja, mutta nolla sieltä tuli ja kakkossijotus. Toiselle radalle meidän lähtökohdat ei ollu niin hyvät, kun löysin Hugon autosta syyllisen näköisenä ekan radan palkinnot (siinähän oli mm. suklaapatukka ja possunkorva)  silputtuna  ja syötynä. Se oli ottanut ne takapenkiltä, siis Hugo joka ei ikinä kiipeile mihinkään, niin oli ainakin osittain kiivenny takapenkille ja ottanu mielestään ansaitsemansa palkinnot. Agilityradalla Hugo ei sitten kauheesti enää kiinnostanutkaan, kun oli maha täynnä herkkuja enkä minäkään niin hyvin siinä ohjannut. Mutta kyllä ärsytti, oltais haluttu toiseltakin radalta tulos! Tässä vaiheessa tarvitaan kai sitä huumorintajua, mutta tiukassa se kyllä on.
Toisen radan videota en jostain syystä saa ladattua, mutta ei siinä nyt kauheesti kattomista olekkaan.






maanantai 22. lokakuuta 2012

Agilityä

Nyt on sitten Hugon agitreeneistä videomateriaalia. Niissä Hugo kyllä näyttää hitaalta, mutta se oli oikeesti aika nopee. Ylösmenokontaktit oli tänään taas paremmat ja alasmenokontaktit on jo sanoisinko erinomaiset, Hugo pysähtyy, vaikka minä juoksisinkin eteenpäin. Näissä pysähdyin kyllä sen palkkaamaan. Tämän viikon lauantaina olis möllikisat tällä Joensuussa, me taidetaan sinne uskaltautua :)




lauantai 20. lokakuuta 2012

Ainoa koira

Lomaa vietetään vaihtelevassa säässä. Varkaudessa vierailtiin parin päivän ajan ja Hugo sai leikkikaverikseen baijerinvuoristovihikoira nartun ja Oliver jäi sillä reissulla ainakin toistaiseksi äitini luokse asumaan. Nyt me voidaan treenailla Hugon kanssa hyvillä mielin ja käydä juoksulenkeillä ja tehä kaikkea sitä mihin Oliver ei kykene. Treenailut vähenee, kun suurin osa treeneistä siirtyy viikonlopulle ja monessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa. Agilityssä Hugo on näyttänyt uuden, nopean puolensa, on tainnut tauko tehdä sille hyvää. Kontaktien ylösmeno on vähän hakusessa, vaikka se sen yleensä ottaakin, mutta ei odota minulta lupaa lähteä. Kepit menee nopeasti, jos käsi on vieressä, mutta jos itsenäisesti antaa Hugon tehdä, niin silloin se on hidasta. Mölleihin nyt varmaan vaan pitäis osallistua, niin tulis kisakokemusta meile molemmille ja sitten niitä nollia hakemaan! Tottista otetaan lähes joka päivä sisällä ja kontaktista vaan palkataan.

Hugo on nykyään kunnon seurakoira kun tulee illalla aina viereen nukkumaan ja huitoo tassuilla jos sitä ei rapsuteta riittävästi. 


perjantai 5. lokakuuta 2012

Sitä sun tätä

Kaikkee sitä ollaan taas treenattu, vaikkakin treenit alkavat nyt vähetä pimeän takia kovaa vauhtia. Vielä kuitenkin on 4-5 kertaa viikossa treenejä. Hakutreeneihin Hugon sai hienot pelastuskoiraliivit, joihin sitten joskus toivottavasti saadaan ommella hälytyskoira-merkit. Sitä odotellessa ollaan käyty myös treenaamassa :) Ongelmia ei ole vieläkään ilmennyt hakumetsässä, vaan aina tehdään hyvin ja nopeasti, muilla kun tuntuu olevan aina joku pieni ongelma, niin Hugo vaikuttaa helpolta niiden rinnalla. Noutoa ollaan välillä treenattu sillein että Hugo joutuu hakemaan ihmiseltä lelun ja tuomaan sen minulle. Nouto onkin kehittynyt hurjasti viime aikoina ja Hugo saattaa itekkin tuoda mulle leluja ja esineitä. Pimeys on vähän haitannut treenejä, mutta meillä on liiveihin kiinnitettävä sininen valo, joka näkyy hyvin metässä pidemmällekkin ja sille on nyt alkanut olemaan käyttöä.

Haju jo nenässä.


Jälessä meillä on ollut oikeen tehotreenejä, kun ollaan tehty jopa kolmeakin jälkeä viikossa. Siinä olen huomannut sen, että jos jälelle mennään heti lenkin jälkeen, vauhti on lujempi ja työ ei ole niin tarkkaa, kuin sillon jos mennään suoraan autosta. Ilmeisesti lenkki nostattaa sen verran kierroksia, että päämääränä on vaan löytää se namikuppi sieltä jäleltä. Mutta sillon kun Hugo keskittyy niin jälkeä ajetaan hyvin, välillä vauhtiin puutun nyppäsemällä liinasta. Jälen pituutta olen pidentänyt, mitä sanoisin, ehkä noin 300 askeleeseen. Keppejä eikä kulmia  ole vielä otettu.
Sitten tottis. Siinä meille on tullu vähän takapakkia, kun kontakti ei enää pysynytkään liikkeessä enkä haluais nykiä hihnasta kontaktin saamiseen. Nyt ollaan sitten oltu ihan vaan paikallaan ja otettu kontaktia. Välillä kävelen paikallani tai jotain muuta häiriötä ja sillonkin kontaktin on pysyttävä. Pikkuhiljaa siitä sitten olis tarkotus päästä liikkeelle. Hugolle ei toiminu se että olisin vaan kävellyt ja palkannu sillon kun se ottaa itse kontaktia, se kun ei ota sitä. Oma kunto loppuu ennen kun Hugo on niin tylsistynyt että katsoo minua. Intoa sillä on mutta sitä ehkä turhauttaa se, että mitään ei oikeen kunnolla tehä, vaan seistään paikoillaan tai vaihetaan vähän asentoa. Hugo haluaa juosta ja lujaa!
Mikäs laji unohtu, niin agility. Vihdoinkin päästiin ensimmäisiin treeneihin, en edes muistanu enää mitä Hugo osaa ja mitä ei, kamala 3kk tauko. Aluks annoin Hugon vähän haistella kenttää, jossa tuntu olevan paljon mielenkiintoisia hajua. Aika nopeesti lähettiin kuitenkin tekemään ja Hugo teki hienosti. Se oli aika nopeakin ja kuunteli jopa. Muutaman kerran tais käydä haistelemassa mutta ihmeen vähän. Niin ja kuvitelkaa, Hugoa sanottiin ketteräks! Sitä kommenttia en oo vielä Hugosta kuullut, mutta ehkä siitä on tauon aikana kehittynyt vähän ketterämpi :) Otettiin yks tekniikkapätkä ja sitten erikseen keppejä ja puomi. Tekniikkapätkä meni hyvin, ite vaan jännitin vähän että millon Hugo karkaa johonkin haistelemaan, niin sitten ohjaus ei ehkä ollut parasta mahollista. Kepit Hugo menee suht lujaa jos käsi on paikoillaan vieressä ohjaamassa. Puomi otettiin myös ja siinä ylösmeno kontakti otettiin ekalla kerralla mutta toisella kerralla Hugo ei sitä enää ottanu. Sitten käskin sen pysähtyä koonaan ylösmenolle ja käskystä sai vasta mennä. Alastulot ottaa hyvin ja varmasti.
Vielä kuva Hugosta takakontissa, jossa Hugo joutuu viettämään joka treeneissä aikaa yllättävän paljon, aina omaa vuoroa odotellessa.