Keppejä

Kepit on ollut meidän aiheena parissa viime jälkitreeneissä. Ne kun pitäisi saada jälelle asti. Noh ensin ajattelin että laitan aina jälellä olevan namipurkin päälle kepin, jotta Hugolle yhdistyis keppi ja nami. Noh ei se siitä kepistä oikeen välittäny, vaan kaiveli sitä purkkia, että avaa jo se. Sitten kokeiltiin ihan vaan tehdä parinkymmenen metrin jälki polulle ja sille laitettiin 5 keppiä. Ja aina kun Hugo reagoi siihen, niin naksautettiin ja palkka. Parilla viimisellä kepillä Hugo kun löysi kepin, niin otti sen automaattisesti suuhun ja oli tuomassa sitä minulle, hienoa! Hugon keppien merkkaus on siis kepin tuonti. Seuraavilla kerroilla on nostanut joka kepin ja tuonut mulle ne. Tosi nopeesti se oppi idean ja tuntuu että kun laittaa sen ettimään niitä keppejä, niin jälestäminenkin on paljon tarkempaa. Se on jotenkin niin päivästä kiinni miten Hugo ajaa, kun välillä painaa menemään nenä hädin tuskin maassa ja poukkoilee edestakaisin ja välillä sitten taas kulkee nenä näitisti maassa. Nameja oon taas laittanu jälelle vauhtia hidastamaan, vaikka se ei niitä sieltä syökkään. Ja Hugo kun lähtee melko rauhallisesti jälelle ja yritän vielä aina purkkien löydyttyä rauhotella sitä, vaikka sillonkin se on suht rauhallinen, sillä on vaan niin kova halu ajaa sitä jälkee että tarkkaa työtä ei oikein ehi tehä. Ja lenkitys ei kyllä siihen säätämiseen oikein auta, ainakaan tunnin lenkki ei riitä, pidempää en oo jaksanu kokeilla :)

Meillä otetaan muuten yhä enemmän itsenäisesti kontaktia, kun on tylsää tai halutaan leikkiä.