Kolmen lajin päivä

Nyt ei ole enää tietoakaan siitä ylienergisestä rasittavasta koirasta joka ei väsyny millään. Sillä nyt taas ehkä sadannen kerran me ollaan ryhdistäydytty ja käyty aktiivisesti treeneissä. Tänään siis aamu alkoi varikolla pelastuskoiratreeneillä. Hugolla on kyllä palo tohon hakuiluun, siis se alkaa piippaamaan heti kun saa liivit päälleen ja jos ei jotain tapahu. Ja sit kun sen vapauttaa niin vauhti on hurjaa, mutta samalla se kuitenkin tekee hommia, ehkä alussa vähän hätäsemmin, mutta kuitenkin. Nyt on teemana ollu Hugon treeneissä vaikeat paikat. Eli kaikki kapeat väliköt, korkeet lumihanget, pientä kiipeilyä vaativat piilot ja pressuovien alta meneminen yms. Tollanen arkajalka kun tuo muuten niin reipas piski on, niin kaikki tollaset tuottaa ongelmia ja sitten kun ei uskalleta mennä niin aletaan piippaamaan. Nyt olen tehny niin että innostan sitä menemään niihin vaikeisiin paikkoihin, jos Hugo alkaa piipaamaan ja jos se ei auta, niin sitten vähän painostamalla, että kyllä me nyt sinne mennään. Aika nopeesti se on rohkastunu ja menny paikkoihin, joihin en uskonut sen menevän. Kiipeilyt on kuitenkin vielä se hankalin paikka. En oikeen ees tajua miten se on tollanen arkajalka, sen kanssa on kuitenkin pentunakin käyty vaikka millasissa paikoissa ja agilityssä se joutuu menemään keinua ja puomia, jotka on korkeita ja kapeita ja heiluu.

Siellä se ukko on.

Illalla oli sitten vuorossa tokoilua. Ja me edistytään. Hämmästyttävää että kun treenaa niin edistyy :) Ehkä siks me ei olla aikasemmin tuota tokoa handlattukaan. Joka ilta ennen ruokaa ollaan otettu pelkkiä käännöksiä ja sitä takapuolen käyttöä. Yks ilta ite pyörin lähinnä vaan ympyrää ja Hugo seuras sivulla koko ajan hienosti peräpäätä käyttäen. Motivaatiota on kun tietää että kohta saa ruokaa. Tänään sitten näytettiin mitä me ollaan viikon aikana opittu, ehkä ei niin hienosti mennyt treeneissä kun kotona. Taas tuli paljon hyviä neuvoja ja siis palautteella on hirveen iso merkitys meidän edistymisessä. En ite tajuais puoliakaan virheistä mitä teen ellei joku niitä mulle sanois. Ja minäkin olen melkein innostunu tästä, mitä en ois vaikka vuos sitten ikinä uskonu. Sitä se hyvät treenit ja ohjaajat teettää :) Mutta käännökset alkaa olla jo käännöksiä ja seuraamista otettiin vähän pidempi pätkä eli ehkä 10m ja vaan kerran katse käväs muualla. Vielä seuraamisessa Hugo on aika auki, mutta se kuulemma johtuu minusta, kun olen kääntyneenä Hugoon päin. Sitä täytyy nyt ihan miettimällä miettiä kun seuraamista harjotellaan. Kroppa kohti tulevaisuutta, ei siis Hugoon päin :D
Ja vielä sitten tottiksen lopuks otettiin vähän agilityä kun aikaa jäi. Ei mitään viisasta, mutta jotain kuitenkin. Nyt on väsynyt ja onnellinen koira ja omistaja.