sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Sitä sun tätä

Pieni poika pääsi reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa junaan. Matka kesti reilu kaksi tuntia ja Pablon mielestä se oli aivan liian pitkä. Pablolle oli siellä niin paljon uusia ääniä ja juttuja, että puolet matkasta meni niitä ihmetellessä ja pörrätessä ympyrää. Loput puolet menikin yrittäessä mennä leikkimään toisessa päässä vaunua olevan koiran kanssa. Hetken ajaks Pablo rauhottu, kun hyppäs penkille ja sai siellä istua ja ihmetellä.  Melkonen matka sanon minä! Onneksi matka takas oli jo rauhallisempi ja Pablo jopa nukkui puolet matkasta lattialla ja toiset puolet vaan istui ja ihmetteli. Jännää oli myös vieraassa kaupungissa kävellä ja varsinkin kun piti kulkea hihnassa. Pablo kun on elänyt aika vapaata elämää, eikä hihnaa olla hirveesti käytetty ja puhtaasti hihnalenkit voi laskea yhden käden sormilla.  Pablolle piti vähän muistutella, että miten sitä hihnassa käveltiinkään. Pablo on kuitenkin nopea oppimaan ja tuntu, että kun pari lenkkiä oltiin pysähelty aina kun hihna kiristyy, niin seuraavat lenkit oli jo huomattavasti parempia.




Reissaamisen lisäksi Pablon elämään on kuulunut jälkien ajoa ja tottista. Jälkiä Pablo on ajellut niin metsässä, hiekalla kuin nurmikollakin. Vanhuutta jäljillä on ollu 15 minuutista 15 tuntiin. Aika taitava Pablo jo on. Välillä jos virtaa on jälelle lähtiessä liikaa, niin jälen ajaminen menee vähän höseltämiseksi ja sillon minun pitää jarruttaa herraa ihan tosissaan. Pimeälläkin jälkiä on tullut ajettua ja se ei tunnu Pabloa haittaavan. Uusin ilon aihe on esineiden ilmaisut. Yks kerta jälkeä ajaessa Pablo vaan meni maahan kesken jälen, vähän ihmettelin, että mitähän se tekee, mutta sitten tajusin, että siellähän on esine. Jotain sen päässä näköjään liikkuu kun oli yhistänyt, että maahan pitää esineellä mennä. Aiemmin Pablo on saanut merkata esineet ihan miten vaan ja sitten oon sen palkannu niin, että se on maassa.


Tässä pari linkkiä Pablon jäleltä peleastuskoiraleiriltä eli reilu kuukauden takaa. Jälki oli reilu tunnin vanha ja tarkoituksena oli alustanvaihdokset. 


Loppuesine löytyi

Tottista ollaan myös koitettu treenailla. Nouto on ollut meille (minulle) sellanen mörkö, kun en sitä osannu Hugollekkaan kunnolla opettaa, niin sitä olen vähän vältellyt. Nyt kuitenkin nostettiin kissa pöydälle ja saatiin hieman opastusta miten se tulisi aloittaa. Pablo kuitenkin kantaa melkein mitä vaan ja aina sillä pitäis olla jotain suussa, niin ei luulis olevan vaikee opettaa noutamaan. Jotenkin kun siitä tulee yksi liike jota pitäis harjoitella, niin molemmat paineistuu. Ollaan kuitenkin aloitettu ihan siitä, että leikitään yhdessä ja koitetaan saaha Pabloa tyrkyttämään lelua minulle, että leikitään. Se on onnistunut aika hyvin ja Pablo on alkanut tuoda leluja minulle kun haluaa leikkiä. Sitten se pitämisvaihe. Sitä ollaan nyt harjoteltu sillä, että Pablo istuu ja minä tarjoan lelua sille ja sitten kun hamuaa lelua niin palkkaan. Tämä on alkanut hyvin, mutta tuntuu, että ei edistytä tässä ollenkaan. Nyt olen pyrkinyt palkkaamaan vasta kun kunnolla purasee lelua, mutta Pablo turhautuu melko nopeesti, niin se on haastavaa. Nooh vielä tässä on toivoa, ehkä tämäkin on sellanen asia jonka Pablo vaan joku kerta näyttää, että tätäkö sä halusit, niinkun toi esineen ilmasu. 


Halloween

Pablon tapa ilmoittaa kun haluaa sisälle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti