sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kiteiden elämän päätös

Ainakin toivottavasti ostikko käy toteen vielä kuukauden tai vuodenkin päästä. Kontrollikäynnillä käytiin Pablon kanssa tuossa jonkin aikaa sitten ja kiteet ovat poissa. Todellakin poissa, ei kiteitä virtsassa eikä rakossa! Olin kyllä ihan varma, että edelleen niitä sillä on kun ykskin päivä pissi jotenkin tosi huonosti. Mutta onneksi ei. Nyt siis ollaan jätetty lääke kokonaan pois ja jatkettu samaa puuro-kananmuna linjaa. Vähän olen lipsunut ja antanut  kalkkunanlihaa hieman enemmän kun aiemmin. Seuraava kontrolli noin kuukauden päästä  ja siellä taas selviää kiteiden kohtalo.

Kiteitä ei rakossa näkynyt, mutta eturauhasen ultrassa näkyi pieni kysta, joka myös tuntui eturauhasta tutkiessa. Niitä esiintyy hormonaalisesti aktiivisilla uroksilla ja eivät kuulemma häviä muuta kuin kastraatiolla tai muilla hormonitoimintaa heikentävillä piikeillä ym. sellaisilla. Eli silloin eturauhanenkin alkaa surkastua, jolloin kystakin häviää. Kysta saattaa aiheuttaa kipua ja pissassa saattaa esiintyä verta. Ikävä juttu, mutta onneksi hoidettavissa. En kyllä ole huomannut että Pablo olisi jotenkin erityisesti hormonaalisesti aktiivinen, kyllähän se pissejä tuolla ulkona haistelee ja välillä nuoleskelee, mutta ei se päättömästi lähde narttujen perään juoksemaan eikä nylkyttele mitään lelujaan tai sellaista. Mutta nuori uros, niin kyllähän sen hormoonit varmasti hyrräävät. Hieman ehkä Pablo on viime aikoina nuollut etutassujaan ja mahan alustaansa, mutta se voi myös johtua ihan siitä Royal Caninin nappulasta, joka on täynnä viljoja. Mutta kyllä siitä huomaa, että jokin sitä kutittaa/pistää mahassa ajoittain. Kaipa sitä kastraatiota täytyy alkaa miettimään, etenkin jos oireet tästä pahenee. Muita hormonipistoksia ei huvittais kokeilla, sillä niissä on pitkät doping varoajat sekä ne on myös kalliita siihen nähden, että auttavat niin vähän aikaa. Kuitenkaan en vielä Pabloa haluaisi kastroida, sillä se on melko epävarma ajoittain ja toivon, että iän myötä se reipastuisi hieman. Ja olen kuullut, että kastraation jälkeen urokset saattavat muuttua epävarmemmiksi ja sitä riskiä en vielä haluaisi ottaa.

Tämmöinen pikkupiski on taas meillä pari kk hoidossa. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia ole ollut. Ainoastaan lenkillä toinen vetää edessä ja toista pitää vetää perässä, niin se on hieman haastavaa ajoittain.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti