Jäljestävä koirani

Muistan kuinka keväällä mietin, että ei tästä koirasta tule kunnon jälkikoiraa, kun ensimmäiset jälet menivät ihan pieleen. Oletin jotenkin, että syksyn tasosta lähdetään suoraan vain haasteellisempia jälkiä kohti. Ei mennyt niin vaan piti keväällä ihan makkarajälellä aloittaa. Kärsivällisyys palkitaan, niin se oli tässäkin tapauksessa. Kesän aikana ollaan ajettu Pablon kanssa varmasti yli 100 jälkeä, parhaimmillaan 6 jälkeä viikossa. Pieniä ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty melko helpostikkin. Ja mikä parasta Pablon motivaatio jälestykseen on aika huippu, tuntuu että se jälestäis vaikka mitä tulis eteen.

Jäljen lopussa odottaa frisbeetään..

Näin syksyllä viimiseksi piti vielä kokeilla miten vanhaa metsäjälkeä Pablo oikein pystyy ajamaan. Vuorokauden vanhat jälet meni helposti, säällä kuin säällä. Kahden vuorokauden vanhaa jälkeä ajaessa minun ei tarvinnut juuri jarrutella liinasta, mikä on melko harvinaista, joten siinä vähän joutui jo töitä tekemään. Kolmeen vuorokauteen asti ollaan tällä hetkellä päästy. Kolmen vuorokauden vanhan jälen Pablo jälesti vähän vauhdikkaammin, mutta epätarkemmin, kuitenkin esineet löytyi ja ihminenkin olisi löytynyt, jos sellainen jälen päässä olisi ollut. Ei siis huono ollenkaan, tavoitetta ensi syksylle on siis vielä kokeilla sitä neljän vuorokauden vanhaa.
Yksi ehkä Pablon jäljestysuran vaikeimmista jäljistä oli vuorokauden vanha jälki, jonka päälle oli satanut n. 10cm lunta (metsässä vähän vähemmän). Jälki oli n. 500m pitkä, josta Pablo ajoi n. 300m ja aikaa siihen meni tunti. Mutta mikä parasta jälki nousi ja Pablolla ei motivaatio loppunut sen tunnin aikana, vaikka jäljestys oli todella hidasta ja työlästä.

Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen pienen Pablon jäljestykseen, tyytyväisempi kuin osasin keväällä kuvitellakkaan. Sellainen varmuus on tullut itsellekkin ja luotto koiraan, että kyllä se tietää ja osaa. Olen uskaltanut nyt jo ajaa jälkiä, joista en tiedä mistä ne alkaa ja miten menee. Niissä on kyllä omat hermot koetuksella ja jälen aikana ehtii sata kertaa uskoa, että ollaan harhajälellä tai hirven jälellä tai jollain muulla mutta ei sillä mitä pitäis ajaa. Varmasti vielä muutamia jälkiä ajetaan ennen talven tuloa, mutta kyllä nyt on jälkikausi lopuillaan myös Pablolla.

...ja lopulta sen saikin