Täällä taas

Hieman on aikaa viime kirjoituksesta. Hengissä ollaan ja tällä hetkellä yritetään pitää treenitaukoa. Taidetaan molemmat Pablon kanssa olla vähän liian työllistettyjä. Nyt pitäisi osata olla vaikka edes viikko ilman treenejä ja uskoa siihen, että kyllä se koira kehittyy vaikka ei treenaisikaan seittemänä päivänä viikossa.

Paljon on siis kevääseen mahtunut treenejä ja muita pelastuskoiratoimintaan liittyviä tapahtumia. Pablon kevät alkoi kovan pinnan jälen opettelulla. Kovalla pinnalla tarkoitan lähinnä hiekkaa ja lyhyttä nurmikkoa. Päätin, että enää ei mennä tien pätkiä ilmavainulla tai olettamuksella että jälki jatkuu suoraan tien yli. Jälkiä tehtiin parkkipaikoille ja hiekkakuopille sekä pelloille. Ja kyllä sen eron huomaa kolmen viikon tahkomisen jälkeen, että sehän jälestää hiekalla oikein nätisti. Metsäjäljillä kun tulee tienpätkä niin Pablolla pysyy nenä maassa ja se puksuttaa tarkasti menemään tien ylityksetkin. 

Muutamia metsäjälkiäkin on ajettu, mutta nehän menee sillein humpsutellen näiden kovien pintojen jälkeen. Jälennostot on meidän seuraava harjoittelun kohde, sillä tajusin, että niitä en ole kunnolla Pablolle opettanut. Mutta se vasta tauon jälkeen.

Jälen jälkeen on onnellinen koira frisbeensä kanssa

Jäljellä oltiin

Pablo pääsi lempi puuhaansa, jäljen ajoon tässä yksi lauha päivä. Minulla jo sormet syyhyää päästä jälkimetsään, joten helpotusta tähän saatiin parkkipaikkajälellä. Tehtiin jälki parkkipaikalle, jossa ei hirveästi ollut harhoja ja lunta oli sen verran että kengistä jäi jälet maahan. Jälki oli vain 5min vanha, en selkeestikkään luota Pablon jälkiosaamiseen pitkän tauon jälkeen :D Jälellä oli siellä täällä nameja ja 4 esinettä. Jälki oli ehkä 200m pitkä. Aluksi annoin Pablon haistella jälen tekijän hanskaa ja sitten laitoin ihan metrin päästä etsimään jälen. Hyvin otti ja lähti ajamaan, ajoi aika mukavasti, vaikka vauhti kiihtyikin koko ajan. Ensimmäinen esine oli pieni muovisen lelun palanen ja Pablo alkoi tassulla kaivamaan sitä ja lopulta meni maahankin, mutta sitten mutusteli esinettä suussaan ja nielasi sen. Siis söi sen! Että tällein meillä esineilmasu :D No joo luulen, että Pablo ei ihan tajunnu oliko se frolikin palanen vai esine, tai sitten tajus, mutta päätti kuitenkin syödä sen, koska se näytti frolikin palaselta. Loppu esineet meni jo paremmin ja ne ilmaistiin normaaliin totuttuun tyyliin menemällä maahan. Pientä hakemista oli muutaman harhan kohdalla, mutta lopulta kuitenkin jatkoi omaa jälkeä. Olipas kiva jälki taas pitkästä aikaa, nyt alkoi vielä enemmän tehdä mieli metsään!

Loppupalkalla

Pablo ja Pablon kiteet

Kiteiden elämästä ei tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa, sillä eläinlääkärissä käydessämme rakko oli niin tyhjä ettei sieltä saanut oikeen tarkkaa kuvaa. Mutta pississä ei ollut kiteitä eikä rakossakaan niitä paljoa ollut, jos oli ollenkaan. Pienet pisteet rakon reunalla oli, joita mietittiin kiviksi, mutta rakkoa heilutellessa ne ei kuitenkaan liikkuneet, joten sekin jäi hieman epäselväksi.
Lisäksi halusin ottaa maksa-arvot, sillä kuulin että ihmisiltä otetaan maksa-arvot allopurinolin aloittamisen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa maksan toiminta häiriöitä joillakin yksilöillä. Koirilla en ollut kuullut, että olisi kontrolloitu maksa-arvoja tai mitään muutakaan allopurinolin aloittamisen jälkeen. Pablon maksa-arvoissa oli kuitenkin pientä nousua etenkin ALT arvossa, joka oli Pablolla 133, viitearvo 10-118 U/L. Eläinlääkärin mukaan lääke on voinut aiheuttaa maksa-arvojen nousun ja sitä nyt sitten seurataan. Onko kukaan allopurinolia koiralleen syöttänyt kontrolloinut maksa-arvoja tai jotain muita arvoja?  Päätimme myös puolittaa allopurinolin annostuksen yhteen tablettiin joka toinen päivä. Katsotaan pysyykö kiteet pois tällä annostuksella. Saatiin myös lupa syödä kalkkunan kauloja. Olenkin nyt syöttänyt kalkkunaa pieniä määriä niinä päivinä kun saa lääkkeen. En tiedä onko sillä merkitystä puriinin kehittymiselle, mutta näin nyt kuitenkin olen tehnyt. Kalkkunan kaulat ajateltiin olevan turvallisia siltä pohjalta, että siinä ei ainakaan pitäisi olla puriineja juurikaan, toisin kun lihasta ei aina voi olla varma sisältääkö se nahkaa vai ei.
Minulla on nyt kuitenkin rauhallisempi mieli sen suhteen, että voin edes vähän antaa Pablolle lihaa. Kun olen lukenut eri sivustoja ja etsinyt mitä kaikkia vitamiineja koiran pitäisi saada, niin on tullut koko ajan enemmän sellainen olo, että ei koira ilman lihaa pärjää. Tai pärjäähän se, mutta on eri asia pärjätä kuin voida hyvin. Vaikka kaiken maailman vitamiinit koira saisi purkista, niin silti olen saanut sen käsityksen, että suolisto ja kaikki muu koiran elimistössä tarttisi sitä lihaa voidakseen hyvin. Ja kyllä olen huomannut kalkkuna päivinä, että uloste on normaalia kaikin puolin, toisin kuin nappula/kananmuna päivinä se on jotain mitä ei kakaksi voi edes sanoa. Pablo on saanut siis myös nappulaa lähes joka päivä n. 1dl verran per ruoka. Ostin ell uraattikidenappuloiden jälkeen Royal caninin eläinkaupoista saatavaa dallu nappulaa, joka siis jonkin verran halvempaa ja sisällöltään lähes täysin samaa tavaraa kuin ell nappula. Kuten saatoin olettaa, sekään ei ole kovin hyvää Pablon mahalle. Jos antaa yhden aterian pelkkää nappulaa, se tulee ulos oranssina vellinä, hyi. Joten se kertoo paljon tämänkin nappulan laadusta. Nappulaa olen pyrkinyt nyt vähentämään koko ajan ja se onkin nykyään vain kananmuna-aterian lisäke. Sian rasvaa olen myös syöttänyt pieniä määriä. Pari kiloa on pienen Pablo pojan paino tippunut tässä puolen vuoden aikana, kun on kananmunadiettiä noudatettu. Ja onhan Pablo vieläkin aika rimpula siihen nähden, että herra täyttää kohta kaksi ja pitäisi alkaa olla aikuisen mitoissa. Pablo näyttää oikeastaan vähän vinttikoiralta pyöreine selkineen ja pitkine jalkoineen :D

Tässä näkyy nyt se Hurtan body warmer haalari, josta aiemmin puhuin.

Tietääkö muuten kukaan allopurinolin varoajan? Lähinnä vain jos me nyt pidetään lääkitys pidemmänkin aikaa ja jos joskus pääsisimme kokeisiin asti, niin sillä asia mietityttää. Onneksi vaiva on sellainen, että lääkityksen voi melko huoletta lopettaa hetkellisesti kunhan vain pitää sen aikaa tiukkaa linjaa ruuassa.

Päivän asut

Kun ulkona on pakkasta yli 20 astetta muuttuu pilkullisen karvattoman koiran ja yhden pienen villakoiran lenkkeilyt merkittävästi lyhyemmiksi. Tämä pilkullinen ei itse huomaa pakkasta, vaikka päällä ei olisi mitään, mutta tassut ja herkät karvattomat pallit paleltuvat pahasti ilman pukuja ja tossuja. Pieni  puudeli sitten taas näyttää hyvin selkeästi, että hän ei ulos lähde jos pakkasta yli 5 astetta. Miten kahden koiran pukeminen ulos voi olla niin työlästä? On manttelia, haalaria ja tossua.

Oliverilla on päällään Rukan haalari, joka on kyllä ollut hyvä. Vahvaa kangasta, riittävästi heijastimia ja kiva pitkä kaulus, joka myös pysyy pystyssä. Ainoa miinus on lyhyet lahkeet ja etenkin takana lahkeet alkavat jotenkin tosi alhaalta ja ovat hyvin lyhyet. Jalassa Oliverilla on myöskin Rukan tossut, jotka ovat olleet hyvät Oliverilla, mutta Rukan tossut tuntuvat kestävän vain yhden tai kaksi talvea, kunnes rispaantuvat/kuluvat loppuun.

Pablolla on Hurtan body warmer haalari ja Hurtan mantteli. Haalarista hieman lisää juttua alla. Hurtan mantteli, jonka aikoinaan ostin ihanan värin vuoksi ja joka on ihan ok ollut. Pablolla myöskin on Rukan tossut, hieman eri malliset vain kun Oliverilla. Nämä on kyllä olleet hyvät niin tassuhaavojen yhteydessä kuin näin talvellakin. Ainoa miinus lyhyt käyttöikä, rispaantuvat helposti.

Pablolle ostin Hurtan uuden body warmer haalarin. Haalarin sisäpinnassa on foliointi, joka heijastaa koiran tuottaman lämmön takaisin eli vähän niin kuin Back on Track tuotteissa. Tällaista haalari olen pitkään toivonut että markkinoille tulisi, sillä kylmillä ilmoilla tuntuu, että mikään mantteli eikä normaali haalari riitä pitämään tuollaista karvatonta koiraa lämpimänä autossa pidempiä aikoja. Pakko haalari oli siis käydä ostamassa. Pablolla on koko 60, joka on ehkä hieman liian iso, mutta 55 taas oli liian pieni. Haalari on melko ohutta ja hieman joustavaa kangasta. Pablolle haalari ei täysin istu, sillä tuntuu, että haalari valuu takapäätä kohti ja vetoketju menee hännän päälle. Haalarissa on pitkä kaulus, joka näyttää kivalta ja lämpimältä, mutta todellisuudessa se rullautuu kaulalle eikä siitä ole vastaavaa hyötyä. Haalari on myös melko löysä vyötärön kohdalta, etenkin kyljistä, joihin jäi ihan sellaiset pussit. Ei siis täysin istuva malli ainakaan Pablolle, eikä minusta hinta-laatusuhde ole täysin kohdallaan, mutta pienellä tuunauksella olen saanut siitä Pablolle käypäsen puvun. Otin hieman sisään kyljistä ja tein pallisuojan takajalkojen väliin.  Etenkin autossa pitkiä aikoja ollessa tämä haalari alla ja back on track päällä, niin pysyy Paleleva Pablokin lämpimänä.

Kiteiden paluu

Kyllä, kuten otsikosta voi päätellä kiteet ovat palanneet. Kontrolli oli ja tuomiona rakko täynnä sakkaa ja pississäkin reilusti kiteitä. Mitä olemme tehneet väärin? Sen että syötimme Pablolle kalkkunan lihaa pieniä määriä. Muuta puriinipitoista se ei olekaan saanut. Tästä voi päätellä sen, että aika herkästi Pablo noita kiteitä kehittää. Nyt sitten uusi allopurinoli kuuri ja sitten entistä tarkempi kuukausi ilman lääkettä ja sitten katsomme mikä on tulos.  Pablon sisaruksilla ei ole kiteitä ollut, vaikka normaalia ruokaa ovat syöneet.
harmittaa kyllä kun tällainen vaiva Pablolle tuli,  mutta sen kanssa on nyt vain elettävä. Tämä kiteiden kanssa taisteleminenon kyllä vahvistanut ajatusta LUA dallusta. LUA dallu on siis geeneiltään sellainen, että sille ei uraattikiteitä voi tulla.  Meille ei enää muita kuin LUA dalluja tule, paitsi jos narttuun joskus päätyisi.

Pablon ruokana on siis edelleen ällöttävää mössöä, joka sisältää keitettyjä kananmunia, Oskarin puuroa, vettä, lohiöljyä (välillä myös rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä) sekä monivitamiinivalmistetta.



 

Ruoan ällöttävyydestä huolimatta ruokintarituaaliin kuuluu pyyhkeen asettaminen Pablon lörppähuulien alle jotta vältytään lattian luuttuamiselta.

Kotikoira

Pablo on ollut tässä pari-kolme viikkoa täysin kotikoirana ja sen kyllä huomaa. Leluja kannellaan ympäri kämppää sekä takapihalla haukutaan kaikki ohikulkijat ja nekin jotka ei ohi kulje. Pelkkä lenkkeily ei Pablolle riitä. Onneksi ensi viikosta alkaen alkaa tottisryhmä lämmitetyssä hallissa! Odotamme sitä innolla, etenkin sitä lämmitettyä hallia :D Niin ja alkaahan meillä varikkotreenitkin tässä lähiaikoina. Pablon tylsyyteen on tulossa siis helpotusta.

Pablon sai tylsyyteensä jo helpotusta kun lunta tuli maahan ja innostuin ostamaan uudet sukset, joka taas tarkoitti tietysti sitä, että Pablo täytyy opettaa pikavauhtia vetämään. Jotenkin hassua, sillä Pablo jos joku todellakin osaa vetää! Mutta siis ajattelin kokeilla, että mitä se sanoo jos laitan sille vetovaljaat päälle ja taakan perään, että vetääkö se silti. Ja koe onnistui odotusten mukaisesti eli vetihän Pablo, millonkas se ei vetäisi. Käytettiin hyväksi kaverin 2-vuotiasta lasta, joka laitettiin pulkkaan ja Pablo vetämään. Siinä se pikku lenkki hurhati Pablon vetäessä pulkkaa perässään ja kyydissä olijakin taisi nauttia matkasta. Viime vuonna Pabloa totutettiin vetovaljaisiin ja pieneen taakkaan, mutta nyt täytyy alkaa totuttamaan että perässä tulee jotain suurta ja heiluvaa (= minä suksien kanssa).

Kiteiden elämän päätös

Ainakin toivottavasti ostikko käy toteen vielä kuukauden tai vuodenkin päästä. Kontrollikäynnillä käytiin Pablon kanssa tuossa jonkin aikaa sitten ja kiteet ovat poissa. Todellakin poissa, ei kiteitä virtsassa eikä rakossa! Olin kyllä ihan varma, että edelleen niitä sillä on kun ykskin päivä pissi jotenkin tosi huonosti. Mutta onneksi ei. Nyt siis ollaan jätetty lääke kokonaan pois ja jatkettu samaa puuro-kananmuna linjaa. Vähän olen lipsunut ja antanut  kalkkunanlihaa hieman enemmän kun aiemmin. Seuraava kontrolli noin kuukauden päästä  ja siellä taas selviää kiteiden kohtalo.

Kiteitä ei rakossa näkynyt, mutta eturauhasen ultrassa näkyi pieni kysta, joka myös tuntui eturauhasta tutkiessa. Niitä esiintyy hormonaalisesti aktiivisilla uroksilla ja eivät kuulemma häviä muuta kuin kastraatiolla tai muilla hormonitoimintaa heikentävillä piikeillä ym. sellaisilla. Eli silloin eturauhanenkin alkaa surkastua, jolloin kystakin häviää. Kysta saattaa aiheuttaa kipua ja pissassa saattaa esiintyä verta. Ikävä juttu, mutta onneksi hoidettavissa. En kyllä ole huomannut että Pablo olisi jotenkin erityisesti hormonaalisesti aktiivinen, kyllähän se pissejä tuolla ulkona haistelee ja välillä nuoleskelee, mutta ei se päättömästi lähde narttujen perään juoksemaan eikä nylkyttele mitään lelujaan tai sellaista. Mutta nuori uros, niin kyllähän sen hormoonit varmasti hyrräävät. Hieman ehkä Pablo on viime aikoina nuollut etutassujaan ja mahan alustaansa, mutta se voi myös johtua ihan siitä Royal Caninin nappulasta, joka on täynnä viljoja. Mutta kyllä siitä huomaa, että jokin sitä kutittaa/pistää mahassa ajoittain. Kaipa sitä kastraatiota täytyy alkaa miettimään, etenkin jos oireet tästä pahenee. Muita hormonipistoksia ei huvittais kokeilla, sillä niissä on pitkät doping varoajat sekä ne on myös kalliita siihen nähden, että auttavat niin vähän aikaa. Kuitenkaan en vielä Pabloa haluaisi kastroida, sillä se on melko epävarma ajoittain ja toivon, että iän myötä se reipastuisi hieman. Ja olen kuullut, että kastraation jälkeen urokset saattavat muuttua epävarmemmiksi ja sitä riskiä en vielä haluaisi ottaa.

Tämmöinen pikkupiski on taas meillä pari kk hoidossa. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia ole ollut. Ainoastaan lenkillä toinen vetää edessä ja toista pitää vetää perässä, niin se on hieman haastavaa ajoittain.