Treenit on taas Hugon sairasloman jälkeen aloitettu. Viime sunnuntaina päästiin jo tottikseen, kun jalka ei enää Hugoa vaivannut ja nyt se on parantunut lähes kokonaan. Tottistreenit menivät taas hienosti. Edelleen treenataan kontaktia ja sitä että kontakti pysyisi vaikka lähetäänkin liikkeelle. Uudet namit on tehonneet Hugoon hyvin ja töitä tehdään motivoituneesti, jopa siellä tottiskentällä.
Tiistaina ja perjantaina meillä oli hakutreenit. Tiistaina päätettiin vaikeuttaa homma hieman, niin että ukko menee puoleenväliin syvyyttä ja antaa haamun. Sitten kun Hugo ei näe se menee aivan syvälle ja etenee aluetta jonkin matkaa eteenpäin. Aikasemmin olemme ottaneet haamua tai ääniapuja, mutta ukko on pysynyt paikallaan. Ensimmäisellä kerralla Hugo lähti hyvin takarajalle asti, mutta ei edennytkään takarajalla, vaan tuli koko ajan lähemmäs keskilinjaa, jollon taakse jäi tarkastamaton aukko, missä ukko oli. Kutsuin Hugon takaisin ja laitoin uudestaan, sama juttu, läheni keskilinjaa liikaa. Se kuitenkin sitten lähti takarajalle päin ja löyti ukon. Toisilla kerroilla Hugo kuitenkin eteni hyvin takarajalle ja eteni sitten siellä hienosti ja löyti ukot. Tänään teimme myös samanlaisia treenejä ja nekin meni hienosti. Ainoastaan alueella oli tienylitys, jossa Hugo vähän hämmentyi ja kulki siinä vähän aikaa edestakaisin ja sitten vasta meni syvälle asti, mistä löyti ukon. Hugo on aina saanut namipalkan ukon luona ja nyt kokeiltiin viimisellä ukolla, että jos se leikkis lelulla siellä. Vähän se yritti jahdata lelua, mutta kiinnostus loppu aina lyhyeen. Pitää nyt vaan aina ottaa lelu mukaan ja leikkiä vaikka sen kanssa vähän siinä keskilinjalla.
Sitten torstain jälkitreeneihin. Noh ne ei nyt mennyt suunnitelmien mukaisesti. Viimen kerralla Hugo siis sähläs jälellä, vaikka kulman ja lopun löysikin. Tällä kertaa olin lenkittänyt sen hyvin, jotta ei olis liikaa energiaa. Nyt helpotin jälkeä hiema, enemmän namia eikä kulmia. Kyllä se lähti sinne jälelle, mutta kävi välillä haistelemassa jotain aivan muualla, tuli takaisin jälelle, otti muutaman namin ja sitten nenä taas nousi. Välillä se jopa rupes piipaamaan ja haisteli ilmaa. Kyllä se loppuun lopulta löysi, mutta ei kyllä ollut sitä Hugoa johon olin Iisalmessa tottunut. Siellä se oli aina aivan innoissaan menossa jälelle, jälesti jopa sinne jälelle :) Siellä se teki tarkkaa työtä, vaikka välillä nelivedolla menikin. En tiedä miten se vaikuttaa että Iisalmessa tein jälen yleensä nurmikolle kun taas täällä tehdään metsään. Pitäis Hugon kuitenkin osata kun metsä on helpompi kun nurmi. Tai sitten se on vaan niin pihalla, kun ollaan nyt tehty kaikkea, niin se ei oikeen tiedä mitä millonkin pitäis tehä. Noh katsotaan miten tuo jälki nyt edistyy, että kannattasiko se jättää vähän vähemmälle ja keskittyä nyt hakuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti