Monitaituri

Hugolla varmaan elämänsä henkisesti rankin viikko takana. Aivoja se on joutunut käyttämään enemmän kuin koskaan ja siis kyllä sillä on aivot jossain siellä kaikkien poimujen alla. Muutto on saatu tehtyä ja Hugo on päässyt harrastusten luvattuun kaupunkiin, Joensuuhun. Hugo on sopeutunut hyvin, ei näytä stressaavan juuri lainkaan. Oliver sen sijaan riehuu ja leikkii liian paljon, mikä kertoo sen stressitason olevan korkealla.
 Mehän pääsimme siis täällä POPEKOon eli pohjoiskarjalan pelastuskoira seuraan mukaan ja sitten olemme jälkiryhmässä vielä erikseen. Agilityyn emme vielä ole päässeet, mutta ehkä se on hyvä, tässä kun tuntuu näitä treenejä olevan ihan riittävästi vähäksi aikaa.
 Mutta Hugon harrastusviikkoon. Tiistaina Hugo pääsi hakutreeneihin. Siellä otettiin pari ukkoa sillein että Hugo näki kun ukot menivät ja sitten käytiin vähän muualla ja sit lähetettiin ukolle. Toiset ukot olivat jo valmiiksi piiloissa, mutta sitten ne näyttäytyivät hetkeksi piiloistaan ja sitten koira etsimään. Tosi hienosti Hukkis etti kaikki ukot, määrätietosesti ja nopeasti, ei siltä ainakaan vauhtia puutu.
Torstaina oli vuorossa jälki. Noh se meni kyllä vähän plörinäksi, tais olla Hugolla vähän liikaa virtaa. Kyllä se ties missä jälki meni ja kulman ja lopun löysi, mutta meno oli nelivetoa ja vielä sitten ehkä sadan mutkan kautta. Tais olla Hugon lyhyen jälkiuran huonoin suoritus, juuri kun ois pitäny näyttää että mitä me osataan. Noh ehkä se seuraavissa treeneissä se tekis vähän rauhallisemmin. Mutta epäilen tähän sähläämiseen ylivirkeyden, ois pitäny käyttää se lenkillä ennen treeneihin menoa.
Perjantaina me päästiin raunioille, en tiedä olinko minä vai Hugo enemmän tästä innoissaan, mutta molemmat tykkäs tosi paljon. Ekaks käytiin ihan vain kävelemässä siellä ja kiipeiltiin erilaisissa paikoissa. Kaikkialle Hugo ei uskaltanut mennä, mutta pääosin meni reippaasti alustalla kun alustalla. Laitettiin myös pari ukkoa piiloon raunioille ja Hugo sai rauhassa ettiä hajua ja näyttää sitten ukon. Hienosti löyti molemmat ukot, toisella ukolla se jäi piippaamaan vähän matkan päähän ukosta kun ei heti uskaltanut mennä rakoseen, missä ukko oli. Pienen miettimisen jälkeen kuitenkin meni sinne ja löysi etsimänsä.
Viikon viimeiset treenit oli sitten tottistreenit, jonne pakotin itteni menemään. Innostusta ei nyt kamalasti ole, mutta pakko kai se on niissäkin käydä jos haluaa edistyä pidemmälle. Siellä otettiin lähinnä kontaktia ja seuraamista. Me kun ollaan tässä lajissa ihan alussa minun laiskuuteni vuoksi. Hugo toimi sielläkin yllättävän hyvin tai ehkä minulla on vain vertailupohjana Iisalmen tottistreenit silloin kun Hugo oli vielä pentu ja siellä en saanu sitä oikeastaan ikinä tekemään mitään.
Mutta lopputuloksena tästä viikosta väsynyt koira ja omistaja. Huomasin että pieniä välinehankintoja täytyy tehdä ja nameja hankkia rutkasti lisää, mutta muuten olemme valmiita kehittymään eteväksi pelastuskoirakoksi.