Onnistumisia ja epäonnistumisia

Sunnuntain tottiksessa  me opittiin taas paljon uutta. Saatiin paljon vinkkejä ja neuvoja ja käskyjä miten pitäis mikäkin asia tehä. Minä sain ylläri ylläri noottia siitä, että en luota koiraani, mikä on aivan totta. Siitä asiasta mulle jankutetaan millon missäkin lajissa ja treenissä, ehkä mä vielä joskus opin luottamaan Hugoon. Ja sitten sain käskyn kävellä suorassa, ei koko ajan vinossa koiraan päin, ihan kun siitä ei ois aikasemmin sanottu. Niin ja sitten käskettiin kävellä rennosti eikä kun puupökkelö joka ei liikuta kuin jalkojaan. Ja heti kun aloin liikuttamaan käsiä normaalisti, niin Hugo ei enää auennukkaan seuraamisessa niin paljoo, ihme juttu :) Niin ja sitten sain vielä luennon siitä että koiraa ei palkata koko aikaa ja millon mistäkin pikku asiasta. Ja jos Hugo ei jotain asiaa parin käskyn jälkeen tee, niin minä olen heti sitten namin kanssa auttamassa sitä, eli siis ei niin vaan koiralta pitää vaatia asiat jos se osaa ne! Tiedoks vaan kaikille muillekkin :D Treeneistä jäi hyvin tehokas ja oppinut olo ja hyvä niin näin ennen pientä tottistaukoa.

Sitten agilityyn, jonka pitäisi olla meidän vahva laji, kun siinähän me jo kisataan. Siltä vaan ei kyllä tunnu. Minun ohjaus on ihan huolimatonta, tänäänkin treeneissä 25 esteen radalla tais tulla ainakin neljä minun omaa ohjausmokaa. Siis nyt on tullut minun oma ohjaamisen taso tiensä päähän. Se ei kyllä kovin korkeella oo koskaan ollu, mutta se on riittäny mainiosti Oliverin ohjaukseen ja Hugon alkeitten opettamiseen. Mutta nyt kun pitäis miettiä nopeutta ja kaarroksia ja että Hugo tulis esteelle mahollisimman suoraan ja jne. niin kaikeen en vaan kykene. Ongelmana on ehkä ollu myös se että me ollaan treenattu näin talvella vaan sen kerran viikkoon, kun pitäis käydä ainakin kahesti viikossa jotta ehtis opetella ja opettaa niitä ohjauskuvioita.
Noh tänään kuitenkin Hugo oli ehkä vähän hajamielinen, en tiiä johtuko minusta vai jostain muusta, mutta teki sitten elämänsä ensimmäisen lentokeinun. Kyllä muuten säikähdin ja näytti ihan hirveeltä. Hugo luuli keinua siis puomiksi, se kun menee keinun aika hitaasti yleensä. Se kuitenkin saatiin menemään keinu uudestaan, vaikka melko hitaasti. Aikasemmin se on kyllä erottanu puomin ja keinun toisistaan vaikka niissä on molemmissa sama käsky " kiipee". Nyt ajattelin sanoa keinun kohalla sen kiipeen vähän painokkaammin ja hitaammin, jotta tietäis että mikä este on kyseessä. Tuli muuten mieleen, viime treeneissä Hugo tais mennä myös aika vauhdikkaasti keinun, oisko sillon ollu jo enteitä tulevasta, en tiedä.? Toivon vaan että ei tuu mitään  ongelmia jalkoihin, ei ainkaan näyttäny nyt mitenkään kipeeltä.
Meidän kontaktin kaari on myös ollu melko vähäisessä käytössä, tai aina se on kontakteilla ollu, mutta ne kun on otettu yleensä vaan radalla, niin aika vähän niitäkin on tullu opeteltua. Tänään se mm. ohitti sen kaaren A:lle mennessä, joten lopputreenit olikin sitten kontaktipainotteiset. Pieni tauko vois tehä myös hyvää, mutta ei me nyt ennen omia kisoja voida taukoa pitää kun tuntuu että me ei osata taas mitään. Ja niihin kisoihinhan on vajaa 2 viikkoa!

Poikien yhteiselo on kuitenkin lähteny hyvin käyntiin, kuten kuvasta näkyy samalla pedillä voidaan olla yhtäaikaa.