Leirillä

Vietimme viime viikonlopun pelastuskoiraleirillä Kaatamossa mukavan lämpimässä säässä. Paikka oli pienen lammen rannalla, jossa oli kätevä uittaa koiria, sillä aika kuuma viikonloppu oli. Hugo vietti autossa yönsä ja suurimman osan päivästäänkin ja on se auto muuten sen näkönenkin tällä hetkellä. Viikonlopun aikana Hugo sai neljä treeniä, joten nyt se on väsynyt ja tyytyväinen koira.

Supersuojattu takakontti

Heti ekana iltana saimme tiedon, että ihmisiä oli "kadonnut" lähimaastoon, joten koirat pääsivät hommiin. Hugon tehtäväksi tuli tarkastaa pihapiiri ja sen rakennukset. Halkovarastosta löytyi humalainen, jonka Hugo ilmaisi oven takaa kovasti merkkailemalla ja lopulta otti omatoimisesti rullan hienosti suuhunsa, sillä Hugolla ei ole aiemmin ollut umpipiiloja kiintorullalla. Varastosta löytynyt humalainen ilmoitti kavereidensa lähteneen varaston taakse metsään, joten saimme sitten tehtävän lähteä tarkastamaan metsäaluetta. Hugo oli irti ja lähdimme rajaamaan aluetta poikittain kulkemalla ja aika pian Hugo nosti jälen. Hugo ajoi jälkeä todella hyvin irti ja jos me jätiin liian kauas, niin Hugo pysähty ja odotti kunnes jatko taas jäljestämistä. Jälki kulki metsässä ja meni tien yli ja lopulta sieltä löydettiin kaksi esinettä. Pieni häiriö tuli kun Hugo sai ilmavainun ilmeisesti hirven putkiluusta, joka oli jotenkin eksynyt metsään. Putkiluun jälkeen jouduimme etsimään jälkeä uudestaan ja siinä menikin pieni tovi, mutta lopulta se löytyi.Tällainen treeni, jossa ei itse tiedä mitä alueelta löytyy ja pitääkö koiran etsiä ilma- vai maavainulla on tosi opettavainen. Sitä täytyy vaan seurata ja luottaa koiraan, että kyllä se sitten ilmottaa mitä se on löytänyt.

Jäljellä

Seuraavana päivänä Hugolle tehtiin jälki, jossa on paljon edellisen päivän tallauksia sekä pari tuoretta muuta harhajälkeä.  Jäljen nosto oli jotenkin epämääräinen ja epävarma, mutta lähti kuitenkin ajamaan sitä. Tuoreilla harhajäljillä Hugo poikkesi joka kerta niille, mutta kun ei päässyt jatkamaan matkaa, niin etsi oikean jälen ja lähti ajamaan. Vanhempiin harhajälkiin Hugo ei reagoinut mitenkään. Tästä treenistä opimme, että harhoja täytyy harjoitella.

Jäljelle pääsyä odotellessa

Lautantai-illan toinen treeni oli ihan vain rullatreeni kiintorullalla, sillä halusin muiden mielipiteen siitä, millainen se on ja mihin aisoihin pitäisi vielä kiinnittää huomiota. Tuloksena oli, että minun ei pidä jäädä odottamaa Hugoa kun on päässyt maalimiehelle, vaan lähteä heti liikkumaan eteenpäin, jotta Hugolle tulisi kiire ottaa rulla reippaasti ja tuoda se minulle. Rullan tiputteluongelma ei ole oikeastaan enää ongelma, mutta laitettiin kiintorulla sen verran tiukalle, että Hugo ei sitä itse saa kovin helposti pois suusta. Ehkä se tällä tavalla oppii, että se rulla irrotetaan vasta kun minä sen otan siltä suusta pois. Kuulostaa rajulta toimenpiteeltä, mutta ei se siitä tuntunu olevan moksiskaan.
Sunnuntain treeni oli meille taas ilmoitus, että tarkastakaa noin 1km matkalta tien vierusta, että onko siitä kulkenut kukaan metsään. Siitä me sitten lähdettiin jälkeä nostamaan oletuksena siis, että siitä tieltä lähtee jälki. Hugo merkkasi hienosti yhden perjantai-iltana tehdyn jälen. Jatkettiin matkaa ja välillä Hugo merkkasi ilmaa, mutta ei sitten lähtenyt ilmavainulla etenemään, joten jatkettiin jäljen etsimistä. Jälki nousikin ja ajettiin sitä ehkä vajaa kilometrin matkan, kunnes tultiin takaisin tielle ja saatiin ilmoitus, että se ei ollut jälki mitä  etsittiin. Matka jatkui taas ja tultiin virtaavalle purolle, jossa Hugo merkkaili kovasti, mutta jälkeä ei löytynyt. Etsimme jälkeä vielä puron jälkeen tietä pitkin, mutta Hugo ei merkannut mitään. Sen jälkeen tuli käsky mennä purolle ja edetä puron viertä pitkin syvemmälle metsään, josta Hugo lopulta sai ilmavainun ja löysi kastuneen maalimiehen, sillä vettä oli alkanut satamaan ihan urakalla.
Tästä opimme, että ei pidä tehdä oletuksia, että etsisimme jälkeä, vaikka onkin tienvarsitarkastus.Tässä tapauksessa jälkeä ei siis ollut maalimiehelle, vaan tarkoituksena oli että Hugo saisi maalimiehen hajun virtaavan veden kautta ja siitä lähtisi etenemään puroa pitkin ylemmäs. Ja kyllähän Hugo merkkaili purolla, mutta se, että sillä oli jälkivaljaat päällä ja kehotus etsiä jälkeä lisäksi sen kanssa, että tien vieressä puron ympärillä oli paljon ryteikköä sai luultavasti Hugon jättämään puron mukana tulleen hajun. Voi toki myös olla että haju ei ollut niin voimakas, jotta Hugo olisi sitä lähtenyt tarkastamaan tai saattaa myös olla että Hugo ei osannut toimia tuollaisessa tilanteessa, jossa haju tulee vedestä.  Ja jälki, jonka Hugo nosti aiemmin oli tuore ja vahingossa tien viereen eksynyt ja ilmeni vielä, että Hugo oli ajanut sitä väärinpäin eli oli ottanut takajäljen. Mahtava treeni minulle, siitä kuinka täytyy luottaa koiraan, että jos se ei nosta jälkeä, niin luultavasti siinä ei silloin jälkeä ole, vaikka kuinka olisi olettamus itsellä jälestä. Hugo jaksoi todella hyvin etsiä jälkeä pitkän matkan ja välillä aikamoisessa ryteikössä ja ukkoskuuron ollessa yläpuolella, olen ylpeä. Ainoastaan jäi hieman harmittamaan, että Hugo sai ajaa takajälkeä niin pitkään, mutta sillepä ei mahda enää mitään.
Seuraavissa treeneissä teemana on jäljellä harhat ja jäjen nostoja ja tsekkausta lähteekö oikeaan suuntaan vai pyrkiikö takajälelle.
Ja pelastuskoiraleiriinhän kuuluu suurena osana metsässä kadonneen esittäminen, joka ei viikonlopun säillä ollut ollenkaan ikävää.