Pablon elämä on jatkunut touhuntäyteisenä. Pablo vierailee Joensuun keskustassa lähes kerran viikossa ihmettelemässä maailman menoa ja koittaa totutella ääniin. Äänet on edelleen Pablolle hieman jänniä. Pahin on varmaan variksen raakunta :D Mutta huomaa kyllä, että jos ollaan isommalla porukalla liikenteessä ja kuuluu näitä pelottaviä ääniä, niin ei Pablo sillon reagoi niihin juurikaan. Eli todennäköistä on, että tämä "ääniarkuus" lähtee ajan myötä pois.
Pablolla on ensi viikolla rokotus ja jännä nähä paljonko herra painaa, se kun alkaa ylittämään sylikoiran rajat. Pablo kyllä syökin paljon, en ees tiiä miten noin pieneen koiraan mahtuu niin paljon ruokaa. Sanotaan vielä, että pentukoiralle voi antaa niin paljon kun se syö, mutta Pablolle ei kyllä voi. Se on nimittäin erittäin ahne ja söis varmaan ittensä ähkykys. Mutta siis Pabloa on erittäin helppo motivoida, koska ruoka kiinnostaa aina, eikä lelukaan huono palkka ole. Jälkeäkin se lähtee hulluna menemään, koska tietää että sieltä löytyy nameja ja jälen päässä oleva loppupalkka syödään hirveellä raivolla. Loppupalkan jälkeen Pablo saa vielä sellasen pallon palkaks, joka on aika huippu ja sitä se kantaa sitten hyvin ylpeenä :) Jälkeä siis ollaan ajettu melkein joka päivä, pituudet on ollu maksimissaan sitä 30metriä, mutta nameja olen vähentäny aika paljon. Nyt olen tehnyt myös mutkikkaita jälkiä, jotka on Pablolle vielä haastavia, koska se on iskostanut päähänsä, että jälki kulkee suoraan. Eli nyt siis on tiedossa vain mutkallisia jälkiä. Jälet on edelleen ollu lähinnä nurmikolla tai hiekalla. Niin ja ne on nyt ollut myös vähän vanhempia, jotain puolen tunnin luokkaa.
Jälen lisäksi ollaan ehkä 4 kertaa viikossa tehty ruualla tottista ihan omalla pihalla. Istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja paikallaoloa ollaan treenailtu. Pitäis varmaan käydä ihan tottis kentällä jo treenailemassa, niin tottuis siihenkin.
Pablo on kyllä jo hyvin sisäsiisti ja me uskallettiin laittaa jo mattokin olkkarin lattialle. Vieläkin purukalusto on kovassa käytössä ja sitä kokeillaan lähinnä ihmisten käsiin. Ehkä hieman on edistystä tapahtunut puremisen suhteen tässä kuukauden aikana, mutta ei riittävästi, jos katsotaan käsissä olevien naarmujen määrää. Mutta onneksi se ei oo vielä innostunut huonekaluja puremaan.
Sitten vähän kuvia viime viikkojen ajalta:
 |
| pihan vahti |
 |
| veneessä alko väsyttää |
 |
| Pablo 10vko |
 |
| Pablo 10vko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti