Kuulumisia

Pablon arkeen kuuluu hyvää. Pablo syö paljon ja on kasvanutkin kuulemma. Vaikka onhan se vielä tosi pieni ja on ihan hassua taluttaa hihnassa noin pientä. Mutta onneksi siitä kasvaa isompi ja toivottavasti järkevämpi :D. Tällä hetkellä Pablo reipastuu päivä päivältä. Ulkona autot ja liikenne ei oo enää niin pelottava juttu ja vapaana ollessa voi jo vähän irtaantua jaloista. Tarpeitaan herra on tehnyt vaan muutaman kerran sisälle. Yöllä Pablo herättää noin viiden aikoihin, että nyt ois hätä, jonka jälkeen se nukkuu 8-9 asti ja sitten alkaakin hulina. Aika aktiivinen tämä herra on, mutta sitä kai mä halusinkin. Virtapiikkien aikaan on kaikki vaarassa, sillä Pablo ja Pablon hampaat ei jätä ketään rauhaan. Vähän se alkaa jo uskoa, kun kieltää, mutta innoissaan kyllä napsii vaatteista ihan urakalla. Pihalla, jäähyllä se on viettänyt jos jonkin aikaa, sillä meno yltyy välillä liiankin rajuksi.

Kaikki kelpaa suuhun laitettavaksi ja purtavaks

Pablo on käyny monissa eri paikoissa, kuten kaupungilla, veneessä, autossa, portaissa sekä kyläilemässä vieraissa paikoissa. Se on myös nähny useita eri koiria, joista kukaan ei kyllä halunnu leikkiä Pablon kanssa. En tiiä johtuuko siitä, että kaikki oli aikuisia koiria ja ne koki Pablon liian vauvaks. Pentukavereita pitäis varmaan etsiä Pablolle, kun tuntuu että se haluais joskus painia ihan omanikäisen kanssa. Pablolla on siis ollut toimintaa ja oonkin yrittäny totuttaa sen mahdollisimman moneen juttuun heti pienestä asti. Niin ja olihan Pablo pelastuskoirien hälyryhmän harjoituksessa jo mukana ja jälkitreeneissä myös.

Kalassa

Hälyharjoituksessa Pabloa kiinnosti enemmän kannon syöminen kuin esineen etsintä 

Pelastuskoiraraunioilla

Kaupunkiin tutustumassa

 Jälkeä Pablo on ajanut ehkä kymmenen kertaa. Jäljet on ollu 10-30 metrin mittasia ja niissä on ollu nameja, mutta välillä myös namittomia kohtia. Pari jälkeä oli hiekalla, mutta muut nurmikolla. Viimisimmät jälet on ollu kyllä hyviä, huomaa, että se alkaa tajuta mitä tässä pitää tehä. Ja heti kun laittaa valjaat päälle, niin alkaa jo nenä kulkea maassa, että missäs niitä nameja olikaan. Namien määrää pitää alkaa karsimaan, sillä viimeekskin ne tuntu vaan häiritsevän menoa.