Muuten Pablon elämään kuuluu hyvää. Se alkaa olla jo sen verran reipas, että on pari kertaa karannut ulko-ovesta eikä suostu tulemaan takas sisälle. Mihin minun kiltti ja jaloissa pyörivä Pablo on häviämässä? Pari ylä etuhammasta siltä on myös lähtenyt. Olisin toivonut, että siltä ois lähteny kaikki hampaat kerralla ja uudet ois kasvanut vasta kuukauden päästä, mutta ei käynyt minun toive toteen :D Puremista Pablo edelleen harrastaa, varsinkin jos on ylivirkee, niin sillon ei paljoo katota mihin hampaansa upottaa. Tavarat ja sisustus on saanut vielä pääasiassa olla rauhassa, mutta kädet ja jalat ja naama ja oikeestaan ihan mikä vaan ruumiin osa on vaarassa jos Pablo sille päälle sattuu.
Pablo on ajanut edelleen jälkiä. Ihan kovalla hiekalla ajo sujui välillä ja välillä ei. Se vähän kummastutti, ja sitten kuulinkin, että kovan pinnan jälkeä pitäisi vanhettaa aika paljon ennen kuin lähtee ajamaan, sillä haju muuten on levinnyt niin laajalle. Vinkki tuli myös, että pennulle ei kannata ihan kovan pinnan jälkeä ajaa, koska sen keskittyminen ei välttämättä riitä niin vaikeaan jälkeen. Eli siis Pablo jättää nyt kovat pinnat rauhaan ja jatkaa hieman pehmeämmillä materiaaleilla. Nurmikolla ja pehmeämmällä hiekalla jälestys sujuu jo melko mallikkaasti. Nyt olen jättänyt namit vähemmälle, sillä ne tuntu vaan häiritsevän ajamista kun jokainen nami piti syyä. Nyt olen myös piilottanut jälelle purkkeja, jotka on Pablolle sellanen huippu juttu. Ne myös ehkä auttaa sitten esineiden ilmaisun opettelemisessa myöhemmin. Pieniä tottis juttuja aina sillon tällöin treenataan, mutta pitäis ehkä vähän siinä ryhdistäytyä.
Pikku enkeli |
Takapihan projekti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti