Hajulla

Pablo on kai ollu vähän jälkeenjäänyt, sillä se vasta näin reilu 4kk oppi nousemaan sohvalle. Eihän se sinne sais mennä, mutta kovasti se yrittää ja nyt heti kun silmä välttää niin siellä se tyynyjen päällä nukkuu. Kovin on siis jääräpäinen poitsu. Pablo painaa varmaan aika lähelle 20kg ja siltä alkaa hävitä pennun pyöreys. Kaulaa se vois kasvattaa nyt reippaasti, niin sille alkais mahtua Hugon vanhat pannat :D Tosi nätin näköinen Pablo on ainakin minun silmään, joten toivotaan, että se pärjäis ees jotenkin näyttelyissä. Seisomista ollaan vähän opeteltu, mutta juoksemista ei lähes ollenkaan, pitäis nyt siinä skarpata, sillä tämän kuun lopulla ois match show, johon mekin voitais osallistua. Pablon seisominenkin on sellasta -annasitäruokaanyt- oloista eikä sellasta iloista seisomista häntä heiluen, niinkun Hugolla oli. En tiiä miten sen sais tuolle ahmatille opetettua.

Pablon viikko-ohjelmaan on lisäksi kuulunut jälen ajoa, jälen ajoa ja vielä kerran jälen ajoa. Kovin monipuolista siis. No on Pablo päässyt myös muutamia kertoja haun makuun ja sekä hieman yllättäen pelastuslaitoksen tapahtumaan esittelemään pelastuskoiratoimintaa. Pablo oli oikeen taitava näyttämään siellä tapahtumassa miten riehutaan hihnassa muiden koirien kanssa ja kuinka pussaillaan kaikkia. Ilmavainutyöskentelyssä Pablo on edelleen niin hauska. Se ei tunnu tietävän mitään niin kivaa kun löytää metsästä ihminen. Heti kun se saa hajun niin ei voi välttyä huomaamasta, että nyt ollaan hajulla, reaktio on melko näkyvä :D Sitten siihen jälkeen. Nyt ollaan ajettu hieman enemmän metsässä jälkeä kuin hiekalla. Hiekalla ajo onnistuu melko hyvin, mutta jälet on ollu vielä aika tuoreita, 15-30min ja pituutta maksimissaan 100m.  Nurmikolla ja metsässä Pablo ajaa tosi hyvin. Metsässä jälet on ollu 100-200m pitkiä ja ne on vanhennut puolesta tunnista viiteenkin tuntiin! Kyllä, viisi tuntia on hautunut Pablon vanhin jälki ja senkin se ajo tosi hyvin. Tein sen vähän vaan koemielessä ja yllätyin todella, että se ajo sen. Sitä ennen ei olla juuri kahta tuntia vanhempia ajettu. Toki maasto on näin syksyisin märkää ja haju tarttuu hyvin, mutta kuitenkin. Lisäksi nyt olen laittanut jäljille purkkien lisäksi esineitä ja kehunut ja palkannut, jos mitenkään reagoi niihin. Yks päivä se jopa nosti ite yhen esineen suuhun :) Nopeesti se tuntuu oppivan, ihan hurjasti etenee lyhyessä ajassa ja koko ajan tekee mieli vaikeuttaa jälkiä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää ne sen verran helppoina, että onnistumisia tulis paljon. Tällasta tällä kertaa.

Siellä se purkki on