Pablon näyttelyura lähti viikonloppuna käyntiin mätsäreillä. Valmistautuminen oli niinkin huimaa kuin pari kertaa juoksua ja seisomista kotipihalla. Valmistautuminen huomioon ottaen meillä meni oikein hyvin. Pablo juoksi sillon kun piti juosta ja seiso kun piti seisoa. Seisomista meidän pitää vielä harjoitella, sillä se on jotenkin hyvin epämääräistä. Pablo hamuaa namia niin innokkaasti, että se on jotenkin ihan jännittyneenä ja jalat missä sattuu. Lisäksi minusta sen takajalat on jotenkin ylipitkät ainakin tällä hetkellä, niin niitä on vaikea saaha oikeaan asentoon. Tai sitten me ei vaan osata. Hampaita Pablo ei antanut ainakaan meidän seuralaisen katsoa, joten tuskin olisi antanut tuomarinkaan, mutta meidän onneksi itse piti näyttää koiran hampaat. Minun se antaa niitä katsella, mutta muiden ei, tässä siis toinen treenaamisen paikka. Tutkimisen antoi tehdä tuomaria nuolematta, purematta ja kaatamatta kun syötin sille nameja samalla.
 |
| Palkintoluuta syömässä |
Muuten Pablo käyttäyty aika mallikelpoisesti, vähän aluks koirien haukunta jännitti, mutta nopeesti sitten rentoutu. Kaikkien luoksehan se aina haluais mennä, joten väentungoksessa sen kanssa on vähän haastavaa kulkea. Onneksi se on ahne, niin kaikki ongelmat ratkeaa kun on namia kädessä. Niin ja siis saatiin me punainen nauha, kuulemma paremmat liikkeet kun vastustajalla, mutta sen jälkeen ei menestystä tullut. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Pablon käytökseen näinkin nuorella iällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti