Meidän ongelma on ehkä ollut se, että minä en malta tehä riittävän paljon sellasia helppoja jälkiä ja vähitellen vaikeuttaa. Nyt on vähän menty sillein, että kyllä se osaa, mutta sitten ei ole osanutkaan. Malttia siis ja paljon vaaditaan minulta. Yksi iso ongelma on myös ollut Pablon vauhti jälellä. Välillä se vetää ihan nelivedolla eteenpäin ja sitten turhautuu kun minä jarrutan perässä kädet hapoilla. En ees tiiä mistä tuo kauhee vauhti on peräisin, kun mielestäni olen aina pyrkinyt jarruttamaan sitä jälellä, en ole antanut sen juosta koskaan. Mietin myös sitä, että kun talvella tehtiin niin paljon hakua ja siinä se sai painella mielensä mukaan, mutta nyt pitääkin keskittyä ja toimia hallitusti, niin oisko se täysillä meneminen jäänyt päälle. Pablolla on nyt muutenkin sellanen-en malta keskittyä mihinkään, en kyllä tuu luokse kun kutsut, teen mitä haluan- vaihe. Joten luultavasti joudutaan tekemään töitä ihan perusarjessakin, jotta pystyis ees vähän keskittymään johonkin. Olen myös huomannut, että pienet negatiiviset asiat jää Pablolle hyvin muistiin tällä hetkellä. Yhden kerran sadasta kun sain puututtua kakan syöntiin ja nykäsin Pablon pois kakalta ja muutaman ärräpään sille huusin siinä, niin samainen kävelytien kohta kierretää nykyään hyvin kaukaa. Ihan kuin ois jääny suuretkin traumat asiasta. Pablo ei kuitenkaan sen episodin jälkeen ollu asiasta milläsäkkään. Myös esimerkiksi pelastusliivi oli ihan kauheen pelottava, vaikka koko talven on pitäny ties mitä vaatteita päällään. Ja lopulta kun se sille laitettiin ja päästettiin ulos sen kanssa, niin unohti sillä sekunnilla, että sillä oli jotain päällään.
Jotain hyvää kuitenkin jälellä, esineet ilmaistaan nykyään hienosti, jos siis kohalle sattuu. Niin nätisti menee maahan ja siellä pysyy kunnes minä menen sen luokse palkkaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti