Kiintorulla

Hugo huligaani näytti hulivili puolensa kun joutu olemaan ilman pidempiä lenkkejä lähes viisi päivää. Enpä ole sitä noin energisenä nähnyt varmaan ikinä, nyt kuitenkin tiedän miltä oikeasti energinen dallu näyttää. Haava on kuitenkin parantunut hyvin ja kauluria käytin ainoastaan yöllä ja yksin ollessa, Hugo kun ei haavaan reagoinut mitenkään. Leikkaus on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että takapään liikkeet ovat tönkön näköiset, mutta varmaan johtuu ihan vain arpikudoksesta ja leikkauksen aiheuttamasta jännitteestä, joka kudoksiin on kertynyt ja sen pitäisi lähteä ihan hieromalla. Nyt on kulunut reilu viikko leikkauksesta ja haava näyttää niin hyvältä, että eilen herra pääsi jo jälen ajoon ja tänään hakuilemaan.
Eilinen jälki oli mielenkiintoinen. Jälki oli 4-5 tuntia vanha ja osittain tehty metsään ja osittain pellolle. Ja haastavan siitä teki kunnon lumimyräkkä, joka oli peittänyt jäljen ja tietysti jälkeä ajaessa kova tuuli, joka pyöritti hajuja minne sattuu. Ihme ja kumma metsässä Hugo ajo kyllä jälkeä, ei kauheen sujuvasti, mutta ajo kuitenkin. Pellolla sen sijaan jälki hävisi ihan totaalisesti ja se mentiinkin vähän vaan humputellen loppuun. Esineet Hugo sai kaivaa lumen alta, mikä oli varsin huvittavaa välillä. Meillä kun on ollut jäljestä taukoa varmaan pari kuukautta niin piti tietysti epäillä että ajaakohan se ollenkaan ja vielä lumessa, jossa se ei ole koskaan ajettu. 
Sitten hakutreeneihin. Olemme ottaneet taas yhden suuren askeleen eteenpäin meidän pelastuskoirauralla sillä tadaa, meillä on nyt ihan oikea kiintorulla! :) Siitä tulee niin ammattimainen olo, kun Hugolla on se kaulassa.

Se on nyt ollut Hugolla kaulassa useamman treenin ajan, vaikka irtorullilla vielä tehtiinkin. Tänään päätettiin kuitenkin olla hurjia ja kokeilla miten saatais Hugo ottamaan rullan tuosta kaulasta. Hommahan meni ihan vaan, että kun Hugo etti maalimieheltä irtorullaa, niin maalimies ottikin rullan Hugon pannasta käteen ja auttoi sen Hugon suuhun. Pari yrtitystä piti ukon aina tehdä, kun Hugo vähän ihmetteli että mitä sä sorkit mun pantaa. Ekalla kerralla Hugo pudotti rullan matkalla, joten se otettiin uusiksi irtorullalla. Muina kertoina saatiin Hugolle kiintorulla suuhun ja vieläpä se toi sen minulle asti. Olen taas yllättynyt ja ylpeä. Ei se kait niin vaikeaa sittenkään ole saada kiintorulla käyttöön. Seuraavissa treeneissä meinattiin harjoitella ihan vain rullan ottoa lyhyillä etsinnöillä ja helpoilla piiloilla.

Potilas

Nyt on kotona toipilas, joka näyttää kovin loukkaantuneelta. Joko siitä syystä, että sillä on kauluri kaulassa tai siksi että sillä on hassu olo, lääkkeiden vaikutuksen alaisena kun on. Kastraatioon Hugo siis joutui. Tavoitteena että se ei reagoisi uroksiin niin voimakkaasti lähialueiden narttujen juoksuaikoijen aikana ja että muutenkin suhtautuisi uroksiin paremmin. Lenkeillä Hugo reagoi joko koiriin innostuneesti, kiinnostuneesti tai sitten jos on (nuori) uros niin sitten mahdollisesti rähisemällä. Tuo rähinä on ärsyttävää, varsinkin kun tiedän että se ei sitä kaikille tee, vaan ainoastaan uroksille ja nuoret urokset on niitä pahimpia. Joten tämän tavan toivon kastraatiolla saavan pois. Toki Hugolla on tietyt koirat, joille rähisee sukupuolesta riippumatta, kuten ranskanbuldogit. Naapurin ranskanpullasta saanut traumat, joten ne tulee luultavasti olemaan Hugon tappolistalla aina. Mutta toivon näkeväni Hugossa leikkauksen jälkeen jotain sosiaalisia merkkejä ja hartain toiveeni on, että se ei muutu kovin laiskaksi. Eihän minun harrastuskoiran sovi olla yhtään laiskempi kun mitä se nyt jo on. Aika näyttää.
Leikkaus oli mennyt hyvin, mutta leikkauksen jälkeen olivat joutuneet antamaan herätyksen, sillä  pulssi oli heikentynyt ja kovin kylmäksi oli Hugo mennyt. Nyt ei enää vaikuta viluiselta, vähän vain paineside tuntuu häiritsevän. Kipulääkkeen sai mukaan, mutta ilman antibioottia koitetaan pärjätä tuon hiivan takia.

Sen verran tokkurassa, että ilman kauluria saa hetken vielä olla.

Temppukerta

Olipas mukavan erilaiset treenit pitkästä aikaa. Tänään oli sellanen temppukerta varikolla pelastuskoirahommiin liittyen. Nämä kerrat on aina vähän jänniä kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Mutta tänään siis lähdimme kaikki koirat ohjaajineen kiertämään varikkoa eri pinnoilla ja tasoilla mennen. Oli mm. putkea, metallilevyä, tiilikasoja ja muoviputkia joiden yli piti mennä. Oli myös iso roskalava joka oli täynnä paksua muovia, jonka päällä koira pysty kävelemään. Lava oli varmaan metrin korkea ja ajattelin että jätämme sen Hugon kanssa välistä koska minä en sitä sinne suoraan maasta nosta ja että ei se kuitenkaan hyppää sinne. Kuitenkin kehotettiin että kokeile nyt, että jos Hugo sinne hyppäis ja ekalla käskyllä ponkas suoraan lavalle....olin ihan ihmeissäni että ei oikeesti miten se uskalti sinne hypätä. Rohkeus ja varmuus erialisia tasoja ja pintoja kohtaan Hugolla on kasvanut ihan hirveästi viimeisen vuoden aikana.

Rohkea koira

Toinen juttu jonka meinasin jättää välistä oli koiran kantaminen n. 10 metrin matkan tiilikasalta toisellle, mutta kun sain opastusta miten minäkin pystyn kantamaan Hugon kokoisen koiran kätevästi, niin kyllä me sekin handlattiin rikkomatta mun selkää :) Hugo oli kyllä vähän ihmeissään et mitä tapahtuu, mutta nätisti se sylissä oli. Seuraava ohjelmanumero oli koirakuja, jonka toiseen päähän koira jätettiin ja sen piti sitten juosta kujan läpi ohjaajan luokse. Tämäkin kyllä epäilytti minua suuresti, että uskallanko päästää Hugon niin monen koiran läheisyydessä irti, mutta nätisti se jäi istumaan ja nätisti tuli myös luokse muihin koiriin reagoimatta mitenkään.

 Toinen samantyylinen tilanne oli kun kaikkien piti survoutua sellaiselle lavalle ja tunnelma siellä oli hyvin tiivis. Muutaman kerran Hugo murahti jollekkin koiralle, mutta namien kanssa sain sen pidettyä suht nätisti. Koirat laitettiin myöskin piiriin ja jätettiin paikallaoloon, kun ohjaajat menivät ringin keskelle. Hugo istu niin tomerasti siellä ja katto vaan mua että millon saa vapautuskäskyn, ilmeisesti yritti olla kattomatta muita koiria, jottei tulis houkutusta lähteä. Muut koirat otti vähän rennommin ja makoilivat siellä katellen ympärilleen.

Yks mielenkiintoisimmista jutuista oli kolme kivikasaa joiden alle oli laitettu eri juttuja. Vaihtoehtoina oli kissan uloste, ruokaa, ihmisen esine, ruumiin haju ja tyhjä. Koiran reagointien perusteella piti arvata mitä oli missäkin kasassa. Ensimmäistä kasaa Hugo haisteli kovasti ja kaapi tassulla kiviä pois, toiseen ei reagoinut mitenkään ja kolmannella oli samanlainen reaktio kun ensimmäisellä. Minä veikkasin, että ekassa ois ollu ruokaa, toinen ois tyhjä ja kolmannessa ihmisen esine. Todellisuudessa ensimmäisessä oli ruumiin hajua (ilmeisesti kynsiä yms.), toinen oli tyhjä ja kolmannessa oli ruokaa. Tästä voi päätellä että Hugo ettisi myös ruumista, jos sellainen tilanne joskus sattuisi eteen.
Viimeisenä oli reagointiharjoitus, kuljettiin liinassa varikolla ja kun koira merkkasi selkeästi niin palkattiin koira hajuun reagoimisesta.
Kaiken kaikkiaan todella kiva treeni ja Hugokin ylitti odotukset huikeasti. Pitäisköhän mun joskus oppia luottamaan siihen :)

Hylsyjä hylsyjä

Kotikisoissa käytiin pyörähtämässä ja kuten otsikosta voi päätellä niin hylsyjähän sieltä saatiin. Ei kyllä kovin kummosin tavoittein sinne lähdettykkään, mutta erilaiset ongelmat tuli vastaan mitä ajattelin. Keinu on ollut ongelma viime aikoina, mutta parin viime treenien harjoittelu on tuottanut sen verran tulosta, että se meni tosi hyvin radalla.
Keinulla ollaan tehty sellasta, että keinun alasmeno tuetaan esim. hypyn siivekkeellä niin että ylösmeno jää hieman (10-30cm) maasta irti. Sitten odotetaan että Hugo astuu maasta irti olevalle kontaktille ja keinu pamahtaa alas ja samalla se saa palkan siitä pamauksesta. Sitten aina otetaan koira pois keinulta ja uudestaan. Hugo on alkanut hakemaan keinua näiden pamahdusharjoitusten jälkeen ja koko keinu on nopeutunut huomattavasti.
Tänään radalla ongelmana oli kepit ja Hugon nopea vauhti, eli minun hidas vauhti. Ekalla radalla kaikki meni hyvin niin kauan kun minä pysyin perässä, mutta sitten puolessa välissä A:n jälkeen oli pieni hyppykuvio johon minä en ehtinyt ollenkaan ja Hugo meni menojaan.... Toisella radalla oli aika suoraan hypyn jälkeen kepit ja kun ei Hugo näköjään osaa hakea keppejä ollenkaan, niin siitä tuli virheitä ja sitten sen jälkeen tuli kieltoja yms. Kepeillä muutenkin tuntu että kun ekalla ei onnistunut niin Hugo masentu siitä ihan totaalisesti ja oli sillein et jooh tee ite keppis. Ehkä meillä on nyt keppitreenejä tiedossa.  Hugo oli kyllä yleisesti tosi nopee ja välillä teki hyviä pieniä kaarroksia, mutta välillä lähti sitten jo lapasesta ja irtoili itekseen turhankin kauas. Ja siis kädessä roikkumista harrasti myös välillä, ohjasin mielestäni hyvin ja käskytin, mutta silti se siinä vieressä juoksee että mitä, jollon hyppyjä meni ohi ihan urakalla.
 Täytyy olla iloinen että keinu meni hyvin ja Hugolla oli vauhtia ja intoa, mutta sitten potuttaa kun minun ohjaus ei riittänyt ja Hugon keskittyminen ei ehkä ollut koko aikaa kympin luokkaa. Ja minun estevarmasta nollakoirasta on tullut ei estevarma tykki, joka menee minne huvittaa. Täytyy vaan todeta että tätähän mä oon siltä halunnu; hakee esteitä itse, on nopee ja etenee.

Jäljellä

Hugo on ajellut jälkiä jonkin verran tässä viime aikoina. Treeneissä tehtiin ekaa kertaa jälki, jonka päässä oli ukko, jännää :) Jälki etittiin myös pelastuskoiramaisesti tien viertä kulkemalla n. 100m ja siitä Hugo sitten nappasi jälen. Juuri paria metriä ennen jälkeä Hugo merkkas vähän ilmaa ja piippas pari kertaa, ilmeisesti se oli vähän hämmennyksissä tästä pitkästä jälen ettimismatkasta ja ei ollut varma mitä sen pitää tehä. Heti kuitenkin kun jatkoi matkaa ja jälki tuli nenän alle niin lähti hyvin ajamaan. Jälkeä Hugo ajeli vähän ehkä humputellen, mutta jälki olikin aika tuore. Suurinpiirtein 100 metriä ennen maalimiestä sai ilmasta hajun ja lähti ihan kyselemättä ilmavainulla ettimään ukkoa, joka sitten löytyikin.
Tänään ajettiin lähes 700 m pitkä jälki. Vähän samalla periaatteella etittiin tien vierestä hajua ja siitä sit lähettiin metsään. Tosi tarkasti ajo, varsinkin välillä ihan tuhrusti nenä maassa. Jälki kulki metsässä, vähän hakkuuaukealla ja vähän matkaa tietä pitkin, josta sitten poikkesi takaisin metsään. Tien vierus jälestys ei oikeen onnistunut kun siitä oli mennyt hevosia pari kertaa eikä Hugolle ole tehty juurikaan tielle jälkeä. Tien toiselta puolelta jälki taas löytyi ja loppujälki meni taas hyvin. Nyt taas voi alkaa luottaa siihen et Hugo ajaa jälen kuin jälen (paitsi tiellä jälestystä täytyy harjoitella). Esineitä on nyt viime aikoina jääny yleensä 1-2 nostamatta, niin  esineiden merkkauksesta pitää alkaa vahvistamaan enemmän. Vaikkakin ne on tainnut jäädä kaikki sen takia että Hugo ei ole ollut jälen päällä vaan jostain syystä jossain huitelemassa.

Oliver lähti taas talven viettoon Ouluun, joten nyt on hihnan päässä enää Hugo.

Jälkikoira on taas jälkikoira

Sunnuntai päivä päätettiin sitten pyhittää kaikelle kivalle. Hugo sai ajaa jälen, ottaa yhen partioinnin rullan kanssa, käytiin vähän juoksemassa mukavassa metikössä ja tietysti loppupäivän ohjelmassa oli laiskottelua ja hyvää ruokaa.

Hugolle hyvä ruoka tarkottaa luuta, tässä tapauksessa kalkkunan siipeä.

Jälki oli ehkä 600-700 metriä pitkä ja siellä oli kulmia, 4 esinettä ja yksi tarkotuksella tehty harhajälki. Viime jäljestä oli aikaa varmaan 3 viikkoa, joten vähän jännitti miten se menee. Hugo kuitenkin yllätti odotukset ja ajo tosi hyvin. Harhajälki poikkesi kaks kertaa oikeen jälen yli ja oli n. puoli tuntia oikeaa jälkeä tuoreempi. Ekan harhan kohdalla Hugossa ei näkynyt mitään merkkejä että olisi huomannut harhan, toisella kerralla merkkas sen 2-3 metrin matkalta ja palas oikeelle jälelle. Olen ylpeä :) Muutenkin jälen ajo oli tarkkaa ja meidän (tai kaikilta muilta jos kysytään niin minun) ongelmana olleet kulmatkin meni hyvin. Hugo kun ei yleensä jälestä niitä tarkasti 90 asteen kulmana, vaan menee aina enemmän tai vähemmän yli ja sitten tajuaa et oho siinä oli kulma ja palaa sitten taas jälelle. Okei, se ottaa kulmat eikä eksy jäleltä, mutta oishan se hienoo jos se jälestäis sen verran tarkkaan että ottais kulman just kulman päällä. Mutta tällä kertaa ne meni kanssa suht mallikkaasti. Esineistä nosti 3, tulitikkurasia jäi matkan varrelle, en tiedä oliko ajanu sen verran sivussa vai mikä oli ettei sitä löytänyt. Ja ilmeisesti muutama muukin harhajälki oli koska pariin otteeseen Hugo merkkas muitakin jälkiä. Videossa näkyy suht hyvä kulma ja sitten mahdollisen harhajälen merkkaus.

Motivaatio-ongelma

Viime aikoina on tullut treenattua melko vähän, sillä minulla on nyt jonkinlainen motivaatio-ongelma. Treeneihin ei huvita mennä kun ulkona on kylmää ja märkää ja pimeetä ja kaikki muu on kivempaa kun lähteä metsään.  Hugo kyllä toimii hyvin, siinä ei ole mitään, mutta minua ei vaan huvita. Ehkä kesän 5-6 treenit viikossa-tahti on tuonut yliannostuksen treenejä. Toki nyt on tullut taukoa minun sairastelujenkin vuoksi. Keskimäärin ollaan käyty pari kertaa viikossa jotain puuhailemassa, lähinnä hakuilua ja sitä rullaa. Sen kun haluaisin nyt ennen talvea jotenkin varmaksi hommaksi. Minun laiskuus on ollut Hugolle hyväksi sillä sillon harvoin (n. 2 krt/viikko)  kun Hugo pääsee tekemään jotain älykästä, niin sillon se vetää täysillä ja yleensä hyvin. Viimekertaset rullatreenit meni nimittäin todella hyvin. Edistystä on tapahtunut siinä, että Hugo ottaa rullan nykyään mielellään ja saattaa jopa ettiä sitä maalimieheltä. Rulla on nyt siirretty kädestä esim. maahan tai jalan päälle, jotta oppisi ettimään sitä alhaalta ja itsenäisesti. Oisko meidän tavoite talvelle saaha kiintorulla käyttöön?
Agilityssä Hugo on oppinut itsenäisemmäksi ja etenee paremmin, mikä on hieno juttu. Vauhtiakin on aina kun on ollut pidempi tauko muistakin hommista. Ainut pieni ongelma on nyt keinu. Se on hidas ja Hugo menee siihen melko varovasti. Sen kun sais kuntoon niin voitais taas käydä kisoissa katsomassa joko me oltais siellä kakkosluokan tasolla.
Muuten me olemme yrittäneet lenkkeillä ja nauttia syksystä, vaikka pimeetä ja kylmää ja märkää onkin :)