Tottista

Nyt vihdoin sain muutaman tottisvideon ladattua tänne. Pari ekaa on ennen joulua otettu, mutta viimeisin on ihan parin päivän takaa, edistys toivottavasti näkyy :). Kuvassa taas ollaan lähdössä iltalenkille (ennen joulua tämäkin) ja samalla otettiin eteenmenoa ja Pablo urhoollisesti kantaa namikipponsa. Se on kyllä käsittänyt sen tarkoituksen väärin. Nimittäin kun Pablo juoksee eteen tuolle namikipolle, niin se ottaa vaan sen kipon ja juoksee se suussa ihan innoissaan eikä tajua, että siellä oli nameja. Vaikka onhan sille useesti näytetty että sinne laitetaan nameja, mutta silti se kippo on vaan kivempi. Jos kuppi on isompi ja siellä on tyyliin sen ruokaa tai superhyvää palkkaa (mitä sen kai aina pitäis olla, mutta joskus menen ns. huonommilla herkuilla) niin sillon kyllä jää syömään.

Ensimmäisessä videossa on meidän bravuuri liikkeestä seisomaan jääminen. Lähinnä bravuuria on siinä se liikkeen nopeus, minä kun olen pelännyt sitä, että en osaa opettaa siitä sellasta, että Pablo pysähtyis oikeesti nopeasti eikä ottais askelia. Tämä on siis aloitettu opettamaan sillein, että heitän namin takaviistoon ja vähitellen häivyttänyt sen heittämisen pois ja nyt pitäisi alkaa häivyttää käden liikettä.

Tuo alin video minua ilahduttaa eniten. Välillä minua vaan on ärsyttänyt Pablon ahneus, mikä sikäli on tosi hyvä juttu koulutuksen kannalta. Mutta kun se haluaa sitä ruokaa niin kovasti, niin sillon se ei ajattele mitään muuta kun sitä ruokaa. Esimerkkinä tämä sivulletulo. Imutuksella se oli helppo opettaa, että seuraa minne vaan ruuan perässä. Mutta miten sitten kun tuntuu, että se ei oo tajunnu ollenkaan mitä se on tehny kun on vaan namia havitellut koko ajan. Se on ollut se ongelma nyt kun olen yrittänyt kättä häivyttää pois. Käden ylös nostamisen se jo ajoittain kestää, koska se nami on edelleen siellä mihin sen pitää kattoo, mutta kamalaa jos käden laittaakin Pablon pään taakse takaviistoon. Totta kai Pablo ajattelee että hänenkin pitää olla nyt siellä takaviistossa. Noh onneksi olen ollut koko ajan sitä mieltä, että haluan opettaa sen seuraamaan niin, että katsekontakti on minussa eikä jossain siellä päin. Katsekontaktia kun ollaan harjoiteltu sivulla ollessa ja vähän siinä paikalla heiluessakin. Nyt siis piti yhdistää tämä katsekontakti ja sivulla olo ilman nami- tai käsiapuja. Kyllä sitä ollaan monta iltaa tahkottu ja yritetty ja vihdoin se pari päivää sitten onnistui. Voi miten ilonen sitä olinkaan, luulin, että se ei ikinä opi sitä. Mutta vähitellen siis apuja pois, niin meidän touhu alkaa näyttämään ihan seuraamiselta :)