Meidän ihan ja kiltti koiranpentu on muuttumassa ärsyttäväksi nuoreksi urokseksi. Viime aikoina se on alkanut kai tajuamaan jotain nartuista ja käytös on sen mukaista. Lenkillä hihnassa vedetään ja poukkelehditaan nenän perässä joka suuntaan ja vapaana ollessa juostaan päättömästi hajulta toiselle eikä varmasti kuulla jos joku sattuis kutsumaan. Aina supervarma narupallokaan ei saa enää nuorta herraa tulemaan luokse. Koirien ohituksetkin on olleet niin helppoja, kun Pablolle näyttää narupalloa, niin ei se edes huomaa, että koira ohitettiin. Nyt koirien luokse vedetään vaikka ois mitä houkuttimena. Onneksi lumipallot on sellanen huippu juttu, joiden avulla Pabloa saa hieman motivoitua. Etenkin jos heittelee sille lumipalloja penkkaan, niin se ei edes tajua, että joku kävelee ohi.
Muutenkin Pablolla tuntuu olevan hirveesti virtaa vaikka mitä sen kanssa tekisi. Treenien ja lenkin jälkeen se yleensä nukkuu tunnin tai kaksi ja sitten pitäis olla jo jotain tekemässä. Jos ei tekemistä ole, niin sitten kannetaan kengät eteisestä olohuoneeseen ja yritetään päästä niiden kanssa ulos. Jos kengät loppuu, niin sitten haetaan sängystä tyynyt ja pyykkikorista vaatteet. Jos niidenkään kanssa ei pääse ulos, niin sitten istutaan telkkarin eteen, tuijotetaan laiskoja sohvalla makaavia omistaija pahasti ja haukutaan kimakasti, niin että naapuritkin varmasti kuulee, että Pablolla on tylsää.
Alla vähän kuvia Pablon viimeaikojen touhuista
 |
| "Tässä mä vaan istun" |
 |
| Auttava apulainen puutöissä |
 |
| Mikähän idea oli hakea oma panta eteisestä ja mennä se suussa nukkumaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti