Päivän asut

Kun ulkona on pakkasta yli 20 astetta muuttuu pilkullisen karvattoman koiran ja yhden pienen villakoiran lenkkeilyt merkittävästi lyhyemmiksi. Tämä pilkullinen ei itse huomaa pakkasta, vaikka päällä ei olisi mitään, mutta tassut ja herkät karvattomat pallit paleltuvat pahasti ilman pukuja ja tossuja. Pieni  puudeli sitten taas näyttää hyvin selkeästi, että hän ei ulos lähde jos pakkasta yli 5 astetta. Miten kahden koiran pukeminen ulos voi olla niin työlästä? On manttelia, haalaria ja tossua.

Oliverilla on päällään Rukan haalari, joka on kyllä ollut hyvä. Vahvaa kangasta, riittävästi heijastimia ja kiva pitkä kaulus, joka myös pysyy pystyssä. Ainoa miinus on lyhyet lahkeet ja etenkin takana lahkeet alkavat jotenkin tosi alhaalta ja ovat hyvin lyhyet. Jalassa Oliverilla on myöskin Rukan tossut, jotka ovat olleet hyvät Oliverilla, mutta Rukan tossut tuntuvat kestävän vain yhden tai kaksi talvea, kunnes rispaantuvat/kuluvat loppuun.

Pablolla on Hurtan body warmer haalari ja Hurtan mantteli. Haalarista hieman lisää juttua alla. Hurtan mantteli, jonka aikoinaan ostin ihanan värin vuoksi ja joka on ihan ok ollut. Pablolla myöskin on Rukan tossut, hieman eri malliset vain kun Oliverilla. Nämä on kyllä olleet hyvät niin tassuhaavojen yhteydessä kuin näin talvellakin. Ainoa miinus lyhyt käyttöikä, rispaantuvat helposti.

Pablolle ostin Hurtan uuden body warmer haalarin. Haalarin sisäpinnassa on foliointi, joka heijastaa koiran tuottaman lämmön takaisin eli vähän niin kuin Back on Track tuotteissa. Tällaista haalari olen pitkään toivonut että markkinoille tulisi, sillä kylmillä ilmoilla tuntuu, että mikään mantteli eikä normaali haalari riitä pitämään tuollaista karvatonta koiraa lämpimänä autossa pidempiä aikoja. Pakko haalari oli siis käydä ostamassa. Pablolla on koko 60, joka on ehkä hieman liian iso, mutta 55 taas oli liian pieni. Haalari on melko ohutta ja hieman joustavaa kangasta. Pablolle haalari ei täysin istu, sillä tuntuu, että haalari valuu takapäätä kohti ja vetoketju menee hännän päälle. Haalarissa on pitkä kaulus, joka näyttää kivalta ja lämpimältä, mutta todellisuudessa se rullautuu kaulalle eikä siitä ole vastaavaa hyötyä. Haalari on myös melko löysä vyötärön kohdalta, etenkin kyljistä, joihin jäi ihan sellaiset pussit. Ei siis täysin istuva malli ainakaan Pablolle, eikä minusta hinta-laatusuhde ole täysin kohdallaan, mutta pienellä tuunauksella olen saanut siitä Pablolle käypäsen puvun. Otin hieman sisään kyljistä ja tein pallisuojan takajalkojen väliin.  Etenkin autossa pitkiä aikoja ollessa tämä haalari alla ja back on track päällä, niin pysyy Paleleva Pablokin lämpimänä.

Kiteiden paluu

Kyllä, kuten otsikosta voi päätellä kiteet ovat palanneet. Kontrolli oli ja tuomiona rakko täynnä sakkaa ja pississäkin reilusti kiteitä. Mitä olemme tehneet väärin? Sen että syötimme Pablolle kalkkunan lihaa pieniä määriä. Muuta puriinipitoista se ei olekaan saanut. Tästä voi päätellä sen, että aika herkästi Pablo noita kiteitä kehittää. Nyt sitten uusi allopurinoli kuuri ja sitten entistä tarkempi kuukausi ilman lääkettä ja sitten katsomme mikä on tulos.  Pablon sisaruksilla ei ole kiteitä ollut, vaikka normaalia ruokaa ovat syöneet.
harmittaa kyllä kun tällainen vaiva Pablolle tuli,  mutta sen kanssa on nyt vain elettävä. Tämä kiteiden kanssa taisteleminenon kyllä vahvistanut ajatusta LUA dallusta. LUA dallu on siis geeneiltään sellainen, että sille ei uraattikiteitä voi tulla.  Meille ei enää muita kuin LUA dalluja tule, paitsi jos narttuun joskus päätyisi.

Pablon ruokana on siis edelleen ällöttävää mössöä, joka sisältää keitettyjä kananmunia, Oskarin puuroa, vettä, lohiöljyä (välillä myös rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä) sekä monivitamiinivalmistetta.



 

Ruoan ällöttävyydestä huolimatta ruokintarituaaliin kuuluu pyyhkeen asettaminen Pablon lörppähuulien alle jotta vältytään lattian luuttuamiselta.

Kotikoira

Pablo on ollut tässä pari-kolme viikkoa täysin kotikoirana ja sen kyllä huomaa. Leluja kannellaan ympäri kämppää sekä takapihalla haukutaan kaikki ohikulkijat ja nekin jotka ei ohi kulje. Pelkkä lenkkeily ei Pablolle riitä. Onneksi ensi viikosta alkaen alkaa tottisryhmä lämmitetyssä hallissa! Odotamme sitä innolla, etenkin sitä lämmitettyä hallia :D Niin ja alkaahan meillä varikkotreenitkin tässä lähiaikoina. Pablon tylsyyteen on tulossa siis helpotusta.

Pablon sai tylsyyteensä jo helpotusta kun lunta tuli maahan ja innostuin ostamaan uudet sukset, joka taas tarkoitti tietysti sitä, että Pablo täytyy opettaa pikavauhtia vetämään. Jotenkin hassua, sillä Pablo jos joku todellakin osaa vetää! Mutta siis ajattelin kokeilla, että mitä se sanoo jos laitan sille vetovaljaat päälle ja taakan perään, että vetääkö se silti. Ja koe onnistui odotusten mukaisesti eli vetihän Pablo, millonkas se ei vetäisi. Käytettiin hyväksi kaverin 2-vuotiasta lasta, joka laitettiin pulkkaan ja Pablo vetämään. Siinä se pikku lenkki hurhati Pablon vetäessä pulkkaa perässään ja kyydissä olijakin taisi nauttia matkasta. Viime vuonna Pabloa totutettiin vetovaljaisiin ja pieneen taakkaan, mutta nyt täytyy alkaa totuttamaan että perässä tulee jotain suurta ja heiluvaa (= minä suksien kanssa).

Kiteiden elämän päätös

Ainakin toivottavasti ostikko käy toteen vielä kuukauden tai vuodenkin päästä. Kontrollikäynnillä käytiin Pablon kanssa tuossa jonkin aikaa sitten ja kiteet ovat poissa. Todellakin poissa, ei kiteitä virtsassa eikä rakossa! Olin kyllä ihan varma, että edelleen niitä sillä on kun ykskin päivä pissi jotenkin tosi huonosti. Mutta onneksi ei. Nyt siis ollaan jätetty lääke kokonaan pois ja jatkettu samaa puuro-kananmuna linjaa. Vähän olen lipsunut ja antanut  kalkkunanlihaa hieman enemmän kun aiemmin. Seuraava kontrolli noin kuukauden päästä  ja siellä taas selviää kiteiden kohtalo.

Kiteitä ei rakossa näkynyt, mutta eturauhasen ultrassa näkyi pieni kysta, joka myös tuntui eturauhasta tutkiessa. Niitä esiintyy hormonaalisesti aktiivisilla uroksilla ja eivät kuulemma häviä muuta kuin kastraatiolla tai muilla hormonitoimintaa heikentävillä piikeillä ym. sellaisilla. Eli silloin eturauhanenkin alkaa surkastua, jolloin kystakin häviää. Kysta saattaa aiheuttaa kipua ja pissassa saattaa esiintyä verta. Ikävä juttu, mutta onneksi hoidettavissa. En kyllä ole huomannut että Pablo olisi jotenkin erityisesti hormonaalisesti aktiivinen, kyllähän se pissejä tuolla ulkona haistelee ja välillä nuoleskelee, mutta ei se päättömästi lähde narttujen perään juoksemaan eikä nylkyttele mitään lelujaan tai sellaista. Mutta nuori uros, niin kyllähän sen hormoonit varmasti hyrräävät. Hieman ehkä Pablo on viime aikoina nuollut etutassujaan ja mahan alustaansa, mutta se voi myös johtua ihan siitä Royal Caninin nappulasta, joka on täynnä viljoja. Mutta kyllä siitä huomaa, että jokin sitä kutittaa/pistää mahassa ajoittain. Kaipa sitä kastraatiota täytyy alkaa miettimään, etenkin jos oireet tästä pahenee. Muita hormonipistoksia ei huvittais kokeilla, sillä niissä on pitkät doping varoajat sekä ne on myös kalliita siihen nähden, että auttavat niin vähän aikaa. Kuitenkaan en vielä Pabloa haluaisi kastroida, sillä se on melko epävarma ajoittain ja toivon, että iän myötä se reipastuisi hieman. Ja olen kuullut, että kastraation jälkeen urokset saattavat muuttua epävarmemmiksi ja sitä riskiä en vielä haluaisi ottaa.

Tämmöinen pikkupiski on taas meillä pari kk hoidossa. Pojat tulevat hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia ole ollut. Ainoastaan lenkillä toinen vetää edessä ja toista pitää vetää perässä, niin se on hieman haastavaa ajoittain.

Jäljestävä koirani

Muistan kuinka keväällä mietin, että ei tästä koirasta tule kunnon jälkikoiraa, kun ensimmäiset jälet menivät ihan pieleen. Oletin jotenkin, että syksyn tasosta lähdetään suoraan vain haasteellisempia jälkiä kohti. Ei mennyt niin vaan piti keväällä ihan makkarajälellä aloittaa. Kärsivällisyys palkitaan, niin se oli tässäkin tapauksessa. Kesän aikana ollaan ajettu Pablon kanssa varmasti yli 100 jälkeä, parhaimmillaan 6 jälkeä viikossa. Pieniä ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty melko helpostikkin. Ja mikä parasta Pablon motivaatio jälestykseen on aika huippu, tuntuu että se jälestäis vaikka mitä tulis eteen.

Jäljen lopussa odottaa frisbeetään..

Näin syksyllä viimiseksi piti vielä kokeilla miten vanhaa metsäjälkeä Pablo oikein pystyy ajamaan. Vuorokauden vanhat jälet meni helposti, säällä kuin säällä. Kahden vuorokauden vanhaa jälkeä ajaessa minun ei tarvinnut juuri jarrutella liinasta, mikä on melko harvinaista, joten siinä vähän joutui jo töitä tekemään. Kolmeen vuorokauteen asti ollaan tällä hetkellä päästy. Kolmen vuorokauden vanhan jälen Pablo jälesti vähän vauhdikkaammin, mutta epätarkemmin, kuitenkin esineet löytyi ja ihminenkin olisi löytynyt, jos sellainen jälen päässä olisi ollut. Ei siis huono ollenkaan, tavoitetta ensi syksylle on siis vielä kokeilla sitä neljän vuorokauden vanhaa.
Yksi ehkä Pablon jäljestysuran vaikeimmista jäljistä oli vuorokauden vanha jälki, jonka päälle oli satanut n. 10cm lunta (metsässä vähän vähemmän). Jälki oli n. 500m pitkä, josta Pablo ajoi n. 300m ja aikaa siihen meni tunti. Mutta mikä parasta jälki nousi ja Pablolla ei motivaatio loppunut sen tunnin aikana, vaikka jäljestys oli todella hidasta ja työlästä.

Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen pienen Pablon jäljestykseen, tyytyväisempi kuin osasin keväällä kuvitellakkaan. Sellainen varmuus on tullut itsellekkin ja luotto koiraan, että kyllä se tietää ja osaa. Olen uskaltanut nyt jo ajaa jälkiä, joista en tiedä mistä ne alkaa ja miten menee. Niissä on kyllä omat hermot koetuksella ja jälen aikana ehtii sata kertaa uskoa, että ollaan harhajälellä tai hirven jälellä tai jollain muulla mutta ei sillä mitä pitäis ajaa. Varmasti vielä muutamia jälkiä ajetaan ennen talven tuloa, mutta kyllä nyt on jälkikausi lopuillaan myös Pablolla.

...ja lopulta sen saikin

Kiteiden elämää

Ei meillä päästä niin vaan eroon kiteistä. Eläinlääkärin mukaan kiteiden olisi pitänyt oikean ruokavalion myötä hävitä 3viikossa (aika pian jos minulta kysytään). Kolmen viikon päästä vähäpuriinisen ruokavalion (puuroo ja kananmunia) jälkeen kiteitä oli edelleen ja paljon. Pablolta sitten otettiin verikoe, jossa selvitetiin onko maksassa jokin toimintahäiriö, joka voisi aiheuttaa runsasta virtsahapon muodostumista. Maksa-arvot olivat normaalit, joten kiteet johtuu ihan vaan dallujen herkkyydestä saada niitä. 4 viikkoa ruokavalion aloittamisesta kiteitä oli edelleen, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin. Nyt suositus oli syöttää pelkästään Royal Caninin urinary u/c ruokaa, jotta kiteet lähtisi liukenemaan.

Sitä nyt ostin säkin, mutta sisällysluetteloa katsoessani en löytänyt mitään aineita, jotka siinä ruuassa liuottaisi kiteitä. Se sisältää pääasiassa vehnää, maissia, kananmunaa ja kivennäisaineita sekä virtsan ph:ta nostavia aineita. Samoja aineita mitä olen Pablolle nyt viimeisen reilun kuukauden syöttänyt. Joten miten nyt tämä ruoka liuottaisi niitä kiteitä yhtään sen enempää kuin aiempikaan ruoka? Pablon pissin ph kun on ollut siellä 7 luokkaa, joten sitäkään ei ole ollut tarvetta lähteä muuttamaan. Ja maksoinko tosiaan  ruuasta, jossa on vehnää, maissia ja kananmunia 100 euroa?! Selvitin asiaa eläinlääkäriltä, joka oli sitten soittanut ihan Royal Caninin edustajalle, että mikä tässä ruuassa nyt sitten liuottaa kiteitä, vastaus oli että ruuan vähäpuriinisuus. Eli suomennettuna ruoka ei ole sen ihmeellisempää kuin aikaisempi puuro-kananmunadietti, huoh. Mitäpä en lukenut sisällysluetteloa ennen kuin ostin ruuan. Ja mitä nyt olen lueskellut ja mitä eläinlääkäri aiemmin sanoi, niin kiteet eivät liukene pelkällä ruokavaliolla, sillä vain estetään uusien kiteiden muodostuminen. Sain nyt sitten lopulta allopurinol reseptin Pablolle. Pari päivää se on lääkettä nyt saanut, sekään ei tainnut olla kovin nopea vaikuttamaan, joten vasta kuukauden päästä on seuraava pissikontrolli. Vähän katoin allopurinolin haittavaikutuksia ja mietin sen annostusta. Sehän on ihmisten kihtilääke ja Pablo saa nyt yhden tabletin vuorokaudessa, joka on ilmeisesti sama annostus kuin ihmisen kihtiin. Miten se minusta kuulostaa paljolta? Tai ehkä sitä tarvitaan enemmän jos liuotetaan kiteitä kuin mitä kihdin hoitoon tarvitaan? Haittavaikutuksia oli paljon, niin kun taitaa lääkkeissä aina olla, mutta kuvittelin jo miten Pablo alkaa vainoharhaseks ja masentuneeks ja sille tulee kauheet lihaskivut ym. Tai ehkä vaan lopetan niiden haittojen miettimisen ja mietin miten se toivottavasti nyt vaan liuottaa ne kiteet sieltä rakosta.
Lopuksi kerrottakoon että Pablo on todella ärsyttävä. Sillä on liikaa energiaa, se ei kuuntele lenkillä enää yhtään ja kaiken lisäks se vetää hihnassa kuin höyryveturi. Eipä muuta tällä kertaa.

Paitsi pakko vielä jakaa yks todiste siitä, että Pablolla ei oo kaikki kotona: Pablo on piilottanut ulos nahkaluunpalasen (joo se ei saa niitä nyt syyä, sillä on kyllä nahkaluita tälläkin hetkellä lelukorissa, mutta ei se niitä oo ikinä syöny, joten en oo niitä jaksanu pois sieltä kaivaa) ja nyt se käy monta kertaa päivässä peittämässä sitä lisää. Eikä siinä vielä kaikki mutta, kun se nenällä peittää, niin sit sen jälkeen se tassulla kuopasee sen taas esille ja sit se taas peittää nenällään. Tätä siis jatkuu useita kertoja kun se on ulkona. Nenällä tonkimisen seuraus on sitten seuraavanlainen:

Että sellanen koira mulla. 

Kide-jalkavamma-Pablo

Meillä taas sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa Pablo kävi eläinlääkärissä kun pissassa oli verta ja mitäs muuta sieltä löytyikään kun uraattikiteitä!! Ne hemmetin kiteet joista on lukenut kaiken mahdollisen tiedon ja ollut ihan varma, että kun dallun hankkii niin totta kai just sille mun dallulle niitä tulee. Hugo oli tapaus, jolla ei koskaan niitä todettu,vaikka se söikin raakaruokaa ja kaikkia lihoja ja sisäelimiä. Sen myötä jotenkin ehti jo unohtaa koko asian ja luottaa siihen, ettei Pablollekkaan niitä tule. Ei auttanut luotto tällä kertaa. 

Huomasin vain yks päivä, että Pablon pissa on punertavaa ja oli se ehkä vähän vaisumpi ollut pari viime päivää. Pissaa kuitenkin tuli ihan normaalisti. Eläinlääkärissä sitten todettiin, että uraattikiteitähän ne on ja ihan sillein reilustikkin. Kiviä ei kuitenkaan onneksi virtsarakosta ultraamalla löytynyt. Siellä sitten todettiin että pitäisi ruoka vaihtaa eläinlääkärin liuotusruokaan, mutta olin jo päättänyt että Pablon kivet liuotetaan kananmunalla ja kaurapuurolla. Olin kuullut ja lukenut dalluista, jotka on saaneet kivet pois ihan ilman erillisiä liuotusruokia ja olenhan nyt raakaruokkinut Pabloa ja Hugoakin jo useamman vuoden, joten samaa jatkan, hieman eri aineksilla vain. Kyselin myös eläinlääkäriltä allopurinolista eli lääkeaineesta, joka vähentäisi ilmeisesti virtsahapon muodotumista ja sitä kautta kiteiden muodostumista. Eläinlääkäri ei siitä osannut mitään kertoa, joten jäätiin selvittelyn kannalle siinä asiassa. 

Tällä hetkellä ja oikeastaan siitä hetkestä lähtien kun huomasin Pablon pissassa verta (koska olin aika varma että kiteistä on kyse) aloin syöttämään sille lähinnä kananmunaa ja puuroa ja juotin sille aika paljon vettä. Vitamiinit se saa nyt ja ennenkin on saanut multipuppy vitamiinilisästä. Lisäksi erilaisia öljyjä se saa myös.  Nyt löysin kalkkunan ja broilerin lihaa joissa ei ole luita eikä luultavasti nahkojakaan erään eläinkaupan irtomyynnistä (merkki oli jokin outo, en ole ennen siitä kuullut). Lisäksi ostin sian rasvaa, sillä Pablo ehti laihtua jo parissa päivässä silminnähtävästi ja toivon, ettei niin pieni määrä sikaa lisää kiteiden muodostumisen todennäköisyyttä. Nyt mietin mikä olisi sellainen nappula, jota voisin hätävaralla ja nameina sille syöttää. Ostin kyllä jo parin kilon pussin ihan normikaupan hau hau kana-riisi? nappulaa, jossa siis ei muuta lihaa kuin kanaa ja sitäkin aika vähän. Onhan se vähän sellaista höttö ruokaa eikä tietoo kanan nahan määrästä, mutta menee sillon tällön. Tai sitten mietin, että nyt pidän sen aika tiukalla ruokavaliolla kunnes kiteet saadaan pois ja sitten vähän kerrallaan lisään normaalimpaan ruokaan ja katon missä se raja menee, että miten paljon normiruokaa se sietää ennen kun kiteet palaa. 

Pablo on kuitenkin nyt jo oma virkeä itsensä ja verta ei ole sen ensimmäisen kerran jälkeen näkynyt eikä enää eläinlääkärissäkään verta pissassa ollut. Pablo on siis harrastanut normaaliin tapaan. Paitsi että se satutti jalkansa taas johonkin ja nyt sillä on vekki siinä samassa takajalassa joka on saanut osumaa ennenkin. Eli tossun kanssa ollaan harrasteltu. Erityisen pätevä se onkin ollut, etenkin jälessä, mutta siitä lisää joku toinen kerta. 

Paikkamakuu treeniä "pienessä" häiriössä