Metsässä jälleen

Kävimme taas pitkästä aikaa jälkitreeneissä. On ollut kaikenlaista estettä, viimeisin Hugon kynsiepisodi. Kynnestä sen verran että se on siis tosi lyhyt tai oikeastaan siinä ei ole kynttä ollenkaan, vain pieni rupi. Epäilykseni on että siihen ei uutta kasvakkaa, koska siinä ei ole sitä verisuontakaan, joka pari päivää tapaturman jälkeen  katos kokonaan. Kynsi ei tunnu häiritsevän Hugo juuri lainkaan, vaikka sitä kyllä nuoleekin vielä jonkin verran. Tossua edelleen pidän aina ulkona, kun välillä kynsi näyttää olevan märkä ja punainen. Ja kauluri on aina yöllä ja yksin ollessa Hugetilla päässä. Treeneissä me aloitettiin jo käymään, tossun kanssa tietysti. Jälkeä oli eilen luvassa ja se meni hienosti, vaikka taukoa viime kerrasta oli ainakin se 2vk. Nameja laitettiin tällä kertaa joka kymmenelle askeleelle ja aina vähän enemmän ja loppuun tietysti herkkuja purkissa. Kasojen idea oli se että Hugo reagois niihin paremmin kuin yksittäisiin herkkuihin ja söis ne, jollon se sais palkan jäellä ja tekis tarkkaa työtä. Näitä kasojakaan Hugo ei syönyt, mutta lopun purkkiin se aina reagoi, joten päätettiin kokeilla että jälelle laitetaan pari purkkia, jotta Hugo sais jälelläkin jonkun palkan, kerta ei yksittäisiä herkkuja sieltä syö.
Tänään sitten päätin heti mennä kokeilemaan uutta purkkipalkkausta ja tein Hugolle jälen. Laitoin alkuun ehkä kymmenelle askeleelle nameja ja sitten kaksi purkkia jälelle ja yhen loppuun. Hugo ajo hienosti jälen ja aina kun tuli purkki, niin jäi siihen odottamaan innolla että se avataan. Sitten jatkettiin matkaa. Purkkiteoria todettiin siis toimivaksi ja sitä kannattaa jatkossakin käyttää. Jotenkin tuntu myös että jälen ajo oli selkeempää, kun Hugo ei koko aikaa ollu haistelemassa niitä nameja, vaan ajo sitä itse jälkeä.
Kerta kokeilun makuun pääsin, niin ajattelin kokeilla että miten Hugo reagoi hajullisiin esineisiin metsässä, lähinnä tulevia jälkikeppejä ajatellen. kävelin ehkä noin 5m ja laitoin lelun jälelle ja sitten taas 5m ja toisen lelun. Sanoin Hugolle jälki käskyn ja se lähti ajamaan, ekan lelun kohdalla meni ohi. Otin sen takaisin ja käskin istumaan lelun eteen ja palkkasin. Toisella lelulla se jo hidasti ja pysäytin sen siihen ja palkkasin. Tein toisen samanlaisen jälen ja siinä ekan lelun se otti ite suuhun. Käskin sen siinäkin istumaan ja palkkasin. Ajattelin istumisen olevan sellanen selkee mutta ei liian ahistava ilmasu Hugolle. Makaamaan kun se ei oikeen märässä metsässä mielellään mene.

Sairasloma

Kuten otsikkokin asiaa valottaa, niin jälleen ollaan poissa treeneistä. Hugon sairasloman syynä tällä kertaa katkennut kynsi. Se katkes kun oltiin juoksulenkillä, mutta mihin niin sitä en tiedä. Huomasin vain kun Hugon takajalka ja maha oli aivan veressä. Vähän aikaa meni paikantaa mistä veri tulee, syy löyty lopulta vasemmasta etujalasta, josta siis kynsi oli katkennu juuresta. Piti meidän kuitenkin päästä kotiin, joten jouduttiin kävelemään vielä muutama kilometri, mutta sillon jalka ei vielä vaikuttanu kipeältä. Matkalla törmättiin eläinläkäriasemaan, joka sattuu muuten olemaan tuossa 50m päässä, (enkä siis ollu sitä aikasemmin huomannu). Niin käytiin siinä nopeasti näyttämässä kynttä. Tuomio oli että huuhtelua ja tossun pitämistä ja jos alkaa turpoomaan niin antibiootit. Nyt jalka on ihan ok, vielä eilen vaikutti kipeältä ja linkkaskin sitä, mutta tänään ei enää linkkaa. Ostin sitten ihan oikeen tossun siihen, kun sukka-teippiviritykset ei enää kestäny. Tossu vaikuttaa aika hyvältä ja Hugokaan ei inhoo sitä niin paljoo kun sukkaa. Tossua Hugo käyttää vain ulkona, sisällä jalassa ei ole mitään.

Tokokoira

Taas on viikko hurahtanut treenien merkeissä. Tästä lähtien pojat joutuvatkin sopeutumaan koululaisen rytmiin kun joudun/pääsen taas koulun penkille.
Oliverin koepalan tulokset tulivat ja patit ovat laajentuneita verisuonia, joihin on kertynyt kuolleita soluja, näin lyhyesti sanottuna. Voi johtua bakteeritulehduksesta tai esim. jostain fyysisestä muutoksesta suussa. Tässä tapauksessa aiheuttajana voisi olla parin hampaan poisto noin vuosi sitten. Ei ole tietoa että tällaisia olisi suussa kellään ollut, joten asiaa eläinlääkäri vielä selvittää. Nyt kuitenkin Oliverilla on kuukauden mittainen antibioottikuuri, jotta selvitetään onko ongelma bakteerien aiheuttama.
Sitten Hugoon. Se huligaani on päässyt tällä viikolla pareihin hakutreeneihin, jälkitreeneihin ja tottikseen. Ja sisätiloissa ollaan noutoa harjoteltu esineruutua ja hakurullaa silmällä pitäen. Hakutreenit menivät mallikkaasti, vaikeusastetta vähä vähältä nostetaan ja edistystäkin tapahtuu. Idea Hugolla on jo selvillä ja aina innokkaasti lähtee ukkoja pelastamaan.
Jälkitreenit ylittivät kyllä odotukset. Viimekertasten sähläilyjen jälkeen rima ei kyllä ollut kovin korkeallakaan. Elikkä tein vähän pitemmän jälen ja nameja lähes joka askeleella, jotta joutuis tekemään tarkkaa työtä eikä menis päättömästi eteenpäin. Yllätyksekseni Hugo lähti hyvin ajamaan, nenä koko ajan maassa, tarkkaa työtä tehden. Kerran eksy reitiltä, mutta kun pysähdyin, niin etti jälen uudestaan ja ajo mallikkaasti loppuun asti. Nyt Hukkis ehkä tajus että täähän on se sama juttu kun siellä nurmellakin sillon joskus. Vetämistä taas rajotettiin tällä kertaa aina vähän nyppäsemällä hihnasta, kun vauhti oli liian lujaa ja se tuntu auttavankin. Namit ei kyllä siihen vauhtiin auttanut, koska Hugo ei syönyt niitä :) Vietti sillä on kuitenkin niin voimakas, että ei malta nameja jäädä syömään.
Tokotreeneissä Hugo on aivan täpinöissään ja jos sisällä yrittää laittaa sen vaikka sivulle, niin sillon matot ja kaikki muukin saa kyytiä, kun herra on niin into piukeena tekemään. Yllättävää tämä Hugon innostus on mutta en valita :) Eilen treeneissä otettiin taas seuraamisen aloittamista ja istumista pysähdyttäessä. Hugo kun tahtoo kulkea vähän vinossa ja sitten viimeistään istahtaessa on aivan vinossa. Tähän auttoi hitaasti pysähtyminen. Hiljaa hyvä tulee.

Hugon uusi tokovarustus

Treenailua

Treenit on taas Hugon sairasloman jälkeen aloitettu. Viime sunnuntaina päästiin jo tottikseen, kun jalka ei enää Hugoa vaivannut ja nyt se on parantunut lähes kokonaan. Tottistreenit menivät taas hienosti. Edelleen treenataan kontaktia ja sitä että kontakti pysyisi vaikka lähetäänkin liikkeelle. Uudet namit on tehonneet Hugoon hyvin ja töitä tehdään motivoituneesti, jopa siellä tottiskentällä.
Tiistaina ja perjantaina meillä oli hakutreenit. Tiistaina päätettiin vaikeuttaa homma hieman, niin että ukko menee puoleenväliin syvyyttä ja antaa haamun. Sitten kun Hugo ei näe se menee aivan syvälle ja etenee aluetta jonkin matkaa eteenpäin. Aikasemmin olemme ottaneet haamua tai ääniapuja, mutta ukko on pysynyt paikallaan. Ensimmäisellä kerralla Hugo lähti hyvin takarajalle asti, mutta ei edennytkään takarajalla, vaan tuli koko ajan lähemmäs keskilinjaa, jollon taakse jäi tarkastamaton aukko, missä ukko oli. Kutsuin Hugon takaisin ja laitoin uudestaan, sama juttu, läheni keskilinjaa liikaa. Se kuitenkin sitten lähti takarajalle päin ja löyti ukon. Toisilla kerroilla Hugo kuitenkin eteni hyvin takarajalle ja eteni sitten siellä hienosti ja löyti ukot. Tänään teimme myös samanlaisia treenejä ja nekin meni hienosti. Ainoastaan alueella oli tienylitys, jossa Hugo vähän hämmentyi ja kulki siinä vähän aikaa edestakaisin ja sitten vasta meni syvälle asti, mistä löyti ukon. Hugo on aina saanut namipalkan ukon luona ja nyt kokeiltiin viimisellä ukolla, että jos se leikkis lelulla siellä. Vähän se yritti jahdata lelua, mutta kiinnostus loppu aina lyhyeen. Pitää nyt vaan aina ottaa lelu mukaan ja leikkiä vaikka sen kanssa vähän siinä keskilinjalla.
Sitten torstain jälkitreeneihin. Noh ne ei nyt mennyt suunnitelmien mukaisesti. Viimen kerralla Hugo siis sähläs jälellä, vaikka kulman ja lopun löysikin. Tällä kertaa olin lenkittänyt sen hyvin, jotta ei olis liikaa energiaa. Nyt helpotin jälkeä hiema, enemmän namia eikä kulmia. Kyllä se lähti sinne jälelle, mutta kävi välillä haistelemassa jotain aivan muualla, tuli takaisin jälelle, otti muutaman namin ja sitten nenä taas nousi. Välillä se jopa rupes piipaamaan ja haisteli ilmaa. Kyllä se loppuun lopulta löysi, mutta ei kyllä ollut sitä Hugoa johon olin Iisalmessa tottunut. Siellä se oli aina aivan innoissaan menossa jälelle, jälesti jopa sinne jälelle :) Siellä se teki tarkkaa työtä, vaikka välillä nelivedolla menikin. En tiedä miten se vaikuttaa että Iisalmessa tein jälen yleensä nurmikolle kun taas täällä tehdään metsään. Pitäis Hugon kuitenkin osata kun metsä on helpompi kun nurmi. Tai sitten se on vaan niin pihalla, kun ollaan nyt tehty kaikkea, niin se ei oikeen tiedä mitä millonkin pitäis tehä. Noh katsotaan miten tuo jälki nyt edistyy, että kannattasiko se jättää vähän vähemmälle ja keskittyä nyt hakuun.

Potilaat

Nyt on kämppä täys toipilaita ja treeneille ja lenkeille on saanu heittää hyvästit. Hugo rukan antura kuoriutuu ja varpaanvälissä on haava, joka märkii. Mukava näillä ilmoilla pitää haavat puhtaina ja kuivina. Ja tietysti Hugo nuolee jalkaansa, mikä ei ehkä edesauta paranemista. Sukkaa on herra joutunut pitämään jalassa aina ulkona ja yöllä, mutta yöllä se kyllä lentää heti kun silmä välttää. Ilmeisen kipeä haava myös on kun linkuttaa kävellessä. Puhdistusta kylmässä petadineliuoksessa ja kuivaamista on jalalle harrastettu. Nyt myös ostin dermacoolia, viilentävää puhdistusainetta, jonka pitäis vähän viilentää ja rauhottaa jalkaa. Antibiootteja en nyt ainkaan vielä sille haluis hakee, kun sitten sen hiivat räjähtää käsiin, mutta katsellaan tilannetta. Nyt Hugo sai myös yön ja yksinolon varalle kaulurin.
Oliver sensijaan kävi eläinlääkärissä näyttämässä kielen alla olevia patteja, joiden kohtalosta ei Iisalmessa osattu sanoa mitään. Patit on löysää kudosta ja ne on epäsymmetrisen muotoset kielen alla vierekkäin. Ne on siellä olleet jo useita kuukausia ja näyttävät kasvavan pikkuhiljaa. Täällä niistä nyt sitten otettiin koepalaja se lähetetään Helsinkiin patologille, joka selvittää mitä solukkoa ne on ja sitten syykin saattaa sieltä selvitä. Ja sairasti Oliver tuossa mukavan kolmen päivän ripulin ettei minulla kävis aika tylsäks.

Ilme kertoo kaiken.

Toipilas heräilemässä.

Niin, sainpa napattua yks päivä tällaisen söpön yhteiskuvan pojista.

Monitaituri

Hugolla varmaan elämänsä henkisesti rankin viikko takana. Aivoja se on joutunut käyttämään enemmän kuin koskaan ja siis kyllä sillä on aivot jossain siellä kaikkien poimujen alla. Muutto on saatu tehtyä ja Hugo on päässyt harrastusten luvattuun kaupunkiin, Joensuuhun. Hugo on sopeutunut hyvin, ei näytä stressaavan juuri lainkaan. Oliver sen sijaan riehuu ja leikkii liian paljon, mikä kertoo sen stressitason olevan korkealla.
 Mehän pääsimme siis täällä POPEKOon eli pohjoiskarjalan pelastuskoira seuraan mukaan ja sitten olemme jälkiryhmässä vielä erikseen. Agilityyn emme vielä ole päässeet, mutta ehkä se on hyvä, tässä kun tuntuu näitä treenejä olevan ihan riittävästi vähäksi aikaa.
 Mutta Hugon harrastusviikkoon. Tiistaina Hugo pääsi hakutreeneihin. Siellä otettiin pari ukkoa sillein että Hugo näki kun ukot menivät ja sitten käytiin vähän muualla ja sit lähetettiin ukolle. Toiset ukot olivat jo valmiiksi piiloissa, mutta sitten ne näyttäytyivät hetkeksi piiloistaan ja sitten koira etsimään. Tosi hienosti Hukkis etti kaikki ukot, määrätietosesti ja nopeasti, ei siltä ainakaan vauhtia puutu.
Torstaina oli vuorossa jälki. Noh se meni kyllä vähän plörinäksi, tais olla Hugolla vähän liikaa virtaa. Kyllä se ties missä jälki meni ja kulman ja lopun löysi, mutta meno oli nelivetoa ja vielä sitten ehkä sadan mutkan kautta. Tais olla Hugon lyhyen jälkiuran huonoin suoritus, juuri kun ois pitäny näyttää että mitä me osataan. Noh ehkä se seuraavissa treeneissä se tekis vähän rauhallisemmin. Mutta epäilen tähän sähläämiseen ylivirkeyden, ois pitäny käyttää se lenkillä ennen treeneihin menoa.
Perjantaina me päästiin raunioille, en tiedä olinko minä vai Hugo enemmän tästä innoissaan, mutta molemmat tykkäs tosi paljon. Ekaks käytiin ihan vain kävelemässä siellä ja kiipeiltiin erilaisissa paikoissa. Kaikkialle Hugo ei uskaltanut mennä, mutta pääosin meni reippaasti alustalla kun alustalla. Laitettiin myös pari ukkoa piiloon raunioille ja Hugo sai rauhassa ettiä hajua ja näyttää sitten ukon. Hienosti löyti molemmat ukot, toisella ukolla se jäi piippaamaan vähän matkan päähän ukosta kun ei heti uskaltanut mennä rakoseen, missä ukko oli. Pienen miettimisen jälkeen kuitenkin meni sinne ja löysi etsimänsä.
Viikon viimeiset treenit oli sitten tottistreenit, jonne pakotin itteni menemään. Innostusta ei nyt kamalasti ole, mutta pakko kai se on niissäkin käydä jos haluaa edistyä pidemmälle. Siellä otettiin lähinnä kontaktia ja seuraamista. Me kun ollaan tässä lajissa ihan alussa minun laiskuuteni vuoksi. Hugo toimi sielläkin yllättävän hyvin tai ehkä minulla on vain vertailupohjana Iisalmen tottistreenit silloin kun Hugo oli vielä pentu ja siellä en saanu sitä oikeastaan ikinä tekemään mitään.
Mutta lopputuloksena tästä viikosta väsynyt koira ja omistaja. Huomasin että pieniä välinehankintoja täytyy tehdä ja nameja hankkia rutkasti lisää, mutta muuten olemme valmiita kehittymään eteväksi pelastuskoirakoksi.

Vieraita

Hugo sai kylään pienen shelttipennun, jonka kanssa koki olevansa samalla aaltopituudella. Tässä hauskoja kuvia ja video.

Tasapuolinen vetoleikki