Metsä

Maaliskuun loppu ja metsät suurimmaksi osaksi lumettomia, huippu juttu jälkeä ja hakua ajatellen. Tänään oli vuorossa jälki. Vajaa kilometrin pituinen ja muutama tienylitys ja  pieni pätkä tiellä. Huomaa aina pidemmän tauon jälkeen että jälestäminen on vähän sellasta säätämistä. Halu on kova ajaa jälkee, mutta sitten se tarkkuus vähän kärsii ja esineiden nostamiset. Tiellä jälestäminen ei onnistunut lähes lainkaan, mutta eipä sitä Hugolle ole opetettukkaan. Ajattelin nyt koittaa ottaa sellasen tehojakson jälkeä, mihin kuuluu erityisesti esineiden ilmaisu ja tiellä jälestäminen. Ne kaipaa nyt selkeesti sellasta erityistä paneutumista.

Hugon hovikepinheittäjä

Vähän kaikkea

Viime agilitytreenien teemana oli takaaleikkaukset. Mehän ei oikein mitään hienoja ohjauskuvioita olla kauheesti treenailtu, mutta takanaleikkauksia on silloin tällöin tullut harrastettua. Hugo handlaa homman ihan hyvin, mutta minä en oikein taas osannu. Välillä kyllä tuntu kun Hugolla oli vauhtia enemmän, että se ei kuuntele ja kato kauheen tarkkaan mitä minä teen ja menee vaan eteenpäin. Hauskaa meillä kuitenkin oli.

Hakuhommat etenee nykyään sillä lailla että teemana on ollut irtorullat ja tiputtelun karsiminen. Minua edelleen ärsyttää rullan tiputtaminen tuohon metrin päähän, joten nyt sitä ollaan harjoteltu ihan irtorullilla ja se rulla tuodaan ihan käteen asti. Olen antanut palkan aina rullan tuomisesta, niin nyt se on jo jotenkin Hugonkin pienessä päässä että rulla tuodaan perille asti, vaikkakin vielä välillä se tiputtaa sen jalkoihin.
Kuvamateriaalia varikolta:

Back in business

Joensuussa jälleen, jo tuo savon vääntäminen alko tulla korvista ulos ja tietysti sillä pienellä patjalla nukkuminen. Hugokin ensimmäisenä aamuna Joensuussa levitti raajansa ja köllötteli selällään pitkät ajat, nautti sekin tilavasta sängystä.
Viiden viikon treenitauon jälkeen on hyvä aloittaa reippaasti treenailu. Eilen käytiin ajamassa jälki, joka meni muuten hyvin, mutta pari esinettä jäi matkalle. Yhdellä esineellä jouduin stoppaamaan Hugon, kun otti esineen suuhun ja jatko vaan matkaa ja sitten tiputti sen ja oli vaan pokkana jatkamassa taas matkaa. Sille se jäljen ajo on selkeästi kiinnostavampaa kuin niiden esineiden pongaaminen. Siispä paremmat palkat esineille. Jälki oli osittain lumisessa ja osittain sulassa metässä.
Tänään vuorossa oli agilityä. Hugon on aika huippu siinä, jos vaan minä osaisin ohjata ja juosta. Ja huipulla tarkotan Hugon huippua :D Intoa ja vauhtia sillä oli taas aika hyvin. Rata oli suhteellisen vaikea, mutta oli kiva kokeilla miten Hugo toimii vauhdikkaana päivänä vaikeissa jutuissa. Hyvin se toimi sillon kun minä osasin ja ehdin. Radalla oli esim. poispäin käännös kepeiltä putkelle, joka tuotti aluksi vaikeuksia. Hugo myös hakee aika paljon kontakteille, kun on saanut niistä palkkaa, joten keinulle karkas muutamia kertoja. Positiivista oli se, että Hugo haki ja kokeili esteitä, kun tuli pieni tauko eikä ollut käskyn alla. Niin ja yksi meille uusi ohjauskuvio, jota ei oltu aiemmin juuri harjoiteltu, mutta joka nyt sujui melkein mallikkasti oli backlap. Tänään opin taas sata asiaa ihan perus ohjauksesta, joita ei itse aina muista ja joista harva sitten kuitenkaan sanoo. Opettavaiset treenit siis.
Ja muutama aiheeseen läheisesti liittyvää kuvaa

Halliagilityä

Laiskoja ollaan oltu taas kerran. Miten tämä treeni-into on niin jaksottaista? Nyt toki pelastuskoiratreenien puute rajoittaa hommia, mutta ainahan sitä voisi tottista ottaa tai noutoa tai ees jotain. Eipä olla kuitenkaan mitään tehty! Lenkillä sentään ollaan käyty kun lenkkeilymaastot on mitä parhaimmat täällä Neulamäessä. Metsää niin paljon kun vaan jaksaa kulkea ja Hugoa voi huoletta pitää irti kun vastaantulijoihin ei olla vielä törmätty. Kukaan muu ei selkeesti ole niin hullu, että lähtee pimeellä pikkupoluille ja jyrkille rinteille katkomaan nilkkojaan. Ja niin ollaanhan me pari kertaa käyty hiihtämässä.
Tänään kuitenkin päästiin ekaa kertaa ihan kunnolla treenaamaan, vuokrattiin nimittäin musti ja mirri areenalta kenttä. Lämmin halli tekonurmella, piti päästä kokeilemaan mitä Hugo siellä tekee vai tekeekö mitään. Suuret traumat meillä siitä hallista on, sillä pari-kolme vuotta sitten käytiin mölleissä siellä ja eihän siitä tullu mitään. Nenä vei niin pahasti koiraa silloin, että melkein itkettää vielä jälkeenpäinkin :D
Tässä ajassa Hugo on selkeesti saanu nenänsä kuriin ja homma sujui sen osalta hyvin. Vähän hidas se siellä oli, mutta johtuu varmaankin uudenlaisesta alustasta ja siitä että siellä oli aika lämmin. Hallin pohjan liukkaudesta olen kuullut kaikenlaista varsinkin maksikoirien omistajilta, mutta itse en huomannut Hugon liukastelevan. Voi olla että Hugo osas ite vähän varoa pohjaa tai sitten oli niin hidas, että ei paljoa tarvinnut liukastella.
Teemana  meillä oli sylkkärit, joita me ei osata. Nytkään ne ei ihan nappiin mennyt, kun Hugolla ei sitä vauhtia kauheesti ollu, mutta kait se vähän jo onnistu. 

Savossa

Paikkakunta vaihtui meidän osalta seuraavaksi viideksi viikoksi Joensuusta Kuopioon minun työharjottelun takia. Tämä meinaa sitä, että joudumme totuttelemaan Hugon kanssa soluasumisen saloihin. Hugo on onneks ottanut asian melko rennosti, kaikki käy sille kunhan on lämmin patja missä makoilla. Ja se tarkoittaa sitä, että minulla on Hugon verran vähemmän tilaa jo ennestään kapealla patjalla. Ehkä toinen meistä oppii nukkumaan lattialla tän viiden viikon aikana. Hugoa ei tosiaan haittaa solukämppä eikä muut ihmiset, niiden viereen on vaan kiva mennä rapsuteltavaksi.
Ollaan me jotain viisastakin välillä tehty. Pakkaset on vaan haitannu treenaamista melko lailla tuon karvattoman piskin kanssa, eikä Hugo lenkeilläkään taho tareta kun pakkasta yli 20 astetta. Muutamat haku- ja tottistreenit on kuitenkin käyty tässä tammikuun aikana. Hyvin Hugo tekee tottiksessa ja hakuilussa myös, mitä nyt sitä rullan tiputtelua metrin päähän edelleen harrastaa.
Tänään kuitenkin korkattiin hiihtokausi! Ja vähän oli siistiä hiihdellä Kuopion jäällä pimeässä ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Sai mennä ihan rauhassa ja Hugo välillä vetoapuna ja välillä irti.

Tämän kuvan perusteella se olen minä, joka oppii nukkumaan lattialla...

Pätevä koira

Melko laiskoja ollaan taas viimeaikoina oltu treenaamisien suhteen, mutta kyllä kaikki lajit tuntuu silti luonnistuvan suht hyvin. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa agilityssä leikkauksen jälkeen, josta sen verran että tikit oli tullut näkyviin haavan pinnalle, joka sai haavan vuotamaan. Leikkasin tikit pois ja nyt haava taas näyttää hyvin parantuneelta. Mutta niin agilityssä Hugo oli supernopee ja meni just sinne minne ohjasin. Nyt kyllä huomaa, että ite pitää oikeasti olla ajoissa ohjaamassa, muuten Hugo on taatusti väärällä esteellä. Mutta sillon kun ehdin ohjaamaan niin meidän meno on yllättävän mukavaa katseltavaa :) Meidän heikko kohta, kepit oli 90 asteen kulmassa suoran putken jälkeen ja keppien alotuksen vieressä oli vielä putki houkuttelemassa, mutta silti Hugo hieman autettuna aloitti joka kerta oikein. Kyllä se osaa jos vaan sillä on intoa. Tauko, se on se meidän juttu!
Hakuhommissa kiintorulla edistyy hurjaa vauhtia. Nyt on joka kerta ollut kiintorulla kaulassa ja puolilla kerroista Hugo ottaa itse sen suuhun ja osalla sitten maalimies joutuu vähän laittamaan kättä rullan alle, jotta Hugo muistaa mitä oikeen pitikään tehdä. Pieni harmi on ollut kiintorullan tiputtaminen parin metrin päähän minusta, mutta sekin on yleensä vältettävissä sillä että en katso Hugoon päin kun se on tuomassa rullaa, vaan olen kuin en näkisikään. Tää on vaan niin siistiä kun se tajuaa ton homman, meillähän on sit melkein ilmasu hanskassa  :)
Sitten jälkeen. Jälkeä ollaan ajettu muutamia kertoja metässä, jossa siis vaihtelevasti lunta. Kyllä se aika helpolta lumessa ajaminen vaikuttaa. Varsinkin jos valosalla ajaa, niin en tiedä miten paljon käyttää näköä apuna, mutta sitä olen yrittänyt välttää. Tänään kuitenkin käytiin ajamassa minun oma tekemä,  700m pitkä jälki, noin 2,5 tuntia vanha ja lumen määrä vaihteli 0-30cm. Siellä oli kulmia, mutkia, ojan ylityksiä ja sitten sellanen hieno spämmi eli olin tehnyt silmukan, eli siis yhdessä kohtaa lähtee kahteen eri suuntaan jälet, toinen tietysti ihan hetken vanhempi kuin toinen. Hugo ei reagoinut tähän hetken tuoreempaan jälkeen mitenkään vaan ajo tämän silmukan ja lähti vielä uudelle kierrokselle, mikä oli ihan ymmärrettävää, sillä olinhan kävellyt Hugon perässä sen silmukan, joten se lähti taas aivan tuoreille jäljille. Jonkun toisen tekemänä Hugo olisi mahdollisesti lähtenyt sitten normaalisti ajamaan eteenpäin silmukan ajettuaan, mutta tässä minun monet eri jälet vähän hämäsivät. Päästiin kuitenkin siitä jatkamaan sitten matkaa. En tiedä ymmärtääkö tuosta sepustuksesta mitään, mutta jos ei, niin sit ei :D Kuitenkin Hugo ajo jäljen hienosti, vaikka ojan ylitykset tuotti hieman päänvaivaa, kun ei olisi halunnut kastella varpaitaan ja yli hyppääminen taisi hieman arveluttaa Hugoa. 
Videossa näkyy hyvin tiukka kulma (120 astetta ehkä), jossa Hugo vähän epäili, että meneeköhän se jälki oikeesti tänne takaspäin.
Tästä pääsee videoon.

Kiintorulla

Hugo huligaani näytti hulivili puolensa kun joutu olemaan ilman pidempiä lenkkejä lähes viisi päivää. Enpä ole sitä noin energisenä nähnyt varmaan ikinä, nyt kuitenkin tiedän miltä oikeasti energinen dallu näyttää. Haava on kuitenkin parantunut hyvin ja kauluria käytin ainoastaan yöllä ja yksin ollessa, Hugo kun ei haavaan reagoinut mitenkään. Leikkaus on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että takapään liikkeet ovat tönkön näköiset, mutta varmaan johtuu ihan vain arpikudoksesta ja leikkauksen aiheuttamasta jännitteestä, joka kudoksiin on kertynyt ja sen pitäisi lähteä ihan hieromalla. Nyt on kulunut reilu viikko leikkauksesta ja haava näyttää niin hyvältä, että eilen herra pääsi jo jälen ajoon ja tänään hakuilemaan.
Eilinen jälki oli mielenkiintoinen. Jälki oli 4-5 tuntia vanha ja osittain tehty metsään ja osittain pellolle. Ja haastavan siitä teki kunnon lumimyräkkä, joka oli peittänyt jäljen ja tietysti jälkeä ajaessa kova tuuli, joka pyöritti hajuja minne sattuu. Ihme ja kumma metsässä Hugo ajo kyllä jälkeä, ei kauheen sujuvasti, mutta ajo kuitenkin. Pellolla sen sijaan jälki hävisi ihan totaalisesti ja se mentiinkin vähän vaan humputellen loppuun. Esineet Hugo sai kaivaa lumen alta, mikä oli varsin huvittavaa välillä. Meillä kun on ollut jäljestä taukoa varmaan pari kuukautta niin piti tietysti epäillä että ajaakohan se ollenkaan ja vielä lumessa, jossa se ei ole koskaan ajettu. 
Sitten hakutreeneihin. Olemme ottaneet taas yhden suuren askeleen eteenpäin meidän pelastuskoirauralla sillä tadaa, meillä on nyt ihan oikea kiintorulla! :) Siitä tulee niin ammattimainen olo, kun Hugolla on se kaulassa.

Se on nyt ollut Hugolla kaulassa useamman treenin ajan, vaikka irtorullilla vielä tehtiinkin. Tänään päätettiin kuitenkin olla hurjia ja kokeilla miten saatais Hugo ottamaan rullan tuosta kaulasta. Hommahan meni ihan vaan, että kun Hugo etti maalimieheltä irtorullaa, niin maalimies ottikin rullan Hugon pannasta käteen ja auttoi sen Hugon suuhun. Pari yrtitystä piti ukon aina tehdä, kun Hugo vähän ihmetteli että mitä sä sorkit mun pantaa. Ekalla kerralla Hugo pudotti rullan matkalla, joten se otettiin uusiksi irtorullalla. Muina kertoina saatiin Hugolle kiintorulla suuhun ja vieläpä se toi sen minulle asti. Olen taas yllättynyt ja ylpeä. Ei se kait niin vaikeaa sittenkään ole saada kiintorulla käyttöön. Seuraavissa treeneissä meinattiin harjoitella ihan vain rullan ottoa lyhyillä etsinnöillä ja helpoilla piiloilla.